Asun pienellä paikkakunnalla maaseututaajamassa, noin 10 000 asukasta. Täällä tuntee melkein jokaisen ulkonäöltä. Ihmiset ovat avoimia ja ei katsota kaistapääksi, jos tuntemattomankin kanssa alkaa puhumaan. Ei tietenkään nyt ihan tuosta noin vain, mutta usein moikataan kadulla tutuksi tulleita, vvoidaan alkaa vaihtamaan ajatuksia odotellessa bussia, lääkärinvastaanotolla, lenkkeillessä samoilla suunnilla, jutellaan työpaikalla tutuksi tulleiden asiakkaiden kanssa, uimahallissa ym.
Olen harvoin käymässä suurissa kaupungeissa ja tuskin voisin elää noissa kortteleissa, joissa elää paljon ihmisiä ilman sosiaalisia kontakteja.
Töitä näissä pienissä kaupungeissa ei ole, mutta asunnot ovat halpoja ja niitä on tarjolla. En ihmettele, että tänne muuttaa eläkeläisiä luonon rauhaan ja luppasakkaiden ihmisten seuraan. Niin itsekkin varmaan tekisin, jos asuisin ruuhka-Suomessa ja olisin eläkkeellä. Tietenkin lapset ja lastenlapset ovat sitten monella esteenä. Minulla ei olisi nekään esteenä.
Olen harvoin käymässä suurissa kaupungeissa ja tuskin voisin elää noissa kortteleissa, joissa elää paljon ihmisiä ilman sosiaalisia kontakteja.
Töitä näissä pienissä kaupungeissa ei ole, mutta asunnot ovat halpoja ja niitä on tarjolla. En ihmettele, että tänne muuttaa eläkeläisiä luonon rauhaan ja luppasakkaiden ihmisten seuraan. Niin itsekkin varmaan tekisin, jos asuisin ruuhka-Suomessa ja olisin eläkkeellä. Tietenkin lapset ja lastenlapset ovat sitten monella esteenä. Minulla ei olisi nekään esteenä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voisin ihan hyvin asua pienellä paikkakunnalla, mutta silloin siellä pitäisi olla töitä. Onko kotikuntasi jonkin isomman kaupungin lähellä, vai missä ihmiset käyvät töissä? Mikään kunta ei pärjää ilman verotuloja ja vaikka eläkkeellä voisikin olla hienoa asua pienessä kunnassa niin aika turvatonta se olisi silloin, jos kunnalla ei ole varaa palveluihin tai ne kuntaliitosten myötä ovat kovin kaukana.
Kyllähän täällä jotain maa- ja metsätaloutta, kauppoja, matkailuyrityksiä ja sitten sosiaali.- ja terveyspalveluita. Nuoret muuttavat pois kun ei töitä ole. Näin jo työssäolevana ja eläkeläisenä täällä parjää.
No, minulle tämä pieni paikkakunta taas on ahdistava kokemus, juuri siksi että "kaikki" tuntevat minut, eikä uteliaita katseita tunnu pääsevän minnekään piiloon. Miljoonakaupungissa, johon tulevaisuudessa aion muuttaa, sitä hukkuu vain massaan ja saa olla oma itsensä. On myös enemmän tarjontaa kulttuurista, töistä, mielenkiintoisista paikoista noin ylipäätään, ja liikkuminen on metrolla yms helppoa, verrattuna tuon parkkipaikalla ruostuvan peltilehmän ylläpitoon.
Voi kun pääsisit tuosta sosiaalisesta pelostasi. Se on sinulle todellisuus tarve kontrolloida tunteita, tilanteita ja liikkeitäsi. Todellisuudessa et ole sen oudompi kuin toisetkaan ja saamme yksilöidä ollakin. Jospa alkaisit pikkuhiljaa työstää noita pelkoja. Niistä voi vapautua ja eheytyä. Mutta ok. voit hyväksyä itsesi noinkin!
Kyllähän minä itseni jo hyväksyn, eihän tässä muutakaan vaihtoehtoa ole, niillä korteilla täällä pelataan jotka syntymässä käteen lyödään.
Lienee kuitenkin selvää, että todellisuudessa olen outo, en täällä yksinäisten foorumilla, mutta "tuolla ulkopuolella" olen. Siksihän minä olen yksinäinen - minussa on jotain sellaista, jonka takia muut ihmiset välttelevät minua. Kurja juttu, mutta minkäs teet.
Miljoonakaupungissa sitä vastoin on paljon kaltaisiani, joten en erotu mitenkään joukosta. Siksi ne varmaan vetävätkin ihmisiä puoleensa - suurkaupungissa saa olla vapaa.
On se hyvä että on tällainen palsta jossa kokee olevansa vertaistensa seurassa ja saa vaihtaa ajatuksia toisten ihmisten, jopasamanlaisten kanssa. Ja misää on sanottu, että ihmisen pitää elän vain sosiaaliseti. Onhan erakkoja ollut kautta aikojen. Meitä on jo yli 7 miljardia. Kyllä porukkaan mahtuu jos jonkinlaista.
En voi suositella kenellekään täysipäiselle elämistä pienellä paikkakunnalla.
Ja vielä vähemmän jos nupissa viiraa jo.
Joka vaiheessa elämän eri aikoina resurssit ovat minimaaliset verrattuna
suurempiin taajamiin.
Käykö siellä myös niin, että parempi aines hakeutuu isommille paikkakunnille
töihin, sitten se loppu muu jää näille pienemmille paikoille.
Koululaitos, terveydenhuolto ynnä muu.
Kun se kylän maamiesseuran yhteinen kortonkikin oli pitäjän toisella
laidalla lainassa.
Pahimmillaan koulunkäynti on peruskouluiässä jo aamu 6 herätys ja työpäivä
loppuu ilta 8 ,jossakin mätäpirujen seassa koko tuon ajan, vuosikausia sitä.
Myöhemmin nämä yhteiskunnan pönkitys systeemit, nekin ovat aivan toiset
suuremmissa paikoissa.
Jos haluat kasvattaa riskiä elämässäsi, tai pitäisikö sanoa lastesi elämän
kohdalla joutua syrjäraiteille, silloin tervetuloa.
Työttömyys, vähempiosaisuus, terveydenhoito( kunnanlääkäri sanoo
suurinpiirtein 'jos olisit hevonen, määräisin sinut heti lopetettavaksi') kaikki
nämä tulevat tutuksi ja pirulliset ihmiset.
Pienillä paikkakunnilla ei ole mitään tarjottavaa kenellekään. Silkkaa hulluutta asua sellaisella.
Pikkupaikkakunnilla ei ole hyviä seksiliikkeitä ja strippibaareja. Elämä olisi sisällyksetöntä.
Minä en tuntenut ketään eikä kukaan tuntenut minua, kun nuorena asuin pienellä paikkakunnalla.
Olisin varmaan syrjäytynyt loppuelämäksi peräkammariin, jos en olis 20 vuotiaana ottanut itseäni niskasta kiinni ja muuttanut isompaan kaupunkiin.
Ei se kaupungeissa ole sen parempaa. Koko ikäni pääkaupunkiseudulla asuneena tiedän että täällä ihmiset ovat aivan yhtä yksinäisiä. Täällä kaikilla on olevinaan kiire eivätkä välitä kanssa ihmisistä pätkääkään.
Kaupungit ovat kuin syöpä inhimillisyydelle ja toisista välittämiselle. Ihmisiä tuntuu kiinnostavan vain omanedun tavoittelu ja paljouden maksimointi millä keinolla tahansa.
Ainakin itse tykkään kun olen liikennevaloissa, lenkillä tai vaikka lääkärin vastaanotolla, kun tuntematonkin voi alkaa juttelemaan. Ja täällä riittää niitä tuttuja ja puolituttuja. Hesassa busseissa, raitsikoissa ym, ihmiset tuojottavat jonnekin toisten pään - katseet eivät kohtaa. On tapa että tuntemattomille ei aleta juttelemaan mikäli ei ole asiallisia tarvetta, Ja kun on paljon väkeä niin ei siellä tutavuuksiin usein törmää. Jos ei ole perhettä, työkavereita ym, niin yksin. Ei tulis kuuloonkaan sellainen elämä meikäläiselle!
Ei mitään etua asua pienellä paikkakunnalla ainakaan minulle. Tuntuu ahdistavalta ja olen hakenut asuntoa saamatta sitä, vaikka olen hoitanut pakolliset velvoitteet häiriöttä. ( vuokra, etc ) Raha-asiassani vielä parisen vuotta kestävä jutska ja vuokralle en pääse.
Pienissä paikkakunnissakin on eroja. Minun paikkakunnallani ollaan varsin sosiaalisia ja jutustellaan jatkuvasti niitä näitä ja kyllä syvällisempiäkin asioita. Monia ahdistaa juoruilu, mutta itse näkisin sen osaksi vain hyväntahtoisena yhteisön huolenpitona. Jos jotakuta ei ole näkynyt, kysellää tuttavilta, ovatko nämä nähneet, mitenhän sillä menee? Ja ihmiset kyllä auttavat toisiaan tämän tästä jos jonkinlaisissa asioissa.
Miesystäväni asuu umpimielisemmällä pikkupaikkakunnalla. Tai se vaikutelma minulle on paikasta ja sen ihmisistä tullut. Lapsetkaan eivät suurinosa tervehdi linja-autonkuljettajaa autoon noustessaan. Kyllä meidän kylän lapset tervehtii.
Kavereihin törmää usein kaupassa. Kaupungissa asuessa piti sopia kellon tarkkuudella tapaamisia päivien tai viikkojen päähän. Keskustaajama on kompakti, kävelymatkan säteellä on kaikki palvelut ja harrastuspaikat, mutta silti myös metsä on lähellä ja sitä riittääkin sitten niin pitkästi kuin jaksaa kulkea. Siellä saa useimmiten olla omassa rauhassa.
Kyllä voisin asua pienessä kunnassa, jos minulla olisi oikeita tuloja, eikä mitään p.....een tulosiirtoja. Näillä rahkeilla ei paljoo kylän ainuuta k kauppiasta ruoja elätä, näin päätti hallitus, suuressa viisaudessaan.
Jos löytyy kunnasta minulle elättäjä, niin sitten muutan siihen nuapurriin, mut taidan olla jo liian vanha ja olempas viel elos oleva evakon jälkeinen, jot luonteeni tietäen, en usko että tuppisuukansa halua karjalaista seuroihinsa.
Itse asun 7000 asukkaan paikkakunnalla enkä tunne edes naapureitani kasvoista, saati sitten nimeltä. Joku tulee joskus juttelemaan ja ihmettelen mielessäni että kuka tuo on. Ennen talvea tuli joku kysymään joko moottoripyörä on talvisäilössä ja pari viikkoa sitten joku tuli kyselemään miten uuden koirani kanssa menee. En tiedä vieläkään keitä nämä olivat.
Eikä niitä naapureita kovin paljoa ole. Parin sadan metrin säteellä on kolme taloa.