Olen pienestä asti ollut aina hieman "syrjäytynyt" muista. Viimeiset 8 vuotta koulua käydessä en ole oikeastaan puhunut kenellekkään.
Kaverit olen löytänyt pääosin veljeni kautta.
Varsinkin pienenä mulla oli aika outoja mielenkiinnonkohteita. Muistan, kun olin jossain vaiheessa tosi kiinnostunut kännyköistä ja menin aina koulun jälkeen eri kännyköitä myyviin liikkeisiin moneksi tunniksi ja osasin kaikkien sen aikaisten kännykkä-mallien nimet ulkoa.
Olin (ja olen vieläkin) myös hieman kömpelö. Muistan selvästi, kun olin joskus ala-asteella viimeinen luokaltani, joka oppi uimaan.
Ihmiset ovat joskus sanoneet mua epäkohteliaaksi tai ylimieliseksi, vaikka ei todellakaan olisi ollut tarkoitus.
Melko usein ihmiset kysyvät, että miksi en hymyile yhtään, johon yleensä vastaan vaan "että tää nyt vaan on mun perus ilme".
En ole varma, että liittyykö tämä mitenkään asbergeriin, mutta hymyilemien, tai erilaisten ilmeiden tekeminen tuntuu jotenkin epämukavalta ja ei-luonnolliselta.
Hymyileminen tuntuu jotenkin feikiltä.
Tiedän myös, että olen visuaalisesti melko taitava. Piirrän paljon psykedeeli-aiheisia piirrustuksia. Muistan, kun joskus ala-asteella mua alko suorastaan ärsyttää opettajan "imartelu" kuvataide tunneilla, joten pääti tehdä kaikki ne työt tahallaan huonosti.
Lisäksi mulla on ns "tic-liikkeitä", jotka kuulemma saattavat liittyä asbergeriin.
Kaverit olen löytänyt pääosin veljeni kautta.
Varsinkin pienenä mulla oli aika outoja mielenkiinnonkohteita. Muistan, kun olin jossain vaiheessa tosi kiinnostunut kännyköistä ja menin aina koulun jälkeen eri kännyköitä myyviin liikkeisiin moneksi tunniksi ja osasin kaikkien sen aikaisten kännykkä-mallien nimet ulkoa.
Olin (ja olen vieläkin) myös hieman kömpelö. Muistan selvästi, kun olin joskus ala-asteella viimeinen luokaltani, joka oppi uimaan.
Ihmiset ovat joskus sanoneet mua epäkohteliaaksi tai ylimieliseksi, vaikka ei todellakaan olisi ollut tarkoitus.
Melko usein ihmiset kysyvät, että miksi en hymyile yhtään, johon yleensä vastaan vaan "että tää nyt vaan on mun perus ilme".
En ole varma, että liittyykö tämä mitenkään asbergeriin, mutta hymyilemien, tai erilaisten ilmeiden tekeminen tuntuu jotenkin epämukavalta ja ei-luonnolliselta.
Hymyileminen tuntuu jotenkin feikiltä.
Tiedän myös, että olen visuaalisesti melko taitava. Piirrän paljon psykedeeli-aiheisia piirrustuksia. Muistan, kun joskus ala-asteella mua alko suorastaan ärsyttää opettajan "imartelu" kuvataide tunneilla, joten pääti tehdä kaikki ne työt tahallaan huonosti.
Lisäksi mulla on ns "tic-liikkeitä", jotka kuulemma saattavat liittyä asbergeriin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos koet oireiden haittaavan normaalia elämää käytännössä, kannattaa hakeutua neuropsykiatrisiin tutkimuksiin joko julkisen tai yksityisen sairaanhoidon kautta. Et kertonut viestissäsi oletko vielä koulussa vaiko jo työelämässä. Koulussa psykologi voi tehdä lähetteen eteenpäin, töissä jatkotutkimuksiin voi päästä työterveyshuollon kautta. Aika paljon sinulla näyttää olevan hyviä puolia, pystyisitkö niitä käyttämällä hyväksi selviytymään ilman virallista diagnoosia?
Ei sullakaan mitään aspergeria oo, asperger on psykiatrien keksimä ''häiriö'', ne nimittäin haluaa luokitella ihmisiä eri klaaneihin, kuten tämäkin ''asperger'' kuuluu laaja-alaisten kehityshäiriöiden klaaniin, saisivat edes hävetä!