Tervehdys kaikki myyntialalla työskentelevät tai sille alalle valmistuvat.
Työskentelen erään talousjulkaisun tuottajana/ mediamyyjänä hyvin pienessä kustantamossa. Työtehtävääni kuuluu yrityspäättäjien aktiivinen kontaktointi ja tarjota yrityksille maksullista printtimediatilaa ja näkyvyyttä julkaisustamme.
Työ toistaa tätä samaa kaavaa päivästä toiseen:
Istun n. 1m2 -kokoisessa tilassa erittäin huonokuntoisella, jatkuvasti natisevalla penkillä tietokoneeni ääressä ja soitan LANKAPUHELIMELLA asiakkaille mahdollisemman aktiivisesti.
Lankapuhelimen takia en pääse liikkumaan ollenkaan työssäni, vaan minun täytyy soittaa jatkuvasti siinä yhdessä pisteessä istuen, aina samassa asennossa.
Tunnen olevani kuin vanki tässä työssä. Olen ollut aina liikunnallinen ja erittäin hyväkuntoinen 30-vuotias mies, mutta nyt alaselkäni on mennyt kipeäksi tämän, koska joudun olemaan jatkuvasti samassa ahtaassa tilassa, enkä pääse välillä kävelemään ja esimerkiksi soittamaan toiseen huoneeseen.
1m2 -kokoisen työpisteeni takana (selkäni takana) istuu toinen samaa työtä tekevä, n. 50cm etäisyydellä minusta. Koska kummatkin meistä joutuvat puhumaan jatkuvasti puhelimeen, niin voitte varmaan arvata, mitä siitä seuraa. On todella ahdistavaa puhua puhelimeen samaan aikaan, kun toinen puhuu selkäsi takana kovalla äänellä. Toisinaan luurin päässä oleva asiakas kuulee takanani puhuvan äänen yhtä kovaa kuin minun ääneni, eikä tämän vuoksi saa välttämättä täyttä selkoa kaikesta mitä hänelle sanon.
Lisäksi tässä samassa, yhteensä n. 20m2 -kokoisessa huoneessa puhuu samaan aikaan puhelimeen myös kaksi muuta henkilöä. Huoneessa ei ole minkäänlaista äänieristystä tai välisemejä, joten myyntityö tällaisessa ympäristössä jossa kaikki puhuvat kokoajan toistensa päälle on todella ahdistavaa.
Yhdellä näistä työntekijöistämme on lisäksi n. 10 SEKUNNIN välein toistuva, krooninen kurkunärsytystauti. Hän siis räkii/karistaa kurkkaan aivan tauotta. Olen kerran ostanut hänelle pienillä rahoillani kasan Sisu-pastilleja, mutta se ei auttanut mitään, sillä hänen kurkkunsa on kuulemma arpeutunut sisäpuolelta huonojen elämäntapojen seurauksena.
Tämä hänen kurkun karistaminen tietenkin myöskin kuuluu myös jopa puhelimessa olevan asiakkaan korvaan, joten voitte vain kuvitella, että tässä työpaikassa ei voi työrauhasta puhuakaan.
Tämän 20m2 -kokoisen työhuoneemme lisäksi tässä samassa kerroksessa on kahvihuoneemme sekä mediatoimistomme, jossa työskentelee lähinnä naisia korkokenkineen toimituksellisissa tehtävissä. Koko tilan lattiat ovat tehty erittäin kovasta ja huonon äänieristyksen takaavasta puulattiasta. Kun nämä konttorikotkat sitten ravaavat korkokenkineen jatkuvasti kyseisellä lattialla, niin voitte vaan kuvitella, mikä korviaraastava kopina siitä lähtee. Luurin päässä oleva asiakkaanikin on monta kertaa kysynyt, että onko takanani rakennustyömaa, kun sieltä kuuluu jatkuva vasaroinnin ääni...
Itse työstä vielä... Tuotteemme on erittäin HUONO. Lehden paperinlaatu on kilpailijoita heikompi, mutta mediatilaa myydään silti siitä lähes samaan hintaan, mitä kilpailijat tekevät. Kilpailijoiden vastaava tuote on myös paljon tunnetumpi ja myös jo valmiiksi luetumpi. Sekä myös asiapitoisempi. Tämä julkaisu on oikeastaan enemmän täynnä mainoksia, kuin asiaa.
Tosin tällä hetkellä noita mainosyhteistyökumppaneitakin on enää erittäin vaikeaa saada mukaan, em. seikoista johtuen. Toimitusjohtajamme ei tajua sitä tosiasiaa, että itse TUOTE on heikko, eikä sen brändi ole niin hyvä, mitä kilpailijoilla. Tämän lisäksi hän ei tajua myöskään sitä viestiä asiakkailta, että printtimedia on kuolemassa ja asiakkaat haluavat näkyä yhä enemmän verkkomedioissa.
Tämän kaiken takia, työ on yhtä "Ei":n kuulemista päivästä toiseen. Ei auta, vaikka täällä olisi itse Ron Kaufman tai vaikka Jeesus myymässä. Jos tuote on yksinkertaisesti kehno laadultaan, liian kallis siihen nähden, niin se ei ole silloin vaan vakuuttava, eikä silloin ei ole vika sen myyjissä. Kun vieläpä työolosuhteet ovat tällaiset.
Tämä kyseinen toimitusjohtaja näkee kokoajan työpisteillemme ja vahtii silmä tarkkana, että soitamme koko ajan. Hän katsoo erittäin paheksuvasti, jos pidämme yhtään ylimääräistä taukoa (ruokatauon lisäksi) ja pakenemme kollegani kanssa tätä hullun hommaa välillä talon porraskäytävään. Hän itse puolestaan polttaa ketjussa ja haisee kuin tuhkakuppi. Ja tämä haju puolestaan tulee myös huoneeseen, jossa soitamme.
Tässä työpaikassa ei toimi oikeastaan mikään, ei edes kahvinkeitin. Ensinnäkin meidän täytyy keittää tällä pienellä porukalla kahvit itse. Ja kun kahvi on valmista, se ei pysy lämpimänä, vaan se täytyy aina lämmittää mikrossa. Lisäksi kahvi on alituiseen loppu, koska sitä juovat myös täällä päivittäin käyvät yhteistyökumppanimme. Kahvihuonetta käytetään lisäksi kokoustilana, joten aina kun siellä on tapaaminen meneillään, sinne ei saa mennä. Emmekä saa siis kahvia moneen tuntiin.
Työskentelen erään talousjulkaisun tuottajana/ mediamyyjänä hyvin pienessä kustantamossa. Työtehtävääni kuuluu yrityspäättäjien aktiivinen kontaktointi ja tarjota yrityksille maksullista printtimediatilaa ja näkyvyyttä julkaisustamme.
Työ toistaa tätä samaa kaavaa päivästä toiseen:
Istun n. 1m2 -kokoisessa tilassa erittäin huonokuntoisella, jatkuvasti natisevalla penkillä tietokoneeni ääressä ja soitan LANKAPUHELIMELLA asiakkaille mahdollisemman aktiivisesti.
Lankapuhelimen takia en pääse liikkumaan ollenkaan työssäni, vaan minun täytyy soittaa jatkuvasti siinä yhdessä pisteessä istuen, aina samassa asennossa.
Tunnen olevani kuin vanki tässä työssä. Olen ollut aina liikunnallinen ja erittäin hyväkuntoinen 30-vuotias mies, mutta nyt alaselkäni on mennyt kipeäksi tämän, koska joudun olemaan jatkuvasti samassa ahtaassa tilassa, enkä pääse välillä kävelemään ja esimerkiksi soittamaan toiseen huoneeseen.
1m2 -kokoisen työpisteeni takana (selkäni takana) istuu toinen samaa työtä tekevä, n. 50cm etäisyydellä minusta. Koska kummatkin meistä joutuvat puhumaan jatkuvasti puhelimeen, niin voitte varmaan arvata, mitä siitä seuraa. On todella ahdistavaa puhua puhelimeen samaan aikaan, kun toinen puhuu selkäsi takana kovalla äänellä. Toisinaan luurin päässä oleva asiakas kuulee takanani puhuvan äänen yhtä kovaa kuin minun ääneni, eikä tämän vuoksi saa välttämättä täyttä selkoa kaikesta mitä hänelle sanon.
Lisäksi tässä samassa, yhteensä n. 20m2 -kokoisessa huoneessa puhuu samaan aikaan puhelimeen myös kaksi muuta henkilöä. Huoneessa ei ole minkäänlaista äänieristystä tai välisemejä, joten myyntityö tällaisessa ympäristössä jossa kaikki puhuvat kokoajan toistensa päälle on todella ahdistavaa.
Yhdellä näistä työntekijöistämme on lisäksi n. 10 SEKUNNIN välein toistuva, krooninen kurkunärsytystauti. Hän siis räkii/karistaa kurkkaan aivan tauotta. Olen kerran ostanut hänelle pienillä rahoillani kasan Sisu-pastilleja, mutta se ei auttanut mitään, sillä hänen kurkkunsa on kuulemma arpeutunut sisäpuolelta huonojen elämäntapojen seurauksena.
Tämä hänen kurkun karistaminen tietenkin myöskin kuuluu myös jopa puhelimessa olevan asiakkaan korvaan, joten voitte vain kuvitella, että tässä työpaikassa ei voi työrauhasta puhuakaan.
Tämän 20m2 -kokoisen työhuoneemme lisäksi tässä samassa kerroksessa on kahvihuoneemme sekä mediatoimistomme, jossa työskentelee lähinnä naisia korkokenkineen toimituksellisissa tehtävissä. Koko tilan lattiat ovat tehty erittäin kovasta ja huonon äänieristyksen takaavasta puulattiasta. Kun nämä konttorikotkat sitten ravaavat korkokenkineen jatkuvasti kyseisellä lattialla, niin voitte vaan kuvitella, mikä korviaraastava kopina siitä lähtee. Luurin päässä oleva asiakkaanikin on monta kertaa kysynyt, että onko takanani rakennustyömaa, kun sieltä kuuluu jatkuva vasaroinnin ääni...
Itse työstä vielä... Tuotteemme on erittäin HUONO. Lehden paperinlaatu on kilpailijoita heikompi, mutta mediatilaa myydään silti siitä lähes samaan hintaan, mitä kilpailijat tekevät. Kilpailijoiden vastaava tuote on myös paljon tunnetumpi ja myös jo valmiiksi luetumpi. Sekä myös asiapitoisempi. Tämä julkaisu on oikeastaan enemmän täynnä mainoksia, kuin asiaa.
Tosin tällä hetkellä noita mainosyhteistyökumppaneitakin on enää erittäin vaikeaa saada mukaan, em. seikoista johtuen. Toimitusjohtajamme ei tajua sitä tosiasiaa, että itse TUOTE on heikko, eikä sen brändi ole niin hyvä, mitä kilpailijoilla. Tämän lisäksi hän ei tajua myöskään sitä viestiä asiakkailta, että printtimedia on kuolemassa ja asiakkaat haluavat näkyä yhä enemmän verkkomedioissa.
Tämän kaiken takia, työ on yhtä "Ei":n kuulemista päivästä toiseen. Ei auta, vaikka täällä olisi itse Ron Kaufman tai vaikka Jeesus myymässä. Jos tuote on yksinkertaisesti kehno laadultaan, liian kallis siihen nähden, niin se ei ole silloin vaan vakuuttava, eikä silloin ei ole vika sen myyjissä. Kun vieläpä työolosuhteet ovat tällaiset.
Tämä kyseinen toimitusjohtaja näkee kokoajan työpisteillemme ja vahtii silmä tarkkana, että soitamme koko ajan. Hän katsoo erittäin paheksuvasti, jos pidämme yhtään ylimääräistä taukoa (ruokatauon lisäksi) ja pakenemme kollegani kanssa tätä hullun hommaa välillä talon porraskäytävään. Hän itse puolestaan polttaa ketjussa ja haisee kuin tuhkakuppi. Ja tämä haju puolestaan tulee myös huoneeseen, jossa soitamme.
Tässä työpaikassa ei toimi oikeastaan mikään, ei edes kahvinkeitin. Ensinnäkin meidän täytyy keittää tällä pienellä porukalla kahvit itse. Ja kun kahvi on valmista, se ei pysy lämpimänä, vaan se täytyy aina lämmittää mikrossa. Lisäksi kahvi on alituiseen loppu, koska sitä juovat myös täällä päivittäin käyvät yhteistyökumppanimme. Kahvihuonetta käytetään lisäksi kokoustilana, joten aina kun siellä on tapaaminen meneillään, sinne ei saa mennä. Emmekä saa siis kahvia moneen tuntiin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jatkoa edelliseen...
Kaiken tämän lisäksi työn palkkaus on erittäin surkea. Peruspalkka on suurinpiirtein sama, mitä saisin tekemättä mitään, pelkkää päivärahaa saaden. Provisio-osuus puolestaan maksetaan vasta sitten, kun tietty (tuhansia euroja) määrä myyntiä on syntynyt. Koska tuote on näin huono, tuo raja on oikeastaan mahdotonta saavuttaa.
Olen kouluttautunut tradenomiksi (arvosanat välillä 4-5) ja en olisi koskaan voinut kuvitella, että työelämä tulee olemaan tälläistä kärsimystä päivästä toiseen.
Tunnen olevani vanki. Ja mielenterveyteni on alkanut viime aikoina olla todella koetuksella näiden työolojen takia. Ja rangaistus tästä vankilasta karkaamiselle on se, että minulle lätkäistään kolmen kuukauden karenssi. Olen muutenkin varaton tämän surkean palkkauksen takia, en tuota kestäisi mitenkään...
Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Lopettaisin itkemisen ja aloittaisin myymisen.Jossain toisessa paikassa.
Ole mies ja lähde ***tuun sieltä. Hanki joku duuni, että selviät alkuun. Unohda työkkärit, kelat ja sossut.
Sitten kouluttaudu vaikka lääkäriksi, maksutonta Suomessa. Näillä mennään täällä.
Yksinkertaisesti: kun sinulla on omaa aikaa itaisin ja viikonloppuisin, niin etsi aktiivisesti uutta työpaikkaa.... Löydät kyllä paremman. Ja, jos et löydä heti omaa koulutusta vastaavaa niin etsi edes joltakin toiselta alalta. Sekin on parempi kuin tuo mistä sinä kerroit. Lykkyä!
Ilmeisesti työkkärin järkkäämä homma?
Minä opettelisin tekemään parempia provoja keskusteluihin. Tai sitten tämän provon on tarkoitus olla niin huono että kaikki sen tajuaa...
Mikä ...vetin oikeus sinulla on tulla haukkumaan totisinta tarinaa omasta elämästäni provoksi? Hanki ensin vaikka oma elämä.
Eli tarkoitus on siis ettei kukaan tajua sen olevan provo. No siihen se vain on liian huono. Ja sen huonoudesta kertoneen sekin ettei siihen kovin moni ole tarttunut. Muutama narun jatke on lähtenyt mukaan mutta siinä kaikki...
Heh.. vähän vastaavaa stooria omalla kohdallani pari vuotta takaperin eräässä surullisen kuuluisassa lafkassa, jossa toimari oli häslännyt asioita vähän joka suunnassa.
Viimeinen niitti oli kun sähköt menivät maksamattomien laskujen takia. Voi morjens.. herra itse oli jo tässä vaiheessa pedannut paikkansa muualle palkolliseksi. Palkat jäi saamatta ja jopa konkkapesää hoitava asianajaja oli ihmetellyt hepun touhua.. ei kuuleman saa ikinä kiinni sähköpostilla saati puhelimella.
Vain kehitysvammainen apina on paskaläpykän ilmoitusmyyjänä.