Velan lotraus on tiukentunut tuntuvasti. Ei taida auttaa enää Kataisen Urpilaisen Rehnin holtiton rahanjakokaan.
Palataan maan pinnalle
Palataan maan pinnalle
Iloisia uutisia: lainapelleily loppuu, ei enää lainoja
Järkipalaa
5113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Etkö sitten saanut lainaa, olisiko pitänyt ostaa ajoissa?
Suomen EU-maksut kasvavat, vaikka koko EU:n menot hieman supistuvat. Tämä on kuitenkin pieni tappio sen rinnalla, että koko EU-budjetti perustuu suurelta osin tilastovääristelyyn ja hyväuskoisten höynäytykseen. Suomi kuuluu EU:n hyväuskoisiin – ja maksaa roppakaupalla muiden viuluja.
Kolme syytä, miksi
EU on liian kallis
EU:n vuosien 2014–2020 suunnittelukautta leimaavat aivan samat perustavaa laatua olevat ongelmat kuin yhä meneillään olevaa vuosien 2007–2013 budjettikautta – niin kuin leimaavat EU:n taloudenpitoa muutoinkin.
Ongelmia on ainakin kolmea sorttia – ja niistä kaikista koituu Suomelle huomattavaa haittaa ja enemmän maksettavaa kuin pitäisi.
Suomi maksaa EU:lle liikaa siitä hyvästä – tai paremminkin siitä pahasta – että:
1) EU:ssa jäsenmaiden maksut ja rahan jako suosivat niitä jäsenmaita, joissa on muita laajempi harmaa talous ja vastaavasti rasittavat Suomen kaltaisia jäsenmaita, joiden harmaa talous on muita suppeampi.
2) EU:n rahankäytöstä olennainen osa hupenee asiattomiin ja sääntöjen vastaisiin tarkoituksiin, mikä aiheuttaa Suomellekin aiheettomia kustannuksia.
3) Sääntöjen mukaisestakin rahankäytöstä suuri osa hupenee tehottomuuteen tai jopa lentää sananmukaisesti taivaan tuuliin – ja aiheuttaa Suomellekin turhaa maksutaakkaa.
Näistä EU:n peruspiirteistä koituu erikseen ja etenkin yhdessä Suomelle rutkasti turhaa rahanmenoa, joka ei erikseen erotu EU:n uudesta sen paremmin kuin vanhastakaan seitsenvuotissuunnitelmasta.
Suomi maksaa lisää
ja saa vähemmän
EU:n taloudenpito perustuu jäsenmailta perittäviin maksuihin ja näistä maksuista kertyneiden varojen jakamiseen takaisin jäsenmaille. Talousjärjestelynä EU on pohjimmiltaan rahanjakolaitos, jonka pieni osa Suomikin on.
Miljardeja lentää
taivaan tuuliin
EU:n uudesta seitsenvuotissuunnitelmasta löytyy esimerkki rahan tuhlaamisesta kirjaimellisesti taivaan tuuliin. Se on satelliittipaikannusjärjestelmä Galileo.
Yli kymmenen vuotta sitten alulle pantu ja nyt jo viitisen vuotta aikataulustaan myöhästynyt satelliittiprojekti on EU:n suurimpia yksittäisiä hankkeita, ja samalla se on suurimpia ja ongelmallisimpia EU:n yksittäisiä rahanreikiä.
Galileo-projektin piti alun perin saada yläilmoihin 30 ylivoimaisen tarkkaa paikannussatelliittia kansalaisten, liikeyritysten ja viranomaisten iloksi ja hyödyksi siten, että hankkeeseen mukaan lähtevät yksityisyritykset olisivat maksaneet suurimman osan kustannuksista ja EU olisi maksanut alle kaksi miljardia euroa.
Yksityinen rahoitus on vetäytynyt aikaa sitten riitaisesta, myöhäisestä ja sekavasta hankkeesta sillä välin, kun joka ikiseen älypuhelimeen ja autonavigaattoriin kautta EU:n on ilmaantunut yllin kyllin maksutonta signaalia Yhdysvaltain jo vuosia toimineesta GPS-järjestelmästä.
EU:n uusi seitsenvuotissuunnitelma varaa Galileon käyttöön yli kuusi miljardia uutta euroa niiden miljardien jatkeeksi, jotka hankkeeseen jo ovat kuluneet. Lasku kivunnee ainakin 20 miljardiin euroon ennen kuin Galileo toimii.
Toki Galileon miljardit ovat pikkurahaa sen rinnalla, mitä Suomikin on joutunut pulittamaan tai takaamaan EU:n euromaille sälyttämiä velkakriisin kustannuksia.
Silti jokainen EU:n taivaan tuuliin ampuma miljardi on pois tuottoisammasta käytöstä – ja näin osaltaan heikentää talouden kasvunäkymiä eikä suinkaan kohenna niitä.
"Etkö sitten saanut lainaa, olisiko pitänyt ostaa ajoissa? "
Välittäjien näkökulmasta tietysti jokaisen pitäisi ottaa ja saada lainaa määrättömästi. Mutta totuushan on toinen.
Välittäjät ottavat jotain 3% välityspalkkiota. Mutta välittäjän kannalta parasta olisi se, että asuntokauppoja olisi paljon ja että asunnot menisivät helposti kaupaksi. Ei se vielä välittäjää elätä vaikka saisi 10% kauppahinansta jos ei saa kuin muutaman kaupan vuodessa ja nekin suurella vaivalla ja satsauksella. Ei pitäisi tästä kuviosta olla vaikea ymmärtää, että välittäjä pyrkii saamaan myyntiin sellaisella hinnalla millä helposti kaupaksi menee, ja että tämä hinta on yleensä alle sen mitä myyjä aikoo asunnostaan saada. Eli se on yleensä myyjälle vähän sellainen tinkausneuvottelu kun välittäjälle myyntiin laitetaan. Jotkut välittäjät voivat kyllä ottaa kohteen myyntiin selvästi ylikin sen hintatason jolla katsovat saavansa myytyä, ihan vaan saadakseen kohteen itselleen. Tämä on myyjän kannalta huono juttu, kun tällöin myyjä joutuu ikäänkuin kypsytettäväksi hinnanalennukseen, ja ei sekään asunnon myynnille hyväksi ole jos se vuosikausia myynnissä roikkuu, ei ainakaan siinä tapauksessa jos asunto on tyhjillään ja siten oikesti olisi tarvetta se myydä.
Mutta tästä myyntipalkkiostakin menee alvi ja tietenkin ostaessa menee myyntihinnasta varainsiirtovero niinikään prosentteina Uusien asuntojen hinnoista jo suurin osa on pelkkää veroa kun maksettujen työpalkkojenkin verot mukaan lasketaan, samoin korjausrakentamisen kustannuksista veroa siitäkin lähemmäs puolet. Kiinteistövero on sekin prosenttien mukaan. Lisäksi kun asuntojen hinnat lähinnä inflaation johdosta aina numeraalisesti kasvavat saa verottaja tästäkin 30% myyntivoittoveron nimikkeellä. Verottaja siis vetää aina suhteessa toteutuviin hintoihin, ja siten sitä enemmän mitä korkeammilla hinnoilla mennään. Ja kun nämä prosenttiosuudet hinnoista ovat verottajalle ihan toista luokkaa kuin mitä välittäjien 3% niin ne ovat jo siksi tärkeämpiä verotulojen maksimoinnin kannalta, ja kun lisäksi vielä verottajan asema tässä kuviossa on tietenkin monopolistinen.