positiivisessä mielessä viimeisinä aikoina, kaipaamasi ihmisen vaikutuksesta tai muuten? Itseltäni on hävinnyt kateus muita kohtaan uskomattoman paljon. Jos joku on jossain todella hyvä, osaan olla aidosti onnellinen hänen puolestaan. Sellainen ihminen pystyy tällöin jakamaan tätä hyvää ominaisuutta muillekin, jos vain toiset eivät ole kateellisia. Tällöin kaikki voittavat.
Miten olet
muuttunut ihmisenä
17375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen aina rakastanut lahjakkaita ihmisiä, ilman heitä kaikkeus olisi vain alhaista käärmeilyä ja kieroilua. Tietysti joku voi olla sellaisessakin lahjakas, myrkynlevittämisessä...
Rakastunut ihminen voi aina hyvin!
Eikö totta?
Tämä ei liene perusteluja kaipaa?
olen varovaisempi, en enää niin lapsellisen luottavainen, enkä tee päätöksiä pelkästään tunnepohjalta. Ylipäänsä opin tuntemaan itseäni paremmin.En tee samoja virheitä enää uudestaan.
maailmaa varmaan liiankin paljon, vaaleanpunaisten silmälasien läpi, en näe enään yhtään negatiivistä asiaa, elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa, kaikissa ihmisissä on jotain hyvää, jne.
Oppia ikä kaikki. Mitä kateudella ja ylipäätään negatiivisuudella voittaa itselleen, ei mitään. Olen hyvällä tavalla kateellinen ja joskus tunnen todellista vihaa vääryyttä tehneitä ihmisiä kohtaan, mutta en jää vihamaan ketään, vaan se viha pitää vaan kohdata ja purkaa, jotta sen voi jättää taakseen.
Kerrotko miten se tapahtui? Miten se häneen liittyi että sinä opit vähemmän kateelliseksi?
Et kysy negatiivisuuden perään mutta vastaan silti. Positiivisuus on täällä vain vähentynyt. Negatiivisemmaksi olen tullut nähdessäni miten ihmiset huijaa kaiken aikaa toisiaan netin kautta. Valheita ja petturuutta on uskomattoman paljon. Olen enemmänkin menettänyt uskoa ihmisiin, hyvään tarkoitukseen toisia kohtaan ja rakkauteen joita tunsin ennen. Netti vääristää ihmissuhteita.
Katteeton optimismi on yliarvostettua. Vasta pari päivää sitten silmiini osui mielenkiintoinen juttu. Se on kirjoitettu yritysmaailman näkökulmasta, mutta ihan samat asiat pätevät meidän jokaisen yksityiselämässäkin. Tämä kannattaa lukea ihan ajatuksen kanssa:
http://www.talouselama.fi/tyoelama/tosiasioita_tyoelamasta/pessimismi on nyt johtamisessa pop/a2169269
Hienon kuuloinen termi tuo defensiivinen pessimismi. Tunnistan niitä piirteitä itsessäni.
Ja taas tulee kylmää vettä yltiöoptimistien niskaan:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288544301756.html?pos=ok-trm-kaik
ehdottomasti elää mieluummin hieman lyhyemmän, mutta hauskan ja onnellisen elämän, kuin kituuttaa koko elämä läpi joka sekin kestäisi niin kauan.
mutta nämä palstat vääristävät asioita ja antavat mahdollisuuden kasvottomana olla paha. Se on huolestuttava asia.
mies, voisin rakastaa sinua.
Ihastuin taannoin ja kerroin siitä kömpelösti ja sain pakit. Siitä johtuen olen miettinyt paljon elämääni ja laihtunut esimerkiksi. Paljon hyvää sain irti revittyä tuosta kokemuksesta. Olen nyt parempi ihminen.
Uskallan olla oma itseni, keskeneräisenä. Muuten en selviäisi täällä. Sanon sen mitä uskon ja toimin sanani mukaan. Mutta riittävän kova antamaan takaisin niille, jotka eivät näe aitoutta ja jotka lusmuavat kuin saippuapalat.
kalenteriin kokouksissa ja ne kasvot ei ole samanlaisia kuin ennen. Laulan lauluja, joita en saisi laulaa ja sitten säikähdän ja koen syyllisyyttä. Ja silmäni loistavat liikaa, olen liian rento ja iloinen, siitä myös syyllisyyttä. Ja entistä umpimielisempi. Rakastan kaikkia ja kaikkea, arvostan jokaista omana itsenään enemmän kuin aikaisemmin. Enkä välitä raataa itseäni rikki niin kuin ennen, pärjää tää maailma ilman muakin.
löytänyt sisäisen rauhan ja olen seesteinen, hänen ansiostaan.
Osaan arvostaa niitä ihmisiä, jotka eron jälkeen jäivät rinnalle ja jotka ovat tällä hetkellä elämässä. luulempa että jos tämä sydän vielä joku päivä voi tuntea jotakin ihmistä kohtaan jotain niin se on todellakin oppinut virheistään osaa antaa arvoa rakkaudelle.