”Nuoren suomalaistytön kauneus vetoaa enemmän sieluun kuin aisteihin. Hänen solakassa vartalossaan, pitkissä vaaleissa hiuksissaan ja sinisissä silmissään on lempeää määritelemätöntä tunteikkuutta, samanlaista kuin kalpeassa ruusussa.”
Kalevalan ranskaksi kääntänyt Lous Leuzon Le Duc vieraili Suomessa 1840-luvulla. Hänen muistelmistaan on käännetty värikäs kertomus Pariisista Pohjantähden alle: muistelmia Suomesta 1800-luvun alkupuoliskolta, kuvaus Nikolai I:n ajan Suomesta.
”Täällä ei talonpojilla ole tapana kumartaa maantiellä kulkeville herroille. Tätä muualla huomaamaani tapaa ei yleensäkään noudateta huomattavien kaupunkien läheisyydessä. Tavan puuttuminen saattaa johtua myös Pohjanmaan asukkaiden luonteesta.”
Venäläinen humanisti Jakov Grot matkasi Lönnrotin seurassa Suomen halki Karjalasta Pohjois-Suomeen. Hänen matkakertomuksensa on julkaistu suomeksi nimellä Matka Suomessa 1846.
”Suomalaiset ovat hyvin kiivaita; he eivät turhia puhu, ovat hitaita vihastumaan, ja vielä hitaampia antamaan anteeksi.”
Mrs. Alec Tweedien Matkalla Suomessa 1896 on englantilaisen hienostorouvan kertomus vierailusta Suomeen, sen maalaistupiin ja pikkukaupunkeihin.
”Suomi on alakuloinen, mutta sen surullisuus pettää ihmistä ja saa hänet uskomaan, että hän elää tyytyväisenä. Lumen valtakausi houkuttelee uneksimaan, horroksissa kuin matelija, joka vaivalloisesti sulattaa ruokaansa. Mutta horroksen päättyessä joudutaan loputtoman pitkien päivien päihtymykseen, kun aurinko tuskin katoaa, kun vuoteestaan voi nähdä selkiselällään olevista ikkunoista iltahämärän valohämyjen häipyvän, samalla kun jo idästä nousevat aamuruskon kajastukset.”
Angel Ganivet toimi Espanjan konsulaattina Helsingissä vuosina 1896-97. Hänen kotimaahansa lähettämät esseekirjeet julkaistiin aikanaan paikallisessa lehdessä ja suomeksi ne ovat luettavissa nimellä Suomalaiskirjeitä.
”Helsingissä ei ollut nähtävissä juuri mitään menneisyydestä, vaan ”Pohjolan valkea kaupunki” oli ylipäänsä Euroopan moderneimpia suurkaupunkeja. Rakentamisessa vallitsi ”järkevä asiallisuus”, josta toisinaan kyllä arkkitehtoninen kauneus kärsi. Liikenne oli rauhallista. ”Sama sisäinen hillintä ja rauhallinen harkinta on ominaista myös ihmisten työlle.” Hautausmaakin kuvasti kansan erikoislaatua: siisti hoidettu puisto ja siinä hajallaan olevia hautoja metsäpuiden varjossa.”
Risto Peltovuon Suomi saksalaisin silmin 1933-1939: lehdistön ja diplomatian näkökulmia tarkastelee Hitlerin Saksan lehdistön kirjoittelua Suomesta.
”Jokaisessa kylässä on ”kioski”, josta saa virvoitusjuomia, jäätelöä ja makeisia. Sen ympärille on keräytynyt isäntämiehiä, sotilaita ja nuoria poikia. He istuvat kioskin kahdella pienellä penkillä, nojailevat pihtipieliin, tai seisovat myyntipöydän ääressä juoden limonaadia.”
Kalevalan ranskaksi kääntänyt Lous Leuzon Le Duc vieraili Suomessa 1840-luvulla. Hänen muistelmistaan on käännetty värikäs kertomus Pariisista Pohjantähden alle: muistelmia Suomesta 1800-luvun alkupuoliskolta, kuvaus Nikolai I:n ajan Suomesta.
”Täällä ei talonpojilla ole tapana kumartaa maantiellä kulkeville herroille. Tätä muualla huomaamaani tapaa ei yleensäkään noudateta huomattavien kaupunkien läheisyydessä. Tavan puuttuminen saattaa johtua myös Pohjanmaan asukkaiden luonteesta.”
Venäläinen humanisti Jakov Grot matkasi Lönnrotin seurassa Suomen halki Karjalasta Pohjois-Suomeen. Hänen matkakertomuksensa on julkaistu suomeksi nimellä Matka Suomessa 1846.
”Suomalaiset ovat hyvin kiivaita; he eivät turhia puhu, ovat hitaita vihastumaan, ja vielä hitaampia antamaan anteeksi.”
Mrs. Alec Tweedien Matkalla Suomessa 1896 on englantilaisen hienostorouvan kertomus vierailusta Suomeen, sen maalaistupiin ja pikkukaupunkeihin.
”Suomi on alakuloinen, mutta sen surullisuus pettää ihmistä ja saa hänet uskomaan, että hän elää tyytyväisenä. Lumen valtakausi houkuttelee uneksimaan, horroksissa kuin matelija, joka vaivalloisesti sulattaa ruokaansa. Mutta horroksen päättyessä joudutaan loputtoman pitkien päivien päihtymykseen, kun aurinko tuskin katoaa, kun vuoteestaan voi nähdä selkiselällään olevista ikkunoista iltahämärän valohämyjen häipyvän, samalla kun jo idästä nousevat aamuruskon kajastukset.”
Angel Ganivet toimi Espanjan konsulaattina Helsingissä vuosina 1896-97. Hänen kotimaahansa lähettämät esseekirjeet julkaistiin aikanaan paikallisessa lehdessä ja suomeksi ne ovat luettavissa nimellä Suomalaiskirjeitä.
”Helsingissä ei ollut nähtävissä juuri mitään menneisyydestä, vaan ”Pohjolan valkea kaupunki” oli ylipäänsä Euroopan moderneimpia suurkaupunkeja. Rakentamisessa vallitsi ”järkevä asiallisuus”, josta toisinaan kyllä arkkitehtoninen kauneus kärsi. Liikenne oli rauhallista. ”Sama sisäinen hillintä ja rauhallinen harkinta on ominaista myös ihmisten työlle.” Hautausmaakin kuvasti kansan erikoislaatua: siisti hoidettu puisto ja siinä hajallaan olevia hautoja metsäpuiden varjossa.”
Risto Peltovuon Suomi saksalaisin silmin 1933-1939: lehdistön ja diplomatian näkökulmia tarkastelee Hitlerin Saksan lehdistön kirjoittelua Suomesta.
”Jokaisessa kylässä on ”kioski”, josta saa virvoitusjuomia, jäätelöä ja makeisia. Sen ympärille on keräytynyt isäntämiehiä, sotilaita ja nuoria poikia. He istuvat kioskin kahdella pienellä penkillä, nojailevat pihtipieliin, tai seisovat myyntipöydän ääressä juoden limonaadia.”
Vastaukset 1
Vanhimmat
eikä minun aloitus saanut ketään liikkeelle vaikka tein tarkoituksella muutaman virheen