Oke olen yläkoulua käyvä tyttö ja olen havainnut että minulla on aspergeriin liittyviä oireita. Pistän nyt muutamia ""normaalista" poikkeavia.
En ole pystynyt käyttämään lapsena tiettyjä vaatteita, kenkiä jne. koska ne tuntuivat hirvittävän häiritseviltä, vaatteitten haku oli hirveän hankalaa. Lapsena ihmmiset käyttäytyivät aivan jumalattoman törkeästi mielestäni yleensä ajattelin näin esim eskarissa kun puhuin jollekkin ja kyseinen henkilö esimerkiksi teki jonkun edes puoli-inhottavan ilmeen, niin olin loppupäivän ihan hämmentynyt. Kun jotkut puhuivat tarhanmm tädeille ja tivasivat edesihan pienesti vastaan mielestäni se oli aivan hirveän törkeää.
Olen erittäin taipuvainen elämään hetkittäin ns haavemaailmaan, koska kaikki muu tuntuu no paskalta, yritän päästä irti lähes jatkuvasta haaveilusta.
Minulla oli puhevika, myöhästynyt puhevika, lapsena en osannut puhua läheskään muuta kuin parisanaa, mutta nyt melkein "normaalisti" vaikka puhekkin rakoilee puhuessa, mutta se ei kuitenkaan häiritse ainakaan minua.
Olin hieman väkivaltainen lapsena, toisin sanoen kun joku asia ei mennyt minun tavallani niin sitten saatoin lyödä,potkia ja joskus töniä. Yleensä tämä kohdistui siskoihin ja joskus, kylläkin harvoin kavereihin. Yksinkertaisesti vain raivostuin.
Nykyään en enää onneksi ole tuommoinen, vaan esim koulussa joku opettaja kohtelee minua hyvin epäreilusti/törkeästi, niin kun tulen kotiin hakkaan itseäni olen siis itsetuhoinen. Elisiis lapsena kohdistin raivoni ja turhautumiseni muihin
mutta nyt itseeni.
Nykyään mikä saa minut raivostumaan kotona on esimerkiksi jos joku katsoo telkkaria, se häiritsee vähäsen, mutta jos joku paistaa jotain koulussa ja se ääni kuuluu niin sitten raivostun ja tietysti turhaudun ja se yleensä näkyy siinä että menen huutamaan että perkele olkaa hiljaa!! Paiskon ovia, joskus lyön seiniä.
En yksinkertaisesti kestä sitä ääntä, tai sitä hajua joka siitä ruuasta tulee.
Ja toinen juttu on jos joku on mennyt huoneeseeni ilman lupaa, koskenut mihinkään tavaroihini suutun hirveästi.
ärsyynnyn jos joku syö kun olen esimerkiksi keittiössä ja se olemus kun ruokaa mussutetaan, hyi helvetti ku raapii selkää.
Silmiinkatsominen puhuessa uusille ihmisille, puolitutuille on ollut hankalaa ,mutta olen harjotellut sitä niin se onnistuu paremmin.Yleensä kavereita ja joskus perhettäkin pystyn katsomaan silmiin, mutta en aina esimerkiksi vanhempia.
Isä on sanonut että hoitoon sut pitää viedä ku tommonen raivohullu oot, esim
kesken riidan.
Olen vähän syrjäytynyt on hankalaa olla kavereiden kanssa muualla kuin koulussa.
Ja mitäs vielä,, no olen aina ollut hyväuskoinen, en esimerkiksi tunnista jos joku on esimerkiksi valehdellut, nykyään olen sitä vieläkin, mutta olen harjoitellut
enkä ole sitä enää niin paljon. Lapsena ja parivuotta taaksepäin minulle olisi voitu syöttää vaikka minkälaista pajunköyttä.
Joskus jos silmiinkatsominen on hankalaa alan tuijottamaan ihan täysillä ,varmaan näytän
ihan oudolta kun tuijotan kokoajan ja yritän pitää itseni mahollisimman järkevän näköisenä.
Olin lapsena aika kömpelö, nykyään en enää niin hirveästi.
Pelkään sosiaalisiatilanteita (uusia yleensä) , mutta olen niissäkin selviämistä harjoitellut ominpäin, nykyään ahdistaa lähes joka päivä koulussa, tai pikemminkin tunneilla kun joutuu viittamaan tai esiintymää, olen muutamia
kertoja saanut jonkintyyppisiä paniikkikohtauksia.Kerrottuani näistä asioista opettajalleni niin luokanvalvojani rikkoi vaitiolovelvollisuutensa minua kohtaan, JA KUINKA SAATOIN USKOA siihen että ,,,,,,,, anti olla....
Olen vieläkin edelleen hyväuskoinen, mutta nyt näin tyhmä?
Nyt luottamukseni ihmisiin alkaa olla jo lopussa.
Tunnen arvostani tiettyjä asioita mitä muut pitävät lähes itsestäänselvyytenä, näin on ollut aika pitkään.ähh hankala pistää esimerkkii, näkyy lähinnä arkielämän pienissä tilanteissa ja jotenkin koen tai ainakin olen ala-asteella esimerkiksi kokenut kaverini hieman itsekkäisiksi vaikkeivat sitä sitten "perusihmistä" enempää olekaan.
Tässä oli nyt kaikki jotka tällä hetkellä tuli mieleen.
Pyydän kiltisti neuvoja ja vastauksia.
En ole pystynyt käyttämään lapsena tiettyjä vaatteita, kenkiä jne. koska ne tuntuivat hirvittävän häiritseviltä, vaatteitten haku oli hirveän hankalaa. Lapsena ihmmiset käyttäytyivät aivan jumalattoman törkeästi mielestäni yleensä ajattelin näin esim eskarissa kun puhuin jollekkin ja kyseinen henkilö esimerkiksi teki jonkun edes puoli-inhottavan ilmeen, niin olin loppupäivän ihan hämmentynyt. Kun jotkut puhuivat tarhanmm tädeille ja tivasivat edesihan pienesti vastaan mielestäni se oli aivan hirveän törkeää.
Olen erittäin taipuvainen elämään hetkittäin ns haavemaailmaan, koska kaikki muu tuntuu no paskalta, yritän päästä irti lähes jatkuvasta haaveilusta.
Minulla oli puhevika, myöhästynyt puhevika, lapsena en osannut puhua läheskään muuta kuin parisanaa, mutta nyt melkein "normaalisti" vaikka puhekkin rakoilee puhuessa, mutta se ei kuitenkaan häiritse ainakaan minua.
Olin hieman väkivaltainen lapsena, toisin sanoen kun joku asia ei mennyt minun tavallani niin sitten saatoin lyödä,potkia ja joskus töniä. Yleensä tämä kohdistui siskoihin ja joskus, kylläkin harvoin kavereihin. Yksinkertaisesti vain raivostuin.
Nykyään en enää onneksi ole tuommoinen, vaan esim koulussa joku opettaja kohtelee minua hyvin epäreilusti/törkeästi, niin kun tulen kotiin hakkaan itseäni olen siis itsetuhoinen. Elisiis lapsena kohdistin raivoni ja turhautumiseni muihin
mutta nyt itseeni.
Nykyään mikä saa minut raivostumaan kotona on esimerkiksi jos joku katsoo telkkaria, se häiritsee vähäsen, mutta jos joku paistaa jotain koulussa ja se ääni kuuluu niin sitten raivostun ja tietysti turhaudun ja se yleensä näkyy siinä että menen huutamaan että perkele olkaa hiljaa!! Paiskon ovia, joskus lyön seiniä.
En yksinkertaisesti kestä sitä ääntä, tai sitä hajua joka siitä ruuasta tulee.
Ja toinen juttu on jos joku on mennyt huoneeseeni ilman lupaa, koskenut mihinkään tavaroihini suutun hirveästi.
ärsyynnyn jos joku syö kun olen esimerkiksi keittiössä ja se olemus kun ruokaa mussutetaan, hyi helvetti ku raapii selkää.
Silmiinkatsominen puhuessa uusille ihmisille, puolitutuille on ollut hankalaa ,mutta olen harjotellut sitä niin se onnistuu paremmin.Yleensä kavereita ja joskus perhettäkin pystyn katsomaan silmiin, mutta en aina esimerkiksi vanhempia.
Isä on sanonut että hoitoon sut pitää viedä ku tommonen raivohullu oot, esim
kesken riidan.
Olen vähän syrjäytynyt on hankalaa olla kavereiden kanssa muualla kuin koulussa.
Ja mitäs vielä,, no olen aina ollut hyväuskoinen, en esimerkiksi tunnista jos joku on esimerkiksi valehdellut, nykyään olen sitä vieläkin, mutta olen harjoitellut
enkä ole sitä enää niin paljon. Lapsena ja parivuotta taaksepäin minulle olisi voitu syöttää vaikka minkälaista pajunköyttä.
Joskus jos silmiinkatsominen on hankalaa alan tuijottamaan ihan täysillä ,varmaan näytän
ihan oudolta kun tuijotan kokoajan ja yritän pitää itseni mahollisimman järkevän näköisenä.
Olin lapsena aika kömpelö, nykyään en enää niin hirveästi.
Pelkään sosiaalisiatilanteita (uusia yleensä) , mutta olen niissäkin selviämistä harjoitellut ominpäin, nykyään ahdistaa lähes joka päivä koulussa, tai pikemminkin tunneilla kun joutuu viittamaan tai esiintymää, olen muutamia
kertoja saanut jonkintyyppisiä paniikkikohtauksia.Kerrottuani näistä asioista opettajalleni niin luokanvalvojani rikkoi vaitiolovelvollisuutensa minua kohtaan, JA KUINKA SAATOIN USKOA siihen että ,,,,,,,, anti olla....
Olen vieläkin edelleen hyväuskoinen, mutta nyt näin tyhmä?
Nyt luottamukseni ihmisiin alkaa olla jo lopussa.
Tunnen arvostani tiettyjä asioita mitä muut pitävät lähes itsestäänselvyytenä, näin on ollut aika pitkään.ähh hankala pistää esimerkkii, näkyy lähinnä arkielämän pienissä tilanteissa ja jotenkin koen tai ainakin olen ala-asteella esimerkiksi kokenut kaverini hieman itsekkäisiksi vaikkeivat sitä sitten "perusihmistä" enempää olekaan.
Tässä oli nyt kaikki jotka tällä hetkellä tuli mieleen.
Pyydän kiltisti neuvoja ja vastauksia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
korjaus.. "tunnen arvostavani tiettyjä asiota"""
ja lisäys romaniini, yleensä kasvoni ilme on hyvin neutraali, en hymyile enkä näytä surulliselta, minä vain olen. Tottahan toki nauran jos siltä tuntuu,mutta....
keräilin pienenä paljon esim tykkäsin hevosista hirveästi niin keräsin pehmoleluja ja esim hevostarroja paljon.
joo siis ei tietenkään vastauksia... kukaan???
Kerro minkälaista apua tarvitset?
Adhd foorumi
Minkälaista apua/tukea tarvitsisit?
Todella uskomatonta paskaa tässä ketjussa koskien autismia. Opettele kirjoittamaan foorumeille jotka sinulle sopivat. Et voi olla tosissasi että epäilet itselläsi autismia? Vai kuinka? Herää ihminen.
anteeksi en löytänyt aspergereille suunnattuja palstoja täältä..
Jaa minkälaista? no en enää tiedä, viestini oli kai sitten turha
mutta enköhän tiedä itse parhaiten onko minulla ongelmia
Kai tuolla palstalla voi vaihtaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan?
http://www.aspalsta.net/
mene sinne, siellä kirjottelee pers.häiriöiset wanna-be assit. kaikki aspergerit on lähtenyt sieltä pois vuosia sitten. itselle ja muutamalle muulle tuli traumoja tosta foorumista, sairastuin fyysisesti sen jälkeen kun olin heitetty syyttä sieltä pois. siellä ei suvaita asperger-henkilöiden olla oma itsensä.