Hei!
Löytyisikö täältä ihmisiä, jotka olisivat mielenterveysongelmien vuoksi joutuneet jättämään koulun kesken, mutta sittemmin päässeet takaisin siihen kuntoon, että ovat pystyneet jatkamaan opiskelua myöhemmin, valmistuen ammattiin, ja jopa työllistyneet?
Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia, tuntemuksia ja ajatuksia asiasta, oli sitten onnistumisia, epäonnistumisia, tai jotain muuta.
Itse opiskelin ammattikorkeassa 9 vuotta sitten, mutta olin lopulta niin huonossa kunnossa, että en pystynyt viemään mitenkään lävitse. Nyt kuitenkin viimein olisi valoa tunnelissa ja mieleni tekevi hankkia ammatti, tai ainakin koettaa hankkia, ja ehkä jopa yrittää tehdä töitäkin, vaikkakin suurin todennäköisyys taitaa olla, että kortisto kutsuu...
Palkkaisikohan kukaan noin 36-40-vuotiasta vastavalmistunutta, jolla ei ole työhistoriaa...vaan 9 vuotta mielenterveyshistoriaa :)
Lisäksi itseäni epäilyttää miten sitten kestäisin henkisesti sen, jos en saisikaan töitä, vaan joutuisin pyörimään niissä paljonpuhutuissa tempputöissä... Ja ensiksi pitäisi toki kestää jonkin vuoden opiskeleminenkin.
Löytyisikö täältä ihmisiä, jotka olisivat mielenterveysongelmien vuoksi joutuneet jättämään koulun kesken, mutta sittemmin päässeet takaisin siihen kuntoon, että ovat pystyneet jatkamaan opiskelua myöhemmin, valmistuen ammattiin, ja jopa työllistyneet?
Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia, tuntemuksia ja ajatuksia asiasta, oli sitten onnistumisia, epäonnistumisia, tai jotain muuta.
Itse opiskelin ammattikorkeassa 9 vuotta sitten, mutta olin lopulta niin huonossa kunnossa, että en pystynyt viemään mitenkään lävitse. Nyt kuitenkin viimein olisi valoa tunnelissa ja mieleni tekevi hankkia ammatti, tai ainakin koettaa hankkia, ja ehkä jopa yrittää tehdä töitäkin, vaikkakin suurin todennäköisyys taitaa olla, että kortisto kutsuu...
Palkkaisikohan kukaan noin 36-40-vuotiasta vastavalmistunutta, jolla ei ole työhistoriaa...vaan 9 vuotta mielenterveyshistoriaa :)
Lisäksi itseäni epäilyttää miten sitten kestäisin henkisesti sen, jos en saisikaan töitä, vaan joutuisin pyörimään niissä paljonpuhutuissa tempputöissä... Ja ensiksi pitäisi toki kestää jonkin vuoden opiskeleminenkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselle meinasi käydä huonosti kun sairastuin pahaan masennukseen jo yläasteella. Meinasi jäädä yläaste kesken, mutta ONNEKSI pääsin...... Se oli kamalaa aikaa jota häpeän todella paljon:/ sen jälkeen menin kymppiluokalle ja nyt valmistun ammattiin..
Vielä haluan opiskella kuitenkin lisää joskus..
Kyllä se on rankkaa opiskella masentuneena, ihan kamalaa kun ei saa ees itseensä kouluun :( tekisin mitä vaan et olisin ollut terve yläasteella....
Mutta aina sitä voi yrittää, tsemppiä sinulle jos pystyt opiskelemaan. Se tuo kyllä rytmiä elämään!
Suuret ikäluokat eläköityvät ja työvoimaa tarvitaan. Opisleu kannattaa aina ja voit tehdä vaikka muutaman tunnin aluksi viikossa. Saahan eläkeläinenkin tehdä jonkin verran palkkatyötä. Olet nyt eri ihminen kuin 9 vuotta sitten. Älä ajattele epäonnistumista, Aina kannattaa kokeilla ja saat varmaan sisältöä ja rikkautta elämääsi.