olla sellaisen ihmisen kanssa yhteyksissä, johon ei luota yhtään ja joka saa
aina lopulta voimaan vain pahoin.
aina lopulta voimaan vain pahoin.
Miksi yrittää (?)
ei kannata
11377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sellaiseen yhteydenpito, joka saa lopulta voimaan pahoin, on vaan yksi syy: vankka välittäminen.
Mutta jos ei _yhtään_ luota, silloin ei kyllä ole perusteitakaan olla yhteyksissä.
Tuo on kyllä totta, että ilman luottamusta ei ole mitään. Eikä hän ole käytöksellään
antanut olettaa, että olisi syytä luottaa. Omalta kannaltani olisi erittäin järkevää
antaa asian vain olla ja luovuttaa. Ehkä hänellä on syynsä siihen miksi ei halua
puhua kanssani. En voi pakottaa ketään puhumaan, mutta en myöskään halua
enää kirjoittaa asiasta tänne. Joten on jatkettava elämää ja unohdettava hänet.
Eihän tässä muukaan auta. Kiitos vastauksestasi.
Miksi hän puhuu kaikille muille, mutta ei mulle?
Miksi hän kuitenkin katsoo mua sellaisella katseella, kuin ei olisi nähnyt mua sataan vuoteen ja olisi kaivannut koko sen ajan?
Miksi häneltä loppuu ääni kesken lauseen? Miksi kosketukseni saa hänessä
aikaan sellaisen reaktion, kuin hän olisi saanut sähköiskun?
Enkä koskaan saa vastausta häneltä.
Ja miksikö?
Siksi, että välillämme alkoi olla jo niin paljon väärinkäsityksiä, ikäviä kohtaamisia, pahoja sanoja tämän ihmisen kanssa, että en enää luottanut hänen tunteisiinsa enkä häneen. Ajattelin, että hän halusi enää pitää hauskaa kanssani niinä viimeisinä kertoina eikä puhua siitä kaikkein tärkeimmästä asiasta. Siispä puhuin muille, säästin häntä kaikelta kaipaukseltani ja tuskaltani, valitukseltani.
Mul on ollut joskus muinoin samantyyppisiä kokemuksia ,en voinut koskettaa koska pelkäsin kaapaavani syliin kyseisen ihmisen ,ja kun ei ollut täyttä varmuutta pitääkö se edes musta.
Kyllä mullekin tulis fiboja jos joku koskettais mua ja olisin juuri puurrut kielen poikki vannottamalla itselle ettei ole oikeutta vastata.
Musta on ihan kiva katsella myös kauniita kasvoja.
Jep, on hyvä joskus myöntää erehtyneensä. Monesti tuntuu, että ihmiset jää kiinni johonkin ihmiseen vain siksi, etteivät halua myöntää olleensa väärässä, epäonnistuneensa. Halutaan muuttaa toista ja asioiden tilaa jääräpäisesti, vaikka helpompaa kaikkien kannalta olis joskus vaan hyväksyä ettei kaikki aina mene niinkuin toivoo ja luovuttaa. Keskittää energiansa asioihin jotka rakentaa parempaa, eikä itsepäisesti roikkua jossain menneessä. Onko siinä enää edes kyse rakkaudesta, jolla sitä usein perustellaan, vai vain haluttomuudesta hyväksyä asiat niinkuin ne ovat.
Pahoinvointi ei välttämättä johdu toisesta ihmisestä vaan selvittämättömistä väleistä. Kumpikin osapuoli voi odottaa toiselta aloitteellisuutta välien korjaamiseksi ja surra katkennutta yhteyttä. Usein välillä leijuvat ongelamt ovat seurausta väärinkäsityksistä, olettamuksista ja metsään menneistä tulkinnoista. Kun tarpeeksi kauan pyörittelee päässään asioita yksin, rakkauden tilalle tulee turhautuminen ja pettymys toiseen, joka tuntuukin olevan syypää kaikkeen.
En usko, että monikaan voi vain päättää unohtaa ja jatkaa elämää, niin kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan. Vaikka päättäisi jatkaakin, reppu on turhan raskas kantaa, jos se on täynnä selvittämättömiä asioita.
Fiksusti sanottu.
Onko täällä lapset leikkimässä?
Mitä nuo tekstit ylipäätään tarkoittavat?
et koskaan ole riittävä sellaisenaan.
Silloin ei kannata jos näin on. Onko jäänyt vaan yrityksen asteelle vai ihanko yhteydessä kunnolla?