9. Seurat? EVVK!

käydä esim ke la su. Mutta riippuu, miten pääsee ja miten jaksaa käydä. Onhan niitä vielä sitte kirkkoseuroja erikseen... Tiistaina oli Oulussa. Joskus oon käyny, ei paljon väkeä siellä.

Vl:ien osallistuminen seuroihin on melko runsasta. Kun seuroja todellakin voi olla kolmenakin iltana viikossa, niin harva varmaankaan käy kaikissa. Monellakin paikkakunnalla esimerkiksi keskiviikon (tai torstain) seurat ovat leimallisesti opiskelijaseurat, silloin on nuorisoa paikalla paljon, vanhempia ja perheellisempiä vähemmän. Viikonloppuisin, jos on useampia seuratilaisuuksia per päivä ja useampana päivänä peräkkäin (la ja su), niin moni käy yhdet seurat per päivä, joku "vain" yhden kerran per viikonloppu. Useassa paikassa seuroja on "vain" keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Toisaalta kysymyksessä on myös sosiaalinen tapahtuma, kyläilyt ystäväperheissä aikataulutetaan usein joko alkamaan tai loppumaan joihinkin seuroihin (lähdetään siis yhdessä seurojen loputtua jompaankumpaan perheeseen). Samoin nuoriso tapaa toisiaan samassa yhteydessä, lapset leikkivät keskenään, naiset toisiaan ja miehet toisiaan.

Joillakin seuduilla, jossa vl-uskovaisia on paljon ja toimitaloja tiuhassa, olisi varmaankin mahdollista löytää jonkinlainen seura- tai vastaava tilaisuus joka illalle.

Tunnen ihmisiä, jotka käyvät joka ainoissa "oman talon" seuroissa. Sitten tunnen ihmisiä, joita harvemmin näkyy. Joillakin voi myös olla pitkä matka, sairautta tai muutoin sellainen elämäntilanne, että seuroihin ei pääse. Ymmärrämme täyden vapauden näissä asioissa. Kuitenkin on heti sanottava, että jos joku läheinen vl-uskoa tunnustava ystävä alkaa pysyä poissa seuroista kuukausi toisensa perään, niin kyllä se on huolen paikka. Inhimillisiä ihmisiä kun olemme, niin helposti tulee silloin ajateltua, ettei toista uskomisen asia sitten kiinnostakaan; vaikka oikein tässä asiassa toimisi niin, että yrittäisi asettua toisen taakkojen kantajaksi. Tarjoaisi vaikkapa apuaan ihan käytännössä, jotta väsynyt ihminen pääsisi seuroihin. Tällainen seuroista pois jättäytyjä usein on uskostaan luopumassa. Usein tilanne on myöskin se, että hän ei ole kokenut ystävyyssuhteita muiden vl-kristittyjen kanssa tarpeellisiksi jolloin hänellä ei sellaista läheistä ihmistä ehkä olekaan, joka huomaisi hiipumisen ja kantaisi ja tukisi.

Vastauksena kysymykseesi:
Löytyy ihmisiä, jotka pitävät itseään vl:inä mutta eivät juuri käy seuroissa. Osa heistä ei pääse paikalle terveyden, työesteiden, perhetilanteen tai muun syyn takia. Onneksi nykyään radion kautta voi kuunnella seuroja monessa paikassa. osalla taas on vl-usko alkanut tuntua turhalta, jolloin he ovat hiljalleen irrottautumassa joukosta.

Vastaus koskien keskiverto-vl:n seuraosallistumista:
Jos minä kelpaan keskiverto-vl:ksi niin näin: Pyrin pitämään seurakäynnit viikko-ohjelmassa mahdollisuuksien mukaan. Joskus kuitenkin rauhoitamme viikonlopun kokonaan omalle perheelle. Kesäisin tulee myöskin viikonloppuisin reissattua jonkin verran, jolloin seurat useammin jäävät väliin.
Useimmat tuttavani käyvät seuroissa suurinpiirtein yhtä usein. Nuorisolle on lisäksi pyhäkoulut, päiväkerhot ja raamattuluokat.

Maallistumista ei mielestäni erityisesti ole nähtävissä. Seurasaleissa on väkeä. Toki viime kesän puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa (muistaakseni se oli siellä?) oli kiinnitetty huomiota siihen, ettemme päästäisi kristillisyyttämme laimentumaan "juhlakristillisyydeksi", eli niin että seurapenkki olisi tyhjä muuten paitsi erityistilaisuuksissa (joulujuhlat jne). Ilmeisesti sitten tällaista jonkin verran kuitenkin on.

Helsingissä on tapana käydä usein seuroissa.
Nuoret käyvät useimmin kun on aikaa.
Keskiviikkona mahtuu penkeille, lauantaina ne on täynnä.
Sunnuntai on suosituin seurapäivä.
Silloin olis änkemässä yli 1500 ihmistä 800 hengen saliin. se onnistuuu siten että perheelliset ja vanhukset menee ekalle puheelle jolloin penkeissä on tilaa kaikille haluaville ja sitten toiselle puheelle moni lähtee pois ja paikalle jää vähän mutta enemmän jengiä tulee sisään. Nuoret ja nuorekkaat ahtautuvat saliin, kahvioon, kahvion portaile seiniä vasten ja eteiseen, reilusti yli tuhat 1000, ehkä 1200-1300. kannattaa käydä katsomassa ahdasta tunnelmaa, jos ei vaan ole tungos kammoa sunnuntaina klo 18-19.

Pienemmillä paikkakunnilla on harvemmin seuroja. Isommilla paikkakunnilla etenkin Helsingissä ja Oulussa käydään myös paljon lähiseutujen puolelta seuroissa. Seurakäynnit vaihtelevat hyvin paljon kunkin henkilön tarpeen mukaan.