olen niin yksinäinen.
Tahdon kuolla
sillä
351125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kirjoita nyt hieman enemmän: ollaan seuranasi!
Samasta syystä minäkin mietin kuolemaa... Voimia sulle. Eipä viel anneta periks!!!
Minäkin olen yksinäinen. Viikot menee mukavasti kun saan olla työssä josta pidän. Viikonloput ovat aika tylsiä kun ei ole ketään kenen kanssa olla ja harrastaa.
No, ajattelen kuitenkin että joskus se vielä minullakin tärppää, ehkä jo tänä viikonloppuna... siis jos tällaista voi tapahtua kaupoissa tahi kirjastossa.
Uskokaa aloittaja ja ndfjhngwn näin...
Rupeaa tässä jo usko loppumaan. Ei tätä maanpäällistä helvettiä kestä enää jos ei muutosta tapahdu. Pakko vielä yrittää, ei muukaan auta..... viimeisillä voimilla.
Toivottavasti löydät onnen..........!
Kun olin äsken vapaaehtoistyössä kirpulla niin siinä oli ysäviäni ja kiusasivat, että kun minäkin löytäisin ja rakastua hurahatiain johonkin. Olisi heillä hauskaa nähdä miten virtaa tulis lisää ja pääsisivät ihan pitkästä aika kunnon häihin ja jyhlaan. Sanoin, että ölää moista toivoko pääni menoksi. Silloin teillä sinkulla olis yski ystävä vähemmän.
hei, onko sulla mitään harrastuksia ndfjhngwn? kannattaa hommata joku harrastus vaikka sitä joutuisikin tekemään aluksi yksin, jos oot täällä niin pistä viestiä, ei kannata luovuttaa vaikka elämä potkiikin välillä rajusti perseelle, toivoa on.
ja kaikki ketkä täällä nyt on, ketjun aloittajasta lähtien, ei kannata luovuttaa vaikka tuntuis miltä koska toivoa on ja täällä voitte kertoa mikä painaa mieltä ja puhua ihan mistä vaan :)
Omalla kohdalla tämä kirjoittelu ei enää auta. Onneksi olen vähäksi aikaa saanut töitä mukavasta paikasta. Kun se loppuu, en tiiä mitä teen. Tiedän, itse pitää raahautua ihmisten pariin, mutta kun tätä on jatkunut jo niin kauan, ettei voimia enää ole. Masentuu vaan lisää kun huomaa, että monella elämä on ihan toisin. Niin minullakin oli joskus kauan kauan sitten..... Ei yksinäisyyttä voi tajuta kuin sellainen joka sen on itse kokenut....... Minusta ei ainakaan koskaan tule enää ehyttä ihmistä....
Kiitos kuitenki sanoistasi.
olen itsekin yksinäinen ja käyn terapiassa, onko sulla mahollista hankkiutua terapiaan? se on paras vaihtoehto psyykkisiin ongelmiin ja siihen saa kelalta rahallista tukea. Suosittelen sulle että haet äkkiä terapiaan lääkärin kautta. Hyvä että sulla on se työ kuitenkin niin on sitä kautta kiinni elämässä. Mutta joo, tosi ikävä että susta tuntuu tolta, ei kannata kuitenkaan luovuttaa vaan juttele lisää täällä, sua varten täällä ollaan :)
Ongelma on siinä, että olen jo niin katkera tähän maailmaan. En voinut valita mihin perheeseen haikara minut pudotti enkä ole voinut vaikuttaa niihin asioihin joita elämässäni olen joutunut kokemaan. Kyllähän sitä voi jollekin terapeutille raahautua itkemään, mutta eipä se kanssani lähde kahvikupposelle, lenkille, leffaan tai hitto minne vaan!!! Ne lapsuuden haaveet omasta perheestä, hyvästä puolisosta, voin unohtaa täysin. Yksinäinen vanhuus edessä päin, oikein innolla odotan!!!!
Eikä tasan tarkkaan täällä kukaan ole minua varten. Hyvää tarkoitat. Nämä ovat vain sanoja tietokoneen ruudulla....
No itsellä teki jo 19-vuotiaana armeijan ampumaradalla mieli pamauttaa kuula kalloon, vaan nyt on ikää jo puolet enemmän ja niin pitkään kun näköaisti kunnossa ja edes toinen käsi sen verran et tietokonetta voi käyttää, niin kyllä aion elossa sinnitellä. Paljon kivojakin kokemuksia on ehtinyt elämään mahtua sen typerän armeijan jälkeen. Se on selvä et ennemmin tai myöhemmin viinaan kuolen, jos kannabista ei tajuta laillistaa.
Hyvä että järki voitti. Kun tuosta viinasta vielä pääset niin niin iloja tuppaa vielä enemmän. Kannattaa aina elää...
Silloin kun minä olin armeijassa niin yks yritti amuu ittensä mut ei onnistunut ja jäi henkiin. Ampui itteensä mahaan mut ei kuollut siis. Kai se oli tällänen yksinäinen luuseri kuin muu joka ei saa pil.lua ikinä niin mietti et on parempi ampua ittensä.
niinkkö
Munkin tekis mieli välillä vain kuolla ja vaipua ikuiseen uneen, koska luulen että kaikki vihaa mua. Kun joku sanoo musta jotain negatiivista, otan sen automaattisesti tarkoituksella, mutta yritän esittää etten välittäisi. Silti illalla miettiessäni alan itkeä :( En ole yksinäinen, mun elämässä on tarpeeksi monta hyvää asiaa, silti välillä ajattelen vakavia, sairaita ajatuksia.. Kuinka helppoo olis vain jäädä tästä maailmasta pois, mut sitten jäisin paitsi tulevaisuudesta. Siks aion antaa tulevaisuuden tuoda yllätyksiä tullessaan, ehkä asiat käänytisi paremmin odottamalla. On se odotettava aika sitten päivä, viikko, kuukausi, vuosi, vuosia - silti haluan jaksaa toivoa ja odottaa. Joinakin päivinä mä oon tosi ilonen ja elämäntahtoinen, mut sit yksi hetki voi muuttaa kaiken ihan vastakkaiseksi.. Tällaisia hetkiä pelkään. Sellainen hetki voi koittaa koska tahansa. Asiat muuttuvat, niin muuttuu elämäkin. Jokaisen elämään ehtii tulla vielä monta onnellista asiaa, niiden täytyy antaa vain tulla :)
joo, puhut asiaa, vaikka elämä ois kuinka ahistavaa ja perseestä niin kannattaa aina ajatella että elämä on hyvin moniulotteista ja monipuolista, ei ole olemassa yhtä tapaa elää, jos kurkistaa vaikka youtubesta jotain videoita missä ihmiset ilmaisee itteään vaikka millä tavalla niin alkaa tajuamaan että näistä asioista se elämä voi myös koostua, ja elämä on täynnä kiinnostavia asioita jos niihin vaan tarttuu, esim tiede ja taide ja musiikki jne. Ja elämässä voi aina tehdä muutoksen parempaan, minulla se tarkoittaa sitä että arvostan muita ihmisiä ja haluan tehdä jotain hyvää elämälläni, joskus ajattelen että sekään ei tunnu miltään mutta sillon puran vihan tai ulkopuolisuuden tunteen jollakin tavalla, esimerkiksi käyn todella pitkällä lenkillä ja se erittää hormoneita tai juon todella paljon vettä ja nostelen vaikka puntteja ja yritän puhistaa ruumista stressihormooneista ja ahdistuksesta. Kannattaa kuitenkin aina pitää mieli avoinna uusille asioille koska ikinä ei tiedä mikä alkaa kiinnostamaan tai mitä haluaisi tehdä mutta ei ole koskaan tehnyt. Muistakaa että ahdistus ei tapa, sitä pystyy oppimaan sietämään ja käsittelemään ja se on tärkeä taito elämässä. Toivon että kaikki ketkä lukee näitä viestejä ja kirjottelee itekkin tänne niin kirjottaa lisää, se on tärkeää.
mietin että jos perustais semmosen sivun ku "suomen yksinäiset -foorumi" tai joku tämmönen, missä vois sitten keskittyä yksinäisyyteen ja tarjota apua erilaisilla tavoilla ihmisille. tuntuu että tätä suomi24 on vähän vaikea lukea kun tulee posteja paljon, ja on vähän ehkä turhan suppeaa kirjotella tänne, pitäs vaan ottaa selvää että miten sen perustais, jos sais jotain humanitäärisiä mainostajia siihen niin sais ehkä maksettua sen maksun mitä tulee sivun ylläpidosta, mutta siis tämmönen puuttuu kokonaan suomesta mikä on aika kummallista, siis suomi24 on ainoa melkeempä
mutta hyvä että on edes joku, ilmottelen tänne sitten kuhan saan sen perustettua, kattelen nyt että miten se onnistuis ja että sais jotku monipuolisemmat sivut tehtyä.
Kuule, sinulla on tosi mahtava idea. Sille sivulle olisi varmasti paljon käyttöä. Me jotka on omassa elämässä selätetty yksinäisyys olispaljon annettavaan heille jotka vielä painiskelevat ongelman parissa.
Kun olen enää osa-aikaisesti työelämässä niin aikaa on enemmän vapaaehtoistoimintaan.
Kannattias yhteikunnan satsata tällaisiin sivuihin ja sillä vois saada aikaan pian säästöjä moninkertaiseti.
Mitä tekee elämällä jos kukaan ei tykkää eikä rakasta? Ei kukaan halua tutustua eikä tuntea? Ei kannata elää..
ootko miettiny että mistä tommoset ajatukset ja tunteet tulee? oot todella ankara itelles jos kuvittelet että kukaan ei välitä, ei todellakaan kannata ennalta olettaa että ihmiset ei tykkäis sinusta tai haluais tutustua tai auttaa sua. mua kiinnostaa ainakin helpottaa sun oloa, voitko kertoa lisää sun elämästä koska vaikuttaa siltä että sulle on tapahtunu ikäviä asioita :( oon täällä odottamassa jos haluaisit kertoa..
No ei kuule kukaan välitä kun ei ole kavereita, sukulaisia, ei naisia ei mitään. En ole ankara vaan puhun niin kuin asiat on. jos kukaan ei soita 10 vuoteen eikä tule edes kylään niin silloin ei kukaan välitä että olet edes olemassa. Turha kaunistella asioita kun totuus on just tuo. ja mulle ei ole tapahtunut mitään ikäviä asioita eikä edes hyviä asioita elämässä. Eipä ole siis kerrtottavaa kun mun elämässä ei tapahdu ikinä mitään.
Kuulostaa hankalalta tilanteelta.
No itsekin kyllä kärsin juuri siitä ajatuksesta, että ei ole ketään ketä rakastaa, ja kukaan ei rakasta minua. Muutaman vuoden omalla kohdallani. Sitten elämä käänsi kaiken ympäri, ja nyt tunnen että käsitän joitakin asioita (sosiaalista todellisuutta ym.) monipuolisemmin kuin monet iäkkäämmätkään ihmiset. Siltä pohjalta sanoisin todeksi lausahdusta "mikä ei tapa, se kasvattaa".
Uskon, että maailmassa olisi kyllä yksi tai useampia ihmissuhteita myös sinulle. Aina löytyy ihmisiä, ketkä tarvitsisivat toista (tavalla tai toisella). Ollaanhan tässä kaikki sosiaalisia olentoja.
...Mistä voisit hakea apua? Terapeutteja, keskustelu- tai harrastusryhmiä (kirkon, kunnan tms.)? Mistä löytäisit mukavia ihmisiä, joilla on aikaa jaettavaksi, - tarkoitukseesi sopivaa seuraa? Mitä voisit tehdä tunteaksesi olosi paremmaksi, minkä tekemisestä nautit? Entä mitä voit tehdä, että muille tulisi sinusta parempi kuva? (Liikunta, ulkonäkö, aktiivisuus?)
...Pidän kyllä itsekin ihmisiä usein varsin pinnallisina, virran mukana menevinä, tavallaan henkisesti heikkoina. Voi olla että kaikista ei saa vastakaikua, vaikka olisi yrittänyt hyvin. Mutta älä lannistu siitä. Ota se projektina, missä ainoa suunta on ylöspäin, takapakeista huolimatta.
Et ole ainoa.
mää ainakin haluan tutustua suhun.
Noita synkkiä ajatuksia hautovia on ihan liikaa nykyisin. Ihan olen p...kohtaisesti kokenut menetyksen ,jota en varmaan koskaan pysty täysin ymmärtämään ,saatikka
unohtamaan.
Niin vaan elämä jatkuu, vaikka tärkeä ihminen ei enää jaksanu.
Ymmärrän kyllä jotenkin, että yksinäisyys , sairaudet ja sosiaalinen paine,vaatimuksineen laittaa ihmisiä tosi ahtaalle. Itsemurhallako niistä sitten pääsee? En tiedä, kun en tunne tuonpuoleista.
Itselläni oli aikanaan hyvin samanlaisia ajatuksia kuolemasta, koska olin useampia kuukausia aivan yksin ja olin muutenkin syrjäytynyt nuori. Se ainoa silloinen ystäväni muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja näimme todella harvoin. En uskaltanut soittaa puhelimella etsiäkseni töitä, koulumaailma ahdisti ja muutenkin olin todella ahdistunut kaikesta.
Sitten jostain sain idean alkaa etsiä ystäviä netin kautta. Tapasin muutamia ihmisiä kumpaakin sukupuolta, joista nykyään toinen on hyvä ystäväni ja toinen seurustelukumppanini, joka auttoi minua todella paljon elämässä ja olen päässyt pahimmista sosiaalisista ongelmistani.
Elämäsi voi varmasti muuttua paljon hyvään suuntaan, jo lyhyessä ajassa, joten unohda nuo itsemurha-ajatukset ja mieti ennemmin, mitä voisit tehdä tilanteesi parantamiseksi. (Aloita jokin harrastus josta olet haaveillut, etsi vaikka kirjeystäviä netistä -piristävät elämää kummasti.) Masentuneena monesti näkee oman tilanteensa vielä synkempänä ja toivottomampana kuin mitä se todellisuudessa on. Kannattaa myös harkita terapiaan menoa, josko paha olo liittyy joihinkin lapsuudentraumoihin yms. tai mikäli sinulla on sosiaalisia pelkoja. Sosiaalisiin pelkoihinkin on olemassa lääkkeitä.
http://divinerevelations.info/a_divine_revelation_of_heaven.htm
Älä halua.
Ihan näin niinku, että ite on ittensä paras käyntikortti. siitä kannattaa alottaa. meinaan syiden miettiminen.
Muistakaa, että kun Olen Läsnä, ni kukaan ei kuole planeetallani
kyllä me kuollaan vaikka ei haluttaisikaan.
Suurin osa näistä aiheista on trolleja, älkää siis ottako tosissaan.
Tee jotain profiileja niin suhun saadan yhteys. Moni muukin kaipaa ystävää. Ja jos jaksat raahautua töihin, kouluun tai harrastukseen - siellä on mahdollisuuksia tietyissä isoissa paikoissa tavata oikea ihminen. Miksei baarikin joskus.
Aina siihen ei muu auta.. Itekki oon vasta 19 mies ja alkaa olla mitta täys. Kokoajan vaan masentaa ahdistaa vituttaa ja mistään ei tule mitään ja oon viettäny koko elämäni yksin. Tää on mun viiminen viesti sillä istun sängyn reunalla iso mora ranteella ja aijon vuotaa kuiviin heti tän viestin laitettua.. Mut en meinaa et se olis sulle oikee vaihtoehto. Mieti tarkkaan mitä teet
Ihanaa että haluatte tappaa ittenne, ei kukaan tollasia säälittäviä valittajia edes kaipaa.