Osaako joku neuvoa voinko vaatia perheneuvolan työntekijöiden vaihtoa tai lopettaa koko asiakkuuden? Olen järkyttynyt kun olen lukenut näitä huostaanottojuttuja mm. täältä. Hain siis tukea sieltä, kun luulin saavani sitä kautta apua lapseni koulukiusaamisesta (koulu jo vaihdettu) johtuvaan kriisiin ja lapsen mahdolliseen masennukseen.
Mitään apua emme ole saaneet, vaan istuneet siellä jo 5 krt useiden viikkojen väleillä kuulemassa samoja ohjeita eli lapsi pitää "saada" kouluun. Miten lattialla makaavan isokokoisen ja itkevän teini-ikäisen saa puettua ja kannettua sinne?!? Väkisinkö?
Olen erittäin pettynyt, sillä koulussa käyminen tuntuu olevan pääasia, ei se että lapsi voi todella huonosti. Tuntui, että lastensuojelutyöntekijä (koulu ei ole muuten tehnyt mitään LS-ilmoitusta) ymmärsi aidosti vanhempien huolen lapsesta. Oli vastoin perhetyöntekijän mieltä, että heitä ei tarvita vaan ovat "kuulolla". Asiallinen ihminen tämä LS-ihminen : ).
Pyysin taas viimeksi, että lapseni pääsisi esim. psykiatrin/terapeutin juttusille, että voitaisiin arvioida mikä on ongelma, kun olo ei parannu ja kouluunmeno ei suju. Tilanne siis koko ajan huonontunut ja lapsi uhkaillut jo parina aamuna hypätä kalliolta jos yritän saada kouluun. Ihmettelee ja kyselee miksi ei saa apua pahaan oloonsa.
Apu siis taas evättiin ja "tilanteen kartoitusta" jatketaan taas useita viikkoja. Perhetyöntekijä totesi palaverissa asiattomasti mm. että "xx:stä saa kyllä potilaan, jos hänestä sellaisen haluaa tehdä". Ilmeisesti kemiat ei kohtaa. Joillekin ilmeisesti voi olla vaikea tajuta, että äiti voi olla oikeasti huolissaan ja jopa hädissään ja että kaikki lasten ongelmat eivät ole kotiperäisiä. Meillä on siis ihan tavisnormaali useamman lapsen iso perhe, vanhemmat koulutettuja ja töissä. Lapset olleet hyviä koulussa ja kotona sujuu hyvin. Lapsellani ei ole ollut ongelmia ennen koulukiusaamista. Kyseinen täti totesi erikoiseen sävyyn vielä, että kyllä näitä tapaamisia tullaan järjestämään vielä tiiviiseen tahtiin?
Miten voi olla, että kun hakee apua lapselle, niin saa vain lisää murhetta ja pahaa mieltä. Onko tämä tottakaan? Olemme päätyneetkin hakemaan apua lapselle yksityiseltä sekktorilta. Voiko tuosta täditä/porukasta siis sanoutua irti?
Mitään apua emme ole saaneet, vaan istuneet siellä jo 5 krt useiden viikkojen väleillä kuulemassa samoja ohjeita eli lapsi pitää "saada" kouluun. Miten lattialla makaavan isokokoisen ja itkevän teini-ikäisen saa puettua ja kannettua sinne?!? Väkisinkö?
Olen erittäin pettynyt, sillä koulussa käyminen tuntuu olevan pääasia, ei se että lapsi voi todella huonosti. Tuntui, että lastensuojelutyöntekijä (koulu ei ole muuten tehnyt mitään LS-ilmoitusta) ymmärsi aidosti vanhempien huolen lapsesta. Oli vastoin perhetyöntekijän mieltä, että heitä ei tarvita vaan ovat "kuulolla". Asiallinen ihminen tämä LS-ihminen : ).
Pyysin taas viimeksi, että lapseni pääsisi esim. psykiatrin/terapeutin juttusille, että voitaisiin arvioida mikä on ongelma, kun olo ei parannu ja kouluunmeno ei suju. Tilanne siis koko ajan huonontunut ja lapsi uhkaillut jo parina aamuna hypätä kalliolta jos yritän saada kouluun. Ihmettelee ja kyselee miksi ei saa apua pahaan oloonsa.
Apu siis taas evättiin ja "tilanteen kartoitusta" jatketaan taas useita viikkoja. Perhetyöntekijä totesi palaverissa asiattomasti mm. että "xx:stä saa kyllä potilaan, jos hänestä sellaisen haluaa tehdä". Ilmeisesti kemiat ei kohtaa. Joillekin ilmeisesti voi olla vaikea tajuta, että äiti voi olla oikeasti huolissaan ja jopa hädissään ja että kaikki lasten ongelmat eivät ole kotiperäisiä. Meillä on siis ihan tavisnormaali useamman lapsen iso perhe, vanhemmat koulutettuja ja töissä. Lapset olleet hyviä koulussa ja kotona sujuu hyvin. Lapsellani ei ole ollut ongelmia ennen koulukiusaamista. Kyseinen täti totesi erikoiseen sävyyn vielä, että kyllä näitä tapaamisia tullaan järjestämään vielä tiiviiseen tahtiin?
Miten voi olla, että kun hakee apua lapselle, niin saa vain lisää murhetta ja pahaa mieltä. Onko tämä tottakaan? Olemme päätyneetkin hakemaan apua lapselle yksityiseltä sekktorilta. Voiko tuosta täditä/porukasta siis sanoutua irti?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei huolestunut äiti!
Kuulostaa siltä, että tilanteesi lapsesi kanssa on todella vakava. Jos lapsi voi niin pahasti, että uhkaa vahingoittaa itseään, on syytä hakea apua. Suosittelisin, että haet lähetettä lasten- ja nuorten psykiatrian poliklinikan asiakkaaksi. Lähetteen saat jokko yksityiseltä lääkäriltä tai tavalliselta terveyskeskuslääkäriltänne.
Olen työskennellyt hyvin paljon ammatissani kyseisten asioiden parissa ja minusta sinun olisi hyvä myös kääntyä lastensuojelun sosiaalityöntekijän puoleen. Tiedän siinä ammatissa toimivana, että joskus saa "asioihin vauhtia" asiakkaan puolesta, kun on kyse psykiatrian polista.
Minkä ikäinen lapsesi on? Ymmärsinkö oikein, että teillä on jo perheneuvolan asiakkuus? Mitä kautta olette sinne päätyneet? Jos apu ei ole riittävä, on nuorelle järjestettävä terapeuttisempaa apua. Oletko varma, että perheneuvolan perhetyöntekijä on todella perhetyöntekijä vai onko hänellä terapeuttisemman koulutuksen tausta, koska usein heillä on laajempi koulutustausta. Ole rohkea ja kysy häneltä.
Sinulla on kaikki oikeus hakea apua tilanteeseesi. Se, että sinusta nyt tuntuu siltä, että tämän perhetyöntekijän olemassaolo perheessänne on uhkaava, voi jälkeenpäin ja järkevästi ajateltuna olla vain hyväksi lapsesi kannalta. Apuahan te selkeästi tarvitsette. Et ole sen huonompi vanhempi kuin kukaan muukaan apua tarvitseva ihminen. Vahvuutta vain vaatii sen sanominen ääneen. Jokainen meistä on elämämme aikana joskus avun tarpeessa.
Aina ei henkilökemiat kohtaa - se on vain fakta. Mieti tai kirjoita paperille itsellesi mitä hyödyllistä uutta ajatustapaa tai toimintaa kyseinen henkilö on koettanut perheellesi tuoda käynneillään - ole täysin avoin, kun kirjoitat näiti ylös itsellesi. Pohdi hetki, olisiko niissä jotain hyödyllistä. Voisitko nähdä kyseisen työntekijän ikäänkuin apuvälineenä kuin henkilökohtaisena arvostelijana.
Teksistäsi huokuu pelko - mitä pelkäät? Pelkäätkö lastensuojeluasiakkuutta? Se asiakkuus ei tarkoita huostaanottoa. Tämä on yleinen ja ikävä luulo, jota kohtaan perheestä toiseen ja se on surullista. Media on luonut lastensuojelusta peikon. Mediaa ei kiinnosta ne pienen pienet avunsiemenet, joita lastensuojelussa näkee päivittäin ja, jotka saavat väsyneenkin sosiaalityöntekijän kokemaan työnsä tarkoituksellisuutta. Keskiverto-sankaritarinat eivät kiinnosta mediaa, ja kohdeyleidö eli lapsiperheet eivät siten niistä edes kuule. Älä pelkää lastensuojelua - sitähän sinä itsekin ajat takaa: lapsellesi apua ja suojelua.
Ole avoin ja rohkea. Anna ahdistuksen mennä, jos voit. Joitakin mielenharjoitteita voi tehdä, jotta saa ahdistuksen aisoihin. Yritä ajatella perhetilanteestanne niin, että tämä on ohimenevä, raskas vaihe vanhempana, mutta että olet oman lapsesi paras asiantuntija tällä hetkellä, joten ota avoimesti apu vastaan. Ei kaikki apu vaikeassa tilanteessa tunnu hyvältä, ymmärrän sen. Ahdistuksesta voi tulla itseään ruokkiva kehä. Kiinnittäisin myös huomiota siihen, ettei puhu avunlähteistä kielteiseen sävyyn lasten kuullen - koska siten vaikeuttaa vain lapsen avointa suhtautumista apuun ja lisää lapsen ahdistusta entisestään.
Voimia raskaaseen elämänvaiheeseen.
Minun lastani kiusattiin koulussa. Kävimme terapiassa, meillä kävi perhetyöntekijöitä. Lapseni meni yläasteelle, siinä koulussa kiusaamista ei vain hyväksytty. Yläasteella oli tosi hyvä kouluterveydenhoitaja. Numerot parantuivat, kuulin jopa lapseni nauravan. Lastensuojelu, perhetyö, kuraattori olivat mennyttä elämää.
Toivon, että saatte apua lapsellenne, oli se apu sitten mikä hyvänsä.
Rehtorit vastuuseen koulukiusaamisesta.
Avoin Ministeriö Kansalaisaloite 26.3.2012.
Lue juuttu ja kommentteja.
http://www.avoinministerio.fi/ideat/134-rehtorit-vastuuseen-peruskoululaien-mukaan-kiusaamisesta-koulussa
--------------
Kysy lapseltasi mikä mättää. Keskustele sitten lapsesi kanssa mitä voisitte tehdä sille asialle minkä hän nimeää ongelmaksi.
Kopsasin sinulle tuohon alemmaksi tuon sossu yövuorossa kirjoittaman niin kosiskelevan lauseen. Melkein kirjaimen tarkkuudella minulle lausuttiin tuo sama lause sossun valmistellessa huostaanottoa. Pidä siis varasi noiden kaunopuheisten kanssa. Yrittävät saada luottamusta aikaan että kerkiivät varailla sijoituspaikkaa valmiiksi.
"Yritä ajatella perhetilanteestanne niin, että tämä on ohimenevä, raskas vaihe vanhempana, mutta että olet oman lapsesi paras asiantuntija tällä hetkellä, joten ota avoimesti apu vastaan."
Oppivelvollisuus on, ei koulunkäyntivelvollisuutta!
Miksi kunnat ei sano suoraan, ettei heillä ole antaa apua mihinkään. Kuka kaipaa ohjeistajaa normaalilla älyllä varustettu lapsi, nuori ja vanhempi. Yleensä ei tiedetä mitä palveluita kunta tarjoaa tai on tarjoamatta, mutta hädän keskellä sitä ottaa kiinni siihen ruohonkorteen mikä lähinnä on ja jos se sitten sattuu olemaan lasu niin korsi katkesi jo heti ensimetreillä jos ja kun ajattellaan asiakkaan näkökulmasta.
Jos pyytäsit siltä yksityiseltä lähetteen sinne lastenpsykiatriselle, ja sieltä kyselisit millaiset jonot niillä on, ettei ne laita lasta mihinkään lumehoito paikkaan. Lastensuojelun apu on paljon kiinni minkalainen stt on. Voi olla hyvä, tai sitten voi luulla että huostaanotto parantaa jonkun. Kouluun lapsesi ei tarvitse mennä, jos opiskelee muuten. Voisiko koulutoimen johtajaan ottaa yhteyttä ja pyytää mahdollisuutta että lapsi tenttisi kotoa käsin. Itse tein niin (siitä on tosin aika paljon aikaa kun olin yläasteella. Tee selväksi perheneuvolalle että heidän apunsa ei auta, ja vanhempana sinun velvollisuus on etsiä parempaa. Lastenpsykiatrisella ei kannata ottaa peneä mukaan kokouksiin kiellä se jos voit. Lasu sinne yleensä tulee, jos ehtii. Toivon että asiat menee parempaan suuntaan.
Perhetyön ( johon ei yleensä kuulu mikään käyttökelpoinen kodinhoitoapu) tulisi olla vapaaehtoista ja asiakkaan tulisi voida lopettaa se halutessaan. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole vaan perhetyö on usein pakotettua ja asiakkaille piinallista tai suorastaan vahingollista. Lastensuojelujuristit ja vanhempien järjestöt varoittavat asiakkaita perhetyöstä. Pelkkiä negatiivisia asioita keksivät ja kirjaavat kouluttamattomat ja huosta-oikeudenkäynteihin "todistamaan" tulevat työntekijät muodostavat perheille vakavan oikeusturvaongelman kuten esim. tapaus Ani Leikoniemi osoittaa.
Ota ensin selville, oletteko lastensuojelun asiakkaita. Mikäli olette, pyydä työntekijää lopettamaan asiakkuus. Siitä on teille ja lapsellenne pelkkää haittaa vaikka tämänhetkinen työntekijänne (joka varmasti vaihtuu vuoden sisällä) olisikin asiallinen. Suosittelen myös tästä lähtien äänittämään kaikki käydyt keskustelut ja konsultoimaan juristia esim. Leeni Ikosta tai Outi Mannosta.
Tämän jälkeen pyydä itsellesi kaikki perhettänne koskevat asiakaskirjaukset ( rekisteritietojen tarkistuspyyntö), myös perheneuvolan ja perhetyöntekijän raapustukset, lue ne huolellisesti ja yritä korjata niistä virheet ja väärät väittämät, joita on tavallisesti runsaasti. Papereista selvinnee, mitä perheestänne ajatellaan ja mitä toimia teille suunnitellaan. Lupauksistaan huolimatta lastensuojelu kykenee keskimäärin tarjoamaan perheille vain oikeusturvariskin muodostavaa perhetyötä tai huostaanoton, josta onkin tullut ensisijainen työmuoto.
Yritä etsiä lapsellesi kiusattujen vertaistukiryhmä ja/tai terapeutti yksityispuolelta. Kysele toisten lasten ja vanhempien kokemuksia esim. Vanhempainliiton, HOL ry:n, Sukupuu ry:n, Leijonaemojen, Vartu ryn tai Pesue ryn kautta. Esim. Sexposta voisi löytyä hyvä terapeutti. Varo kunnallisia mt-toimistoja, psykiatrian poliklinikoita, perheneuvoloita ja lastenkotibisneksessä toimivien järjestöjen esim. Pelastakaa Lapset ry:n, Nuorten Ystävät ry:n, Diakonissalaitos OY:n, Care Component OY:n, Mainiovire OY:n yleensä huostaanottoon tähtääviä "perhekuntoutusta" ja "terapeutteja", joista lapsilla ja vanhemmilla on paljon huonoja kokemuksia.
Voi olla, että lapsesi oireilee vain kiusaamista/koulunvaihtoa ja tilanne rauhoittuu vertaistuen, hyvän koulun ja ajan kanssa. Ei ole tarpeen lätkäistä lapselle (usein puutteellisesti koulutetun ja ammattitaidottoman)viranomaisen hatarin perustein antamaa psykiatrista diagnoosia, joka yleensä vain leimaa asiakkaan , päättää hoitopolun( fyysisiäkään sairauksia ei enää hoideta asiallisesti) ja romuttaa oikeus- ja vakuutusturvan.
Sosiaalialalla toimivilta puuttuvat usein paitsi koulutus ja ammattitaito myös vastuu- ja korvaussäädökset virheistään. Sosiaaliala, samoin kuin terapian kenttä on täysin villi ja kuluttajansuoja on itsesi varassa. Lastensuojelussa asiakkailla ei ole myöskään mahdollisuutta puolueettomaan tutkintaan tai fair trial- oikeudenkäyntiin, joten valitse tarkkaan kenen kanssa asioit.
Suosittelen anonyymejä vertaistukiryhmiä, yksityisiä terapeutteja, jotka tietävät perheiden oikeusturvariskeistä ja hyvää koulua, jossa tärkeimmiksi yhteistyökumppaneiksi koetaan lapset ja vanhemmat, ei ls- yrittäjät.
Sosiaalialalla on valtavasti annettavaa teidän perheenne tilanteeseen. Oma perheeni on saanut paljonkin apua sieltä. En lähtis mukaan tuohon "pelkään lasua" hysteriaan. Aivan typerää. Ja kyllä siellä on koulutettua väkeä yliopistokoulutusta myöten, mitä te tääll oikein sheisseä jauhatte lasua vastaan. Monen elämää se on auttanut. Ne ei vaan viitti täällä siitä pauhata kun täälä on vaan ne, jotka ovat menettäneet lapsensa ihan itse tyrimällä. Menkää itseenne, älkääkä aina syyttäkö toista tahoa. Toivon ap lle että uskallat ottaa apuu vastaan, niin mäkin tein ja olen nyt onnellinen.
Lastensuojelun taso on vaihtelevaa. Ole onnellinen jos sait apua. Joillakin meistä on kokemuksia pätemättömistä, asenteellisista ja jatkuvasti vaihtuvista työntekijöistä. Joista loppujen lopuksi on haittaa enemmän kuin hyötyä. Vaikka kokemuksemme eroavat, ne ovat kummatkin todellisia. Eivät mitään sheisseä.
Kiitos neuvoista! Koska oma kokemukseni on negatiivinen ja emme ole saaneet lapselle pyytämäämme apua, niin koen, että perheneuvola on täysin ajan ja voimavarojen hukkaamista. Olen vienyt teinin lääkäriin, joka epäili alavireen ja muiden oireiden perusteella ihan fyysistä vikaa, joten lapseni on saamassa apua. Koulukiusaaminen ja stressi koulunvaihdosta ovat osasyy sairastumiseen, niin itse uskon.
Pyrin päättämään asiakkuuden pn:ään pikimmiten, sillä asiat hoituvat koulun ja lääkärin avulla varmasti kuntoon. Tärkeintä on tosiaan saada lapsi kuntoon ja parantumaan, muulla ei ole väliä.
Sossulle yövuorossa haluaisin sanoa, että kyse ei ole vanhemman asenteesta, vaan siitä miten asiakasta kohdellaan. Löytyykö ammattitaitoa ja objektiivisuutta, halua auttaa. Kai jokainen täysijärkinen ihminen tajuaa, että kriisissä olevaa perhettä ei tueta olemalla epäasiallinen ja suorastaan ilkeä? Siinä menetetään luottamus ihan alkumetreillä, jonka jälkeen kaikki on ihan molemminpuolista ajanhukkaa.
Nuori on nuori ja järkevänä vanhempana en ole häntä rasittanut mielipiteilläni vaan keskittynyt siihen, että saamme hänelle apua joltain taholta. Mutta on teitä varmaan ihan ammattitaitoisiakin? Ei vaan osunut omalle kohdalle : (.