Kuhmolainen mies kasvatti karhukoiria. Oli naaras ja tietenkin uros. Joka kevät tuli poikue. Miestä huvitti se kun uros oli "hommissa" naaraan päällä. Homman lopussa uros murisi, irvisteli ja hampaillaan näykki naarasta niskasta.
Eräänä aamuna isännällä halutti emäntää "sillai" pitkästä aikaa. Niinpä hän ryhtyi hommiin. Kas kummaa; loppuhuipennus alkoi tuntua tuskalliselta, mutta mies ei lopettanut. Hän muisti koiransa ja alkoi murista ja irvistellä. Siitä olikin "apua".
Aamukahvia juodessa emäntä sanoi:
- Se sinun aamullinen murina oli samanlaista kuin karhu olisi kantoa kääntänyt...
Eräänä aamuna isännällä halutti emäntää "sillai" pitkästä aikaa. Niinpä hän ryhtyi hommiin. Kas kummaa; loppuhuipennus alkoi tuntua tuskalliselta, mutta mies ei lopettanut. Hän muisti koiransa ja alkoi murista ja irvistellä. Siitä olikin "apua".
Aamukahvia juodessa emäntä sanoi:
- Se sinun aamullinen murina oli samanlaista kuin karhu olisi kantoa kääntänyt...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pudasjärveläine isäntä hirnui naiessa kertoo tokumenttikirjailija 24-osaisessa omaelämänkerrassa.