Olen elänyt ilman rakkautta. En ole koskaan tuntenut olevani rakastettu, palavasti, intohimoisesti, elävästi, tulisesti.... Olen ollut kihloissa ja asunut parinkin miehen kanssa, mutta se palava rakkaus on jäänyt puuttumaan. Nyt menin ja rakastuin itse, tulisesti, täysin. Mutta en saanut vastarakkautta, vaan minut heitettiin pois.
Onko tuollaista rakkautta olemassa, kykeneekö miehet ylipäätään rakastamaan? Ollenkaan? Vai onko minussa vain jotain vialla? Vai odotanko, haluanko jotain täysin mahdotonta, olematonta?
Miehet, kertokaa! Onko palavaa ja kaiken voittavaa rakkautta olemassa? Onko minulla vielä toivoa?
Onko tuollaista rakkautta olemassa, kykeneekö miehet ylipäätään rakastamaan? Ollenkaan? Vai onko minussa vain jotain vialla? Vai odotanko, haluanko jotain täysin mahdotonta, olematonta?
Miehet, kertokaa! Onko palavaa ja kaiken voittavaa rakkautta olemassa? Onko minulla vielä toivoa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
On maailmassa paljon rakkautta. Se vain tulee.
Palaavaa rakkautta on maailmassa käyttämättömänä vaikka kuinka paljon. kun rakastuu palavasti eikä saa vastakaikua vastapuolelta niin se on vasta kaipausta.
Itse rakastuin jonkin aikaa sitten palavasti ja sain todella paljon myös vastatunnetta. Jonkin ajan kuluttua vastapuoli pelästyi tunteisiinsa ja eikä uskaltanut enää rakastaa ja siihen loppui "palava rakkaus". Ihmisten täytyy pystyä ajattelemaan asioita rakkauden suunnasta katsoen jolloin syntyy parhaita suhteita. Jos tavalla tai toisella pelästyy tunteitaan sekä vastustaa sydämen ääntään todellisesta rakkaudesta tai tunteesta ei pysty luontevasti rakastamaan.
Ovatkohan kanssasi asuneet miehet saaneet tuntea olevansa rakastettuja, palavasti, intohimoisesti, elävästi, tulisesti?
Tuskinpa ovat. Harmillista sinänsä, mutta silloin tiennyt tuollaisen tunnemyrskyn olevan mahdollistakaan. Sinänsä tässä vaiheessa aika epäoleellinen kysymys, tai syyllistysyritys, kun se elämä ei vain aina mene niin. Ei kaikki ole aina niin reilua... eikä tunteet tule napista painamalla, vaikka se olisi kuinka reilua. Ottakaamme kaikki matkanvarrella oppimamme mukaan loppuelämää varten, vai miten sen muotoilisi?
Tarkennus ensimmäiseen viestiini lienee paikallaan. Hetken ajan sain rakkautta takaisinkin, mutta sitten jotain tapahtui. Ehkä se olin minä, kuka tietää. Sillä ei ole väliä. Rakkaus sammui toisen sydämestä, vaikka toiseen se jäi.
Kaikki ei välttämättä ole aina sitä miltä näyttää tai lukeekaan.
Toivoa ei saa heittää hukkaan vaikka sen joskus olisi valmis heittämään, työntämään unohduksiin. Tiedän sen omalta kohdalta että aikaa on kun on joku ketä odottaa vaikka epävarmuudessa eläminen kuluttavaa onkin. Eikä kukaan jaksa loputtomiin.
Tunne joka tulee sydämestä on myös näytettävä vastapuolelle ja sitä ei saa pelästyä eikä peittää. Jos et uskalla näyttää tunteitasi ja sinun on vaikea elää koska et ole oma itsesi. Vastapuoli ymmärtää tunteen tarkoituksen jos vain on rakastunut oikeasti. Tunne tulee sydämestä eikä se aina kaipaa sanoja, vaan pieniä lämpiä tekoja.