masennus+itsemurha

Et sinä ainakaan Suomen kieltä osaa kirjoittaa.

en osaa.so what.et sä viro kans osaa kirjoittaa.se ei ollut nyt pointti ..vitun juntti ..

Ois vähän miellyttävämpi lukea jos käyttäisit isoja alkukirjaimia ja vähemmän pisteitä.

Ei tässä kukaan mitään suomenkielen oppinäytteitä täällä jakele. Ja joka sellaista etsii, niin palsta on kyllä jossain muualla. Kun ihmisillä on paha olla, ja aloittajalla nyt on, niin on vain jaksamisesta eteenpäin kysymys. Minäkin kirjoitan miten sattuu, pääasia, että selvän lukija sais. Muusta en välitä, sorry, nyt kieleen kopastuja vain! Toivon sinulle voimia että pääset psykiatrille asti. Pitää saada läkitys kuntoon ja sitten terapiaa.
Jospa jaksaisit kertoa tilanteestasi, miten kauan olet kamppailut noiden ongelmien kanssa. Kyllä peliriippuvuudestakin voi parantua ja velatkaat ievät maailmaa kaada.

Keissa.

Kiitos ymmärryksestä.Varma kaikki on alkuunsa saanut lapsuudesta.Isä on alkoholisti.En muista että hän olis ollut selvinpäin.Pari vuotta sitten hän kuoli(sisäelimet ei kestänyt enää ja sydän pysähtyi.52 v oli hän).En ollut nähnyt häntä 10v,vasta arkussa sitten.Pitin itkua kiinni,ajattelin kaikkee mitä paha hän on tehnyt meille. Olen kamppaillut semmoses "sumus" koko lapsuuden.Ei ole minkalaista suunta.Aina aloitan jotain ja sit jätän kesken.Työelämässä olen tosi päteva ja ahkera.See vissi tullut äidilta ja yhteiskunnan pakosta.Pakenin sit kaikke sitä tänne suomeen että aloitan uudestaan.Mut se oli ittensä pettämistä,ku ongelmat tule mun mukaan eikä jäänyt sinne.En ole ikina halunut hakea apua.Meinasin että olen vahva ja kestän vaikka mitä.Parisuhdessa mene tosi huonosti.Suuremmas osas mun syytä.Pelkaan kaikenlaisia ongelmiailanteitä,välttän niitä eikä halua otta vastuutta.Sit jätän puhumatta mun murheista,koska pelkaan että nainen nauraa vaan niille.Tyyli -ah sä oot niin säälitävä ja ällötävä.Sitä on jatkunut niin kauan että olen ihan puhki.Toivon ymmärrystä mitä en saa.Hänella omat ongelmat ja halua että mä olisin se tukevampi osapuoli.Mut ku en ole :(...Yritän olla mut sit sortun ja teen jotain tyhma.Sit mene oravanpyöra liikkelle.Mä tunne että mu ei tueta ja ei oo kuuneltu ja hän taas sano että mä en kuuntele eikä oo pahoillani.Yritän sit viimeisen päälle joskus kaikke tehä hyväks,hemmottella,ostaessa jotain,mihin mul ei oo vara.Yritän etsia hyväksyntä ja jotain hengelle sit jostain muualta.Naiset,pelit,alkoholi.Jään koukkuun kaikkeen pahan.Valehtelen ihan turhasta ja sit jään kiinni.Kaikki ne asiat yhteensä on saannut mut semmosen tilaan että en välittä enää mistään,ei itsestäkään.ei mikä saa mua onneliseks. Sain nyt ajan psykiatrille 12.3.toivon että he auttaa mua löydämän valon tunnelin päässä.