Hei,
En tiedä enää mitä tehdä, joten kokeilen kirjoittaa tänne...
Tilanteemme on todella solmussa, riitelemme jatkuvasti. Tämä alkoi vauvan syntymän jälkeen ja on nyt jatkunut hänen melkein koko elämänsä ajan, 2 kuukautta. Nykyisin onnistumme yleensä olemaan viikot sovussa, kun näemme vain vähän aikaa kerrallaan. Mutta kun perjantai tulee alamme kinastelemaan jostakin pienestä ja sunnuntaihin mennessä olemme jo saaneet pari kunnon riitaa aikaiseksi. Tämän vuoksi jo pelkään etukäteen viikonloppuja ja jotenkin alitajuntaisesti alan sentakia tai siitä huolimatta hakea riitaa heti perjantai-illalla. Suurin osa riidoistamme koskee lapsen hoitoa ja kasvatusta. Näissä asioissa mielipiteemme ovat kuin yö ja päivä.
Asumme toisessa Euroopan maassa ja puolisoni ei ole suomalainen, joten kulttuurierojakin on, mutta ne eivät näissä riidoissa näyttele pääosaa. Tilanne jännittyi silloin, kun anoppini muutti tilapäisesti puolitoista kuukautta ennen laskettua aikaani meille asumaan ja auttamaan kotitöissä. Hän pysyikin meillä vielä kuukauden vauvan syntymän jälkeen, jolloin meillekin tuli riitaa ja hän palasi takaisin omaan kotiinsa. Anopin meille muutosta ei minulta kysytty omaa mielipidettä ennen päätöksen tekoa vaan minulle ilmoitettiin vain minä päivänä hänet haetaan lentokentältä.
Haluaisin lähteä tilanteesta, mutta en pysty olemaan näkemättä omaa pikku kultaani näin pienenä kokonaisen viikonlopun ajan. Rintaruokintaa hän ei enää saa, sillä maidontulo loppui sen jälkeen, kun puolisoni ei luottanut, että vauva saa tarpeeksi maitoa imettämällä ja antoi antaa rintamaidon vain pumppaamalla pullosta.
Suhtauduin myös omalta osaltani vauvaan ensimmäisenä lapsena ehkä liiankin omistavasti ja mustasukkaisesti. Samalla olen hyvin epävarma hänen kanssaan ja hänen hoidostaan, sillä ennen hänen syntymää en ollut ollut yhdenkään vauvan kanssa tekemisissä.
Mieheni olisi myöskin valmis eroamaan, mutta on myös hyvin kiintynyt vauvaan ja haluaa nähdä häntä tasavertaisesti. Hän on huoltajuuskiistoihin erikoistunut asianajaja ja on jo uhkaillut, ellen suotu täysin hänen ehtoihinsa erossa, hänen vievän vauvan kokonaan itselleen. Ja tosissaan pelkään, että erotessa voin menettää pikkuisen kokonaan. Seuraavasta riidasta hänen mukaansa suhteemme on poikki (ja jo ennenkin seuraavaa riitaa, ellen suostu tulevaisuuden varalle allekirjoittamaan minulle erittän epäedullista huoltajuussopimusta).
En enää tiedä mitä tehdä tässä tilanteessa ja miten olla riitelemättä enää pitääkseni perheemme koossa... Olen todella rikki ja yrittänyt käydä terapeutille juttelemassa, mutta istunto viikossa vauhdilla aika alkaa loppua ennenkuin ratkaisu perheemme tulevaisuuteen tulee seuraavan riidan jälkeen.
En tiedä enää mitä tehdä, joten kokeilen kirjoittaa tänne...
Tilanteemme on todella solmussa, riitelemme jatkuvasti. Tämä alkoi vauvan syntymän jälkeen ja on nyt jatkunut hänen melkein koko elämänsä ajan, 2 kuukautta. Nykyisin onnistumme yleensä olemaan viikot sovussa, kun näemme vain vähän aikaa kerrallaan. Mutta kun perjantai tulee alamme kinastelemaan jostakin pienestä ja sunnuntaihin mennessä olemme jo saaneet pari kunnon riitaa aikaiseksi. Tämän vuoksi jo pelkään etukäteen viikonloppuja ja jotenkin alitajuntaisesti alan sentakia tai siitä huolimatta hakea riitaa heti perjantai-illalla. Suurin osa riidoistamme koskee lapsen hoitoa ja kasvatusta. Näissä asioissa mielipiteemme ovat kuin yö ja päivä.
Asumme toisessa Euroopan maassa ja puolisoni ei ole suomalainen, joten kulttuurierojakin on, mutta ne eivät näissä riidoissa näyttele pääosaa. Tilanne jännittyi silloin, kun anoppini muutti tilapäisesti puolitoista kuukautta ennen laskettua aikaani meille asumaan ja auttamaan kotitöissä. Hän pysyikin meillä vielä kuukauden vauvan syntymän jälkeen, jolloin meillekin tuli riitaa ja hän palasi takaisin omaan kotiinsa. Anopin meille muutosta ei minulta kysytty omaa mielipidettä ennen päätöksen tekoa vaan minulle ilmoitettiin vain minä päivänä hänet haetaan lentokentältä.
Haluaisin lähteä tilanteesta, mutta en pysty olemaan näkemättä omaa pikku kultaani näin pienenä kokonaisen viikonlopun ajan. Rintaruokintaa hän ei enää saa, sillä maidontulo loppui sen jälkeen, kun puolisoni ei luottanut, että vauva saa tarpeeksi maitoa imettämällä ja antoi antaa rintamaidon vain pumppaamalla pullosta.
Suhtauduin myös omalta osaltani vauvaan ensimmäisenä lapsena ehkä liiankin omistavasti ja mustasukkaisesti. Samalla olen hyvin epävarma hänen kanssaan ja hänen hoidostaan, sillä ennen hänen syntymää en ollut ollut yhdenkään vauvan kanssa tekemisissä.
Mieheni olisi myöskin valmis eroamaan, mutta on myös hyvin kiintynyt vauvaan ja haluaa nähdä häntä tasavertaisesti. Hän on huoltajuuskiistoihin erikoistunut asianajaja ja on jo uhkaillut, ellen suotu täysin hänen ehtoihinsa erossa, hänen vievän vauvan kokonaan itselleen. Ja tosissaan pelkään, että erotessa voin menettää pikkuisen kokonaan. Seuraavasta riidasta hänen mukaansa suhteemme on poikki (ja jo ennenkin seuraavaa riitaa, ellen suostu tulevaisuuden varalle allekirjoittamaan minulle erittän epäedullista huoltajuussopimusta).
En enää tiedä mitä tehdä tässä tilanteessa ja miten olla riitelemättä enää pitääkseni perheemme koossa... Olen todella rikki ja yrittänyt käydä terapeutille juttelemassa, mutta istunto viikossa vauhdilla aika alkaa loppua ennenkuin ratkaisu perheemme tulevaisuuteen tulee seuraavan riidan jälkeen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.