Ottakaa Lukista mallia älkääkä eläkö menneiden ajatusmaailmojen mukaan.
Olisihan se outoa, jos vuosikausia maailmaa ravistelleet finanssi- ja eurokriisit eivät näkyisi johtamisajattelussa. Johtaminen muuttuu hitaammin ja loivemmin, mutta kyllä se muuttuu. Vaihteeksi ovat nousussa negatiivisen ajattelun edut.
Negatiivisuus on löydetty sekä itsensä johtamisessa että yrityselämässä. Mutta kyseessä ei ole mikä tahansa synkistely vaan niin kutsuttu defensiivinen pessimismi. Se tarkoittaa, että mietitään perusteellisesti, mikä kaikki voi mennä pieleen kun johonkin ryhdytään.
Brittijournalisti Oliver Burkemanin kirja The Antidote: Happiness for People Who Can’t Stand Positive Thinking todistaa, että onnellisuuteen ei tarvita yltiöpositiivista ajattelua.
Tämä kuulostaa kovin tutulta suomalaisesta. Me olemme aina hokeneet, että pessimisti ei pety ja kertoneet pitäkää tunkkinne -vitsejä.
Sekä negatiivisen että positiivisen ajattelun kannattajat tunnistavat saman perustotuuden: jos sinua kielletään ajattelemasta vaaleanpunaista elefanttia, ajattelet sitä ihan varmasti.
Optimistien mielestä pitää ajatella vaaleansinistä elefanttia, siis toivottua lopputulosta ja myönteistä vaihtoehtoa. Defensiiviset pessimistit taas lähtevät siitä, että vaaleanpunaiselta elefantilta ei voi välttyä. Väistelemällä ajatus vain vahvistuu, joten se pitää hyväksyä ja käsitellä.
Ikävien vaihtoehtojen pohtiminen siis vie niiltä pahimman terän pois. Pessimisti voi päätyä siihen, ettei maailma kaadu vaikka kaikki ei menisi juuri niin kuin piti. Tämän linjan vahvistaa myös tunteiden käsittelyyn perehtynyt valmentaja Jarkko Rantanen (lue Rantasen juttu Fakta 2/2013).
Yrityksissä ikävien vaihtoehtojen miettimistä kutsutaan riskienhallinnaksi. Se että länsimainen finanssijärjestelmä melkein romahti todistaa, että kovin perusteellista pohdintaa ei aina tapahtunut siellä missä pitäisi.
Menestyvät yrittäjät eivät useinkaan psyykkaa itseään kohti huimia tavoitteita.
Positiivisen ajattelun yritysversio menee näin: asetamme houkuttelevan tavoitteen, kuvittelemme itsemme sen saavuttaneena ja puskemme tahdonvoiman siivittämänä maaliin.
Burkemanin siteeraamista tutkimuksista löytyy paljon perusteita kyseenalaistaa tämä malli.
Tiukassa tavoitteellisuudessa on monia riskejä. Innokkaat työntekijät saattavat pyrkiä tavoitteisiin epäeettisin keinoin – mainitsinkin jo finanssikriisin. Tai sitten tavoitteen saavuttaminen saa ihmisen tyytymään kehnompaan suoritukseen kuin mihin hän olisi pystynyt.
Esimerkiksi New Yorkin taksikuskit lopettavat sadesäällä usein työnsä kesken päivän. Heillä on niin paljon asiakkaita, että he saavuttavat tienestitavoitteensa helposti – miksi siis rehkiä pitempään.
Eräskin psykologinen koe osoitti, että kun ihminen kuvittelee tavoitteen saavutetuksi, hänen suorituksensa jää heikommaksi kuin sellaisen joka ei ole kuvitellut. Ilmeisesti aivot uskovat kuvitelmaa liiankin hyvin.
Menestyvät yrittäjät eivät useinkaan psyykkaa itseään kohti huimia tavoitteita, väittää Burkeman. Sen sijaan he analysoivat lähtötilanteensa ja omat resurssinsa, joiden perusteella sitten miettivät eri vaihtoehtoja. Kuviteltuja lopputuloksia on useita erilaisia.
http://www.talouselama.fi/tyoelama/tosiasioita_tyoelamasta/pessimismi on nyt johtamisessa pop/a2169269
Defensiivisten pessimistien näkemyksissä on selvä ero perinteiseen pessimismissä rypemiseen. Burkeman ei kehota meitä päättämään jo etukäteen, että varmasti epäonnistumme ja siksi jättämään kokonaan yrittämättä. Usein se ei-toivottu seuraus jota pelkäämme on vain ikävä tunne, nolous tai pettymys.
Mutta mikä on pahinta mitä voisi tapahtua -kysymys voi myös paljastaa, että yritys on ottamassa liian ison riskin. Jos eteneminen yrityskaupalla uusille markkinoille voi viedä firman vararikkoon, sinne ei ehkä kannata lähteä. Ei vaikka hieno tavoite olisi tuplata firman liikevaihto ja kannattavuus kolmessa vuodessa.
Olisihan se outoa, jos vuosikausia maailmaa ravistelleet finanssi- ja eurokriisit eivät näkyisi johtamisajattelussa. Johtaminen muuttuu hitaammin ja loivemmin, mutta kyllä se muuttuu. Vaihteeksi ovat nousussa negatiivisen ajattelun edut.
Negatiivisuus on löydetty sekä itsensä johtamisessa että yrityselämässä. Mutta kyseessä ei ole mikä tahansa synkistely vaan niin kutsuttu defensiivinen pessimismi. Se tarkoittaa, että mietitään perusteellisesti, mikä kaikki voi mennä pieleen kun johonkin ryhdytään.
Brittijournalisti Oliver Burkemanin kirja The Antidote: Happiness for People Who Can’t Stand Positive Thinking todistaa, että onnellisuuteen ei tarvita yltiöpositiivista ajattelua.
Tämä kuulostaa kovin tutulta suomalaisesta. Me olemme aina hokeneet, että pessimisti ei pety ja kertoneet pitäkää tunkkinne -vitsejä.
Sekä negatiivisen että positiivisen ajattelun kannattajat tunnistavat saman perustotuuden: jos sinua kielletään ajattelemasta vaaleanpunaista elefanttia, ajattelet sitä ihan varmasti.
Optimistien mielestä pitää ajatella vaaleansinistä elefanttia, siis toivottua lopputulosta ja myönteistä vaihtoehtoa. Defensiiviset pessimistit taas lähtevät siitä, että vaaleanpunaiselta elefantilta ei voi välttyä. Väistelemällä ajatus vain vahvistuu, joten se pitää hyväksyä ja käsitellä.
Ikävien vaihtoehtojen pohtiminen siis vie niiltä pahimman terän pois. Pessimisti voi päätyä siihen, ettei maailma kaadu vaikka kaikki ei menisi juuri niin kuin piti. Tämän linjan vahvistaa myös tunteiden käsittelyyn perehtynyt valmentaja Jarkko Rantanen (lue Rantasen juttu Fakta 2/2013).
Yrityksissä ikävien vaihtoehtojen miettimistä kutsutaan riskienhallinnaksi. Se että länsimainen finanssijärjestelmä melkein romahti todistaa, että kovin perusteellista pohdintaa ei aina tapahtunut siellä missä pitäisi.
Menestyvät yrittäjät eivät useinkaan psyykkaa itseään kohti huimia tavoitteita.
Positiivisen ajattelun yritysversio menee näin: asetamme houkuttelevan tavoitteen, kuvittelemme itsemme sen saavuttaneena ja puskemme tahdonvoiman siivittämänä maaliin.
Burkemanin siteeraamista tutkimuksista löytyy paljon perusteita kyseenalaistaa tämä malli.
Tiukassa tavoitteellisuudessa on monia riskejä. Innokkaat työntekijät saattavat pyrkiä tavoitteisiin epäeettisin keinoin – mainitsinkin jo finanssikriisin. Tai sitten tavoitteen saavuttaminen saa ihmisen tyytymään kehnompaan suoritukseen kuin mihin hän olisi pystynyt.
Esimerkiksi New Yorkin taksikuskit lopettavat sadesäällä usein työnsä kesken päivän. Heillä on niin paljon asiakkaita, että he saavuttavat tienestitavoitteensa helposti – miksi siis rehkiä pitempään.
Eräskin psykologinen koe osoitti, että kun ihminen kuvittelee tavoitteen saavutetuksi, hänen suorituksensa jää heikommaksi kuin sellaisen joka ei ole kuvitellut. Ilmeisesti aivot uskovat kuvitelmaa liiankin hyvin.
Menestyvät yrittäjät eivät useinkaan psyykkaa itseään kohti huimia tavoitteita, väittää Burkeman. Sen sijaan he analysoivat lähtötilanteensa ja omat resurssinsa, joiden perusteella sitten miettivät eri vaihtoehtoja. Kuviteltuja lopputuloksia on useita erilaisia.
http://www.talouselama.fi/tyoelama/tosiasioita_tyoelamasta/pessimismi on nyt johtamisessa pop/a2169269
Defensiivisten pessimistien näkemyksissä on selvä ero perinteiseen pessimismissä rypemiseen. Burkeman ei kehota meitä päättämään jo etukäteen, että varmasti epäonnistumme ja siksi jättämään kokonaan yrittämättä. Usein se ei-toivottu seuraus jota pelkäämme on vain ikävä tunne, nolous tai pettymys.
Mutta mikä on pahinta mitä voisi tapahtua -kysymys voi myös paljastaa, että yritys on ottamassa liian ison riskin. Jos eteneminen yrityskaupalla uusille markkinoille voi viedä firman vararikkoon, sinne ei ehkä kannata lähteä. Ei vaikka hieno tavoite olisi tuplata firman liikevaihto ja kannattavuus kolmessa vuodessa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Huomatkaa tämä, Lukikin kulutti kuin viimeistä päivää taisteli tuulimyllyjä vastaan euroopan rämpiessä syvässä mudassa.
Ei auttanut,kehotin kaikkia kuluttamaan olantakaa ,ei auttanut.kokeiltu on,kukaan ei kuluttanut sen enenpää,vaan alkoivat pihistämään,eli teitä velkaisia eliitti manipuloi.
Viimeisen vuoden aikana hankittu:
-Talo (uudet kalusteet kaikki)
-kaksi autoa joista toinen matkailuauto.
_kaikki vaatteet kengistä hattuihin ja myös vaimolle.
Suomalainen defensiivinen pessimismi: Me hävitään tää peli.
Muulit tollot kulutti juuri silloin kaiken kun ei olisi pitänyt.eli 2007-2010 nyt olisi pitänyt vaeltaa kaupoissa ,ja kuluttaa,taistellen tuulimyllyä vastaan.
Ei se auta täällä palstalla hokeminen jos osti väärään aikaan,vaan olisi pitnyt ostaa nyt kun siihen oli aihetta.
Silloin 2007 kun meni vielä hyvin niin tuloveroja keventelivät. Siihen paikkaan olisi silloin pitänyt jättää nämä verojen keventelyt, ja tuhota se löysä raha joka verotulona olisi kertynyt velkojen kuoletukseen. Muistan kun mm. Hesarin keskustelupalstalla kauhistelin tätä Vanhasen hallituksen tuloveronkevennystä siihen paikkaan kun nousukausi oli vielä päällä.
Kun niitä velkoja olisi silloin nousukaudella kuoletettu veronkevennysten sijaan niin nyt sitten olisi varaa taas paremmin velkaa ottaa budjettien kattamiseen.
Näin sen julkisen puolen roolin finanssipolitiikkoineen pitäisi mennä. Mutta valitettavasti politikot päätyvät helposti jopa pahentamaan bisness-syklejä. Nousukaudella kevennellään veroja ja ja levitellään rahaa julkisiin menoihin, ja laskukaudella paniikinomaisesti kiristetään veroja ja leikataan julkisia menoja. Jos tähän vielä vaalit sattuvat osumaan sopivasti vaiheeseen niin nekin vielä lisäävät tätä vaikutusta.
Luki copypasteaa artikkelin pessimismistä, sitten vastailee itselleen käskien kuluttamaan.
Ostitko tosiaan kaikki vaatteet myös hoitajalle (ai niin sä kutsut häntä vaimoksi)?
Voi vitsi luki4ever sä sitten omistat 3 kpl kaliosta huoneistoja voi vitsi ja sen päälle ok-talo.
Hilda rane herää!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!syö lääkettä enemmän nämä on juur niitä asioita ettei se hildalle nut oikein mee perille,sä vaan et oo kartalla ollut koskaan.
Mitä minä sanoin tästäkin nyt prosentit tuossa.
arvioni onkin 35% joka on erittäin lähellä hetken päästä.
Kreikasta jäätäviä lukuja: bkt -6%, työttömiä +31,5%
http://www.talouselama.fi/uutiset/kreikasta+jaatavia+lukuja+bkt+6+tyottomia+315/a2169308
Mahtaa luki4 everiä eli hilda ranea potuttaa,sinä kyykit kotona koko ajan .
Luki ei kyyki ,nytkin olen syksyllä hankitussa autossa,tässähän on kaikki verneet.Ja keulalla tähti.
Sä vaan kyykit kotona ranena.
Luki = Ok-keisari= Hilda-Rane etc.
Vain Luki tietää kyykkivänsä kotona koko ajan.
Tässä viestiketjussa on 7 (seitsemän) Luki-viestiä. Lisäksi vain pari hullua tolloa on eksynyt ottamaan kantaa näihin horinoihin.
No minä sitten olin sinulle se toinen hullu tollo.
Mitä tulee tuohon Luki nikkiin, niin minusta ei se ole ollenkaan niitä hullumpia kirjoittelijoita mitä tälläkin palstalla kyllä riittää. Turhan pessimistinen hän minusta on, mutta se on niin monen talousasioita seuraavan taipumus. Ainosataan se vähän ärsyttää kun hän pistää turhan halvalla asuntokantaamme.
Ei sellaiset pornojutut ja muut herjat ja patsastelut toimi ainakaan minulle minään huumorina.
Olen satavarama siitä että olen tätä palstaa vähän noin vuoden seurattuani kirjoitelleut tänne niitä kaikkein asiallisemmasta päästä olevia kommentteja, ihan omista asioistanikin ja kaupoistani esimerkkitapauksina olen tänne kirjoitellut. Mutta kyllä ainakin nämä minun kommenttini ja palstan seuraamiseni nyt saavat jäädä.
(Ainosataan se vähän ärsyttää kun hän pistää turhan halvalla asuntokantaamme. )
Kiva kun otit osaa keskusteluun,jäi vain hiukan epäselväksi edellä mainittu lauselma.
Eli onko kyseessä se etten arvosta nykytalon rakennustekniikkaa ?vai etten nää taloustilanteeseen nähden asuntojen hintojen olevan kohdallaan?
Molemmat on toki totta,mielestäni asunnot ovat liian kaliita johon useimmat joutuvat käyttämmään suuren osan palkastaan liian kauan.
Tässä kun huomioidaan lainanmaksu aika ja siitä koituvat korot niin sen asunnon hinta onkin valtava,siksi en kannata pitkällä lainalla ostoa.
Arvostan toki aina omaa ja sellaisia jotka ovat sen saaneet toki vähättelemättä vuokralaisiakaan.
No se nyt vaan on niin, että mielestäni yhtäältä nämä lainojen saatavuus ja korko ja toisaalta kysyntä ja tarjonta kyllä nekin riittävät pitämään asuntojen hintojen kehityksen tolkussaan, edellyttäen että pankkivalvonta hommansa asiallisesti hoitaa ja finassipolitiikallakin asiaan puututaan tarpeen niin vaatiessa. Näin siis vaikka meillä olisi sellainen ikilainakäytäntökin asuntolainoituksessa kuin mitä Ruotsissa on ollut.
Mitä taasen tulee siihen että josko se olisi parempi kun ihmiset enemmän törsäilisivät rahojaan joutavaankin kulutukseen kuin mitä säästävät asuntoja varten, niin ei tämäkään minusta ihan näin mene. Ja joka tapauksessa toteutuuhan tässäkin se mihin ihmiset haluavat varojaan laittaa. Se mitä rakennnusbisneksestä voittoja kerätään, niin ainakin siltä osin mitä nämäkin varat päätyvät joko kotimaiseen kulutukseen, tai mikä oikeastaan vielä parempi kotimaisiin tuottaviin investointeihin(mihin juuri tällaiset voitot enemmän tapaavat päätyäkkin), niin en näkisi tätäkään minään niin huonona asiana.
Mitä tulee suomalisten asuntojen laatuun niin kyllä ne vaan niin paljon tasokkaampia ovat kuin mitä ne asumukset joissa vielä 4-6 kymmentä vuotta sittenkin paljon asuttiin, ja ainakaan meitä paljon eteläisimpien ulkomaiden asunnot tuskin meillä kestäisivät vaikka niitä halvalla pystyyn saataisiinkin.
Defensoin okt:tä ostaessa: Mikä on pahinta mitä voi tapahtua?
Vastasin itselleni: menetän talon ja velka jää.
Hengenlähtö ei ollut mielessä silloin, mutta vaikkapa vuokralle siihen kouvolan kerrostaloon muuttajan on otettava tämäkin vaihtoehto huomioon.
Lisätään vielä:
Tämänhetkinen status on se, että vaikka tulot loppuisi, on lyhennyksiä mennyt siihenmalliin, ettei jäisi velkaakaan, vaan ihan riihikuivaa.
Vuokralle pääsee aina!