Niinhän se ystävänpäivä tuli ja meni. Meille yksinäisille se on raastava kokemus, vailla sitä kokemusta, mitä ystävät -niille joilla niitä on- tuovat. Jatkuva älämölö mediassa ja työympyröissä tästä päivästä ja sen merkityksestä ahdistaa meitä yksinäisiä ja tunnemme itsemme alempiarvoisiksi muihin ihmisiin nähden. Kuinka te muut yksinäiset pääsette yli näistä juhlapyhistä?
Ystävänpäivä???
Lonelyheart76
7215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
joutui töissä kuuntelemaan radiosta jankutusta ystävänpäivästä, mutten viitsinyt kysyä voidaanko sulkea koko radio. Ei ollut eka yksinäinen ystävänpäivä, joten asenteella, ei kai sitä muulla. Ihan niinkuin joulut ym.
Joka ystävänpäivä sytytän tuikun parhaan ystäväni muistoksi. Tänne taisi jäädä tallustelemaan väärä ihminen..........
Jaksamisia sinulle ap ja muille yksinäisille!!! Vaikka tuntisimmekin itsemme alempiarvoisiksi, niin ihan yhtä arvokkkaita ollaan kuin muutkin. Yritetään muista tämä!
No ei ystävänpäivä sentään mikään juhlaPYHÄ ole
ei ole niin, mutta aloittaja varmaan tarkoitti, että juhlapyhien lisäksi.....
aivan hirveän raastavaa voi voi kuinka hirveitä on kaikki juhlat kyl :(
Kyllähän näistä "merkkipäivistä" yli pääsee, kun ei niitä noteeraa lainkaan. Pistää telkkarin kiinni, ja lukee vaikka kirjaa, tai katsoo elokuvia.
Ei niistä täysin pääse yli ja varsinkin kun näihin "erikoispäiviin" liittyviä kortteja saan pelkästään vanhemmiltani. Se alleviivaa yksinäisyyteni tason, olen tietysti kiitollinen kaikesta vanhemmilleni, mutta ei se muuta elämäntilannettani tällä hetkellä muuksi. Olen jo sen ikäinen, että tiedän tilanteeni pysyvän tällaisenaan. Olen "oppinut" olemaan ja elämään yksin, enkä usko sopeutuvani enää niin pari- kuin ystävyyssuhteeseenkaan, olen liian ihmisarka jo. Pitää vain keskittyä tähän päivään ja olla iloinen terveydestään, vakituisesta työstään sekä asunnostaan.
Ystävänpäivä on onneksi takanapäin.
Ainoa lohdullinen asia tuota päivänä oli yksinäinen hetki hautausmaalla jossa sytytin edes menneen ystävän haudalle, sen ainoan jonka ystävyys oli todellista.
Tuolta sotaveteraanin elämän viisaus ja kiintymys oli jotakin sellaista mitä nykymaailma ei kykene tarjoamaan.