Mietiskelin jonkin aikaa mihin tämän laittaisin ja päädyin lopulta tänne. Tästä tulee todennäköisesti melko pitkä, pahoittelen sitä jo nyt.
Kuten otsikosta näkyy, menin sitten rakastumaan nettiystävääni. Ja en siis vain ihastumaan, vaan totaalisesti rakastumaan.
Olemme olleet nettiystäviä jo monen vuoden ajan ja alusta asti olemme tulleet juttuun todella hyvin. Meillä tuntuu täsmäävän kaikki: mielipiteet asioista, mieltymykset, inhokit, huumorintaju, harrastukset ja aktiivisuustaso, pidämme jopa samanlaisesta ruoasta. Meistä tuli todella nopeasti läheisiä netissä ja olemmekin nyt olleet jo useamman vuoden ajan aktiivisesti yhteydessä toisiimme erilaisilla nettisivustoilla, messengerissä ja tekstiviestein, joskus harvoin olemme myös soitelleet toisillemme lyhyitä puheluja. Jaamme toisillemme elämästämme käytännössä kaiken: ilot, surut, ajatukset, unet, kokemukset, tapahtumat, tuntemukset, ärtymykset, ahdistukset, riemut, pelot, ihmissuhteet, lääkärikäynnit... Kaiken. En edes muista, millon viimeksi on kulunut kokonainen päivä ilman että olemme edes jollain tapaa kommunikoineet keskenämme. Ystävästäni (sanotaan vaikka Niinasta) on tullut minulle todella tärkeä. Olemme molemmin puolin todenneet rakastavamme toisiamme - mutta aina vain ystävinä.
Olemme tavanneet Niinan kanssa kasvotusten vain muutaman kerran ja tällöinkin vain pikaisesti pitkän välimatkan ja molempien kiireellisten aikataulujen vuoksi. Kolme viikkoa sitten Niina tuli kuitenkin luokseni viikon ajaksi. Vierailun aikana ei tullut mitään ongelmia, kemiamme kohtasivat kasvotusten aivan yhtä hyvin kuin foorumien keskustelupalstoillakin, pystyimme sekä puhumaan vakavia että hassuttelemaan ja keksimme yhdessä tekemistä ilman että se tuntui pakkopullalta. Iltaisin istuimme muutamaan kertaan olohuoneeni lattialla kylki kyljessä tai sylikkäin ihan vain siksi, että se tuntui molemmista mukavalta (Niina on aina pitänyt läheisyydestä ystäviensä kanssa, minä vähän vaihtelevammalla menestyksellä).
Niinan lähdöstä on nyt kulunut kaksi viikkoa enkä vain saa häntä mielestäni. Ajatukseni kiertävät hänessä jatkuvasti, en saa mitään tehdyksi koska uppoan kohta taas ajatuksiini. Tuijotan jatkuvasti tupaten täynnä olevaa kalenteriani ja mietin, milloin voisin tavata Niinan uudelleen. En muista toista ihmistä, jonka seurassa minun olisi ollut koskaan niin hyvä olla kuin Niinan vieressä. Olen ollut elämäni aikana muutamaan otteeseen ihastunut ja seurustellut parin miehen kanssa, mutta he eivät koskaan ole saaneet päätäni yhtä sekaisin kuin Niina. En ole koskaan ihastunut helposti, rakastumisesta on ollut turha puhuakaan, mutta tajusin jo Niinan vierailun aikana, etten enää rakasta häntä kuin ystävää - rakastan häntä niin kuin henkilöä, jonka kanssa haluan jakaa loppuelämäni.
Mutta. Niina on nainen - niin kuin minäkin. Niina on käytännössä hetero (hänellä on ollut pari ohimenevää naisihastusta elämänsä aikana). Minä en ole ikinä osannut kunnolla luokitella itseäni, miehiin päin olen kuitenkin ollut aina enemmän kallellani, mutta hekään eivät todellakaan jatkuvalla syötöllä ole minua kiinnostaneet. Olen elänyt pitkälti tyytyväistä sinkkuelämää ilman sen kummempia haluja harrastaa niin pari- kuin seksisuhteitakaan. Nyt en kuitenkaan osaa muuta kuin ajatella Niinaa, hänen hymyään, hänen nauruaan, hänen käsiään ympärilläni... Minulla on ollut hänen lähtönsä jälkeen jatkuvasti tyhjä olo ja hetkittäin olen tuntenut oloni jopa turvattomaksi - Niinan lähellä pystyin rentoutumaan sataprosenttisesti, vaikka olen toisinaan hermoheikkouteen taipuvainen tapaus.
Nyt en tiedä mitä tehdä. Olen aina ollut tavattoman huono puhumaan tunteistani enkä usko uskaltavani tunnustaa Niinalle tunteitani. Lisäksi pelkään, että jos kertoisin hänelle tunteistani, pilaisin meidän vuosia kestäneet korvaamattoman ystävyyden. Haluaisin pystyä palaamaan siihen aikaan, jolloin Niina oli minulle vain tuhottoman tärkeä ystävä ja rakastettu sellaisena.
Vinkkejä, vertaistukea, ihan mitä tahansa?
Kuten otsikosta näkyy, menin sitten rakastumaan nettiystävääni. Ja en siis vain ihastumaan, vaan totaalisesti rakastumaan.
Olemme olleet nettiystäviä jo monen vuoden ajan ja alusta asti olemme tulleet juttuun todella hyvin. Meillä tuntuu täsmäävän kaikki: mielipiteet asioista, mieltymykset, inhokit, huumorintaju, harrastukset ja aktiivisuustaso, pidämme jopa samanlaisesta ruoasta. Meistä tuli todella nopeasti läheisiä netissä ja olemmekin nyt olleet jo useamman vuoden ajan aktiivisesti yhteydessä toisiimme erilaisilla nettisivustoilla, messengerissä ja tekstiviestein, joskus harvoin olemme myös soitelleet toisillemme lyhyitä puheluja. Jaamme toisillemme elämästämme käytännössä kaiken: ilot, surut, ajatukset, unet, kokemukset, tapahtumat, tuntemukset, ärtymykset, ahdistukset, riemut, pelot, ihmissuhteet, lääkärikäynnit... Kaiken. En edes muista, millon viimeksi on kulunut kokonainen päivä ilman että olemme edes jollain tapaa kommunikoineet keskenämme. Ystävästäni (sanotaan vaikka Niinasta) on tullut minulle todella tärkeä. Olemme molemmin puolin todenneet rakastavamme toisiamme - mutta aina vain ystävinä.
Olemme tavanneet Niinan kanssa kasvotusten vain muutaman kerran ja tällöinkin vain pikaisesti pitkän välimatkan ja molempien kiireellisten aikataulujen vuoksi. Kolme viikkoa sitten Niina tuli kuitenkin luokseni viikon ajaksi. Vierailun aikana ei tullut mitään ongelmia, kemiamme kohtasivat kasvotusten aivan yhtä hyvin kuin foorumien keskustelupalstoillakin, pystyimme sekä puhumaan vakavia että hassuttelemaan ja keksimme yhdessä tekemistä ilman että se tuntui pakkopullalta. Iltaisin istuimme muutamaan kertaan olohuoneeni lattialla kylki kyljessä tai sylikkäin ihan vain siksi, että se tuntui molemmista mukavalta (Niina on aina pitänyt läheisyydestä ystäviensä kanssa, minä vähän vaihtelevammalla menestyksellä).
Niinan lähdöstä on nyt kulunut kaksi viikkoa enkä vain saa häntä mielestäni. Ajatukseni kiertävät hänessä jatkuvasti, en saa mitään tehdyksi koska uppoan kohta taas ajatuksiini. Tuijotan jatkuvasti tupaten täynnä olevaa kalenteriani ja mietin, milloin voisin tavata Niinan uudelleen. En muista toista ihmistä, jonka seurassa minun olisi ollut koskaan niin hyvä olla kuin Niinan vieressä. Olen ollut elämäni aikana muutamaan otteeseen ihastunut ja seurustellut parin miehen kanssa, mutta he eivät koskaan ole saaneet päätäni yhtä sekaisin kuin Niina. En ole koskaan ihastunut helposti, rakastumisesta on ollut turha puhuakaan, mutta tajusin jo Niinan vierailun aikana, etten enää rakasta häntä kuin ystävää - rakastan häntä niin kuin henkilöä, jonka kanssa haluan jakaa loppuelämäni.
Mutta. Niina on nainen - niin kuin minäkin. Niina on käytännössä hetero (hänellä on ollut pari ohimenevää naisihastusta elämänsä aikana). Minä en ole ikinä osannut kunnolla luokitella itseäni, miehiin päin olen kuitenkin ollut aina enemmän kallellani, mutta hekään eivät todellakaan jatkuvalla syötöllä ole minua kiinnostaneet. Olen elänyt pitkälti tyytyväistä sinkkuelämää ilman sen kummempia haluja harrastaa niin pari- kuin seksisuhteitakaan. Nyt en kuitenkaan osaa muuta kuin ajatella Niinaa, hänen hymyään, hänen nauruaan, hänen käsiään ympärilläni... Minulla on ollut hänen lähtönsä jälkeen jatkuvasti tyhjä olo ja hetkittäin olen tuntenut oloni jopa turvattomaksi - Niinan lähellä pystyin rentoutumaan sataprosenttisesti, vaikka olen toisinaan hermoheikkouteen taipuvainen tapaus.
Nyt en tiedä mitä tehdä. Olen aina ollut tavattoman huono puhumaan tunteistani enkä usko uskaltavani tunnustaa Niinalle tunteitani. Lisäksi pelkään, että jos kertoisin hänelle tunteistani, pilaisin meidän vuosia kestäneet korvaamattoman ystävyyden. Haluaisin pystyä palaamaan siihen aikaan, jolloin Niina oli minulle vain tuhottoman tärkeä ystävä ja rakastettu sellaisena.
Vinkkejä, vertaistukea, ihan mitä tahansa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos toi rakkaudentunne on noin syvä kuin mitä kuvaat, niin uskoisin että sun on pakko tehdä asian eteen jotain. Tunnettehan jo vuosien takaa tiiviin yhteydenpidon perusteella, vaikkakin netitse, mutta tämä viikon yhdessä olo ikään kuin laukaisi sinussa romanttisen rakkauden tunteen. Tuntuuko susta haastavimmalta tossa tilanteessa että hän on "nettikaveri" vai että on nainen? Mun mielestä kumpaakaan seikkaan ei kannattaisi takertua sen enempää, eivät siis ole mitään "raskauttavia" tekijöitä ;) Vai se että on ystävä?
Varmasti noi uudet tuntemukset yllättävään kohteeseen hämmentävät, muttei tossa itseasiassa ole mitään tavatonta. Jos hän on hyvä ystäväsi ja jaatte ilot ja surut keskenänne, niin en usko että ystävyytenne tuhoutuu jos hän saisi tietää tunteistasi, jos ei tunnekaan samoin sinua kohtaan. Varsinkin kun hänellä ollut itsellä naisihastuksia, eli ei ole päivi-räsäs-tyyppiä.
En tiedä tarvitseeko niitä tunteita paljastaa heti saman tien, tai eihän sen tarvi olla kaiken aa ja oo, Omista tunteista puhuminen yleensä aiheuttaa asetelman että pallo on sen jälkeen toisella (vaikkei sen tarvitsisi olla niin) saattaa synnyttää turhia odotuksia, paineita jne,. Parempi ja luontevampi mun mielestä olisi toimia tunteidensa mukaisesti kuin vain puhua niistä heti. Kerro mitä tuntemuksia hänen luonasi olo aiheutti sinussa. Kerro että ikävöit häntä. Kerro että tahtoisi nähdä useammin jne. Tai jos tulee luonteva hetki puhua tunteista, ei sekään ole huono missään nimessä, kunhan siitä ei tee siitä itse pääasiaa, tavoitetta että hänelle on pakko kertoa.
Netti on tätä päivää ja ihmiset rakastuvat netissä. Eikä se samaan sukupuoleen rakastuminen ole mitenkään tavatonta.
Turha miettiä liikaa omaa seksuaalista identiteettiä. Rakastat Niinaa nyt, ei aiemmilla tai tulevilla tuntemuksilla ole merkitystä. Mahtaako hän tykätä naisista, ei sekään ole niin oleellista vaan se tykkääkö hän nimenomaan sinusta ja kuinka paljon.
Kiitos vastauksesta.
Haastavimmalta tuntuu se, että Niina on minulle hyvä ystävä enkä halua menettää häntä esimerkiksi siksi, että hän ahdistuisi jos paljastaisin tunteeni ja ajatukseni. Lisäksi koska olemme kuitenkin pitkälti nettikavereita ja emme juuri tapaa kasvotusten, minulle muodostuu ongelmaksi (= muodostan itse itselleni ongelmaksi) sen, miten asiasta hänelle kertoisin. Olen huono puhumaan tällaisista asioista ääneen, joten puhelimessa todennäköisesti livistäisin aiheesta. En kuitenkaan haluaisi myöskään kertoa asiaa mitenkään tekstiviestillä, vaan ihan reilusti naamatusten - vaikka se puhuminen miten vaikeaa onkin. Ja tähän toki vielä päälle se, että koska Niina on niin pitkälle heteroa, että pelkään jo alunperinkin haaveilevani täysin turhia ja mahdottomia. Niina ei ole mitenkään epäsuopea persoona mitä tulee vaikkapa niihin seksuaalivähemmistöihin, mutta epäilen hänen kykyään edes harkita tosissaan seurustelua toisen naisen kanssa, vaikka hän miten onkin ollut pari kertaa ihastunut naiseen. Sekä tietysti se, että Niina on sanonut rakastavansa minua ystävänä ja olemme niin tiivis pari sillä akselilla - olemmeko liian läheisiä ystäviä, että suhdetta voisi enää muuttaa?
Viimeinen asia, jonka tahdon tapahtuvan, on Niinan menettäminen.
Tosiaan, ehkei minun tarvitse mennä pamauttamaan tunteitani heti päin näköä, helpottavaa kuulla se ulkopuoleltakin. Voihan ne tunteensa osoittaa muutenkin kuin selvällä suomen kielellä - onhan vastapuolikin sentään nainen eikä mikään putkiaivoinen mies. :D
Toinen asia sitten on, miten normaalisti saan käyttäydyttyä näiden tunteiden löytymisen jälkeen Niinan kanssa keskustellessa, mutta ainakin yritän pitää suoran puheen vielä poissa pelistä, jollei satu tulemaan tilannetta, johon se erityisesti sopii. Välittämisen voi osoittaa muutenkin.
Kiitos tosissaan vastauksesta, omat ajatukset selkenevät kummasti kun joku ulkopuolelta sanoo jotain.
Jörkee tunteilla jotain kohtaa, jota ei tunne. Netissä voi heittää vaikka mitä ja sit paskinta se, että jos on jossain chatissa, nii siellä alkaa jutut levitä ja niitä tuo esiin persoonat joita ei koskaa ole tuntenut...
Mut sen tiedän, että kyllä netissä voi olla oikeitakin ihmisiä, ja niitä on... mutta se tutustuminen vaatii omat kikkansa, ja sen oikeen kaveruuden tuntee sitten, kun itse on rehellinen ja se toinen tulee vuosienkin jälkee juttelemaan ja kertoo, että on juteltu... kertoo, vaikka välissä on aikaa ja kaikki on elämässä muuttunut.
Vaikka itse kaipaa jotain, niin en sillee rakasta ketää niiltä ajoilta.
Luitko ylipäätään koko kirjoitusta vai vain otsikon??
En lukenut edes otskikkoa.
Kirjoitin mielipiteen netti- ja chat rakkaudesta.