Tällä viikolla kaikki yhtäkkiä muuttui. Miksi, en tiedä, voin vain arvailla syytä. Ehkä pelästyit, ehkä löysit jonkun joka on oikeasti sinulle vaihtoehto, ehkä sinua varoitettiin varatuista miehistä. Jotain tapahtui, et katso silmiin, vastailet lyhyesti, olet asiallinen. Ei mitään siitä leikkimielisyydestä, flirtistä, lämmöstä joka toi minulle ja sinulle niitä pieniä viattomia ilon hetkiä arkeen. Ehkä se johtuu siitä, että viime viikolla olimme yhdessä viihteellä, muiden seurassa toki, enkä pystynyt pysymään sinusta erossa koko iltana. Ehkä pelästyit, ehkä satutin sinua, ehkä pelkäät seurauksia, en tiedä.
Haluaisin kuitenkin hetken aikaasi, jotta voin selventää ja kertoa missä mennään, kertoa miksi olen käyttäytynyt niin kuin olen. Kyllä, minulla on tunteita sinua kohtaan. Olen ihastunut sinuun, en yhtäkkiä, en siksi että etsin juuri nyt lohtua, en mihinkään sellaiseen mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä. Tämä kaikki on tapahtunut pitkän ajan kuluessa, parin viime vuoden aikana.
Olen ihastunut sinuun koska löydän sinusta niitä piirteitä, joita arvostan naisessa ja kumppanissa. Ne piirteet ovat paljastuneet pikkuhiljaa, niiden pienten hetkien ja keskustelujen kautta, joita olemme käyneet, joihin olemme uppoutuneet. Piirteitä, joita et voi itse tarkoituksella korostaa, koska et tiedä mitä etsin. Sinussa on ne, siksi olen sinuun ihastunut. Viime aikoihin asti pystyin pitämään tämän kaiken kontrollissa, tietäen että olet varattu toiselle, kuten minäkin. Sitten erosit ja tunteeni läikähtivät yli.
Ymmärrän, että en ole vaihtoehto sinulle. Järki sanoo niin, mutta tiedän myös että tunnetasolla kamppailet itsesi kanssa samalla tavalla. Meidän välillämme on yhteys, joka saa meidät uppoutumaan toisiimme silloin kuin siihen on tilaisuus. Sinä tarvitset kuitenkin jonkun jonka kanssa rakennat elämäsi palasia haparoiden, yhdessä, tutustut, ihastut, perustat perheen, elät sen kaiken ihanan ajan, yhdessä opetellen, eksyen ja löytäen. Meidän välillämme on 9 vuotta, vain yhdeksän, mutta se on ikuisuus - minä elin nuo asiat jo, nyt eläisin sen toisen kerran. Aloittaisin alusta, kokeneena, sinä kokemattomana.
Unelmoin kuitenkin siitä, millaista olisi, jos saisin viettää aikaa kanssasi. Rajattomasti. Jos voisin pitää sinut itselläsi, jos voisimme jutella, katsoa silmiin, jos saisin suojella ja huolehtia sinusta. Näen sinussa sen oikean - en täydellistä ihmistä, vaan ihmisen joka täydentää minuun sen palasen jota olen etsinyt koko ikäni.
Sitä en voi saada, mutta haluan kertoa tämän sinulle, jotta ymmärrät, että olet tärkeä. Toivon, että voimme viettää niitä pieniä hetkiä, saan sinut taas nauramaan, saan silmäsi loistamaan. Saan sinusta energiaa, jota en saa mistään muualta. Toivon, että saat sitä myös minusta.
Ystäväni, unelmani. Kanssasi on hyvä olla.
Haluaisin kuitenkin hetken aikaasi, jotta voin selventää ja kertoa missä mennään, kertoa miksi olen käyttäytynyt niin kuin olen. Kyllä, minulla on tunteita sinua kohtaan. Olen ihastunut sinuun, en yhtäkkiä, en siksi että etsin juuri nyt lohtua, en mihinkään sellaiseen mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä. Tämä kaikki on tapahtunut pitkän ajan kuluessa, parin viime vuoden aikana.
Olen ihastunut sinuun koska löydän sinusta niitä piirteitä, joita arvostan naisessa ja kumppanissa. Ne piirteet ovat paljastuneet pikkuhiljaa, niiden pienten hetkien ja keskustelujen kautta, joita olemme käyneet, joihin olemme uppoutuneet. Piirteitä, joita et voi itse tarkoituksella korostaa, koska et tiedä mitä etsin. Sinussa on ne, siksi olen sinuun ihastunut. Viime aikoihin asti pystyin pitämään tämän kaiken kontrollissa, tietäen että olet varattu toiselle, kuten minäkin. Sitten erosit ja tunteeni läikähtivät yli.
Ymmärrän, että en ole vaihtoehto sinulle. Järki sanoo niin, mutta tiedän myös että tunnetasolla kamppailet itsesi kanssa samalla tavalla. Meidän välillämme on yhteys, joka saa meidät uppoutumaan toisiimme silloin kuin siihen on tilaisuus. Sinä tarvitset kuitenkin jonkun jonka kanssa rakennat elämäsi palasia haparoiden, yhdessä, tutustut, ihastut, perustat perheen, elät sen kaiken ihanan ajan, yhdessä opetellen, eksyen ja löytäen. Meidän välillämme on 9 vuotta, vain yhdeksän, mutta se on ikuisuus - minä elin nuo asiat jo, nyt eläisin sen toisen kerran. Aloittaisin alusta, kokeneena, sinä kokemattomana.
Unelmoin kuitenkin siitä, millaista olisi, jos saisin viettää aikaa kanssasi. Rajattomasti. Jos voisin pitää sinut itselläsi, jos voisimme jutella, katsoa silmiin, jos saisin suojella ja huolehtia sinusta. Näen sinussa sen oikean - en täydellistä ihmistä, vaan ihmisen joka täydentää minuun sen palasen jota olen etsinyt koko ikäni.
Sitä en voi saada, mutta haluan kertoa tämän sinulle, jotta ymmärrät, että olet tärkeä. Toivon, että voimme viettää niitä pieniä hetkiä, saan sinut taas nauramaan, saan silmäsi loistamaan. Saan sinusta energiaa, jota en saa mistään muualta. Toivon, että saat sitä myös minusta.
Ystäväni, unelmani. Kanssasi on hyvä olla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitähän oma naisesi olisi mieltä, kun tietäisi mitä touhuat toisen kanssa? Tuntuisi varmaan todella hyvältä... Haet itsellesi hetken mielihyvää, mutta hakisit mielihyvää mielummin omalta naiseltasi. Olet törkeä.
Heh, kiitos tästä "kommentista" :)
En minä ihastumiselle oikein voi mitään, ja jos toisen seura vain tuntuu hyvältä, niin kai siitä saa haaveilla. Eikä se tarkoita pettämistä tai muuta epäilyttävää, vaan keskustelua, nauramista, punastumista ja piristämistä.
Eikä tässä käytännössä mitään tule tapahtumaan, lasten vuoksi. Näin on sovittu, ja siitä pidetään kiinni. Ihastumista sen sijaan ei ole kielletty.
häntä haaveilet, siitäkö pitäisi olla iloinen ja otettu? Siitä että haluat itsellesi onnellisuutta, hänen kustannuksellaan, hänen saamatta muuta kuin antamisen iloa?
Sellainen käy raskaaksi, ja lopulta asian paino on suurempi, kuin ylös nostava. Jopa murskaava. Sitäkö toiselle toivot?
Et olisi alunperinkään ihastunut, jos et olisi sille avoin. Kyllä tuo toisesta haaveilu ja jatkuva ajatteleminen ja flirttailu jo on varmasti naistasi satuttavaa, vai väitätkö, että voisit olla hänelle rehellinen; toimia samalla tavalla jos hän olisi näkemässä tai kertoa hänelle mitä tunnet toista kohtaan? Ymmärtäisit tilanteen paremmin, jos se olisikin toisin päin. "Pettäjillä" on aina liuta selityksiä, joilla oikeuttaa omat teot ja ajatukset.
joo, ihmiset ovat loogisia ja järkeviä ja ihastuvat vain kun ovat sille avoimia...jokainen jolla on lyönyt yhtäkkiä kipinää kuin miljoona volttia tietää, että tuollainen on täyttä soopaa. Ei sille mitään voi jos tuntee, toki sen voi (ja varmaan pitääkin) tukahduttaa jos elämä on jo valmis, mutta ei se kyllä mistään "avoimuudesta" tule...
joka sana,tunteilleen ei voi mitään, avioliitossa, parisuhteessa, on vikaa, jos sieltä sivusta ihastuu, rakastuu toiseen, joka vie jalat alta, minulle naimisissa ihmiselle kävi näin, yritän pitää tunteeni piilossa, vaikka sydämmeeni sattuukin, kumpikin varattuja, en tukahduttaisi omasta syystäni tunteita, vaan ihan hänen takiaan, koska hänen elämän tilanteensa on mikä on, minä tse olisin valmis luopumaan kaikesta, jos hänen kanssaan olisi tulevaisuus,,
Hei mies 38,
Mitä kuuluu? Mietin, olisinko se nainen, jolle tuossa viestissä kirjoitit. Niin monet merkit tuntuvat sopivan yhteen. Voisitko ystävällisesti kertoa vaikka meidän etunimiemme toiset kirjaimet. Jos ei täsmää, en turhaan haikaile täällä.
Tunnemme tai emme, voin sanoa sinulle, että ei ole syytä välittää kommenteista, joissa soimataan uskottomuudesta. Tunteitaan ei voi pakottaa, tekojaan kyllä, muttei niitäkään varmaan ikuisesti.
a ja i.
no, täsmäsikö? olisi aikamoinen sattuma
Eipä tainnut, en tosin olettanutkaan että sellainen sattuma olisi käynyt. Ehkä hyvä näin, olihan tuo tekstini aikamoinen ristiriitainen sielunmaiseman vuodatus, enkä tiedä miten toinen ihminen siihen suhtautuisi. Voisi pahentaa tilannetta ja katoaisi se viimeinenkin kontakti.
Mennään näillä mitä on jäljellä. Ehkä vielä uppoudutaan - keskustelemaan.
Mulle ne täsmäs...myös ikäero täsmää, muutama kohta ei täsmää...mutta pelotavan paljon samoja asioita täsmäilee...ajattelin että aloittaja olis kirjoittanut muutaman kohdan vähän muokkailen totuutta ettei ihan heti tunnista tai jotain
Pelottavan paljon? :)
En muuttanut varsinaisia faktoja, ajankohdat ja iät täsmää ja ne kirjaimet. Ehkä halusin alitajuisesti "tulla löydetyksi" vaikken kyllä tiedä mitä sitten tekisin :) Ehkä ottaisimme selvää.
No toisaalta itsekkin oon helpottunut, ettei ne kaikki ihan täysin täsmännyt minuun, koska en myöskään tietäisi mitä pitäisi tehdä jos se olisitkin se juuri samainen ihminen..:) hassua miten voi silti noinkin moni asia osua kohdalle vaikka et olekkaan se oikea ihastus minulle...laita nyt vielä nimiemme kolmannet kirjaimet, että saadaan tämä peli vihellettyä tähän poikki...ne nyt ei ainakaan enää täsmää :D
nr
Uskaltauduinpa minäkin sitten tänne kirjoittelemaan. Tätä se kait sitten teettää, kun kenellekään ei voi/uskalla puhua. Jospa näin saisi vähän purettua tuntojaan, varsinkin, kun pöly on laskeutunut. Mies 38: tuo tarinasi olisi aivan hyvin voinut olla minun kirjoittamani paria yksityiskohtaa lukuunottamatta. Jopa tuo ajankohta seurueineen osuu melkein samaan aikaan. Olen kanssasi saman ikäinen, on lapsia jne. ja toinen henkilö myös samaa nuorempaa ikäluokkaa. Voin kertoa, että minunkin tunteeni syttyivät hitaasti parin vuoden aikana. Kait hänelläkin niitä on ollut. Aika uskomaton yhteensattuma kuitenkin. Ymmärrän erittäin hyvin tilanteesi, joten tuomitsijat voivat pitää pienempää suuta. Näitä tunteitaan, kun ei vaan voi valita. Joskus on tuntunut siltä kuin välissämme olisi välillä ollut voimakas, astittavissa oleva sähköinen lataus, jonka huminan saattoi melkein kuulla. Tiedän tällaisen ihastumisen ja näiden tunteiden olevan täysin hulluja (ikä, perhe jne.) ja olen monta kertaa yrittänyt järkeillä niitä pois jopa siinä määrin, että en ole uskaltautunut edes haaveilemaan yhteisistä hetkistä päinvastoin kuin mies 38. Niin paljon olen tunteitteni voimaa pelästynyt. Niin kuin hän sen sanoi, erityisesti lasten vuoksi on kuitenkin koitettava pitää itsensä kurissa. Ehkä tämä joskus loppuu. Jos sopii, niin jatkan kuitenkin tuota tarinaa hieman omalla versiollani ikään kuin jälkikirjoitukseksi. Jälki ei ole niin tyylikästä, mutta saanpa siis purettua asiaa johonkin tyhjyyteen.
Kaiken tämän jälkeen luulen, että minun osuuteni sinun tarinassasi on loppu, enkä myöskään itse halua luoda itselleni turhia haaveita. Kiitos, että olet aina ollut ystävällinen ja huomaavainen. Vaimennan tunteeni pikkuhiljaa pois varmistaakseni, että niistä ei sinulle tai muille tulisi harmia. Arvostukseni ja kunnioitukseni sinua ja unelmiasi kohtaan sen sijaan säilyy ja olen aina ystäväsi.
Sinun ;)