vihaan ja rakastan sinua (?)

Markosi! kirjoitti:

Oli pakko alkaa kirjoittamaan. Olo on niin tuskainen hyvällä ja hieman huonollakin tavalla. Ikävöin Tainaa (nimi keksitty). Olo on välillä hyvä ja odottava mieli positiivisesti, mutta kuitenkin muistutan itseäni negatiivisesti, ettei siitä ehkä tulekaan mitään. Taidan tosissaan olla rakastunut siihen, keho on myllertänyt siihen malliin jo pitkään ja varsinkin viimisen kuukauden. Luin suomi24 sivuilla niitä kirjoituksia mitkä 99% luulen olevan Tainan kirjoittamia. Ja jotenkin olo on vain sellainen, että kunpa saisin sen tänne minun viereen tai minne vaan, kuhan olisimme kahdestaan ja poissa laivasta. Päässä myllertää niin paljon etten itsekkään aina käsitä..samalla tilanne hieman ehkä pelottaakin, jos ei tule mitään mistään niin luulen sen hajottavan minut aika pahasti. Ja mitäs sitten teen? En kestä sitä. On sellainen tunne, että se oikea on nyt löytynyt. Kuin ihmeen kautta...Haluaisin puhua ja kertoa sille kaiken ihan kaikesta ja haluan kuulla siltä ihan kaiken kaikesta, koska on vielä niitä kysymysmerkkejäkin päässä. Haluan tutustua siihen ihmiseen niin hyvin kuin vain toiseen voi tutustua ja siinä samalla rakastua aina vaan enemmän. Toiveissa olisi, että lähtisimme joskus yhdessä jonnekkin ulkomaille..minne vaan taikka moniin paikkoihin ja yhdessä (tai erikseen) keksisimme uutta tekemistä. Laiva on varmaan molemminpuolin jo nähty, itsellä aika lyhyessä ajassa. No joo en sitä mihinkään sellaiseen pakota, mutta tuntuisi että sillekkin se tekisi hyvää. Voi kunpa rikastuisin niin veisin sen vaikka minne ja tekisimme kaikkea mukavaa. Haluaisin ottaa loppuelämän ”loman”. Haluaisin kuitenkin siinä samalla tehdä jotain töitäkin, sellaista missä on hyvä olla ja toteuttaa itseä. Itseni toteuttamista voisin ainakin harrastaa kirjoittamalla sarjakuvia ja ehkä kirjaa oman elämäni perusteella. Taina voisi varmaan hieman avitttaa niissä, koska oma äly ja kärsivällisyys ei aina riitä kaiken toteuttamiseen..Mulla on vain niin kova ikävä sitä. Mahassa tuntuu perhosia ja sellaista pientä jännitystä koko ajan kun ajattelen, että ehkä näen sen ensi viikolla ja jospa jotain muutakin vihdoinkin tapahtuisi..pallo on sillä ja luotan omaan vaistooni, joten odotukset ovat aika korkealla (ei ehkä saisi olla). Vituttaa vain se, että en viitsisi ravata ensi viikolla edes takaisin laivassa, että näkisin sen..toivoisin, että se etsisi minut käsiinsä..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä