Tapasin entisen poikaystäväni vähän aikaa sitten illan vietossa. Seurustelimme kolme vuotta ja suhde oli yhtä hullunmyllyä alusta loppuun. Ensimmäisen kuukauden jälkeen hän jo petti, mutta sai itsensä puhuttua kuiville siitä. Toistamiseen hän ei jäänyt kiinni, mutta hän esimerkiksi, piilotteli aina puhelintaan. Välillä näin, että hänelle saattoi soittaa nainen, jonka nimen perässä oli kasapäin sydämiä. Hänen puhelimessaan oli toisten naisten kuvia. Hän vietti aikaansa kuvagalleriassa flirttailemassa muille naisille jne.... Mikä piti minut hänen luonaan? Se puhumisen jalo taito. Hän osasi aina valita oikeat sanat. Hän osasi esittää, kuinka olisin hänelle kaikki kaikessa.
Alkuaikoina ajattelin, että hän on liian hyvä ollakseen totta. Ystäväni eivät pitäneet ajatuksesta, että seurustelen hänen kanssaan, mutta eivät sen tarkemmin koskaan selittäneet miksi niin. Poikaystävä oli myös kova pitämään yhteyttä alkuaikoina. Hän saattoi soittaa useaan otteeseen päivässä ja laittaa aamusta jo viestiä. Se sai minut ajattelemaan, että oikeasti merkkaan hänelle jotain.
Suhteen loppuaikoina hän oli määräilevä. Tapaamisia oli silloin kun herralle sopi. Kun hän otti yhteyttä, oli parempi tanssia hänen pillin tahdissa. Hän epäili minun pettävän häntä. Yhden kerran hän kaatoi minut selälleen ja istui päälläni eikä päästänyt lähtemään ennen kuin olin myöntänyt pettäneeni häntä. Hän kerran myös tukisti kun sai olevinaan syyn olla mustasukkainen. Ikinä en häntä ollut pettänyt. Kerran riidan keskellä yritin lähteä pois, mutta hän otti kyynertaipeella kuristusotteen minusta.
Suhteen loppuvaiheessa minulla alkoi olla uniongelmia, puristusta rinnassa ja masennusta. En osannut silloin käsittää mistä ne johtuivat. Poikaystäväni uskotteli minulle, että olen hullu kun aina epäilen häntä turhasta ja että minun on syytä olla onnellinen, että hän on jaksanut katsoa minua näinkin pitkään. Suhteen alussa itsetuntoni oli aika huono ja suhteen lopussa se oli nolla.
Illan vietossa vähän aikaa sitten kun näimme, hän alkoi humaltuneena avautumaan minulle.
Hän kertoi, kuinka eromme jälkeen on köyrinyt niin ja niin monen naisen kanssa.
Liskäksi hän esitteli nettisivustolla, millaisia naisia kannattaa lähteä iskemään: ''Katsos tätä. Ei ole parhaimmasta päästä ulkonäöllisesti. Kun puhun hänelle tarpeeksi kauniisti, saanti on varma.... Paras on kun esittää todella kiinnostunutta; laittaa viestiä useasti ja ostaa lahjoja. Kukaan nainen ei voi vastustaa sitä.
Loppuillasta hän sitten kertoi, kuinka ei ole tavannut ketään vertaistani. Haluaisi kuulema tappaa nykyisen ihastukseni ja perustaa perheen kanssani. ...
Hohhoijjaa... Oli sitten pelimies tai narsisti hän teki minusta vahvemman ihmisen. Vaikka uskoin etten ikinä pääse hänestä yli, pääsin! Ja nyt voin paremmin kuin koskaan.
Alkuaikoina ajattelin, että hän on liian hyvä ollakseen totta. Ystäväni eivät pitäneet ajatuksesta, että seurustelen hänen kanssaan, mutta eivät sen tarkemmin koskaan selittäneet miksi niin. Poikaystävä oli myös kova pitämään yhteyttä alkuaikoina. Hän saattoi soittaa useaan otteeseen päivässä ja laittaa aamusta jo viestiä. Se sai minut ajattelemaan, että oikeasti merkkaan hänelle jotain.
Suhteen loppuaikoina hän oli määräilevä. Tapaamisia oli silloin kun herralle sopi. Kun hän otti yhteyttä, oli parempi tanssia hänen pillin tahdissa. Hän epäili minun pettävän häntä. Yhden kerran hän kaatoi minut selälleen ja istui päälläni eikä päästänyt lähtemään ennen kuin olin myöntänyt pettäneeni häntä. Hän kerran myös tukisti kun sai olevinaan syyn olla mustasukkainen. Ikinä en häntä ollut pettänyt. Kerran riidan keskellä yritin lähteä pois, mutta hän otti kyynertaipeella kuristusotteen minusta.
Suhteen loppuvaiheessa minulla alkoi olla uniongelmia, puristusta rinnassa ja masennusta. En osannut silloin käsittää mistä ne johtuivat. Poikaystäväni uskotteli minulle, että olen hullu kun aina epäilen häntä turhasta ja että minun on syytä olla onnellinen, että hän on jaksanut katsoa minua näinkin pitkään. Suhteen alussa itsetuntoni oli aika huono ja suhteen lopussa se oli nolla.
Illan vietossa vähän aikaa sitten kun näimme, hän alkoi humaltuneena avautumaan minulle.
Hän kertoi, kuinka eromme jälkeen on köyrinyt niin ja niin monen naisen kanssa.
Liskäksi hän esitteli nettisivustolla, millaisia naisia kannattaa lähteä iskemään: ''Katsos tätä. Ei ole parhaimmasta päästä ulkonäöllisesti. Kun puhun hänelle tarpeeksi kauniisti, saanti on varma.... Paras on kun esittää todella kiinnostunutta; laittaa viestiä useasti ja ostaa lahjoja. Kukaan nainen ei voi vastustaa sitä.
Loppuillasta hän sitten kertoi, kuinka ei ole tavannut ketään vertaistani. Haluaisi kuulema tappaa nykyisen ihastukseni ja perustaa perheen kanssani. ...
Hohhoijjaa... Oli sitten pelimies tai narsisti hän teki minusta vahvemman ihmisen. Vaikka uskoin etten ikinä pääse hänestä yli, pääsin! Ja nyt voin paremmin kuin koskaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hohhoijaa...niin sitä pitää. Minusta ihan tyyppillistä teinitouhua nykyään, kumppania vaihdetaan kuin sukkia. Petetään, käytetään hyväksi, valehdellaan, käännetään ja väännetään asioita itselle parhain päin. Maailma muuttuu Eskoseni ja näitä häpeämättömiä julkeita ihmisiä kyllä riittää enemmän kuin niitä toista oikeasti rakastavia kunnioittavia uskollisia ihmisiä.
En pidä mitenkään ihmeellisenä tätä sinun kertomaasi tarinaa. Hämmästyisin enemmän, jos täällä joku alkaisi kertomaan miten tapasi ehjän, tosi tavallisen rehdin ja oikeasti aidon rakastavan ihmisen. Harvinaisempaa on usko pois tavata aidosti empaattinen, myötäelävä tunne-elämältään ja tunneälyltään terve peroonainen ihminen kuin näitä kaikenkarvaisia luonnehörhöjä, joita tuntuu olevan suurin osa ihmisistä nykyään.
Kuvailemasi mies oli alfauros. Tuo ei ole ole ongelma muuten kuin kateellisten mielestä, jotka kadehtivat alfojen kykyjä.