Olen nyt 39. viikolla raskaana, LA on helmikuun lopussa, eikä minulla ole vielä mitään loppuraskauden vaivoja ts. ei kivuliailta tuntuvia supistuksia, ei liitoskipuja, ei selkäkipuja. Olo on aivan normaali ja liikunkin aivan normaalisti. Neuvolan mukaan vauva ei ole vielä aivan laskeutunut.
Meinaako tämä nyt sitten todennäköisesti sitä, että raskaus menee reippaasti yliaikaiseksi?
Tunnen kyllä ristiselässä jonkinlaista venymistä ja lantion aukeamista, mutta eivät nämä tuntemukset ole mitenkään kivuliaita, enemmänkin sellainen löysä olo lantiossa. Supistuksia on ollut vähän, mutta nämäkin sellaisia kivuttomia, huomaan vain yhtäkkiä, että maha on vetäytynyt kovaksi palloksi.
Muutama viikko sitten närästi melko paljon, nyt sekin on vähentynyt. Tarkoittaako tämä kuitenkin sitä, että vauva on ainakin jonkin verran siiirtynyt alaspäin, koska ei paina enää niin mahalaukkua?
Kyseessä on ensimmäinen raskaus ja olisin todella kiitollinen jos joku kokenut äiti voisi hieman valaista asiaa. Neuvolassa olivat lähinnä tyytyväisiä, että ongelmia ei ole. Sukulais- ja tuttavapiiri on jo 25. viikolta lähtien kouhkannut kohta alkavista valtavista kivuista, jotka estävät kävelyn, nukkumisen ja muun normaalin elämän. Itse alan nyt hiukan hermostua, että onko minussa jokin vika tai raskaudessa jokin pielessä, kun noita hirmuisia vaivoja ei ala kuulua.
Meinaako tämä nyt sitten todennäköisesti sitä, että raskaus menee reippaasti yliaikaiseksi?
Tunnen kyllä ristiselässä jonkinlaista venymistä ja lantion aukeamista, mutta eivät nämä tuntemukset ole mitenkään kivuliaita, enemmänkin sellainen löysä olo lantiossa. Supistuksia on ollut vähän, mutta nämäkin sellaisia kivuttomia, huomaan vain yhtäkkiä, että maha on vetäytynyt kovaksi palloksi.
Muutama viikko sitten närästi melko paljon, nyt sekin on vähentynyt. Tarkoittaako tämä kuitenkin sitä, että vauva on ainakin jonkin verran siiirtynyt alaspäin, koska ei paina enää niin mahalaukkua?
Kyseessä on ensimmäinen raskaus ja olisin todella kiitollinen jos joku kokenut äiti voisi hieman valaista asiaa. Neuvolassa olivat lähinnä tyytyväisiä, että ongelmia ei ole. Sukulais- ja tuttavapiiri on jo 25. viikolta lähtien kouhkannut kohta alkavista valtavista kivuista, jotka estävät kävelyn, nukkumisen ja muun normaalin elämän. Itse alan nyt hiukan hermostua, että onko minussa jokin vika tai raskaudessa jokin pielessä, kun noita hirmuisia vaivoja ei ala kuulua.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ai että mä inhoan sitä, kun naiset pelottelee toisiaan raskausvaivoilla. Joo, voi olla kipuja, voi olla hankalaa jo sieltä toisen kolmanneksen loppuajalta, mutta voi myös olla, että ei tule mitään sen kummempia kipuiluja loppuvaiheessakaan. Ja ei, ei se tarkoita että menisi välttämättä yliaikaiseksi (eli rv 43 puolelle, synnytys rv 38-42 on normaalia). Minulla ei ollut mitään kummempia tuntemuksia myöskään. Synnytystä edeltävänä päivänäkin shoppailin kaupungilla, kävelin paljon ja kävin ystävän kanssa lounaalla. Illalla kokkasin ja mentiin normaalisti vähän ennen puolta yötä nukkumaan. No jopas, kahdelta alkoivat säännölliset supistukset ja tuli lähtö synnärille. Muutamaa päivää aiemmin minulla oli iltaisin ollut vähän epäsäännöllisiä supistuksia, mutta eivät nekään mitään kovin kivuliaita. Sen verran tuntuivat, että miehelle mainitsin että jahas, nyt vähän näköjään supistelee. Eli siinä kaikki ennusmerkit synnytyksestä. Ja vauva syntyi siis 40 1. NAUTI siitä, että voit hyvin, tee kaikkea kivaa mitä ei sitten enää ehdi tehdä, kun vauva syntyy. Koska sinulla on hyvä olo, niin älä turhaan hermoile milloin se vauva sieltä tulee, anna hänen tulla kun hän on valmis. Kyllä ne sitten käynnistävät kun rv 43 alkaa jos ei tenava tajua sitä ennen tulla itsestään. Hyvää loppuraskautta sinulle edelleen, eihän sitä joka tapauksessa enää montaa viikkoa ole jäljellä! :)
Nauti,kun niitä kipuja ei ole. Nim.helventinmoiset kivut jo kuukauden ja rv33 vasta menossa. Kyllä se sinun lapsonen voi tulla vaikka heti laskettuna päivänä. Älä siitä murehdi.
No mulla kolme oireetonta raskautta ja synnytykset muutamaa päivää ennen la :) tämä neljäs ollut paljon vaikeampi kaikkine liitoskipuineen, saas mäjdä miten käy.
Eikö sinulla ole ollut jo synnytystapa-arviointia tai kontrollikäyntiä sairaalassa? Meilläpäin on kaikilla ennen LA jotta nähdään onko lapsi oikein päin ja mahtuuko hyvin syntymään.
Minulla supistukset alkoivat ensimmäisessä raskaudessa juuri samana päivänä kun vauva syntyi. Ole onnellinen, että olet säästynyt monilta vaivoilta ja suppareilta! Kaikki on varmasti hyvin.
Läheskään kaikilla paikkakunnilla ei ole synnytystapa-arviointia, edes ensiodottajille. On vain loppuraskauden lääkärikäynti.
Mulla on laskettu aika kolmen päivän päästä ja myöskin täysin normaali olo, ollut koko raskauden, joitan mielialamuutoksia lukuunottamatta, mutta nekin tasautuneet loppua kohden. Ymmärrän olla kiitollinen tilastani, kaikilla ei näin ole. Eli ollaan onnellisia me vaivatttomat!
Kiitos kaikille kommentoijille, olen nyt hieman rauhallisempi.
Olen käynyt jo sairaalassa ja vauvan asento on kontrolloitu moneen otteeseen, on nyt oikeassa asennossa. CTG tehdään täällä ainakin kerran viikossa 36. viikolta eteenpäin ja myös ultraäänellä on katsottu viimeksi tällä viikolla, että vauva vaikuttaa olevan kunnossa. Varsinaista kokoarviota ei tehdä, mikäli vauva vaikuttaa normikokoiselta, kookkaille sen sijaan tarjotaan melko helposti keisarinleikkausta.
Meillä Jyväskylässä ei muuten ole edes loppuraskauden lääkärikäyntiä ;)
No sekin vielä! :D Eikö edes ensiodottajille? Vähiin on käynnit huvenneet...
Itselläni ensimmäinen raskaus oli aivan oireeton eikä mitään kipuja oikeastaan ollut. Vasta toisessa raskaudessa olo alkoi olemaan tukalampi, kai se johtui siitä kun kroppa oli jo kerran käynyt raskauden läpi.
Minulla myös mielestäni ollut vaivaton raskaus ja nyt rv39 loppuillaan. Lantiossa painetta kävellessä ja närästystä, mutta muuten hyvin saanut nukuttuakin. Ei mitään ihmeempiä.. Ehkä se on myös paljon asenteesta ja kipukynnyksestäkin kiinni, miten altis ihminen on valittamaan kaikkia pikku tuntemuksiaan. Vähän kyllä pelottaa että synnytys on sitten todella hankala kun raskausaika on ollut näinkin helppoa.
Hmm. Vaikka itselläni oli vaivaton raskaus, niin haluan kyllä puuttua tähän "ehkä se on myös paljon asenteesta ja kipukynnyksestäkin kiinni, miten altis ihminen on valittamaan kaikkia pikku tuntemuksiaan". En todellakaan ajattele noin. Se, että sinulla ja minulla on ollut vaivattomat raskaudet, ei tarkoita että muiden vaivat ja kivut olisivat turhaa valittamista ja kiinni "asenteesta". Ne eivät kuule ole mitään pikkuvaivoja, jos jollain liitoskivut polttavat alapäätä niin, ettei kävelemään pääse. Tai jos joku kärsii niin pahasta unettomuudesta, että saa nukutuksi joka yö vain muutaman tunnin. Tai jos jollain tulehtuu iskiashermo (aika yleinen raskausvaiva), eikä pääse liikkumaan ja on vaikea olla, oli missä asennossa tahansa. Ollaan toki tyytyväisiä, että esimerkiksi meidän on ollut helppo olla läpi raskauden, mutta ei silti vähätellä toisten tuntemuksia, jooko?
Pahoittelen. Tarkoituksenani ei missään nimessä ollut vähätellä kenenkään kipuja, sillä enhän minä voi mennä sanomaan mitä toinen ihminen kokee ja tuntee. Vaan tarkoitin sitä että omalla toiminnalla, positiivisella asenteella, liikunnalla, rentoutumisella yms. voi itse pyrkiä vähentämään kiputuntemuksia.