Yksinäisyys oma valintani

Olen jo pitkän aikaa viettänyt yksinäni paljon aikaa. Jo lapsena se alkoi kun aina ei ollut kaveria saatavilla. Murrosiän jälkeen se voimistui ja aloin viettämään yhä enemmän aikaa yksin. Jossain vaiheessa siihen liittyi myös ahdistusta olla yksin, mutta ajoittain nautin hiljaisuudesta ja omissa ajatuksissa olemisesta. Lopulta ahdistus katosi kokonaan ja nykyään minulle yksinäisyys on parasta mahdollista laatuaikaa.


Olen tosin siitä onnekas, että minulla on yksi kaveri, oikeastaan ystävä jonka luokse voin mennä soittamatta vaikka vuoden näkemättömyyden jälkeen ja kaverisuhde ei ole muuttunut miksikään. Hän on lapsuuden ystäväni ja 7-8 vuotiaasta pyöritty yhdessä sinne aikuisuuden kynnykselle. Nyt olen 30 vuotias. En kuitenkaan käy ystävällöni usein, ehkä kerran 3kk:ssa, joskus väliä on ollut reilusti yli vuosikin. Hän ei juurikaan poistu kotikulmiltaan, eikä koskaan käy minun luona.
3137
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

jassoo

Äänestä

Haluisin vaan olla yksin kaiket vapaapäivät. Ei kiinnosta pennin vertaa lähteä ihmisten rientoihin tai kutsua ketään kylään. Mieluiten lähtisin yksin laivalle. Kumpa saisi näkymättömän kaavun ettei kukaan koskaan kiinnittäisi mitään huomiota, niin saisi liikuskella rauhassa!!!!

Äänestä

Se on hyvä juttu kun tulee ongelmansa kanssa sinuksi. Alkaa elää vain rennosti. Kannattaa silti liikkua ihmisten parissa, harrastaa ja osallistua. Kun ei ole koko ajan kuin etsimässä, niin voi käydä niin että löytyy joku, jonka kanssa synkkaa ja aletaan jutella aina tavattaessa ja jopa ystävystytään tai seurustelemaan. Olin vuoden lopulla eräällä viikonloppukurssilla. Meitä oli noin viisitoista, mutta yhden kanssa olemme pitäneet yhteyttä tänne asti. Vasta päivällä ruokatunnilla tavattiin.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Erakkoluonne82 kirjoitti:

Olen jo pitkän aikaa viettänyt yksinäni paljon aikaa. Jo lapsena se alkoi kun aina ei ollut kaveria saatavilla. Murrosiän jälkeen se voimistui ja aloin viettämään yhä enemmän aikaa yksin. Jossain vaiheessa siihen liittyi myös ahdistusta olla yksin, mutta ajoittain nautin hiljaisuudesta ja omissa ajatuksissa olemisesta. Lopulta ahdistus katosi kokonaan ja nykyään minulle yksinäisyys on parasta mahdollista laatuaikaa.


Olen tosin siitä onnekas, että minulla on yksi kaveri, oikeastaan ystävä jonka luokse voin mennä soittamatta vaikka vuoden näkemättömyyden jälkeen ja kaverisuhde ei ole muuttunut miksikään. Hän on lapsuuden ystäväni ja 7-8 vuotiaasta pyöritty yhdessä sinne aikuisuuden kynnykselle. Nyt olen 30 vuotias. En kuitenkaan käy ystävällöni usein, ehkä kerran 3kk:ssa, joskus väliä on ollut reilusti yli vuosikin. Hän ei juurikaan poistu kotikulmiltaan, eikä koskaan käy minun luona.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu