En tätä sarjaa yhtäkään itse katsonut vielä. Nyt kyllä aion. Syy Johanneksen. Tämä sarja tietojeni mukaan kolmas, uusi tuotantokausi alkaa TV1:ssä lauantaina 16.2. klo 18.15.
Tämä kertoo kehitysvammaisten kaverusten arjesta ja juhlasta kertova dokkarisarja Toisenlaisen frendit on saanut myöksin Kehitysvammaisten Tulppaani-tunnuksen vuonna 2011 voittnut parhaan reality-sarjan Venlan vuonna 2012. Sarjaa tekevät yhteistyössä YLE ja Metronome Film & Television Oy....
Aina kun Johannesta ja hänen äitiään jonka kanssa vaihtelemme kuulumisia mekin moikkaamme kun kohtaamme musiikin merkeissä täällä Stadissa..siis melkein viikottain...;))
Todella hei..upeeta;))) Johannekselle itselleen tämä kovajuttu...ja myös hänen siten hänen äidilleen ja heidän kaikille ystävilleen...
(ja tämä ei ole sitten vitsi) ja toivon myös että, ilkeämieliset ihmiset eivät tätä ilkeydellään nyt pilaisi kommentoimalla jotain surkeaa...Kiitos.
Tsau:Friidu
Tämä kertoo kehitysvammaisten kaverusten arjesta ja juhlasta kertova dokkarisarja Toisenlaisen frendit on saanut myöksin Kehitysvammaisten Tulppaani-tunnuksen vuonna 2011 voittnut parhaan reality-sarjan Venlan vuonna 2012. Sarjaa tekevät yhteistyössä YLE ja Metronome Film & Television Oy....
Aina kun Johannesta ja hänen äitiään jonka kanssa vaihtelemme kuulumisia mekin moikkaamme kun kohtaamme musiikin merkeissä täällä Stadissa..siis melkein viikottain...;))
Todella hei..upeeta;))) Johannekselle itselleen tämä kovajuttu...ja myös hänen siten hänen äidilleen ja heidän kaikille ystävilleen...
(ja tämä ei ole sitten vitsi) ja toivon myös että, ilkeämieliset ihmiset eivät tätä ilkeydellään nyt pilaisi kommentoimalla jotain surkeaa...Kiitos.
Tsau:Friidu
Vastaukset 37
Vanhimmat
Olen jo aika kauan katsonut tätä sarjaa. Nyt tuli uusintana ed.kausi ja alkavat uudet jaksot.
Noin luonnonmukaisia ja aitoja, teeskentelemättömiä ihmisiä on kiva katsoa ja seurata heidän elämäänsä.
Tämä nuori kaveri johon mekin törmäämme kun meilläkin kundimme tätä muusikkiharrastusta on tehnyt jo vuosia.. kun samassa talossa täällä nyt kohdataan.. On aina hyvin sydämmellinen...en koskaan saa häneltäkään sellaista tympeää vastausta...saatan siinä eteisessä Johannekselle minäkin ohimennessä huikata: No, miten meni harkat tälläkertaa, menikö hyvin? tai vain oliko kivaa - aina hän vastaa hymyillen takaisin.
Itselleni kun nämä erilaiset kohtaamiset ovat vaan tuoneet sitä rikkautta omaan elämääni...Olen saajan puolella. Minua tässä opetetaan kaiken aikaa...ymmärtämään mikä on elämässä tärkeää ja mikä ei... ei päin vastoin että, minä opettaisin...
Tsau:Friidu joka ei suostu myöskään olemaan enää mikään normi-ihminen...eikä pysty tiukasti enää niin ajattelemaan..Normaali-sana kun itselleni on tullut eräänlaiseksi sanaksi jota en suostu ymmärtämään...kuka tai keillä on oikeus se määrittää...
Tämä heikomman osa- puolen puolustaja olen lapsesta saakka ollut... tämä piirre itsessäni vain vahvistuu...mitä vanhemmaksi tulen...ja ymmärrän myös omat voimavarani. Omallenikin sanonut aina on yksi asia jota vastaan en voi taistella ja se on : Typeryys, sen edessä olen voimaton. Tarkoittaen nyt tätä asennetta kehitysvammaisia kohtaan..joita valitettavassa vieläkin sivistysvaltiossamme esiintyy. Tällaista kun mieltä myöskin aina: Yhteiskuntamme on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki siinä....eli Suomessa on vielä paljon työtä tehtävä...jotta, täällä asenteita saatasiin muutetuksi....tästä aina olen pohjattoman surullinen....ja se näkyy minussakin...
tästä ennakkoluuloisesta asenteesta...jota joillakin ihmisillä on...kehitysvammaisia tai muuten erilaisia ja toisenlaisia ihmisiä kohtaan...Tämä kun ei itse ymmärretä mistä on kysymys...sitä luullaan ja kuvitellaan..ja myös siten törkeästi itse ihmisarvoa poljetaan samalla yleisemminkin lokaan...
Tsau:Friidu
Laitan nyt yhden oman lempilauluni vielä tähän tässä laulussa on mielestäni erittäin hienosti meidän kaikkien Tuntema Tapsa jotenkin hienosti sisällyttänyt kaiken olennaisen mitä elämä on kauneimmillaan.. omalla upealla tulkinnallaan elämästä ja sen aistii vieläkin...ja hienosti hän tuon Reino Helismaan upean tekstin tässä myös tulkitsee: http://www.youtube.com/watch?v=-PDy8v8_z2g itselLeni aina tästä laulusta saan myös sitä voimaa ja jaksamista...kohdata elämän ikävät ja nurjat puolet. kun en jaksa ymmärtää näitä ikäviä asenteellisia juttuja yhtään......(yksi monista suosikeista tämä laulu minullekin)...
Tsau:Friidu
Olen varmaan katsonut melkein jok'ikisen jakson.
Mahtavaa, kuinka hyvinvoivia ja iloisia ihmisiä he ovatkin.
Ei tietenkään aina, ja jokainen, emmehän me kukaan.
Eräs frendi on tuttu jo ennestään Salkkareista. Hän sai juuri kaksi mitalia pujottelussa Etelä-Koreassa.
Sitä vain olen mielessäni miettinyt, kuinka monelle kehitysvammaiselle on moinen itsenäinen ja hyvinorganisoitu asumisjärjestys mahdollistunut?
Telkkarista kuulin, että Pentti Kurikan Nimipäivät lähtee jäsenineen Teksasiin festivaaleille.
Vaikket tästä nyt puhunutkaan.
Vastaus ikävä kyllä: Vielä liian harvalle sitä kipeästikin tarvitseville...ainakin näin täällä Stadissa. Jonot ovat yllättävän pitkät ja huonoina ja epvarmoina taloudellisina aikoina helposti täälläkin nämä n.s uudet asuinprojektit jumiutuvat siirtyen sitten toteuttavaksi myöhempiin ajankohtiin...eikä kysymys ole pelkästään fyrkasta...vaan usein myös näistä asenteista ei haluttaisi naapuriksi......mekin jouduimme odottamaan n.8v. ennenkuin sopiva asumismuoto löytyi sitten tältä samalta säätiöltä jonka palveluksia jo olimme pitkään sitä ennen käyttäneet sitä ennen omalle nuorellemme... Huonoon ratkaisuun emme olisi minä ja mieheni suostuneet...meillä kävi vähän tsäkä, ja tiedän myös niillä ihmisillä jotka meistäkin ja minusta myös välittävät....siellä oli sormensa pelissä..tätä kun heille aikanaan kerroin...halusivat ja pystyivät myös auttamaan.. onneksi niin......
Täällä on pakko tai olisi hyvä verkostoitua jos, haluat asioitasi sitten myös eteenpäin ja kun minäkin tarinoita ihmisenä kuulen ja niitä myös kerrotaan...tuntuu usein aika voimattomalta sanoa pelkästään joskus, sitten jotain tällaista yleispätevää...Sen verran kun dorka aina olen...että, se halu auttaa syttyy heti......Kyse ei niinkään siitä etteikö haluttaisi auttaa sieltä viranomaistaholta myöskään vaan niitä resusseja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi joudutaan tarjoamaan tyhjää.....Tämä on vähän kurjaa..kaikille osapuolille jotka myös ovat ammattillisesti ja sydämestään tähän työhön satsaneet ja myös sitoutuneet sitten kun mahdottomuuksien edessä on joskus pakko nostaa ne kädet pystyyn....Hyviä paikkoja ei vaan ole aina vapaina...
Aika inhimmillistä on itsenäni ainakin näin ajatella. Miksi pitäisi tyytyä II tai IV -laatutasoon kuntalaisenakaan varsinkin kun tietää kuinka hyvin meillä voitaisiin näitä ns.kokonaispaketteja siten rakentaa myöskin...jos haluttaisiin ja kustannustasokin olisi halvempi....sekä kuntalaisille että tälle yksittäiselle asunnontarvitsijalle.... En tosin niin tiedä yksityiskohtia Kehitysvammahuollon puolelta tätä ....nämä kokemukseni kun kirjoitan nyt vain vanhemman näkökulmasta ja tietenkin siinä tämä subjektiivisuus silloin mukana..kun tätä mietin pitkän kokemuksen kautta ja omaavana kuitenkin...omalta osaltani kun vaan voin kirjoittaa...joku toinen voi sitten olla tyystin erimieltä... ja saa ollakin;) asioistahan tässä keskustellaan...
Tsau:Friidu
jäin johonkin tuo loppu tuosta tekstistäni....vielä: Toivotaan kaverille sinne Teksasiin oikein mukavaa reissua;)) itse kukin. Snadi lisäys vielä...
Tsau:Friidu
Kysytäänkö teiltä vanhemmilta, tai tulevilta asiakkailta koskaan, mitä te haluaisitte omille rakkaillenne asuinnoksi, ja millaisiksi?
Olen aina ihaillut sinun laajaa tietoisuuttasi asioista. Tästä, ymmärrän, tiedät, mutta monen monista muistakin aiheista.
Kuin myös tietämyksen suomaa sietokykyä ihmisyyteen.
Ymmärrystä erilaisuuteen, joka on ihmisyyden moninnaisuuden ilmentyvä, jota vain tietävä ymmärtää.
Kun ei ole kasvanut pussi päässä, silmät ummessä ymmärrykseen.
Kiitos, kauniista sanoistasi...lämmittävät todella paljon kokenutta sydäntäni.. Näissä asuntojutuissa onneksi ainakin omalla kohdallemme meitä on tarpeeksi kuultu. Ei ole tullut sellaista tunnetta että, oltaisiin kävelty yli..
Nämä ns. kokonaisvaltaiset suunnitelmat joihin yksi asia tämä asuminen kuuluu tärkeänä osana sitten nuoren itsenäistymisprosessissa...siinä matkan varrella mahtuu sitä ennen niinpaljon (joka ainakin autistisen ja muidenkin tähän kirjoon kuuluvien lasten/nuorten kohdalla on vielä sikäli vähän lapsenkengissä...johtuen juuri tästä seikasta..että, nämä pelkät tutkimukset kun saattoivat viedä vuosia..ennenkuin lopullinen ns.dg-sointiin oli varma. On aina ymmärrettävä tämä niin sanotun pysyvän dg-soinnin merkitys...Sitä kun ei sitten voida purkaa...ja tämä vaatii sitä että, saa ympärilleen rakennetuksi sitten niin kaikki tärkeät asiat että, siinä on tavallaan ne vahvat rakenteet ympärillä täälläkin koska ihmisethän saattavat muuttua tämän prosessin aikana...
Olen jo niin pitkään itse ollut tässä kokonaisprosessissa mukana kaikessa omanikin kanssa. Että, meillä menee näin: Minulta kysytään ensin...olenko nyt näiden asiantuntijoiden kanssa samalla ns. linjalla, mitä minä haluan.... Ei mitään taisteluita enää...Alussa tämä on vaikeinta monesta syystä. Perheet jäävät vielä ainakin täällä Stadissa ilman sitä riittävää kokonaisvaltaista tukea. Ja jos, näitä rakenteita ei sitten vanhemmat ikään kuin jaksa vaatia tai osaa tai tiedä oikeuksiaan....helposti sitten siinä vaiheessa kun tämä varsinainen harjoittelu tähän itsenäisempään asumismuotoon edes pääsee alkamaan on erittäin haastellista. Pohja täytyy olla ensin hyvin rakennettu...
Parhaimmillaan kun näitä yhteistyöttahoja ja ammattilaisia kun meidänkin ympärillä pyöri sitten aina n. toistakymmentä joihin piti itse osata pitää ja myöskin hakea sitä yhteyttä ja hoitaa itse myös tämä ns.paperityö mikä siihen liittyi ja hakea kaikki nämä korvaukset sun muut.....ja kun siihen soppaan sitten vielä lisättiin nämä erikoisalojen erikoislääkärit jotka piti aina väliin saada näihin neuvotteluihin mukaan johtuen tuosta Kelan omista systeemeista jotka eivät nyt ihan yksinkertaisia nekään.....se oli kyllä aika vaativaa...Stadinkin kokoisessa kaupungissa...sitten vielä unohtamatta tätä meidän kaikkien hieman vihaammamme Opetusvirastoa täällä joka on ihan oma luku sinänsä...ennenkuin tämä päästötodistus sitten saadaan lopulta...ja voidaan taas näitä kuvioita jotka liittyvät asumiseen edes miettiä;))) siis pysyviä ratkaisuja..
Onneksi vihdoin olemme mekin tilanteessa että, voin ajatella kaiken toimivan...ja pikkuhiljaa nämä vastuukysymykset yksi toisensa jälkeen...eivät tosin kaikki koskaan siirry minunkin harteiltani...sitten ammattilaisille..ja voin vihdoin keskittyä tähän rooliin ainoastaan: että Mutsi hei mulla olis sulle asiaa...;))
Ymmärrän kyllä täysin vanhempia jotka uupuvat...jo itse tämä prosessi on erittäin raskas...ja aina tuo onni siinäkin keneen tutustut minkälaiseen ihmiseen..joka tavallaan ottaa siellä toisessa päässä tämän kokonaisvastuun tai edes sen osan jonka hänelle kuuluu.....Vielä se jää liian paljon vanhempien omille harteille...meistä sitkeimmistä sitten kehittyykin aikamoisia taistelijoita. Emme anna periksi!;))) vaan jälleen kerran liitymme yhteen.. ihan periaatteestakaan enää...lopulta. Potkimme tutkainta vasten vanhasta tottumuksesta silloinkin kun saimme jo hellittää..otetta ihan luvan kanssa;)) Emme enää osaa olla normaali-kansalaisia ja vanhempia...meistä tulee systeemiä arvostelevia;))) aktivisti kansalaisia...toimimme vanhasta tottumuksesta....koska muuten meidänkin yli oltaisiin kävelty...
Tsau:Friidu
Minäkin olen sitä sarjaa katsellut aiemmin, se on hyvä sarja.
Sen tekee kai hyväksi juuri se että se nimensä veoisesti on realitysarja.
Jännityksellä odotan;) enkä yksin...Johannesta kun kuvattiin vähän joka tilanteessa...hyvin avoimin mielin ja slungisti ja hienosti näihin kuvauksiin itse äitinsä mukaan aina ¨suhtautui..
Tämä avoimuus...ja luottaminen. Hemmet..en ihan ilman kyyneliä tätä viimeistä lausetta nyt pysty kuivin silmin kirjoittamaan...silmäni kostuvat vähän väkisin;)))
Olkoon sitten vaikka sitä dorkuutta..
Tsau:Friidu
Hyvää Yötä oli ilo jakaa kanssanne mielipiteitä tästä meille monille kipeestäkin asiasta. Erilaisuudesta. Tuntuu että, kyllä me suomalaiset sittenkin olemme ihmisiä toisiamme kohtaan...Kiitos. siitä.
No ei mulla ole sen suurempaa noita vastaankaan, mut pitää sanoa et paha olo tulee jo mainoksistakin. miksi pitää työntää tv:oon? Mulle ei anna mitään. katselen mielummin itseäni älykkäämpiä (yli 156) kuin sata pistettä alempia. onko tarkoitus auttaa hyväksymään, minä ainakin hyväksyn, mutta en tosiaankaan halua katsoa. Tilalle vaikka jonkun älykön ajatuksia. Ja perkele minä saan vaatia mitä haluan yleveron maksajana.
Viimeiseen kysymykseesi en ymmärrä miten tuo kysymyksesi liittyy aloitukseeni tai tähän keskusteluun. Miksi sen minulle esität? Enhän minä ole ihminen joka näistä TV:- ohjelmista olisin ylipäätään päättämässä..onkohan tässä syntynyt nyt jokin väärinkäsitys? Tuossa kohtaa?
Tosin et, viitsinyt lukea tuota aloitustani kokonaan...Pyysin että, tätä aloitusta ei nyt pilattaisi vaan sen verran kunnioitettaisiin näinkin herkässä aiheessa niitä ihmisiä myöskin jotka eivät tuollaista äärinäkökantaa oikein ymmärrä koska sinähän et tiedä osallistuuko tähän ketjuun nyt ihmisiä joilla saattaa itsellään olla kehitysvammaisia ihmisä lähellään? Eli vähän hienotunteisuutta odotan minäkin.....ja minä taas kuulun heihin myöskin jotka aina puolustan heikompiani.....joten en ole mikään ääri-ihminen. Ja katson tuon olevan sinun henkiökohtainen mielipiteesi. Kiitos, kuitenkin siitä ettet puhut muiden puolesta. Vaan toit julki ainoastaan oman itsesi näköisen näkökulman ja mielipiteen..
;))tiedoksi en ole mikään palstavahti joka rajoittaisin muiden mielipiteitä ei kuulu periaatteisiini.....Mutta, eikö Ylellä asiasta toiseen ole joku asiakaspalvelu tai vastaava mihin voi näitä omia henkilökohtaisia toiveita lähettää? Otapa selvää...Itse en niin paljon TV:tä ylipäätään katsele...että, tuosta mihin soittaa tai kirjoittaa tietäisin...eiköhän netistä löydy nekin yhteystiedot.... ja itse ainakin käytän sitä kapulaa jos, katsottavaa en löydy..Näistä TV:ee ohjelmiston sisällöstähän voisit tehdä tänne ihan itse oman aloitteen? Varmasti tulisi keskustelijoita....siihenkin..ketjuun.
Tsau:Friidu
katson sarjaa itsekkin, vaikka oikein en ymmärrä mikä on ideana näyttää just kehitysvammaisten elämää ? ehkä , että me " terveet" oppisimme ymmärtämään heitä paremmin.
ohjelma näyttää niiden elämää joilla asiat on hyvin, varmaan löytyy kehitysvammaisia joilla on vaikeaa... sitä oisi tarve näyttää.
Miksi ei kehitysvammaisten elämää, onko sitä liikaa esitetty??
Minusta ohjelma on tosi hyvä, eiliseenkin osaan mahtui koko inhimillisyys. Mahtui onnea ja iloa, mahtui suurta surua.
Nähtiin, kuinka erilaisia hekin ovat, omia yksilöitään, kuin me kaikki.
Näytettiin myös, vaikkapa kuinka oli hieman vaikeuksiakin.
Varmasti kaikilla ei ole yhtä hyvää ja laadukasta asumista, mutta jospa siihen silti pitäisi tähdätä?
Harmi on suuri ja oma moka, jos ei "osaa/uskalla/halua" ohjelmaa edes joskus seurata.
Uutta asukasta jo odotan, minäkin.
Nämä itse muutokset eivät aina aikuisille eikä vanhemmillekaan ole helppoja. Minusta on myös hienoa katsota tätä, Johanneksen oma äiti kun ylpeenä tämän lehtisen mieheni kouraan antoi...missä tästä kerrotaan..Hän oli kyllä kertonut "ohjelmasta"- missä Johannesta kuvataan...en tiennyt minäkään että, se liittyisi tähän sarjaan...Ohimennen kun mekin vain tapaamme....Johannes kun soittelee bändissä...ja oma kundini kun taas musiikkiopetusta henkilökohtaisesta yksilö-opetuksessa tässä erilaisille nuorille suunnatussa Erikoismusiikkikoulussa...meitä siis yhdistää tämä että, nuoremme harrastavat musiikkia. Yhteiset juhlat sitten ja esiintymiset muiden täälläkin kaikille tunnettujen artisteien kanssa..keväisin varsinkin itse Pääjuhlassa. On sitten se suurtapahtuma..
Meidänkin ystävämme tulevat mielellään tuota konserttia katsomaan liput vaan niin kysyttyjä että, varata tarvitsee ajossa.kaikki eivät mahdu aina sisälle....ja viimeksi kun sitten meilläkin kundi pääsi Savoy-teatteriin: ensiintymään yhdessä näiden opettajien ja tämän koulun rehtorin ja näiden ammatti- taiteilijoiden ja ammatti-muusikoiden kanssa, olimme mieheni kanssa haljeta ylpeydestä siellä katsomossa....että, YES!!;)) sen jälkeen sitten kotona kyllä odotti kakku-kahvit;)) Itsensä ylittäminen....ja se hyväksyminen juuri sellaisena kun olet...ihmisenä kaikkine tunteineen..on itsellenikin tärkeää..siksi tämä että, olen saanut tutustua ja saan minäkin tutustua elämässä siihen toiseen puoleen...on erittäin hienoa...sellainen kun ei ole heikäntänyt minua mitenkään päinvastoin tehnyt vaan vahvemmaksi...tuolla tuon laitoin jo....Olen lapsesta saakka ollut sellainen että, olen ollut hyvin tietoinen (vanhempieni kertomuksen mukaan mistä he olivat taas ylpeitä)....aina sen puolella joka oli itseäni heikompi...ja olen sitä edelleenkin...tämä piirre vain kasvanut itsessäni...
Onneksi poliittiset ystäväni- ja toverini jo tämän puolen minussa tuntevat. Sanon heillekin suoraan mitä ajattelen ollessani erimieltä..asioista. Asiat kun mielestäni myös toisinaan hieman ristiriidassa keskenään harvoimmin ihmiset...sinänsä...ylpeänä tästä olen saanut itse nimityksen taas heiltä: Olen heidän mielestään se Leijona-äiti..ja hyvin otettu tästä arvonimestä..;)
Tsau:Friidu
itsekin kehitysvammaisten parissa työskeneteenä hoitoaplaisena ja myöhemmin toimintakeskuksessa laitoshuoltajana. olen sitä mieltä että jokaisen ihisen pitäs käydä olemassa työssä heidän parissa taikka edes va olemassa ja tutustamassa päivä tai pari, antaa paljo enemmän mitä ite pystyy heille antaan.
eilen katsoin ennakkoon tän tokan jakson sarjasta areenasta ja sanon että sanna pääsee vielä pitkälle, sellane olo siitä tuli.
ja sitten itelle tätä ketjua lukiessa tuli mieieen että sellaiset jotka itsenäisesti tuetusti pystyy asumaan ni onnistais ku et esim joltai vvolta tai vastaavalta vuokrais asunnon ja sitten siinä jostai läheltä ryhmäkodista esim. sais tarvittaessa apua. mä ainaki sanon et ilomielin ottaisin naapurikseni kehitysvammaisia.
Kiitos, sinulle tuosta lämminhenkisestä viestistäsi. Näin ajattelen, minäkin. Täällä Stadissa ainakin meillä tämä joiden aikuiset lapset kuuluvat nyt tähän omaan Autismisäätiön laajamittaisen tukiverkostoon muutenkin olemme yhteistyössä oman kaupungimme palverakenteesemme myös päässeet vaikuttamaan ja mielipiteitämme kysytään... kun näitä asumispäätöksiä tehdään. Ongelmana vaan on tämä että, tarvitsijoita olisi enemmän...kuin itse asuntopaikkoja... Olen itse vanhempana ja myöskin mieheni erittäin tyytyväisiä tähän....Haetaan jokaiselle se oma asuinympäristö. jossa huomioitu tämä yksilöllisyys.... Ei tehdä näitä hätiköityjä ratkaisuja vaan lähdetään asiakaskohtaisesti miettimään sitä mitä jokainen tarvitsee...tuettua tai vähemmän tuettua asuinympäristöä. Tämä on mielestäni erittäin suuri edistysaskel..tämä asiakaskohtainen lähtökohta, missä näitä erityistarpeita huomioidaan myöskin.... Koska asiakkaat ovat tarpeiltaan niin erilaisia. Ja tähän myöskin että, pyritään siihen mahdollisimman suureen asiakkaan omaan itsenäisyyteen..koska se jos joku...: Minä osaan, minä pärjään , minä opin...tuo ihmiselle itselleen sitä itsenäisyyttä ja toiminnan mahdollisuutta lisää..eikä myöskään "laitosteta". Tämä on mielestäni tärkeää...jos, tällaista ns. vanhamallista laitoshoitoa jossa kaikki palvellaan tavallaan eteen ei tarvitse...tähän välimuotoon on mahdollisuus. Tänäpäivänä ja tämä että, meilläkin tämä henkilökunta on erittäin hyvin koulutettu auttamaan juuri meidän nuoriamme, ja aikuisia...he tietävät mistä on kyse.
Hienoa että, ottaisit naapuriksi. Minäkin ottaisin mielelläni. Ja uskon että, tässä meidän omassa asuinympäristömme missä nyt itse asumme. Suhtautuminen on ennakkoluuloonta täälläkin. Se suvaitsevaisuus kun lähtee sieltä ihmisen omasta sydämestä. Tietoisuuden kasvaessa ennakkoluulot myös poistuvat...Meidän on ollut erittäin ihana ainakin itsemme tässä asua. Koska, ihmiset ovat erilaisuuteen suhtautuneet aikuismaisesti. ja ymmärtäen mistä on kysymys.... se oma lapsi voi myös saada kehitysvammaisen tai erilaisen lapsen........................... Avoimuudella ja asiallisesti keskustellen olen päinvastoin saanut itse monta hyvää ystävää myös perheelleni...Ymmärrä itse ja tule siten ymmärretyksi...älä tuomitse. Sillä lähtökohdalla kun myöskin itse elää niin myös pärjää...Sydämen sivistys onkin se suurin sivistys...mitä voi itselleen elämänsä aikana hankkia...kaikki muu on vain plussaa...mutta ei välttämätöntä;))
Tsau:Friidu
itsekin asustelen pk-seudulla. mutta kyllä tuo erilaisten hyväksyminen lähtee pitkälti siitä miten on saanu lapsesta opetusta että jos vanhemmat puhuu miten nyt sanois tai arvostelee kehitysvammaisia tai muuten erilaisia ni lapsetki pppii mutta jos taas vanhemmat kunnioittaa erilaisia ihmisiä ja puhuu heistä kunnioittavasti ni lapsiki oppii kunnioittamaan ja hyväksymään erilaiset ihmiset.
Uskon että, näin se juuri menee. Sieltä miten omassa lapsuudessa on tähän asiaan myöskin suhtauduttu. kotona ja koulumaailmassa. On ilman muuta suuri merkitys. Miten itse suhtautuu sitten aikuisena. Täällä omassa lähiössäni mihin palasin takaisin yli 30 vuoden jälkeen, meitä lapsia oli todella myöskin paljon. Perhekoot olivat tuolloin paljon suurempia kuin nykyisin. Me saimme yksinkertaisesti ensin aina selkään. Jos, olisimme lällytelleet...tai emme olisi ymmärtäneet erilaisuutta. Aika kova kuri on itselläni ollut. Vanhempani eivät suvaineet sitä asennetta ollenkaan että, erilaisuudelle oltaisiin naurettu saati että, erilaisuutta emme olisi omassa lapsuuskavereissamme hyväksyneet....paras lapsuudenystävä minullakin yksi monista kun oli tällainen lyhytkasvuinen kaveri...eli kääpiö. Hän oli kyllä kaikkien yhteinen "lemmikki"....olimme ylpeitä koska hän oli niin pieni ja erilainen sitäpaitsi siinä oli etunsa siinä erilaisuudessa hänelläkin...hänellä oli paljon aina suojelijoita...näissä eri reviiritaisteluissa....;))) mitä pihojemme ja suuressa lapsi- ja nuorisojoukoissa ja koulussa välillä käytiin...opittiin kyllä puolustamaan...mekin sitä heikompaamme...Sellaisia jotka eivät ymmärtäneet erilaisuutta pidettiin suurina raukkoina ja typeryksinä....Nyt tuo tilanne on valitettavasti mennyt toisin päin...lastenkin ja nuortenkin keskuudessa. Onneksi suurinosa ei tähän typeryyteen lähde mukaan....nuoristakaan...Nuoret ovat yllättäen kyllä aika fiksuja...ehkä enemmän tietävät jo...kuin näissä vanhemmissa ikäluokissa olevat ihmiset ovat sillee ennakkoluulottavampia ja suvaitsevaisempia....ja ymmärtävät paremmin yksistään jo...tämän kautta että, ovat saaneet sitä oikeaa tietoa ja että, kotona näistä on puhuttu oikein ja oikeilla nimillä.......Kiitos, tuosta mielipiteestäsi. Tällaiset mielipiteet kun lämmittävät kovasti vanhaa sydäntäni...tuntuu maailma paljon valoisemmalta...aina..
Tsau:Friidu
Huomenta Friidu
Luin jo aikaisemmin aloituksesi ja aateskelin, että katsoisin kyseisen ohjelman ehdottomasti, jos minulla olisi televisio.
Noh, eilen olin taas vierailulla äitini luona palvelutalossa. Ratkoimme yhdessä ristikkoa ja välillä juttelimme niitä näitä.
Kysäisin sitten, josko äitini tahtoisi katsoa jotakin televisiosta ja napsasin telkkarin päälle ja kuinka ollakaan, aivan sillä siunaamas sekunnis alkoi mainitsemasi ohjelma. Muistin aloituksesi ja innolla istahdin telkkarin ääreen sitä katsomaan.
Oli todella kiva seurata näitä asukkaita. Hyvin positiivinen henki kaikilla. Aito iloisuus ja toisista huolehtiminen. Tekivät NIIN hienoja tulen sytytys-ruusuja, että tokko niitä malttais takkaan tuikata. Kävisivät koristeena. Hieno askarteluidea.
Johannes tuli taloon:) Sievä poika, sanoi äitini ja herttaisen näköinen oli minunkin mielestä.
Tämä nuori nainen, joka meni kihloihin, niin hän oli mitä sympaattisin. Huumorinkukkasia pulpahteli. Kysymykseen, minkä ammatin haluaisi, niin vastaus oli hauska :)
Päätin, että ensi lauantaina menen taas samaan aikaan äitini luokse, niin voidaan taas yhdessä katsoa tätä samaa ohjelmaa.
Kiitos ohjelmavinkistä.
Hyvää sunnuntaita sinulle ja kaikille-kaikille. Minulla on alkanut hiihtoloma. Joo toki meinaan hiihtää heevetin paljon, niinkuin tapanani on :)
Hei, Heikkis....;))) Tämä kaveri josta tuossa kerroin. On todella sympaattinen nuorimies. En juuri koskaan ole kohdanut häntä "naamanurinpäin", minäkään. Vaan aina hän on iloinen ja erittäin positiivinen...toki varmaan hänelläkin ne huonot hetkensä. Kuten meillä kaikilla. Tästä Erityismusiikkoulusta vielä sen verran että, on todella hienojuttu kun nämä nuoret musiikinopiskelijat täällä ovat lähteneet innolla mukaan tähänkin toimintaan ja osa heistä jo toimii myös opettajina jo nyt...ovat innokkaana aina tässä toiminnassa mukana...eli energiaa riittää tuolla talolla;))) ja jos joku opettajista on estynyt on tämä koulunperustaja eli rehtori sitten itse mukana heilumassa mielellään myöskin...se innostus ja energisyys mikä sieltä pursuaa on aististavassa aina.....ainoa huono puoli tässäkin on että, tuo talo ei alunperin ole suunniteltu tällaiseen toimintaan vaan on normaali asuin paritalo. No, sitten juhlissa todella pakkaudumme kaikki ahtaaseen olohuoneeseen...mutta, koska se innostus ja ilmapiiri siellä aina sellainen ja halu soittaa yhdessä musiikkia on niin valtava näillä oppilailla; ja opettajilla yhdessä...))) emme mekään malta olla poissa...Omaa kundia nyt opettaa tämä rehtorin oma kundi ja levyttänyt hänkin bändinsä kanssa....no hän taas opiskelee täällä nyt Sibelius-akatemiassa musiikkiterapiautiksi...joten olemme todella onnekkaita...kun olemme saaneet itse myöskin lahjaakkaan nuoren muusikon opettajaksi...jolla sitä virtaa riittää;)) tämä myös hienoa kun täällä on tämän koulun rehtorin kehittämät kuvionuotti-systeemi käytössä juuri siksi että, kaikki pääsivät soittamaan ja oppiminen olisi helppoa...jos, nuo itse nuottilukutaito ei onnistu normaali nuoteista...Tämä toiminta on jo täällä onneksi niin vakiintunutta että, kun kaupunki tullut siihen mukaan...en usko että, tämä kaatuu rahoitusvaikeuksiin ja ainahan täällä myös yksityisiä yritystahoja jotka haluavat tällaista toimintaa myös sponsoroida...ja näille eri suomalaisille ammattimuusikoille ja taitelijoille sitten suuri Kiitos kuuluu ilman muuta myöskin...he kun tukevat tätä työtä esiintymällä ilmaiseksi näissä yhteiskonserteissa myöskin....eli kaikki yhdessä;)))Rajojen rikkomiseen tarvitaan laaja yhteiskuvio...siksi itsekin katson että, kun asioista puhutaan ja kirjoitetaan avoimesti tämä turha ennakkoluulo ikään kuin vähenee...poistuuko kokonaan en tiedä mutta, toivottavasti edeshälvenee...Puolalaiset ystäväni kun ovat minullekin kertoneet nyt avoimesti nyt siitä kuinka vielä heidän omassa kotimaassaan on paljon tekemistä...meillä sentään asiat suht hyvällä mallilla jo...mutta, tehtävää vielä riittää meille aikuisille ja vanhemmille..ihan kaikille ihanille suomalaisille...jotka eivät anna sen erilaisuuden pelottaa tai hetkauttaa...itseään mihinkään...vaan lähtevät vähän toisenlaisella asenteella liikkeelle..tätäkin puolta elämässä katsomaan...
Tsau:Friidu
en tiedä oliko tällä ohjelmmalla myötävaikutusta ja jo aiemminki sitä välil miettinyt ettlä lähtisin siihen helsingissä järjestelttävään keharikaveritoimintaan mukaan eilen nyt ilmoittauduin sille huhtikuun kurssille.
..todella hienoa että, tuota mietit. Kannattaa kokeilla miltä tuntuu tällainen toiminta. Et ainakaan siinä mitään menetä... Itse mietin nyt jo tätä kun oma kundikin täytti tuossa 25v..niin nämä nuoret "ohjaajat" nyt kun hänellä on samaa ikäluokkaa mukana naisia ja miehiä... olevia nuoria..hän todella lähtee mielellään heidän kanssaan kokeilemaan kaikkea kivaa uuttakin, myös omana vapaa-aikana...Käyvät milloin keilaamassa, milloin konserteissa tai ihan vaan tekemässä yhteisiä muitajuttuja aika monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti ...kuten syömässä eri ravintoiloissa ym.ym...Me vanhemmat kun alamme olemaan vähän "takki tyhjiä jo"...;)) ei niin enää jakseta touhuta......itse olen tähän muuhun auttamistyöhön joka liittyy tähän autismin kirjoon....enemmänkin paneutunut...toimin vapaa-ehtoisesti ringissä johon taas vanhemmat voivat soittaa jos, siltä tuntuu että, omat voimavarat eivät riitä siinä arjessa, tai tarvitsevat muuten sitä tiedollista apua...miten täällä sitä lisä apua sitten parhaiten. saa ja muuta tähän liittyvää.....ja vapaa-ehtoista tämäkin....Mies minulle usein sanonut että, jos, olisit kovempi luonne ihmisenä...niin tuosta tietomäärästä minkä jo omaat vuosien saatossa se kun on kasvanut... voisit tehdä itsellesi työpaikan....mutta, en pysty ajattelemaan niin... Minua kun on itseäni autettu niin haluan nyt vuorostani auttaa minäkin...ja ilman palkkiota....kaikkea kun ei mielestäni voi mitata aina rahassa....vaan siinä ihmisyydessä joka meissä on....Olen vähän liian pehmeä luonne muutenkin;)) kovuus ei ole minun juttuni...siksi saan myös kärsiä;))....nooh, kärsiä ja kärsiä...mene ja tiedä nyt sitten enää sitäkään....eiköhän me loppujen lopuksi itse aina valita se mikä meidän omaa sydäntämme on lähellä kuitenkin...viimekädessä en oikein usko muuhun... Sydän täytyy itselläni olla mukana...tässäkin toiminnassa. Ja se halu myöskin auttaa. Eteenpäin. Joskus sitten riittää pelkästään että, siellä puhelimessa kuuntelee sen senhetkisen "hädän"...
Tsau:Friidu
joo ite oon ollu kehitysammaisten parista ja tuolta kaveritoiminnata haen just sellasta et voi olla kaveri käydä kävelyllä pelata ehkä lautapelejä, käydä suomenlinnassa, mustasaares esim. kesäl retkellä. mähä asun vantaalla mut käytännössä liikun paljon emempi ja tunnen helsingin paremmin ku vantaan johtuen ehkä siitä et suurin osa tuttavista ja ystävistä asuu hesassa ja siel tulee viikottain käytyä. innolla odottelen jo tuota koulutusta
Ollaan katsottu ja pidetty sarjasta! Siinä on mulle sopiva tempo, eikä tarvitse jännätä, ketä joku juontaja seuraavaksi itkettää ja mollaa ja kuka saa lähtöpassit. Muuten on käänteitä ja yllätyksiä. Ihan hyvin voisi tehdä muistakin ihmisporukoista tuollaisia ohjelmia, joissa säpinä ja odotuksen tunne syntyy positiiviselta pohjalta ja normaalista elämästä. En alkuun odottanut sarjalta oikeastaan kovinkaan paljon, mutta se imaisi mukaansa.
Hyvä sarja. osoitus siitä, että hyvää mieltä ja hienoja kokemuksia voisimme me "tavallisetkin" ihmiset saada aivan pienistäkin asioista, ilman että tarvitsee lentää kuumailmapallolla yli Alppien tms turhaa. Asenne ratkaisee. Syksyllä tuli ohjelma (oliskohan ollut Yle Teemalta) Luhangasta, siinä oli jotain samaa, ihmisen kokoista. Täydellinen vastakohta nykyisin niin yleisille pudotus- ja nöyryytys- formaattiohjelmille.
Noin juuri. Ohjelmalla on jotain 300 000 katsojaa se on paljon. Itse tykkään katsoa, kun katsomisen aikana ja sen jälkeen on jotenkin kevyt ja rentouttava olo. Ihan syystä ettei tarvitse jännätä mitään, on kuin katsoisi vanhoja elokuvia. Leppoisaa ja mukavaa, ei kilpailua , ei nöyryyttämistä tms... en ihmettele miksi on suosittu. Meillä taviksilla on paljon oppimista kehitysvammaisilta.
En ole katsonut yhtään jaksoa. En edes aloittanut, päinastoin kuin paria muuta realityä.
Esittelyjen perusteella en löydä näistä "toisenlaisista" mitään minua viihdyttävää eikä opettavaa. Valistavaa saattaisi ollakin.
Minusta, joka sarjasta pidän, siinä voi nähdä vaikkapa elämää, mukavaa ja tapahtumaristasta, jota toisenlaisillakin frendeillä on.
Ennemmin minä sitä katson, kuin tuutin täydeltä tulevia typeriä kokkikisoja, tai muita selviytymisiä, joiden pääasiana on ihmisten kieroilu ja toistensa pettäminen ja jättäminen.
Moni taitaa ohjelman jättää pelosta katsomatta.
Liekö se taas tietämättömyyden aiheuttamaa?
En katso,mun tekee pahaa kun ajattelen mitä näin metrossa pari kesää sitten.
Tällaiset nuoret,kehitysvammaiset melkein söi toisensa lääppien ja pussaillen,eikä siinä mitään mut kun tää tyttö työnsi joka välissä sormensa omaan nenäänsä ja kaiveli antaumuksella perille saakka,nenä oli jo niin punanen koko touhusta ja sitten katseli sormeensa ja taas vaan pussaili poikaa.
Oli pakko vaihtaa paikkaa,en kestänyt ja tämä näky tulee aina mieleen kun näkee näitä ihmisiä.
Nimim. nainen 27v, olet kyllä osittain oikeassa siinä, että erilaisuuden arvostaminen/hyväksyminen lähtee pitkälti kotoa, lapsi oppii vanhemmiltaan. Aina ei pidä paikkaansa,. Itse tulen kodista, jossa erilaisuus oli lähinnä kirosana, osansa saivat "eriväriset", vammaiset, mielisairaat ym. Erilaiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteetkin riittivät vähättelyn aiheeksi. Pitkä tie oli itsellä oppia kokemaan erilaisuus rikkautena, mutta se onnistui jo melko nuorena ehkä sen vuoksi, että koin olevani erilainen myös omassa lapsuudenkodissani. Nyt jo aikuiset lapseni ovat saaneet oppia erilaisuuden hyväksymisen ja empatian jo kotona, ja hyvin on oppi mennyt perille.
kaisa-53 tokihan se vanhempanaa oppii ja riippuu myös siitä minkälaisten ihmisten seurassa sitten sitä aikaansa viettää.
ite mainitsin aikasemmin ton keharikaveritoimminnan mut päädyin sitten kuitenki vastaavaan muttabest buddies toimintaan nyt tulevana tiistaina taaaminen työntekijän kans sitä odotellessa
tässä illallisjaksossa ihmettelin että miksei johannes ja mikko ollu toisten kans siinä?
toisenlaiset frendien fb sivulla luki että viimeinen jakso tätä tuotantokautta, mutta areenassa luki että jakso 8/14 eli siitä sai sen käsityksen että mitä se sit meinas, tietääkö joku?
korjaus edelliseen eka lukee siin ku avaa sen et 8/14 mut sen alapuolella sit et jakso 8/8 eli painovrhe paholainen nyt otellaan ja toivotaan et tulis 4 tuotankausi
Eikö kaikilla downinsyndroomaihmisillä ole vähän samaa kasvoissaan? Tosin tietysti tulevat myös ne omat suvun piirteet esiin.
Katson taas ilolla tätä "Toisenlaiset frendit" ohjelmaa. Ovat niin aitoja ja iloisia ihmisiä. Odotan niitä uusimman tuotantokauden jaksoja innolla. Hyvä ohjelma!
olen tänne aemmin kirjotellut nainen 27 vuotias nikillä, silloin päädyin bestbuddies toimintaan jonka toimnta päättyi joulukuussa 2013 pääkaupunkseudulla mutta ollaan iha normikavereita edeleen sen kaverin auta ja välil nähdään keneen sain tutustua tuota kaveritoiminnan kautta
nyt sitten kn opiskelut alkaa ni tuntui et ois mukava päästä johonki kavritoimintaan mukaan ja ois myös opiskelulle vastapaoa ilmoittauduin syyskuussa alkavaan keharikaverikoulutukseen ja stähä kaveria voi joutua odottamaanki ni jouduin best buddies toiminnassakin ja voi sitä iloa sit ku sai soiton et löytynyt. Avartaa maaillmaa ihan hirveän paljon