lisääntyykö nuukuus,

Kyllä lisääntyy, melkein kaikilla, minullakin.
Varovaiseksi olen tullut, synkkäilmeiset päättäjät povaavat hirmuista lamaa ja ahdinkoa, ei voi olla vaikuttamatta.

Nuorten nuukuus saisi lisääntyä, heille kun ei ole paljoa vielä kertynyt.
Näyttää siltä että kun heidän aikansa tulee alkaa haista vanhalle, tulee heillä olemaan myös paljon vaikeampaa, kun meillä nyt.
Mietiskelen jopa, pitäisiköhän nuorten säästää jopa parille muullekin valuutta-tilille.
H.

En tiedä olenko tullut nuukemmaksi. Koko iän olen saanut elää vaatimattomasti, että raha on riittänyt pakollisiin menoihin. Vaikeaa on muuttaa tapojaan, menot kun ovat pienentyneet.

Tuhlaileva elämäntyyli ei sovi periaatteisiini. Minulla on mielestäni kaikkea mitä tarvitsen. Ei ole kesämökkiä ei uutta autoa, mutta niitä en haluakaan.

Pari vuotta sitten, kun suunnitelmani kypsyi, tein päätöksen siirtyä 5-kuukautis-suunnitelma-talouteen. Laskin että jotain lääketieteellistä remppaa tulee varmasti eteen, ja isommista ei selviä halvalla.
Jotekin se menee niin, että halutessani yli 600€ rihkaman, ostan sen vasta 5-kuukauden päästä.
Kanttia se vaatii, kun tietää että voisi ostaa sen hetikin.
Nuukaako? Sanopas se.
H.

Emmätiiä. Katotaa ny. Et mihin se sitten riittää. Raha.

Samallainen olen kuin alle 20 ikäisenä. Kaikki menee mitä tulee ja elämäänhän se raha on laitettava, sehän on vain rahaa.

Sen verran olen oppinut noin 40 vuoden tuhlailun jälkeen, jotta - nauttinut olen koko rahalla perkutti vie sentään. Monta kiksiä olisi jäänyt paitsioon ellen olisi tuhlannut.

Ja kun ei ole kotiakaan johon palata niin voi jatkaa tuhlaajapojan elämää :D

Minulla on kymmenen vuotta vanha mökkiläppäri. Alkaa olla tiensä päässä.
Kotona on pöytäkone, se on uudempi, noin kolme vuotta.
En ole raaskinut ostaa uutta konetta mökille, tämä vielä toimii välillä. Tuli linkki masto lähettyville, toimii paremmin kuin aikaisemmin, sen huomasin nyt tullessani tänne.
Olen aikonut ottaa äkkilähdön jonnekin aurinkoon, sillä rahalla saisi hyvän läppärin, varsinkin näin talvilomien aikaan kun matkat ovat kalliimpia.
Elän sen mukaan miltä tuntuu, mökillä tai kotona, reissuun voin lähteä parin päivän varoitusajalla.
Kai rahat riittäisivät loppuelämäkseni, eläkekin on ihan hyvä. Miksi tuhlata tuhlaamisen vuoksi.

Minulla on suuuuri eläke,
ja nauru herkässä!

Päin vastoin! Asenteemme kulutukseen ja mielitekojen tyydyttämiseen on hiljalleen löystynyt jo usean vuoden ajan.

Oikeastaan, siitä lähtien kun tenavamme lähtivät omilleen, on suhtautumisemme löystynyt.
Kun aikaisemmin kaikki piti kertoa 4:llä niin siirtyminen 2-kertoimen käyttöön aiheutti vastaavan löystymisen rahan käytössä.

Olemme myös tietoisia jäljellä olevien elinvuosien vähenemisestä. Sekään ei voi olla vaikuttamatta asenteisiimme.

Sikamaisen suuret "ylimääräiset" menoerät inhottavat.
Taloyhtiön viimeisten remonttien osuutemme vastaa vaimon noin 4:n vuoden nettoeläkettä.
Ei voi olla kismittämättä! Kai tämä on sitä nuukuutta?

Aika selvästi päivittäiskulutus kulkee reaalitulokehityksen mukaan. Kun reaalitulo kasvaa, kulutan enemmän, kun se laskee (kuten tänä vuonna) kulutan vähemmän. Tietysti on sitten säästöjä joita voi käyttää isompiin välttämättömyyksiin tai vastustamattomiin heräteostoksiin. Niiden lista on tietysti loppumaton...

En nyt sanoisi nuukuudeksi sitä, että olen oppinut elämään tulojeni mukaan ja säästämään pahan päivän varalle.

Kulutuskäyttäytyminen on varmasti muuttunut, koska tulot ovat tarpeisiin nähden isommat kuin nuorena. Silloin piti hankkia kaikenlaista sekä kotiin että itselle, nyt on suurimmat hankinnat tehtyinä, joten ei oikein ole, mihin tuhlata. Asua voi vain yhdessä paikassa kerrallaan, matkustelemaan ei pääse kuin loma-aikoina, kerralla voi päällä pitää vain yhtä vaatekertaa ja sitä rataa.

Nuorena ei oikein mitään tahtonut jäädä säästöön, jos oli kymppi, se riitti, mutta jos oli satanen, sekin meni kaikki. En ole koskaan ollut mikään huviksein osteskelija, vaan olen aina ostanut vain tarpeeseen. Erityisesti vaatteiden suhteen minulla on vielä sellainen ongelma, että sopivia ja mieleisiä vaatteita on vaikea löytää. Sitten kun löytyy, ei hinnalla ole kovin suurta väliä - tosin mitään tonnin kolttuja en ostele juhlavaatteiksikaan, koska juhlia on sen verran harvakseltaan.

Pitkään aikaan ei ole tarvinnut hirveästi miettiä, onko johonkin hankintaan varaa. Niin paljon ylimääräistä ei kuitenkaan ole, että voisi jättäytyä elämään säästöillään, vielä on vähän aikaa käytävä palkkatyössä.

Säästäväisyys on näin vähän ennen eläkeikää vain hyvästä, koska kohta tulot putoavat puoleen. Taloyhtiön isoja remontteja varten ja vaikkapa sairastumisen varalta on kuitenkin hyvä olla vähän sukanvarressa.