onko täällä muita, jotka ahmiskelevat ja oksentelevat, mutta vain säännellysti, siis oksentelu ei kontrolloi elämää vaan muu elämä kontrolloi oksentelua?
mä ite olen hyvin tietoinen, että silloin tällöin harrastamani ahmiminen oksentelu ei ole terveellistä eikä normaalia. se ei kuitenkaan ole missään vaiheessa päässyt ottamaan otetta mun elämästä, siis on ollut aina (5v) hallinnan alla.
syön aivan normaalisti eikä normiruoka edes saa mua ajattelemaan, että pitäisi käydä laattaamassa se ulos. mutta joskus käyn hakemassa kaupasta törkeen kasan mättöä, suklaata, jätskiä ja suklaapisaracookieseja, vedän naamaani ja puolen tunnin päästä oksennan ulos. tätä kuitenkin tapahtuu epäsäännöllisesti, joskus menee viikkoja etten ahmi, joskus sitä sattuu pariin kolmeenki kertaan viikossa. huomaan selkeästi, että en pysty mässäämisen hakemista vastustamaan silloin, kun verensokeri on päässyt laskemaan liian alas eli oon syönyt huonosti / ehtinyt huonosti syömään aterioita.
jos ahmiminen oksentaminen ei kuitenkaan oo mikään pakkomielle mulle (ainakaan mielestäni) niin täyttääkö tämä edes bulimian määritelmää? miksikä tätä kutsuttaisiin?
onko muita "hallittuja bulimikkoja"?
mä ite olen hyvin tietoinen, että silloin tällöin harrastamani ahmiminen oksentelu ei ole terveellistä eikä normaalia. se ei kuitenkaan ole missään vaiheessa päässyt ottamaan otetta mun elämästä, siis on ollut aina (5v) hallinnan alla.
syön aivan normaalisti eikä normiruoka edes saa mua ajattelemaan, että pitäisi käydä laattaamassa se ulos. mutta joskus käyn hakemassa kaupasta törkeen kasan mättöä, suklaata, jätskiä ja suklaapisaracookieseja, vedän naamaani ja puolen tunnin päästä oksennan ulos. tätä kuitenkin tapahtuu epäsäännöllisesti, joskus menee viikkoja etten ahmi, joskus sitä sattuu pariin kolmeenki kertaan viikossa. huomaan selkeästi, että en pysty mässäämisen hakemista vastustamaan silloin, kun verensokeri on päässyt laskemaan liian alas eli oon syönyt huonosti / ehtinyt huonosti syömään aterioita.
jos ahmiminen oksentaminen ei kuitenkaan oo mikään pakkomielle mulle (ainakaan mielestäni) niin täyttääkö tämä edes bulimian määritelmää? miksikä tätä kutsuttaisiin?
onko muita "hallittuja bulimikkoja"?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Öh, Pro-Mia?
googlaa ni tiiät.
"Pro-mian mielestä bulimia voi kuulua normaaliin elämään. Oksentaminen ja ahmiminen on osa päivittäistä rutiinia."
Sanoin, et tiedän ettei tää oo normaalia eikä terveellistä, lisäks sanoin että tää ei tosiaankaan oo päivittäistä, vaan maks kolmisen kertaa viikossa, välissä viikkojen taukoja. Eli miten mun kuvaus sopii susta muka pro-miaan? tai siis luitko mun viestiä ollenkaan loppuun?
Luin loppuun ja sen takia tuo "Öh, Pro-Mia?" ja pistin sut googlaamaan ja miettimään että tunnistaisitko jotenki ittes tosta... ilmeisesti et. Ainoa vaihtoehto jonka keksin. Mutta en sitten tiedä.
Mä luen tuon tekstin näin että, pakonomainen ylensyöminen, syödyn kompensointi, täysin hallinnassa mutta silti pitää tuota toimintaa harrastaa. Ei normaalin, hyvän itsetunnon omaaavan ihmisen tarvitse ahtaa itseensä ruokaa ja sitten oksentaa ne pois.
Lopeta tuollainen käytös jos se on sun hallinnassa. Ahmimisessa/oksentamisessa ei ole mitään terveellistä tai ihmisille tarpeellista toimintaa!
Voin samaistua täysin sun oireisiin. Välillä saattaa mennä parikin viikkoa ilman ns. kohtausta, välillä ahmin pari viikkoa putkeen 3-4 kertaa viikossa. Tiedän ettei ole normaalia, mutta en myöskään tiedä voinko sanoa kärsiväni bulimiasta, koska en ole liikuntahullu enkä alipainoinen tms.. Tosi tosi tosi harvoin oksennan ns. oikean ruuan.. herkut vaan.. En myöskään pelkää lihomista jos syön normaalisti ja kohtuullisesti.. Eli enemmän varmaan ongelmana se ahmiminen, ei pakkomielle oksentaa kaikkea syömääni.. Ja se tässä hävettääkin eniten, että mulla on pakkomielle ahmia herkkuja, ei niinkään se oksentaminen.
Haluisin hakea apua, mutten tiiä mistä ja pelottaa että mulle nauretaan päin naamaa ja aatellaan että oon vaan kauhee huomion kipeä läski jonka on pakko saada vetää himona herkkuja. En tunne ns. "ansaitsevani" (en tarkoita että se olisi mun tavoite) käyttää sanaa bulimia koska en ole laiha, oon varmaan vaan heikko.
Oon nyt siis "sairastanut" tätä, miksi tätä nyt kutsuisi, 15-vuotiaasta asti on-offina, olen nyt siis 20, välillä oon harrastanut liikuntaa melko paljon ja laihtunut sen verran että ei oo tullut tunnetta, että pitäis oksentaa.
Syyn tiedän erittäin hyvin, kaikki alko jo 8-vuotiaana koulukiusaamisen takia, ruoasta ja herkuista tuli mulle ns.läheisiä ja tärkeitä vaikka en ahminutkaan, kiusaamista jatku 14-vuotiaaseen asti ja aloin oksentaa vasta sillon kun kiusaaminen oli jo loppunut, mutta siitä kaikki ongelmat sai alkunsa..