160 ov:n opinnot 2:ssa vuodessa?

... että miksi ihmeessä pitäisi kasata 160 noppaa kahdessa vuodessa?! Olen itse juuri valmistumassa viiden vuoden tasaisen opiskelun jälkeen, enkä mielestäni yhtään liian myöhään - pikemminkin päinvastoin! Opiskeluaika on kaiken epävarmuuden ja kroonisen rahapulan keskelläkin uskomattoman hienoa; en voi ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat ulos mahdollisimman nopeasti. Ota tulevista vuosista kaikki irti omaan tahtiisi, sanon minä :)

Uskoisin, että kyseessä on hyvin harvinaiset poikkeustapaukset. Toki sinä voit sitä yrittää, jos haluat. Itse olen kyllä edellisen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla siinä, etten oikein ymmärrä miksi se tutkinto pitäisi NOIN nopeasti suorittaa. Mihin kaikilla on nykyään niin hitonmoinen kiire?

Riippuu siitä, millaista ainetta opiskelee. Kirjatenttejä tekemällä noppia saa kasattua käytännössä kuinka paljon vain, mutta eipä taida paljon tietoa päähän jäädä.

Ihan keneltä vain suoritus ei kuitenkaan onnistu -tarvitaan erittäin hyvää itsekuria, viehätystä spartalaiseen elämäntapaan, keskimääräistä parempaa (joskaan ei huippuhyvää) motivaatiota sekä muistia.

Se tarkoirraa 80 opintoviikkoa vuodessa, eli keskimäärin 1,55 ov viikossa, joka tekee 62 tuntia työskentelyä viikossa eli n. 9 tuntista työpäivää ilman vapaapäiviä tai lomia 2 vuotta putkeen.

Ja nämä laskelmat pätevät siis keskiverto-opiskelijaan, ei neroihin. Nerot saavat tuloksia vähemmällä työmäärällä.

Kyllä tutkinnon voi nopeastikin tehdä. Riippuu tietty alasta. Itse tein viime vuonna 82 ov (kemia). Vaatii työtä, mutta ei todellakaan mitään spartalaista elämää. Tehokasta klo 9-17 opiskelua niin kyllä niitä noppia kertyy. Joskin opiskelijaelämä jäi vähemmälle.

Ihme asenne täällä vastanneilla. Kyllä ihmiset saa opiskella nopeasti jos haluaa! Eikä kaikki ole samassa tilanteessa. Itse aloitin 30-vuotiaana, takana yksi tutkinto ja kuusi vuotta työelämää. Töissä olin tottunut reilu 50 tuntisiin viikkoihin, joten ei tuntunut järkevältä opiskella 20 tuntia viikossa kuten useimmat kurssikaverit. Eikä opiskelijabileissä ravaaminen tällä ikää enää kiinnostanut. Ja mielellään tutkinnon tekee kahdessa vuodessa että pääsee takaisin töihin ja palkka alkaa taas juosta.

On ihan eri asia jos aloittaa opinnot heti lukion jälkeen. Silloin energiaa kuluu aikuiseksi kasvamiseen, muihin tutustumiseen, ja yleiseen riekkumiseen. Ja niin pitääkin.

Se riippu niin alasta. 160 ov onnistuu periaatteessa kahdessa vuodessa, varsinkin jos jyrää läpi massiivisia kirjatenttejä ja ei vietä opiskelun ohessa muuta elämää. (Jos esim. mummo sattuisi kuolemaan sinä vuonna, ei voisi jäädä suremaan.) Oppimaansa ei välttämättä olisi aikaa soveltaa ja kehitellä eteenpäin omassa päässään. Ellei tee sitä sitten unissaan. Mitä kaikilla opintoviikoilla tekee, jos tieto niiden takana katoaa saman tien.
Monella alalla sekä proseminaari että seminaari ovat pakolliset ja kestävät molemmat yhden lukuvuoden. Proseminaarin voisi suorittaa ekana vuonna ja seminaarin toisena vuonna siten että käyttäisi sitä suoraan graduun. Mutta periaattessa ei ainakaan meidän alalla ketään oteta suoraan proseminaariin ekana lukukautena, ellei sitten ole jo aikaisemmin suorittanut pakollisia perusopintoja tai jotenkin muuten osoita tietämystään. Sitten tutkintoon kuuluvat (ainakin hum. aloilla )pakolliset kieli-ja viestintäopinnot. Kielikursseista voi saada vapautuksen, jos on jo tarpeeksi hyvä. Jos näin ei ole, vaativat ne varsin paljon työtä ja aikaa. Vaikkpa esim. äidinkielen tieteellisen kirjoittamisen kurssin voisi käydä seminaarin ja Gradun kirjoittamisen kanssa samana vuonna- ellei ole niitäkin taitoja jo aikaisemmin hankkinut ja näinhän on, jos on jo opiskellut yhden akateemisen tutkinnon. Kannattaa valita sellaisia sivuaineita, joiden approt voi suorittaa helposti kirjatentteinä.
Jos sen 160 ov saisi valita vapaasti, niin se olisi ihan mahdollista, mutta kun ei ole mahdollista suorittaa pelkkiä kirjatenttejä. Joustamista, poikkeusmenettelyjä, älyä, energiaa, univajauksen sietämistä, sisua, hyvää fyysistä kuntoa, rahaa, suurta motivaatiota yms. Kaikkea tätä tarvitaan.

Se riippu niin alasta. 160 ov onnistuu periaatteessa kahdessa vuodessa, varsinkin jos jyrää läpi massiivisia kirjatenttejä ja ei vietä opiskelun ohessa muuta elämää. (Jos esim. mummo sattuisi kuolemaan sinä vuonna, ei voisi jäädä suremaan.) Oppimaansa ei välttämättä olisi aikaa soveltaa ja kehitellä eteenpäin omassa päässään. Ellei tee sitä sitten unissaan. Mitä kaikilla opintoviikoilla tekee, jos tieto niiden takana katoaa saman tien.
Monella alalla sekä proseminaari että seminaari ovat pakolliset ja kestävät molemmat yhden lukuvuoden. Proseminaarin voisi suorittaa ekana vuonna ja seminaarin toisena vuonna siten että käyttäisi sitä suoraan graduun. Mutta periaattessa ei ainakaan meidän alalla ketään oteta suoraan proseminaariin ekana lukukautena, ellei sitten ole jo aikaisemmin suorittanut pakollisia perusopintoja tai jotenkin muuten osoita tietämystään. Sitten tutkintoon kuuluvat (ainakin hum. aloilla )pakolliset kieli-ja viestintäopinnot. Kielikursseista voi saada vapautuksen, jos on jo tarpeeksi hyvä. Jos näin ei ole, vaativat ne varsin paljon työtä ja aikaa. Vaikkpa esim. äidinkielen tieteellisen kirjoittamisen kurssin voisi käydä seminaarin ja Gradun kirjoittamisen kanssa samana vuonna- ellei ole niitäkin taitoja jo aikaisemmin hankkinut ja näinhän on, jos on jo opiskellut yhden akateemisen tutkinnon. Kannattaa valita sellaisia sivuaineita, joiden approt voi suorittaa helposti kirjatentteinä.
Jos sen 160 ov saisi valita vapaasti, niin se olisi ihan mahdollista, mutta kun ei ole mahdollista suorittaa pelkkiä kirjatenttejä. Joustamista, poikkeusmenettelyjä, älyä, energiaa, univajauksen sietämistä, sisua, hyvää fyysistä kuntoa, rahaa, suurta motivaatiota yms. Kaikkea tätä tarvitaan.

Niin harvoin joitakin pakollisia kursseja järjestetään, että mahdotonta puristaa kahteen vuoteen. Jotkin järkätään joka toinen kevätlukukausi, ja esivaatimuksia on niin paljon, ja niitä taas järjestetään yhtä hankalasti ja harvoin, että saat olla onnellinen jos viidessä vuodessa valmistut.