Olin jo päättänyt erota, koska maailmankatsomuksemme ja toiveemme elämästä ovat täysin erilaiset, enkä ole vuosiin kokenut saavani tilaa olla oma itseni suhteessa. Kaikki keskustelut ovat päättyneet riitaan niin kauan kuin jaksan muistaa. Puhuimme mieheni kanssa asiasta eilen ja yllätyin täysin hänen reaktiotaan. Hän ei huutanut, ei ollut vihainen, ei loukkaantunut. Ainoa tunne, joka kasvoista paistoi oli suru. Hän teki selväksi, ettei hänelle jää mitään, jos lähden. Lasten huoltajuutta hän ei halua (ei siinä mitään, minä haluan) koska ei halua kasvattaa lapsiamme yksin. Lapsillakin on merkitystä vain, jos olen "samassa paketissa". Hän lupasi muuttua, ilmeisesti on valmis rakentamaan koko elämämme uudelleen.
Mieheni on kiltein ihminen, jonka tunnen ja pelkäänkin, että vien häntä kuin pässiä narussa. En halua vaatia häneltä mitään, mitä hän ei halua antaa. Suuri ongelma on se, että hän on muuttanut suoraa kotoaan (joskin varttuneessa iässä) luokseni; tämä on minun kolmas pitkä parisuhteeni. Hän ei osaa näyttää tunteitaan, eikä osaa keskustella oikein mistään asiasta. Myös arkiset askareet tuntuvat olevan hänelle hankalia, onhan äiti aiemmin passannut kaiken eteen. Mikään tuore suhde tämä ei ole, naimisissa olemme olleet pian kuusi vuotta ja lapsia on kaksi.
Hänen vanhempansa "hyppivät silmille" joka käänteessä, enkä jaksa sitä enään. Miestäni rakastan, enkä haluaisi hänestä erota, mutta en myöskään voi luopua unelmistani; tämä elämä on liian lyhyt, että tämän voisi heittää syrjään.
Voisiko olla vielä toivoa?
12
1975
Vastaukset
- Ruha
>Miestäni rakastan, enkä haluaisi hänestä erota, mutta en myöskään voi luopua unelmistani; tämä elämä on liian lyhyt, että tämän voisi heittää syrjään.<
Kolmas pitkä parisuhteeni ja haluaisin alkaa jo neljännen, koska elämä on liian lyhyt, että unelmia voisi heittää syrjään???
Pöllö tamma, itseäsi sinä rakastat etkä ketään tai mitään muuta.- Vaimo
Taidat tietää mielipiteeni ja toiveeni paremmin kuin minä itse. En tietääkseni puhunut mitään uusista suhteista, sellaiseen ei todellakaan ole mitään kiinnostusta. Ehkäpä sinulle elämä on pelkkää suhdetta, minulle elämää.
- looseri
Vaimo kirjoitti:
Taidat tietää mielipiteeni ja toiveeni paremmin kuin minä itse. En tietääkseni puhunut mitään uusista suhteista, sellaiseen ei todellakaan ole mitään kiinnostusta. Ehkäpä sinulle elämä on pelkkää suhdetta, minulle elämää.
ensin kysytään mielipidettä ja kun sellainen tulee, tyrmätään mielipiteen esittäjä.
Varsin hyvin ymmärrän miksi miehesi kanssa ei synkkaa, kukapa tuota katselisi
- N39
mutta appivanhempani eivät ole päällepäsmäreitä. Yhdessä reilut 6v. ja aviossa 3v. Lapsia kaksi. Eroa emme ole hakeneet, mutta käy kyllä usein mielessä ja olen maininnut asiasta miehelleni. Tilanne on vaikea. Voimia Sinulle mitä päätätkin.
- Carima
Kirjoituksesi huutaa vastausta kysymykseesi, onko enää toivoa.
Fakta on se, että toista ihmistä ei voi muuttaa. Alkoholisti voi muuttua jos Todella Niin Haluaa, samoin tupakkaan addiktoitunut henkilö. Velttoa pullataikinaa muistuttava mies jonka näkemys mm. rakkauden hedelmistä eli lapsista on se, että lapset eivät merkitse mitään elleivät ole "samassa paketissa" tuskin tuosta muuttuu. Keskustelut päättyävt riitelyyn, joten puhumisesta ei ole apua.
Sinulla on kolme vaihtoehtoa:
1) Jatkat kitumista suhteessa (muista että elämä on lyhyt, ei ole kiva käyttää sitä naama rutussa!)
2) Eroat miehestä (se on ihan hevonkukkua, ettei miehelle jää mitään jos lähdet, eihän mies halua lapsia jne.)
3) Aloitatte suhteen parantamisen terapeutin kera, kun pullataikinamies "lupaa muuttua" eikä apuna ole ammattilaista niin lupaukset ovat yhtä tyhjän kanssa...
Jos ette eroa, lyön henkilökohtaisesti vetoa että olet taas seitsemän kuukauden päästä täällä itkemässä samaa asiaa... :-) Ei millään pahalla mutta naurattaa vaan tommonen itsensä kituuttaminen :-)- Niko
Eli nuo kolme vaihtoehtoa on olemassa.
Itse en kyllä usko tuohon terapiaankaan ja varsinkin kun olet itse jo päätöksen tehnyt niin miksi satsata paukkuja.
PS:
Mitä riitelemiseen tulee niin siihen tarvitaan aina kaksi :P
- jutta
Mielestäni kannattaa yrittää kun kerran rakkaus on vielä tallella! Sehän se on perusta suhteelle. Samoin ymmärsin että miehesi on kuitenkin luotettava ja ennen kaikkea kiltti ja rakastettava; ei sellaista löydä monikaan itselleen vaikka kuinka etsisi. Enhän minä tiedä sinun henkistä tilaasi mutta näin yksinkertaisesti ajateltuna: hyväksykää se tosiasia että kukaan ei ole täydellinen, hankkikaa ammattiapua ja keskittykää molemmat kehittämään edes minuutin ajan päivässä heikointa lenkkiänne parisuhteessa. Ja lopuksi naurakaa toistenne vitseille, kommentoikaa edes jollakin tavalla toisen ajatusta tai mielipidettä. Ottakaa päivittäin puoli tuntia jolloin pidätte oman parisuhdeterapian. Toivottavasti löydätte ratkaisun ongelmiinne:)
- Talla
Puolisosi lupaa tuossa tilanteessa mitä vain ettei jäisi yksin ja ettei niin jumalaton muutos tapahtuisi noin yhtäkkiä. Ero on aika raju päätös sille, että asioiden on annettu ajautua tiettyyn suuntaan jo vuosien ajan.
Ryhtykää etsimään syitä siihen miksi ETTE eroaisi. Miksi te OLETTE rakastamisen arvoisia elämänkumppaneita. Mitä kaikkea HYVÄÄ teillä jo on.
Kun löytyy uskoa itseen ja toiseen ja kun löytyy tie takaisin rakkauteen, alkavat käytöstavatkin toista kohtaan muuttua.
Pinttyneiden ajatusten ja asenteiden muuttamisessa teitä auttaisi parhaiten joku ulkopuolinen ammattilainen. Saisitte kokeilla uusia vaihtoehtoja ongelmatilanteista selviämiseen hänen johdollaan, samoin voisitte harjoitella puhumaan ulos turhautumisenne, toiveenne ja kuvitelmanne ilman ajautumista riitaan, jne.
Teillä on pitkä historia ehkä kipeitäkin asioita takananne ja niitä ei aina ole helppoa käsitellä (anteeksiantaa) ilman neutraaleja apuvoimia, jotka ohjaavat kohti ratkaisua eikä syyllisen etsintää.
Luopuako taas toivosta itsensäkin suhteen vai rohkaistuako muuttumaan, kas siinäpä kysymys.- Senni
Mutta jos todella rakastat miestäsi, niin eiköhän tuohon ratkaisu löydy. Taistelkaa. Teillä on sentään lapsia ja muuten hyvä olla. Vai tahtoisitko kituuttaa yksin lasten kanssa? Sitäkö todella tahdot? Jos teillä on joskus mennyt hyvin, niin eiköhän se ole mahdollista vieläkin.
Miten miehesi on unelmiesi tiellä? Mistä sinä unelmoit? Täydellisestä parisuhteesta?
Jos sellaista lähtee hakemaan, niin siinä joutuu vain ojasta allikkoon. Mutta jos ihan oikeasti kaipaat jotain muuta, niin senkus yrität löytää jonkun kivan miehen vielä naimisissa ollessasi. Kai sitä voi ystävä olla.
Olen todennut, että suomalainen mies nyt vain ei osaa suhtautua asioihin. Ystävät ovat juttelemista ja vapaa-aikaa varten. Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille!
- mister z
Jos kaksi ihmistä ovat eriytyneet voi toki tehdä töitä yhteyden saavuttamiseksi. Miljoonat ovat sen tehneet ja taas miljoonat onnistuneet. Vaikkeivat ihmiset perusolemukseltaan voi muuttua, voi parisuhdetta muuttaa.
Tyypillinen esimerkki helposti esiin tulevasta käytöksestä: "Olin suhteemme alkupäässä kovin mustasukkainen, mutta puolisoni rakkaudenvakuuttelujen ja huomioivan käytöksen jälkeen mustasukkaisuus minussa hävisi ja pystyin rakentamaan häneen terveen luottamuksen. Nyt kummatkin voimme elää vapaammin".
Tiedän läheltä tapauksia, joissa toinen on kyllästyttyään ilmoittanut eroaikeista - ja hetken kytemisen jälkeen suhde lähti uuteen kukoistukseen.
Miehesi kiltteys ehkä johtuu siitä, että hän vaistoaa tai tietää sinun olevan suhteessa onneton. Hän haluaa kompensoida niitä asioita mitä koet puuttuvan.
Parisuhdeterapia auttaa teitä varmasti. - kukaan
Kuulostaa siltä, että lähinnä sääli pitää sinua yhdessä miehen kanssa. Miehesi ei osaa näyttää tunteitaan. Olet ilmeisesti myös fiksumpi kuin hän (ei pahalla miestäsi kohtaan, mutta tuntuu kuin koko suhteenne olisi sinun varassasi ja mies vain passiivisena odottaisi päätöstäsi). Olet kai jo pidemmän aikaa halunnut katsoa "vielä", josko suhde toimisi ja siinä sivussa on siunaantunut jo lapsiakin. Olet valintasi tehnyt, mutta se on vain yksi valinta. Vaihtoehtoja on aina. Niiden toteuttamisen esteet ovat usein vain omien päidemme sisällä.
- elä säälistä
Surullista, mutta totta myös meidän pitkässä avioliitossamme.
Kauan kesti minununkin myöntää, että olen aviossa vain säälistä. Koska puolisoni kuvittelee, että hän ei enää koskaan löydä uutta rakkautta. Itse en ole enää pitkään aikaan rakastanut, vain säälinyt miestäni ja lapsia.
Äskettäin ymmärsin, että elämässä on vaihtoehtoja ja todella niiden toteuttamisen esteet ovat olleet vain omassa päässäni. Kyllä erosta selviää jokainen, jos vaan haluaa. Eihän ero ole aina oikea ratkaisu, mutta ei avioliitolla ole perustaa, jos se rakentuu säälintunteeseen ja muut tunteet ovat kuluneet loppuun.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Lindtman I vasemmistohallitus aloittaa viimein Suomen kuntoon laittamisen
Tässä nyt on 3 vuotta seurattu irvokasta kärsimysnäytelmää nimeltään "valtion budjetin tasapainotus by äärioikeisto", ja1552523Missä viipyy persujen lupaama euron bensa?
En edes muista milloin bensapumpussa olisi ollut ykkösellä alkava litrahinta. Missä siis viipyy persujen lupaama euron b1462352Kirje, PellePelottomalle.
Tärkeää olisi luoda ystävyys, että se, jota rakastaa, on samalla paras ystävä ja luotettavin, jolle voi ja uskaltaa luot1011039- 64881
- 63789
Persut jakavat tekoälyllä tehtyjä kuvia maahanmuuttajista somessa
Eivät mainitse, että ovat tekoälyllä tehtyjä. Eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Valehtelijapuolue taas vauhdissa. Unka274707Mistä löytyy naisseuraa sinkkumiehelle?
Kertokaapas kokeneemmat mistä löytyis naisseuraa sinkulle. Ihan ois eukko nyt tosissaan hakusessa. Tanssipaikat kun on a18697Voi teitä naisia
Suudeltiin ja nukuttiin toisissamme kiinni mutta pillua ei tullu, ei edes aamulla. t.38vmies85690Martinan hevoset.
Tämä todella kaunis ja ketterä harmaa hevonen jolla monet kilpailut voitetaan ei ole Martinan.Tytär ratsastaa sillä tait202668Hyvä meininki
TTP:ssa väkeä tosi runsaasti paikalla. Hyvää ruokaa jälleen ja munkit ja sima erinomaista. Kiitos yrittäjälle! Hieno Vap22648