Tulipahan mieleeni kysäistä matkustavilta eläkeikäisiltä millaisessa seurassa matkasta syntyy miellyttävä kokemus.
Matkustelen mieluummin yksin, mutta joskus joutuu majoittumaan samaan huoneeseen jonkun muun kanssa.
Usein matkaseura on tuttua ja kaikki sujuu helposti, mutta sattuu sitä tutussakin seurassa saamaan ihan uusia tuntemuksia, kun matkaseurassa on kiukuttelevia, muiden ehdotuksiin ja tapoihin kielteisesti suhtautuvia persoonallisuuksia jotka jo luuli tuntevansa.
Itse jouduin kärsimään huonekaverin kiukutteluista melkein sen pariviikkoisen ajan jonka petipaikkaamme jaoimme samassa tilassa.
Nieleskelin kyyneliäni ja joskus kiukkuani, mutta välttelin sanomasta pahasti, vaikka syytä olisikin ollut. Hän todella meinasi pilata koko matkani, mutta yritän yhä ajatella ettei hänellä ollut itsellään hyvä mieli eikä hyvä matka kun jäi muiden seurasta makaamaan ja nukkumaan kun muut viettivät ilosia hetkiä.
En vieläkään ole tietoinen mistä se hänen kenkä puristi, oliko syy minussa, minun tavoissani tms. mutta ryhmässä kävi kyllä kuiske sen suuntaan ettei hän kovin suosittua seuraa ollut silloinkaan kun suostui muiden seuraan liittymään.
Matkalle jossa hän on mukana, en enää lähde.
Onko teillä samoja kokemuksia? Kertokaa millainen on hyvä matkaseuralainen.
Matkustelen mieluummin yksin, mutta joskus joutuu majoittumaan samaan huoneeseen jonkun muun kanssa.
Usein matkaseura on tuttua ja kaikki sujuu helposti, mutta sattuu sitä tutussakin seurassa saamaan ihan uusia tuntemuksia, kun matkaseurassa on kiukuttelevia, muiden ehdotuksiin ja tapoihin kielteisesti suhtautuvia persoonallisuuksia jotka jo luuli tuntevansa.
Itse jouduin kärsimään huonekaverin kiukutteluista melkein sen pariviikkoisen ajan jonka petipaikkaamme jaoimme samassa tilassa.
Nieleskelin kyyneliäni ja joskus kiukkuani, mutta välttelin sanomasta pahasti, vaikka syytä olisikin ollut. Hän todella meinasi pilata koko matkani, mutta yritän yhä ajatella ettei hänellä ollut itsellään hyvä mieli eikä hyvä matka kun jäi muiden seurasta makaamaan ja nukkumaan kun muut viettivät ilosia hetkiä.
En vieläkään ole tietoinen mistä se hänen kenkä puristi, oliko syy minussa, minun tavoissani tms. mutta ryhmässä kävi kyllä kuiske sen suuntaan ettei hän kovin suosittua seuraa ollut silloinkaan kun suostui muiden seuraan liittymään.
Matkalle jossa hän on mukana, en enää lähde.
Onko teillä samoja kokemuksia? Kertokaa millainen on hyvä matkaseuralainen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
kuvittelisin hyvän matkaseuran semmoseksi, että ajatukset synkkaa, samat matkat, retket , soppailut ja sama löhöily olis yhtä kiinostavaa,
innostuisi samoista asioista,
oma puoliso oli semmonen,
Eukon kanssa on mennyt hyvin! Yksin matkustamista en ole harkinnutkaan.
Jos jostakin syystä täytyisi lähteä yksin niin missään tapauksessa en edes harkitsisi kimppahuonetta kenenkään tuntemattoman kanssa.
Enkä yhtä yötä pitempää aikaa yhdenkään kaverinikaan kanssa.
si. kaikki viestisi olen plussannut järjestään aina, sillä sinulla on älyä ja oikeat asennoitumiset kaikkeen mielestäni.
Nyt ihmettelen vain yhtä sanaa viestissäsi, ''eukon''!
Jos mieheni olisi eläessään käyttänyt tuota sanaa, olisin pahastunut, sillä jopa ''akka' on vähemmän paha.
Eukosta tulee mielikuva leukaansa louskuttavasta pahasta selkä kumarassa kulkevasta ikivanhasta oliosta. Ja uskon, ettei vaimosi ole sellainen.
Huumorimielessä ja leikkiyhteydessä se kyllä kävisi, silloin mieskin oisi ukkoni ja koko tilanne alunperin olisi huumorin ja naurun täyttämä. Silloin se kävisi.
Seli, seli. Sitä tulee nyt.
Havahduin miettimään henegentuotteitteni uskottavuutta koska joskus tuntuu, että tyytyväisyyteni vaikuttaa suorastaan provosoivalta.
Sanavalinnallani, tuntui hieman häjylle, ajattelin saada sanomaani "karuutta".
Arkikielessä vaimoni on muti ja minä olen ukko.
Joskus, onneksi harvoin, vaimoni kunnioittaa minua ilmaisulla "monityydyttämätön rasvahappo".
Painoni on vain 5kg korkeampi kuin parhaina päivinäni mutta on myönnettävä, että mittasuhteet ovat peruuttamattomasti muuttuneet.
Ps. Vaimoni on riittävän pirteä ihminen ainakin minulle.
Ylisanat saavat minut suorastaan punastumaan mutta kyllä ne egoa hyväilevät.
Tutut, oman perheen jäsenet tietenkin mukaan matkallekin, mutta joskus kuulee kuinka juuri lomalla on perheenkin välit kiristyneet kun pieneen tilaan on pakko ahtautua vaikkapa kesämökillä.
Silloin kun sataa on hermot kovilla mökkeillessä, ellei harmoninen suhde pelasta tilannetta.
Tuskin tällä iällä enää lapsia mukana, puoliso useimmiten, tai seurustelukumppani joka hänkin voi pilata monen matkan.
Kahden 3kk putkeen.
Tosin olimme nuoria ( 57 / 52 ) vaikkakaan emme kokemattomia kun olimme ensimmäisen kerran vaimoni kanssa kahdestaan 3kk vieraassa kieliympäristössä ilman muita yhteyksiä suomalaisiin kuin netti ja puhelin lapsiimme.
Kuukauden jaksoja olimme elelleet aikaisemminkin joten ei se olotila täysin vieras ollut.
Elelimme normaalia elämää tehden hiljalleen pikku remontteja asuntoomme.
Paluu aiheutti lievän haikeuden tunteen.
Ei mitään rettelöä.
Olen kuullut samanlaisista lomariidoista ja silloin on tullut mieleeni, että eipä se arkinen elämäkään voi olla ruusuilla tanssimista jos jatkuvasti joutuu pidättelemään tunteitaan ja torjumaan niitä muilla aktiviteetteillä.
matkustan, niin minulla on aina yhden hengen huone. Ei tosin ole sattunut koskaan hankalaa huonetoveria, silloinkaan, kun "voiman vuosina", tein liikuntamatkoja, joille vaimo ei halunnut koskaan mukaan.
Matkoilla omassa huoneessa saa nukuttua parhaiten. Matkaryhmän yhteinen aika on aina ollut mielestäni riittävää sosiaalista kanssakäymistä päivän mittaan. Erityisesti retkien osalta olen huomannut, että aina porukassa on lähes aina joku "reissussa rähjääntyvä", jolle ilta-aika on muodostunut jollain tapaa "vaikeaksi".
Olen matkustellut paljon yksin ja ollut yhden hengen huoneessa, ja joskus sattumanvarassa kahden hengen huoneessa aina on ollut mukavia matkaseuralaisia.
Viimeiset vuoteni matkustelin lastenlasteni kanssa mukavasti menivät nekin aina.
Nyt on friskaabelia lähteä minnekkään, kuin mitä täällä kotimaassa pyörin ja hyvin nekin reissut vielä sujuu.
Jouduin majoittumaan tuttavani kanssa samaan pieneen huoneeseen.
Kaikki meni hyvin, mutta minua kiusasi hänen epähygienisyytensä.
Tavarat lojuivat tuolilla ja sängyllä, ikkunalla ja vessan lavuaarin liepeillä.
Yritin siivoilla jälkiä hiljaisuudessa, jopa sylkijälkiä hammaspesun jälkeen lavuaarissa.
Toista kertaa ei tule, epäsiisteys rassaa, vaikka ne tavarat nyt kyllä jää joskus itselläkin levälleen tai huolimattomasti kaapissa.
tekis mieli vielä matkustaa, mutta oma puoliso on jo pilvenreunalla, matka seura olisi paikallaan,
pidän samanikäisten seurasta,
olettaen että tän ikäsen puuhat ja mielenkiinto samoihin asioihin on suurinpiirtein saman laisia,
päivät viettäisin ulkona altaitten reunalla uiden ja nauttien,
syötäis hyvin, lepoa tarpeeksi, muutama retki porukassa olisi mielenkiintoinen, mutta ei välttämätön, koska olen ollu melkein kaikilla retkillä aikoinaan,
siis lähinnä mukavaa oloa odottaisin matkalta,
iltajutut ei yleensä kuulu matkoihin, mutta jos on mukavaa musiikkia ja ehkä tanssia voisi alkuillasta viettää hieman aikaa jossain mukavassa seurassa, iltajutut ei ole välttämättömyys,
yleensä puolison kanssa vietimme iltaa hotellilla leväten, kosko koko päivä ulkona löhöily ja retket vei voimat
ei illalla enään kovin jaksanu muuta kuin kävelykadulla katella ostoksia istuskella penkillä kattelemassa kansan vaellusta ostostelineiltä toiselle,
hauskaa aina on ollu, aivan ihania reissuja,
Silloin kun tein lomamatkan pari kertaa vuodessa, matkatoverinani oli useimmin työkaverini, joka on ollut ystäväni nyt jo kolmekymmentä vuotta. Meillä synkkasi hyvin, minä jonkinverran jouduin mukautumaan hänen päivärytmiinsä, joka siviilissäkin on säntillisempi kuin itselläni.
Hän oli illan torkku, minä illanvirkku ja ruokaa hänen oli saatava säännöllisesti ajallaan. Hän halusi joka ikiselle retkelle, minä taas olisin jonkun päivän ihan itsekseen rauhassa paikkoja katsella. No tuohon sopeutuminen ei ollut minulle vaikeaa.
Ystäväni, minua 10v nuorempana jatkaa reissailujaan, minä taas teen harvat ulkomaan matkani nykyään tyttäreni kanssa.
Alkuun matkustin usein yksin, mutta koskaan ei tarvinnut perillä yksin olla, sillä jo melkein kentältä hotelliin mennessä sain bussissa viereeni toisen yksinmatkustajan. Tällaisen tuttavuuden kanssa tuli pitkään pidettyä yhteyttä. Oikein oli antoisia matkoja tällaiset.
Eritysesti mieleen on jäänyt matka, jolloin meitä oli kolme yksinmatkustanutta naista. Minulla oli seurana erään kaupungin kaupunginjohtajan sihteeri ja toinen oli ison firman johtajan sihteeri. Toinen pääsi yöllä Vantaalta autossani Turkuun ja yöpyi luonani lähteäkseen aamulla lopulle kotimatkalleen. Joulukortit aina lähetämme toisillemme.
Kerran otin matkan yhdellä naispaikalla, jolloin huonekaveri oli ihan vieras henkilö. Sen jälkeen jälleen varasin yhden hengen huoneen, on se sen verran riskaapelia muuten, sillä matka saattaa mennä pilalle.
On noita matkoja mukava muistella ja kuvia niiltä katsella.
Matkustan 2-3 kertaa vuodessa jonnekkin lämpimälle seudulle, lähinnä Välimerelle tai Kanarialle vuoden ajasta riippuen. Enimmäkseen yksin, syksyisin voin saada seuralaisen, muuloin yksin. On siinä puolensa ja puolensa, mutta tulee siinä niitä yksinäisiä hetkiä, jolloin kaipaisi seuraakin. Mutta huhtikuun lopulla taas Kreetalle, yksin.
Unohtui, muistakaa hyödyntää niitä vähiä paikkoja joissa ei mene sitä yhden hengen lisämaksua. Varsinkin kevät- ja syysaikaan.
Olisi hauskaa vielä joskus tanssia jossain Kreikan saaressa sirtakia ja kuunnella busukimusiikkia aamutunneille ja maassa maan tavalla heitellä lautasia palasiksi.
(lautaset on särettäväksi tehtyjä)
On tullut monet kerrat istuttua Deodorakkis-kellarissa (Rhodoksella) siellä saa ainakin 'kosketuksen' kreikkalaiseen musiikkiin, ja voimakasäänisiin esiintyjiin.
Kun vain tulisi lähdettyä Välimeren kevät se on jotain, hedelmäpuiden kukinta, kukkien tuoksut ihmisten vilkas keskustelu ja elehdintä.
Voi onkohan se henkilökortti nyt hommattava passi meni jo vanhaksi.
Aikoinaan puolisoni kanssa kreikan reissuilla kävimme kahvilla
entisen hyvin kuuluisan ameriikkalaisen elokuva tähden
COTZAKIN baarissa,
oli yksinäisen näkönen mies, eikä baarissa ollu muita asiakkaita kuin me,
hän oli ystävällinen,
joskus mietin olikohan se baari hänen yksityisen kodin ulkoportailla, en tiedä, mutta siinä se herra aina seisoskeli ja katteli turisteja,
Cotzag en tiedä kuinka nimi kirjoitetaan että anteeksi tietämättömyyteni,
hän on jo manan mailla, kunnia hänen muistolleen,,
kreikka oli lomakohteena aivan hyvä,,,,
olisko kirjoitettu Kozac
yx ameriikkakainen kaljupäinen näyttelijä, esitti usein gansteria filmeissä,,
Taisi olla Kojak.
Paljon olen reissunut työkavereden kanssa,myös miehen kanssa,Kerrain olin yksin ja kauhiaa,kun ei saa kun yhden avaimen,se meni pieleen. Nyt vanhemmiten poikani tai tyttäreni kanssa,kun tuntuu ,että vanhana turva matkassa hyvä olla..
Pdemmät 10t lennot tehtiin työkavereiden kanssa,aina kieliä osasi joku,kerättiin
10--12 hengen ylen ihana porukka ja ne oli taivaallisia hetkiä ikä sama..
Nyt on alkaa paras oma sänky ja ehkä mökkikin.
Tely Savalas, näyttelijä, esitti kaljupäistä rikosetsivää Theo Kojakia.
Telly.