katot mua tai meidän katseet kohtaa niin jään siihen kiinni. Sun hylkäys sattuu. Ja vetäydyn omaan maailmaani. Missä kukaan ei voi haavoittaa. Suurista puheista huolimatta tunteet taisi jäädä minulle? En halua olla ystäväsi. En halua nähdä sinua.
En anna sinun repiä rikki minua. En sen ekan pirpanan jäljiltä. Enkä nyt sua.
En anna sinun repiä rikki minua. En sen ekan pirpanan jäljiltä. Enkä nyt sua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En revi rikki, rakastan... rakastan sua tajuatko...
Tämä Pikkunen ei taida osata kirjoittaa.
Minulle, mulle.
Käytä tekstissäsi koko ajan samaa tyyliä, niin voit oppia jotakin.
Kyllä se sitten on ihanaa kun nämä opettajat opettaa.
Mitä sitä tunteista,rikkoontumisesta,hädästä,ikävästä,tuskasta,ahdistuksesta,luopumista, toivottomuudesta,ikävästä,ihonnälästä,rakkaudesta,kivusta,pimeydestä, yksinäisyydestä,rämpimisestä ja muista pikkujutuista,kunhan kielioppi ja tyyli ovat oikein.
Ja anteeksi taas kaikki virheet.
Täytyy lähteä kouluun,ettei kenenkään tarvi vai oliko se tarvitse ruveta tämänkin takia säätämään.
OMG
mukaas, ku en osaa minäkään ?
Mä tiedän kyllä etten osaa..
Kirjottaa oikein ees sähköposteja,
ilmaista itseäni kirjallisesti ymmärrettävästi,
laittaa kappalejakoja ja välimerkkejä,
taida laittaa a-neloselle oikeita kohteliaisuuksia ja liirumlaarumeita oikeille paikoilleen.
Puhua osaan ja kuunnella ja tehdä työni.
Niin kaikki muutkin munlaiset osaa.
Eikä me sanota mitään, vaikka muut ei osaa, mitä me osataan.
Jos ei sitä erikseen meiltä pyydetä
Ollaan hiljaa ja näkymättömiä, silloin kun meitä ei haluta kuulla, eikä nähdä.
Toinen toiselleen ollaan olemassa ja se onkin parasta, mitä on.
Muusta viis .
Otanpa hyvinki. :D
Mikäs sen mukavampi,kun ihminen ihmiselle.
Sopivasti värikkäät ihmiset ovat paljon kiinnostavampia,kuin pätijät.
Munlaiset on kyllä naisia, aikuisia, elämän jo vähän pieksämiä,itkuisia,raivoisia,helliä,ymmärtäväisiä,tikkuisia,joustavia,ittensä kantavia ja mitä ei osata,niin sen voi jo myöntää.
Virheitä on tehty- jotkut itseaiheutettu, toiset puun takaa, mutta sitä kai se elämä on.
Ja eikun uusia tyrskyjä kohti. Välillä tekee mieli kirkua lattialla ja välillä menee vähän vaisummin.
Ihminen ihmiselle.
Mitä muuta sitä?
Älä uppoudu omaan maailmaasi, tule ulos sieltä. Haluan oppia tuntemaan sut paremmin ja haluan sut kokonaan.
Oh dear,
Vaatimaton luonteenlaatuni vähän hämmästelee tätä huomiota.
Kummat vedet.
Muttamutta, elämä on seikkailu, ei kilpailu kirjoitti entinen luokkalainen runovihkoon.
Hämmästyttää se tyrskyjen määrä,kun ei aina ole sitä myötätuulta ollut,niin ei sitä osaa odottaakaan.
Ruikuruiku.
Ja kukas tätä kysyy?Kiinnostus herää,vaikka kokonaan haluaminen kuulostaa vähän aikaiselta..
Minäkin haluan sen hepun,joka tuntuu rauhalta, tyyneydeltä, valolta ja sen verran eläneeltä,ettei odota toiselta liikaa,vaan ymmärtää omankin osuutensa tapahtumiin ja seurauksiin.
Ihminen on kumma otus. Ei sen tunteet usko järkeä, ei vaikka kuinka olisi jo kirvettään kiveen lyönyt.
Montako pikkuista on aloittajan elämän repinyt riekaleiksi? Annat ymmärtää niin, ensin oli yksi pikkuinen, sitten toinen, Hän...
Tämä pikkuinen jakaa tunteet, edelleen...ei ole hylännyt. Kuten edellä sanotiin hyvin, toinen osapuoli on myös jo niin elämään elänyt, että varmasti ymmärtää omankin osallisuutensa tapahtumiin.
Mutta, ei tämä minulle tainnutkaan olla, koska tietääkseni olen ainoa pikkunen Hänen elämässään, sen toisen ensimmäisen lisäksi jonka kanssa jakaa elämänsä arjen jo piitkältä ajalta.
Rakastan... elämme omia elämiämme tahoillamme, se tässä eniten koskee minua, oikea ihminen tietää, olisin niin halunnut enemmän kuin mitä saimme.
Ja eihän tämä ollut sitten minullekaan,mutta kiitos joka tapauksessa.
Ehkä jostain vielä löytyy etsimämme,haaveilemamme,odottamemme,toivomamme.
Täytyy tietää mitä toivoo,sillätoive voi myös toteutua :)
Love,
Ja sanaväli jäi.
Nylkekää!