Tämä ei nyt liity mihinkään, mut tulin kattoneeksi lingon kylttiä, ja siinä oli
puhelinnumerona "Yläköyliö 111"
-Muistaako kukaan, milloin tuollaisia oli maaseudulla?
puhelinnumerona "Yläköyliö 111"
-Muistaako kukaan, milloin tuollaisia oli maaseudulla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tais vielä just -60 luvun alussa olla.
Vielä 70-luvun lopulla oli jossain syrjäkylillä käytössä.
Oli näitä tälläsiä puhelinnumeroita käytössä vielä 1970-luvulla varsin runsaasti, kun puhelimien automatisointi ei edennyt niin vauhdilla pienissä kunnissa. Muistan isäni sedälle puhelinnumeron vieläkin K..ortti 21 ja se tuntui silloin aika ihmeelliseltä jo siihen aikaan, kun puhelut piti tilata.
Meidän kunnassa automatisointi tuli puhelimiin 1960-luvun puolenvälin huikeilla, mutta puhelin oli aika kallis, linjat piti maksaa itse ja jos oli ainut puhelimen hankkija sillä kylän kulmalla, niin linjaa sai vetää omalla kustannuksella melkoisen matkan. 1970-luvun alussa homma helpottui, kun puhelimen kaapelit sai laittaa myös sähkötolppiin, muutenkin homma muuttui ja puhelimen hinnat halpenivat.
Aloitin kansakoulun syksyllä 1965 ja silloin oli kylämme puhelimet automatisoitu, vanha puhelinkeskus oli jäännyt pois käytöstä. Vanha keskuksen hoitaja asui vielä tuossa pienessä mökissä, ei ole jäännyt mieleen, että kuinka pitkään asui siinä. Koulumatkalla hiihdettiin siitä keskuksen ohitse ja ihmeteltiin sitä pientä mökkiä metsän keskellä.
Ei sitä oikein näin kännyköiden aikana voi kuvitellakaan tuota puheluiden tilaamista. Isäni on kertonut, että kyläläisiä kävi puhelimessa hänen lapsuuden kodissaan ja joskus joku joutui jäämään yöksikin, kun tilattua puhelua ei tullutkaan ja yön selkään ei voinnut lähteä huonojen jäiden aikaan, saaressa kun monetkin asuivat näistä puhelimen tarvitsijoista.
Mieleeni on jäännyt, kun naapurin isäntä soitti ihan ulkomaille Ranskaan puhelimella!! Siitä puhelusta puhuttiin kylällä pitkään, oli se silloin niin ihmeellistä.
Olin armeijassa 1976 ja silloin oli vielä syrjemmällä keskuksesta tilattavat puhelut. Puhelinkoneessa oli veivi josta keskus hälyytettiin ja jolla tehtiin puhelun loputtua loppusoitto. Keskus katsoi puhelun kestoajan kellosta ja merkkasi lapulle, ja kuunteli samalla puhelut. Hän tiesi kaikki asiat. Meidän numero oli kans kaksinumeroinen, naapurissa oli kakkonen, kauppa oli kolmonen ja taksi nelonen. Keskuksesta voi pyytää nimelläkin; saanko Möttiseen. Keskus saattoi sanoa siihen että ei se ole kotona vaan meni äsken Turakaiseen, yhistänkö sinne.
Kerran soitin kaverille ja sovittiin kaupunkiin lähdösta illemmalla. Kohta soitti keskus ja kysyi että pääseekös heijänkin tyttö siinä kyydissä. Että semmoinen puhelinsalaisuus. Jos joku kylän napamies soitti toiselle ja sanoi että on tärkeää asiaa, tuletko käymään tms. oli keskuksenhoitaja loukkaantunut pitkän aikaa kun ei saanutkaan tietää tärkeää asiaa. Veljeni soitteli työpaikan perään kauemmas. Seuraavana päivänä keskusnainen oli kysynyt kaupalla että millonkas sinä olet sellaistakin koulua käynyt.
Yöllä ei saanut soittaa kuin hätätapauksessa. Joulunakin oli jotain rajoituksia. Niin ja koska keskuksenhoitajalla oli pari lehmää ei lypsyaikana tietenkään kannattanut yrittää soitella. Keskuksen lähellä olevasta talosta oli yritetty soittaa mutta keskus ei vastannut. Pikkupoika oli käsketty suksilla keskukselle sanomaan että isä tahtoo soittaa. Keskus oli ollut saunanlämmityksessä ja ulkohälyytyskello oli rikki.
Ei noita kommelluksia silloin niin ihmeenä pidetty vaikka ne välillä harmittivatkin.