Hei. Olen n.18v nuori nainen. Olen seurustellut 11 vuotta vanhemman poikaystäväni kanssa n. 1,5v. Ongelmakseni on tullut ettei hän ole enää kiinnostunut minusta vapaa-ajalla tai sängyssä. Tälläinen "itseni tyrkyttäminen" alkaa käydä raskaaksi, enkä nää syytä miksi emme voisi erota. Olen maininnut erosta moneen kertaan, mutta hän ei ota sitä koskaan tosissaan. Toisaalta en itse osaa laittaa eroa vireille. Tuntuu, että jätän elämäni elämättä tässä parisuhteessa. Kaiken lisäksi hän on erittäin mustasukkainen ja omustushaluinen. Viikonloppuisin minun ei tarvitse kotiin tulla jos olen ollut ystävieni kanssa juhlimassa tai olen tehnyt hänelle jotain loukkaavaa esim. nähnyt entistä poikaystävääni. Nämäkin säännöt koskee vain minua ei häntä. Lisäksi ystäväni.sanovat, että iloinen sekä rempsakka luonteeni häviää tämän miehen kanssa. Olen ihan hukassa, enkä tiedä mitä voisin tehdä. Auttakaa!!
parisuhde ongelmia
neitonen7
8103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei. Tiedän tuon tunteen kun on suhteessa mutta ei tiedä pitäisikö jatkaa vai ei?
Itse onnistuin juuri kuukausi sitten kolmen kuukauden miettimisen jälkeen sanomaan ex tyttöystävälleni että haluan eron. Kolme kuukautta mietin miten sen sanon. Suhde kesti puoli vuotta.
"Tuntuu, että jätän elämäni elämättä tässä parisuhteessa." Tuolta minustakin tuntui pitkään en vaan osanut päättää. Olen ollut samassa tilanteessa.
Mutta todella jos poikaystäväsi niin sanotusti kahlitsee sinua. Tarkoitan että et saa tehdä mitään ilman hänen lupaansa. Niin mikä sinua estää lähtemästä? Onhan ero aina vaikea paikka. Miksi elät vielä tuossa suhteessa?
Kukaan ei pakota ihmistä olemaan huonossa suhteessa.
Rivien välissä lukee ettet enään nauti poikaystäväsi seurasta. Miten itse kohtelet häntä jos hän on tehnyt virheen?
Hyvässä suhteessa johon en ole itsekään vielä päässyt on säänöt joita molemmat kunnioittavat. Tämä ei sinun tekstisi perusteella suhteessasi toteudu.
Ihanaa ku joku voi samaistua, olen pohtinut tätä jo jonkin aikaa. Ei hän tavallaan kahlitse minua, sillä olen luonteeltani sellainen ihminen jolle ei voi laittaa aitoja. En tiedä miksi olen vielä tässä, ehkä pelkään jotain? Yleensä jos hän tekee jotain hän vääntää sen asian silleen, että se on loppujen lopuksi minun vika esim. Jos hän näkee entistä tyttöystäväänsä hän vetoaa hänen mielisairauteen sekä siihen että minäkin näen exääni. Hänen mielestään se ei ole väärin, vaikka tietää naisen haluavan hänet takaisin. Eikä hänestä flirttailu naisille minun edessä ole väärin, sillä se on kuulemma "osa hänen luonnetta" . Ehkä en nauti hänen seurasta, en ole koskaan miettinyt nuinn.. ihana kuulla tuo ääneen ja tajuta etten ole ihan sekaisin. Kiitoss!!
Ehkä vaistomaisesti pelkäät sitä että jos jättäisit hänet niin on olemassa riski että jäisit yksin. Tarkoitin tuolla "nauttimisella" sitä että jos päälimmäinen tunne on pelko "Mitä nyt seuraavaksi tapahtuu...." Mulla se meni noin lopulta aloin enemmänkin pelkäämään exääni.
Ja vaikka exäni on fyysisesti 19v niin hän on mieleltään vielä noin 12v.
Hän nauroi koko ajan kun yritin auttaa häntä. En jaksanut pelleillä (yritin puhua vakavasti mikään ei muuttunut) lopulta päädyin eroon. ennemmin elän sinkkuna kun huonossa suhteessa. Kyllä kai minäkin joskus pääsen kunnon suhteeseen. :)
Mutta tosiaan mieti kannattaako elämäänsä "kuluttaa" suhteessa jossa ei koe olevansa arvostettu. Hänhän toisin sanoen syyttää sinua jostain mikä ei oikeasti edes ole suhteessanne väärin. Ja itse rikkoo sääntöjänne jatkuvasti.
MIeti kuitenkin rauhassa. Päätös on iso kun sen teet. ;)
Kiva kuulla että auttaa.
Minusta ei kannata olla semmoisen kanssa, kuka ns pakottaa olemaan yhdessä. Jos esimmerkiksi tyttöystäväni muuttuisi mustasukkaiseksi ja alkaisi valittamaan kaikesta mitä teen, jättäisin hänet välittömästi.
Tiedän, että on kuitenkin rankkaa jättää noin pitkän suhteen jälkeen, mutta jonkun ajan päästä tajuat kuitenkin tehneesi oikean ratkaisun. Ja varmasti löydät jonkun mukavamman kumppanin tulevaisuudessa.
Tietenkin päätös on sinun, mutta tämä on minun ajattelutapani :)
En oikein tedä edes, mitä pelkään sillä minulla olisi tälläkin hetkellä miehiä jotka ovat kiinnostuneita, vaikka tietävät, että seurustelen. Toisaaltakaan ajatus, siitä että mieheni löytäisi uuden ei enää edes kovin paljon kirpaise. Ehkä kuvittelen tätä joksikin "vuosisadan rakkaus tarinaksi", enkä sen takia halua päästää irti. Meilläkin käyttäytyy kuin kakara tarkoitan sillä sitä, ettei mieheni suunnittele tai odota elämältä mitään. Itse teen töitä käyn lukiota ja toivoitteenani olisi päästä yliopistoon. Hän ei ole saanu käytyä ystään koulua, ei ole koskaan tehnyt töitä vaikka hänellä ikään on jo sen verran, että jotakin olisi pitänyt saada aikaiseksi. Ymmärrän sinua täysin, on inhottavaa elää suhteessa, jossa näet ettei toinen voi olla "yhtä aikuinen". Ja kyllä varmasti pääset, vaikutat erittäin mukavalta, vaikka olen jutellut kanssasi vain tämän verran :D Kiitos tuesta!
"Tuntuu että jätän elämäni elämättä jos en ole kokoajan parisuhteessa ja panemassa valivalivalivalitusvalitus, yhyyyyy ;(" Mieti minkälaista ihan perus jampalla on. Kaikki miehet eivät välttämättä koskaan pääse parisuhteeseen. Joten lopeta ämmä valittaminen ja tapa ittes
Kiitos helvetisti kommentista. En kyllä yhtään ihmettele jos olet yksin jos olet nuin vittupää.
Mieti mistä johtuu? Tuskin minäkään olen aina tälläinen ollut. Jatka sinä vain sitä itsesi jakamista äläkä tuhlaa aikaasi täällä.