Olen just 18 v täyttänyt mies helsingistä, ja tuntuu kuin olisin ainoa "miehellinen" homo maailmassa ja mulla ei ole yhtään kavereita.
Mulla oli kavereita vielä ylä-asteella kahdeksanteen luokkaan saakka kun tajusin että mä tykkään pojista, mä jotenkin annoin periksi. Tuntui että homona, ei kukaan haluais olla mun kanssa ja aloitin jatkuvan musiikin kuuntelun, en puhu muiden kaa ja tuijotan vaan lattiaa jossain lukiolla istuskellen.
Mul on vain 2 eri tyylin vaatteita jotka mä vaihdan aina viikon väälein, tekis mieli ostaa uusia vaatteita mut tulee aina niin vaivautunut olo kun kuljeskelen kaupoissa.
Kyllä perheeni ottaisi homouteni ihan hyvin mut tuntuu että olisi parempi olla vaan hiljaa. Kaikki tuntuu niin sekavalta.
Minulta tuntuu että en kuule minnekään, olen suomenroutsalainen ja puhun tosi harvoin suomea siksi tuntuu vaan väärältä että olisin suomalainen. Mun isä ei ole mun biologinen isä ja näytän ihan erillaiselta, enkä juo. Joskus harkitsen itsemurhaa mutta en vaan pidä sitä vaihtoehtona.
Mulla on veli joka on vuosi vanhempi, joka käy juhlimassa usein. Perheeni aina kysyy mult miks mä en juhli yhtään, ja sanon vaan että koska en juo, luulevat vain että minulla on jotain itsetunnollisia ongelmia. Joskus toivon vain että kysyisivät "oletko homo?". Olisi paljon helpompaa vastata kysymykseen kun kertoa ite :(.
Ovatko kaikki homot naisellisia? Mua ei naismiehet viehätä ja tuntuu kuin olis vain niitä :/. Minulla on tosi huono olo enkä tiedä mitä haluan, tuntuu kuin olisi mahdotonta päästä ulos kaapista vaikka haluaisinkin,
Mulla oli kavereita vielä ylä-asteella kahdeksanteen luokkaan saakka kun tajusin että mä tykkään pojista, mä jotenkin annoin periksi. Tuntui että homona, ei kukaan haluais olla mun kanssa ja aloitin jatkuvan musiikin kuuntelun, en puhu muiden kaa ja tuijotan vaan lattiaa jossain lukiolla istuskellen.
Mul on vain 2 eri tyylin vaatteita jotka mä vaihdan aina viikon väälein, tekis mieli ostaa uusia vaatteita mut tulee aina niin vaivautunut olo kun kuljeskelen kaupoissa.
Kyllä perheeni ottaisi homouteni ihan hyvin mut tuntuu että olisi parempi olla vaan hiljaa. Kaikki tuntuu niin sekavalta.
Minulta tuntuu että en kuule minnekään, olen suomenroutsalainen ja puhun tosi harvoin suomea siksi tuntuu vaan väärältä että olisin suomalainen. Mun isä ei ole mun biologinen isä ja näytän ihan erillaiselta, enkä juo. Joskus harkitsen itsemurhaa mutta en vaan pidä sitä vaihtoehtona.
Mulla on veli joka on vuosi vanhempi, joka käy juhlimassa usein. Perheeni aina kysyy mult miks mä en juhli yhtään, ja sanon vaan että koska en juo, luulevat vain että minulla on jotain itsetunnollisia ongelmia. Joskus toivon vain että kysyisivät "oletko homo?". Olisi paljon helpompaa vastata kysymykseen kun kertoa ite :(.
Ovatko kaikki homot naisellisia? Mua ei naismiehet viehätä ja tuntuu kuin olis vain niitä :/. Minulla on tosi huono olo enkä tiedä mitä haluan, tuntuu kuin olisi mahdotonta päästä ulos kaapista vaikka haluaisinkin,
Vastaukset 29
Vanhimmat
Just. Tosi miehekästä elää peloissaan. Kivat sulle.
Mitäpä jos yrittäisit hakea apua itsellesi? Ehkä se olisi "miehellisempää" kuin piereskely, paskanjauhanta, partahapsujen kasvattelu tai perinteinen ryyppääminen. Mutta mitä, et siis juo? Mikäs mies se sellainen on?
... loukkaantunut jo? Tajusit varmaan itsekin, että kyllä meitä kaikenlaisia ihmisiä tältä planeetalta löytyy. Olisikohan elämäsi helpompaa, jos juttelisit esim. koulusi kuraattorin kanssa rooleista ja rooliodotuksista? Jos et ole koulussa, Helsingin kaupungin mielenterveystyön yhteystiedot löytyvät tämän linkin takaa:
http://www.hel.fi/hki/Terke/fi/Terveyspalvelut/Mielenterveyspalvelut
Ja jos tuo "mielenterveyspotilaan" leima huolestuttaa, niin muistapa, että rohkeutta on toimia pelostaan huolimatta. Voisihan tuo rohkeus olla aika miehekästäkin, luulisin, ja elämäkin mielenkiintoisempaa - sittenhän sitä voisi alkaa jopa miettiä syitä elää kuin kuolla. Kuulostaako hyvältä?
Valitettavasti ei ole mitään mieleterveyshoitoa ruotsiksi, en voi juuri ilmaista itseäni suomeksi :(
"miehellisellä" tarkoitin että olen kiinostunut poikamaisista jutuista..
Paskanjauhantaa helpotti ainakin mun oloa vähän, kun sain tän kaiken kirjoitettua jonnekin
Kummallisen hyvin kirjoitat suomea, kuin olisit aina puhunutkin ja täytyyhän sitä Suomessa osatakin.
Osaan kyllä hyvin suomea, eteenkin ymmärtäminen tai kuunteleminen, mutta puhuminen on kuin selais nettiä hitaalla netti yhteydellä, unohdan helppojakin sanjoa ja tulee aina silloin tällöin kiusallisia taukoja mun puhumiseen :/
Profiilissasi Ikä: 22
laitoin kaiken ihan randomisti profiilille :p
Moi "stadi-mies". Eii ne kaikki homot oo sellasia tyttömäisiä hihittäjiä. En ainakaan mää oo. mutta en oo myöskään homo vaan sellanen välimallin tyyppi eli toisin sanoen biseksuaali. :) Omasta kokemuksestani voin kertoa, että kaapista tuleminen helpottaa elämää. Huomasin ittestäni, että olin huomattavasti energisempi ja kuin uudesti syntynyt kun kerroin ensimmäiselle kaverilleni. Eli iso kivi vierähti sydämeltä :)
ekan kerran kun siitä asiasta alkaa avautumaan, se voi olla pirun vaikeaa, mutta se kannattaa.
Jos olet bi, niin miten edes haluaisit olla yhteydessä homoutesi kanssa?
Ite haluasin vaan sopeutua joukkoon.
Mä oon yrittäny sanoa mun äidille mut aina kun oon sanomassa en vaan pysty :/
Ei sillä ole niin suurta merkitystä, oletko homo taikka hetero, että se pitäisi äkkiä ilmoittaa. Minä päätin kertoa vanhemmilleni vasta sitten kun mulla oli jo poikaystävä. Olin 23-vuotias. Olin viikonlopun uuden poikaystävän luona toisella paikkakunnalla ja tulin sitten sieltä suoraan vanhempien luo. He luulivat, että tulin treffeiltä tytön kanssa. Söin vanhempien luona illallista ja otettiin siinä vielä muutama drinksu finlandiavodkaa, kun isä tarjosi. Kun he sitten kysyivät, että koska saavat nähdä tämän tytön, niin vastasin takaisin, että "En minä missään vaiheessa sanonut, että se on tyttö...". Ei jännittänyt niin paljoa sitäkään kertoa, kun oli muutama shotti juotuna. Ja siinä sitten meni smoothisti se kaapista ulostulo. Vanhemmat kertoivat muulle suvulle, joten ei tarvinnut kaikille sukulaisille asiaa erikseen ilmoittaa. :)
Että ei paniikkia. Ei ketään oikeasti juuri kiinnosta. Eikä suomenruotsalainen saa olla masentunut, te olette tämän valtakunnan ärsyttävä ilopilleri, aina iloisia, ni ha segelbåt o villa, ni ha de bra. ;D
Mut homona se minoriteettiin kuuluminen ei ole ainakaan musta niin kiva asia :(
Ehkä mun pitäis vaan oppia suomea paremmin.
Sinun pitää oppia ilmaisemaan itseäsi suomeksi myös puhuessasi ja se edellyttää sitä, että alat ihan oikeasti tapailla suomenkielisiä ihmisiä ja keskustelet heidän kanssaan. Suomi nyt vain sattuu olemaan suomenkielinen maa, jossa ruotsilla ei pärjää kuin jossakin rannikkoseudun pienessä ahdasmielisessä RKP-kunnassa ja Närpeksessä.
Kuka opettaisi Sinulle suomea?
Mä pystyin jotenki lähettämään sanattoman kommentin :o
Ajattelin suomalaisten kirjojen lukemista mut kun en juuri ole lukutoukka :/
Ne rannikkoseudun pienet ruotsinkieliset kunnat, kuten pohjanmaan Mustasaari, Vöyri, Oravainen, Maalahti, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Pietarsaari, Usikarlepyy, Pedersöre jne, eli niinsanottu "Pampas" ovat kaikkea muuta kuin ahdasmielisiä. Varmaan helpoimpia paikkoja olla julkihomo noissa suvaitsevaisuuden puolesta, kaunista rannikkoseutua ja tyylikkäitä pieniä kaupunkeja. Yhtä onnelaa on varttua noissa. Ei nuoria siellä edes kiinnosta suomen opettelu. Samasta syystä kuin suomenkielisiä ei kiinnosta suomen opettelu; eivät koe tarvitsevansa sitä yhtikäs mihinkään.
Sitten on tietysti tuon maakunnan keskuskaupunki, jo selkeästi isompi Vaasa, joka nyt on tosin enemmistöltään suomenkielinen ja kaikki varsinkin nuoremmat ruotsinkieliset siellä osaavatkin suomea, mutta homomyönteinen yhtä kaikki, pieniä säröääniä voi aiheuttaa ainoastaan ahdasmieliseltä SUOMENKIELISELTÄ pohjanmaalta pienistä kunnista sinne muuttaneet juntit. Ne suomenkieliset läskipäiset röllykkämahat tulevatkin sellaisesta umpimielisestä yhteisöstä, ettei siellä yhtäkään kunnon ihmistä huvita olla edes hetkeä vierailemassa. Nekään eivät puhu varsinaisesti suomea, vaan kolmatta kotimaista, pohjanmaan ristus-notta -murretta. Ne Vaasaa ympäröivät ruotsinkieliset pienet rannikkokunnat on juuri seesteisimpiä ja kauneimpia mielenrauhan tyyssijoja, se joka muuta väittää, ei ole koskaan siellä asunut. Oikea onnela.
Varsinkin verrattuna suomenkielisiin pikkukuntiin ja niiden maakuntakeskuksiin (Seinäjoki, Joensuu tms.), ei ole hyvä paikka homoille tai kenellekään muillekaan moisessa junttipainajaisessa elo, jossa ollaan kyrpiintyneitä ja äreitä suurin osa ajasta ja onnellisuus on tyhmän hörönaurun nauramista. Eipä ole siellä kunnat eikä kaupungitkaan kauniita, talot on 60- ja 70-luvulla rakennettuja betonibunkkereita, marketit tehty aaltopellistä ja styroksista, hoidettuja puutarhoja ei ole, vaan pihat on kuin kaatopaikan ja kompostin risteytyksiä. Pthui!
Eipä ihme, että ruotsinkielisiä sanotaan nurkkakuntaisiksi ja sukurutsaisiksi, jos ei ole tarvetta osata suomea ja liikkua suomenkielisillä alueilla.
Mieluummin kauniit ihmiset kuin talot.
Ei ihme, jos suomalaisia sanotaan syrjäiseksi sisäänpäinkääntyneeksi kääpiövaltioksi, jos ei ole tarvetta osata ruotsia ja liikkua muissa pohjoismaissa. Helsinki on maaseutua Tukholmaan verrattuna. Lihavia vironmatkaajia ja thaikkuturisteja, jotka eivät edes kunnollista englantia osaa.
Suomenruotsalaiset ovat kiistatta suomenkielisiä kauniimpia, naiset ja miehet. Läskipäiset röllykkämahat huumori t-paidoissaan ja crockseissaan eivät edusta hääviä silmäniloa.
Sieltä pohjanmaan ruotsinkieliseltä rannikkoseudulta on muuten vieressä olevaan täysin ruotsinkieliseen sivistysvaltioon, Ruotsiin meritietä 80 km. Helsinkiin yli 400 km. Mutta kyllä englannilla pärjää tarvittaessa noissa ummikkosuomenkielisissä alueissa, ainakin isommilla kaupungeilla, siellä pärjää useimmiten myös ruotsilla ja kuka nyt johonkin finskilanden tuppukylään haluaakaan mennä. Mitä järkeä opetella jotain suomea siinä tilanteessa, ihan vain sen takia, että lande-suomen tuulipukuterroristit olisivat tyytyväisiä, että "Ristus notta tämä on suami ja täällä puhutahan suamia!", unohtaen koko Suomen kaksikielisen statuksen kokonaan.
Sukurutsaiset terävänokkaiset rantaruotsalaiset tunnistaa heti. Ihan hyvä, että pidätte geeninne erillään.
Homoseksuaalisuus on kaunis ja täysin luonnollinen asia.
Tärkeintä on muistaa että kaikki muuttuu paremmaksi :)
Mulla kans vaikee olla kaupoissa ja julkisissa paikoissa, ja olen kaapissa, masentuneena ja ilman kavereita. olen kohta 17. Apua!
Luulin et olin ainoa :/ Ikävä kuulla D:
"Ovatko kaikki homot naisellisia? Mua ei naismiehet viehätä ja tuntuu kuin olis vain niitä :/. Minulla on tosi huono olo enkä tiedä mitä haluan, tuntuu kuin olisi mahdotonta päästä ulos kaapista vaikka haluaisinkin, "
Luuletko olevasi jotenkin erityinen? Oman havainnointini mukaan homoista 25% on naisellisia, 25% miehekkäitä ja se 50% on ns. perushomoja. Ne on yleensä noiden kahden ääripään väliltä.
Miehekkäissä homoissa on ne pahimmat kaapittelijat, toisaalta joskus ne parhaimmat helmetkin homoista. Riippuu tietysti mistä pitää.
Tunnen yksinäisyyttä kun oon vain naisellisia homojo nähny, mut toisalta ei ehkä ole niin helppoa tunnistaa "miehekkään homon".
Ite olen tosi kokematon ja ehkä vähän sekaantunut.
Miksi sinun tarvitsisi mainostaa pitäväsi miehistä? Jos tuttavasi ahdistelevat tyttökysymyksillä, niin siinä tapauksessa että saa sen loppumaan ja käsitykset korjattua. Voithan sinä kertoa sitten, kun löydät vakinaisen kumppanin
Miehekkäitä homoja ei yhtä helposti löydy, koska he eivät eivät ole retinoita vihlovia huomiopilkkuja
Kokeile Qruiseria
Suomenruotsalainen on myös suomalainen
Juominen on kallista ja pöhöttää, mutta ymmärrän hyvin jos harmittaa sillä "kaikki muut" ovat siinä vaiheessa, että juodaan innokkaasti. Jos huomaat jonkun tuttavan tai kaverin olevan menossa jonnekkin, kysy pääsetkö mukaan. Ei kieltäviä vastauksia yleensä tule, koska kimpassa on kivempaa ja aina pitää olla se "lössi" kasassa.
Kiitti vinkeistä, mulla ei ole yhtäkään kaveria ja on outo ajattelu just kaikista saman ikäisistä, tuntuu kuin ei homoja olis hyväksyneitä ainakin mun koulus ja yritin ekalla luokalla puhua ihmisten kans mut ne vaan puhui tytöist, juhlimisest ja viinasta :(
Kävin yhes juhlas ekalla luokalla mut ne saivat vaan mut tuntemaan yksinäiseksi ja masentuneeksi.
Tyttökysymyksiin voi vastata vaikka että "ei ole ketään kiinnostavaa" tai "mitä mä semmosella"
ja vapaa-ajaks voit keksiä jonkun harrastuksen. Lenkkeily on hyvä, eka voi aloittaa sellasilla tunnin lenkeillä ja ja lisätä lopulta kilometrejä että saa sen parikin tuntia menemään. Ite tein noin, nykyään käyn lähes päivittäin 15km kävelemässä/juoksemassa. Kännykästä on hyvä kuunella samalla musiikkia kuulokkeilla.
no en kai osaa hirveesti auttaa.. itelläni masennukseen auttoi se kun jätin kofeiinin pois ja aloin syödä kalanmaksaöljy kapseleita.
Masennus voi johtua siitä että aivot ei saa tarpeeks omega 3 rasvaa. Siinä muutama luontainen hoitokeino, jos et halua lääkäriltä hakea pillereitä. Netistä löytyy aika paljon lisää tietoa just tosta kofeiinin vaikutuksesta masennukseen ja omega3 rasvan terveysvaikutuksista.
Mua ei ikinä kysytä tytöistä, mult tuntuu et kaikki jo tietävät ja seuraavat jotain "don't ask, don't tell" periaatetta, vaik mun sukulaiset eivät ole uskonnollisia.
Käyn salilla 4 päivä viikossa, luulen ett' ainakin itsetunto paranee kun saan lisää lihasta :P
Luulen että mun masennus tulee siitä et en oo oma itteni, mul on viel vaikee hyväksyä sen et oon homo, mut kyl se varmaan tästä paranee..
En ole kenelle vastaat, mutta hyvä että pidät yllä tuollaista harrastusta. Moni ei sellaista harrasta tarpeeksi.
Muista kuitenkin pitää hyvät rutiinit (split?) ja painoissa/toistoissa/sarjoissa hyvä suhde. Tarpeellinen lepo ja makrot/energian saanti ovat tärkeimpiä asioita.
Kalaöljyyn liittyen, kun Omega 3 on Omega 6:n kanssa hyvässä suhteessa (3>6) auttaa se rasvan aineenvaihduntaan.
Myös sinkkiä/D-vitamiinia kannattaa harkita.
Itseasiassa kahvin juonnin on todettu ehkäisevän masennusta. Kuitenkin ihmisillä, joilla esim. on paniikkihäiriö, ahdistushäiriö tai masennusta, voivat saada oireita kofeiinista. Kofeiini voi vaikuttaa myös yksilökohtaisesti samoin ilman mainittuja ongelmia. Näillä ihmisillä kai elimistö reagoi kofeiiniin voimakkaammin tai negatiivisemmalla tavalla, ja voi sitten aiheuttaa käsien tärinää, sydänmentykytystä, rauhattomuuden tunnetta, hikoilua ja aika pienikin määrä kofeiinia voi sekoittaa unirytmiä.
Liikunta auttaa oikeesti masennukseen. Aiheesta monia tutkimuksia myös vakavemmin masennusta kärsineiden osalta. D- vitamiinin saanti on talvella kesäaikaa normaalistikin näillä leveyksillä (Suomi) heikko, joten D-vitamiinin saanti tulisi varmistaa. Vähimmäinen suositusvuorokausiannos on noin. 10 mikrogrammaa. D- vitamiinillakin on todettu yhteys masennuksen kanssa.
Puutos voi aiheuttaa masentuneisuutta. Eikosapentaeenihapon eli EPAn on todettu auttavan masennukseen ja sitä käytetään myös masennuslääkehoitojen tukena jossain päin maailmaa. En tiedä lähinnä Suomesta... Mutta Yhdysvalloissa EPAa käytetään muistaakseni. EPA kuuluu omega - kolmeen.
Masennus ei johu mistään omega - 3 rasvan vähyydestä, kuten ei siitäkään että liikkuu liian vähän. Ihminen voi olla masentunut, ja syyt kyllä on yleensä jossain ajatuksissa ja niissä negatiivisissa ja ikävissä kokemuksissa.
Masentunut ihminen tarvitsee ensisijaisesti toisen välitöntä ja vilpitöntä tukea. Sitten masiksessa olevan pitäisi syödä riittävän hyvin, liikkua riittävän hyvin, nukkua riittävän hyvin ja tehdä ajankuluksi jotain, mikä ei masenna.
Jos on tosi masentunut, niin on tietysti vaikeampaa, mutta aina on toivoa maailmassa, niin kauan kuin on elossa.
Minua taas kahvi väsyttää, vaikka pitäisi piristää.
vitun hintit on perseestä!