Tähän ei tarvitse vastata kertomalla että asiaa on jo kyselty, vaikka joidenkin sormet varmaan syyhyävät. Kumpi viehättää enempi, itsenäinen katti vai totteleva koira? Onko teillä kenties molemmat?
Minulla on ollut sekä että, yhtä aikaa ja erikseen, kaikki jo manan mailla. Kallistun koiran puoleen koska tuntui että sieltä päin tuli enemmän vastakaikua. No, ehkä se oli vain tottelevaisuutta, vai oliko?
Joskus kuulee sanottavan että vasta puoliso tekee ihmisestä kokonaisen. Voiko sen tilan täyttää lemmikki, onko aivan järjetön ajatus?
Minulla on ollut sekä että, yhtä aikaa ja erikseen, kaikki jo manan mailla. Kallistun koiran puoleen koska tuntui että sieltä päin tuli enemmän vastakaikua. No, ehkä se oli vain tottelevaisuutta, vai oliko?
Joskus kuulee sanottavan että vasta puoliso tekee ihmisestä kokonaisen. Voiko sen tilan täyttää lemmikki, onko aivan järjetön ajatus?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Koira, vaikka tällä kertaa ei ole sellaista eikä ehkä enää tulekaan. Tiedä vaikka tässä kuolisin, kuka siitä sitten huolta pitäisi. Eivät sovi lemmikit yksin eläjälle.
No kyllä ne mun mielestä sopivat, vaikka enemmän toki perheeseen. Sama ongelma mulla /meillä nyt, kun kaverille pitäisi hommata koira ja ikää on jo 60v. Pitää ajatella koiran ja omaa elinkaarta.
Miksi mielestäsi koira eikä kissa?
Noo, yritäpä tehdä kissan kanssa kymmenen kilometrin kävelylenkki...
No juu... mun kissa lähti kyllä lenkille mukaan, vilisti ojanpohjia pitkin jonkin aikaa mutta sitten katosi jonnekin. Ei niistä tosiaan taida olla lenkkikaveriksi, olet oikeassa. :)
Tuosta tuli mieleeni tapaus vuosien takaa. Olin lähdössä 3 km:n metsälenkilleni talvella. Naapurin Sissi-kissa alkoi seurata. Se pysytteli noin 30 m:n päässä, mutta tuli koko ajan perässä. En tiedä, miten pitkän lenkin olisi jaksanut. Pidän kissoista ja koirista kunhan ovat tavoille opetettuja. Itselleni en halua, naapureiden eläimiä olen saanut hoitaa.
Nooo... Mie kun olen lintujenkin ystävä, en tykkää siitä että kissa tai koira kulkisi noita lenkkejä irrallaan. Pitäisi kulkea kytkettynä kuten lakikin sanoo. Ja siinä tilanteessa kissan kanssa alkavat hermot mennä jo sadan metrin jälkeen...
Kyllähän tuolla ulkona yöllä liikkuva näkee runsaasti irtokissoja, mutta se ei ole hyvä juttu ollenkaan.
Metsälenkkini teen oikeassa metsässä, ei ole asumuksia lähellä. Metsän eläimet kyllä osaavat pitää varansa. Mieluummin on kissa vaarassa, kun kotka kuuluu asustelevan tuossa metsässä korppien lisäksi. Myös ilves siellä asustelee.
Voi voi. Miulla oli aikanaan lenkeillä koira kytkettynä koko ajan, semmoinen pieneltä ja vaarattomalta vaikuttava mäyräkoira, ja niin kauan kun se kulki flexissä, sekin tappoi kolme lintua. Yksikin tapaus oli kun noin vain hyökkäsi tienvarren kasvustoon ja nitisti siellä piileskelleen fasaanikukon! Vaihdoin sitten lyhempään nahkaremmiin, siitä ei enää ehtinyt.
Kakarana kun meillä oli maalla kissoja, yksikin lihava ja laiska kolli loikkasi noin vain niiltä sijoiltaan puolentoista metrin korkeuteen ja nappasi talitiaisen.
Irtokissat tappavat vuosittain miljoonia lintuja täälläkin. Asutusten lähistöllä aloitettujen lintujen pesistä tuhoutuu joka vuosi 90 prosenttia, syynä ihmisten, koirien ja kissojen häirintä ja tuhon sitten vielä viimeistelevät varikset ja harakat... Tiedän kun rengastajana olen niitä pitkään seuranut.
Rengastusretkillä koira oli kiinnitettävä aina kauemmas, koska jos olisi ollut vieressä, olisi yrittänyt heti napata linnut kädestäni...
Luonnossa on luonnon lait, ei ihminen voi koko ajan olla vahtimassa. Sissi-kissan ja minun kävelyretkeni tapahtui talvella. Vain metsäutotie oli aurattu, ympärillä korkeat nietokset. Ulkoiluttaessani naapureiden ja tuttujen koiria ne ovat kytkettyinä. Näin ei ole aina. Tänäänkin näimme jalkakäytävällä schäferin juoksemassa irrallaan ulkoilevan pariskunnan edellä.
Meistä täällä on jo koteläintä tarpeeksi toisistamme. Toinen haukkuu ja toinen heiluttaa häntäänsä.
Ikää kun on toisella jo 6-kämmentä täynnä, ei enää kumpaakaan.
Kumpiakin on ollut, jos olisimme nuorempia, koira. Helpompi näin pientaloalueella.
En hennoisi pitää sisäkissaa.
en ilkiä kertoa tähän vitsiä vanhojen pariskuntien seksiasennosta, vaikka se aika hyvä vitsi onkin. Tuo on itsellekin tullut mieleen, ikäkysymys koiran hankinnassa. Toiset kissat kuulemma viihtyvät sisäoloissa eivätkä edes kaipaa ulkomaailmaan, tiedä sitten. Mun lapsuudessa katit olivat ulkona ja metsästivät hiiriä mutta se oli silloin se.
Samma här, ja kissahan on yleensä vielä pitkäakäisempi, kuin koira.
Kerro vaan, eihän täällä muita ole, kuin me. ;))
Ihania otuksia molemmat, hyvienhuolehtivien ihmisten hyviä kavereita.
Kissa venyy ja paukkuu, ja koira haukkuu, joskus ainakin.
Enemmän antavat, kuin vaativat.
Vai me, on kait täällä monta sataa muutakin, ja vanha vitsi joten olkoon. Joku sanoo että vain puoliso tekee hänestä kokonaisen, voisiko se olla yhtä lailla lemmikki? Koko ajatus puolikkuudesta tai kokonaisuudesta on minusta vähän outo, mutta näin jotkut ajattelevat. Ja mitäpä minä tiedän. :)
Enpä usko, että kenenkään taakaksi voi laittaa toisen kokoamisen?
Kyllä monelle yksinäiselle vanhukselle lemmikki on kultaakin kalliimpi, toimii jopa yleiskunnon kohottajana, ja, varsinkin mielialan. Toimii linkkinä vaikkapa uusiin ihmiskontakteihin.
Täällähän on hiljaista kuin vinkkelitehtaalla jo tähän aikaan. :)
Ihmisillä eri juttu, mutta ei kait eläin tajua olevansa se kokoaja, se vain on olemassa, ja hyvä niin. Lemmikkien hyvää vaikutusta ihmisiin on paljonkin tutkittu, meidän kylillä muuten on koiruli joka viettää aikaa sellaisten lasten kanssa jotka ei muuten oikein saa kontaktia muihin.
Hauvelin avulla se on alkanut onnistua, joten oiva esimerkki mitä hyvää koira voi saada aikaan. Tämän koiran emo oli hylätty ja sidottu puuhun vaahteraan, josta se pelastettiin ja sai nimensä. Ja nyt auttaa sen
pentu lapsia, joten loppu hyvin kaikki hyvin.
Hiljaista tosiaan, tästä joutaa itsekin yöpuulle. Hyvää yötä!
Kiitos, hyvät oli yöt ja unifilmit!
Vielä ihan pakko jatkaa pätkä.:) Katsoin lauantaina Teemalta dokkarin entisestä kauneuskuningattaresta, joka joutui oikeuteen Englannissa amerikkalaisen mormonimiehen kidnappauksesta, joka oli sinne ilmeisesti tullut Amerikoista tekemään lähetystyötään. No, se siitä.
Myöhemmin kuuluisuuden takia hän hankki valtavan, 70-kiloisen vahtikoiran, joka syystä tai toisesta raivopuuskassaan raateli emäntänsä pahoin. Jo aiemmin rouva oli hankkinut myös pitbull-terrierin, jonka sanoi pelastaneen hänen henkensä, ja toimineen koko toipilasajan hänen avustajakoiranaan.
Kun Boogerin aika tuli, sai nainen aatteen kloonauttaa se. Niinpä Etelä-Koreassa se tapahtui, ja 5-jäseninen pentue syntyi, jonka jokaisen yksilön hän otti huomaansa.
Asiasta on paljon netissä. Kloonausuutisten yhteydessä rouva käytti tarkoituksella toista ristimänimeään.
Niinkin paljon voi ihminen koiraansa rakastaa, ja olla sille kiitollinen. Luin, että hänen oli myytävä talonsa, koska toimenpide oli niin kallis.
Kuka panee rahansa mihinkin, eipä siihen tarvi muilta lupaa anella.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200808058054371_ul.shtml
Asun koirapuiston vieressä, ja niin
paljon olen pahaa nähnyt, että
vastaus on: En voisi ottaa kum-
paakaan.
Koira on sosiaalisempi olento kuin kissa. Siksi monen mielestä koira on mukavampi. Mä kuitenkin kallistun kissojen suuntaan. Tulen myös paremmin juttuun kissanomistajien kanssa, joissa myös on paljon ei-niin-sosiaalisia ihmisiä.
Mun tuttavapiirissä on useita kissanomistajia. Siksi kissojen hoito lomamatkojen aikana sujuu hyvin. Eräälle ystävättärelleni ompelen veloituksetta hänen toiveidensa mukaisia vaatteita. Vastineeksi hän tulee asumaan meille, kun olemme matkoilla. Jos ystävättärelleni ei juuri silloin sovi, naapuristosta löytyy luotettava kissapaimen. Mieheni maksaa hänelle kohtuullisen korvauksen, ja molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Itsekin käyn tarvittaessa ruokkimassa tuttavieni kissoja tai otan meille täyshoitoon. Yhteistyöllä voittaa aina.
Appiukolla oli ajokoira, jolla oli oma ikkunallinen sähkölämmitetty eteisen huoneen ja makuuparven asunto. Kävimme ruokkimassa sitä, kun appivanhemmat olivat matkoilla. Ukonilman uhatessa haimme sen 'turvaan', koska se pelkäsi jyrinää ja salamointia. Ruokailun aikana, kun minä söin, mies piti koiraa kaksin käsin kiinni, ja päin vastoin, kun mies söi. Kun oli korjannut ruuat pois, koira meni keittiöön ja nuoli koko pöydän. Hupaisa otus.
Kissat ovat relaa seuraa. Ne nukkuvat suurimman osan päivästä, mutta valveilla ollessaan ne saattavat olla hyvinkin hulvattomia. Meillä on kaksi nuorta kollia, jotka painivat päivät pitkät pallomuodostelmassa, kun ulkona on liian kylmää tarkkailutehtävien hoitamiseen. Ne myös ajavat toisiaan takaa niin, että kopina vaan kuuluu, milloin alhaalta, milloin ylhäältä.
Tuosta aloituksessa mainitusta kokonaisuudesta mulle tuli ensimmäisenä mieleen se lisäväri, jolla ne koristelevat ihmisten asiallista arkea. Itsellä riehakas meno ei ole enää kovin ajankohtaista, mutta kissojen villiä ja vallatonta leikkimistä on kiva katsella. Kissat leikkivät läpi elämänsä.
Yksinäiselle ihmiselle lemmikki voi olla se kaveri, jolle jutellaan, eikä tarvitse höpistä itsekseen. Ei sillä ole väliä, ettei lemmikki saa jutusta irti muuta kuin fiiliksen. Jonkin mieltä askarruttavan asian pukeminen sanoiksi usein auttaa sen jäsentämisessä. Päiväkirjan pitäminen toimii vähän samaan tapaan, mutta lemmikki sentään reagoi ja voi jopa vastata tuntemattomalla kielellä.
Vielä lopuksi. Jos voittaisin lotosta, ottaisin alpakoita ja ehkä yhden tai kaksi kaksikyttyräistä rahtikamelia, sellaisia joita on mm. Mongoliassa. Ne kai pärjäisivät Suomen olosuhteissakin, jos saisivat hyvän lämpimän asumuksen. Sitten ryhtyisin kylähulluksi. Kulkisin kesäisin kamelilla hiekkateillä, vaikkapa kukkia poimimassa ja eväsretkillä.
Minä pidän kissoista. Eipä siinä mitään, kyllä koiratkin kivoja ovat, mutta en minä jaksaisi aamulla tuulessa ja tuiskussa koiraa lähteä ulkoiluttamaan.
Eipä tarvitse edes välittää kissan repimistä huonekaluista, koska ei täällä ketään käy ja jos pari kaveria joskus käykin, niin ne on niitä, joita siivoaminen kiinnostaa yhtä vähän kuin minuakin.
Olen joskus ajatellut, että jos sellainen ihme ja kumma tapahtuisi että pikkurillipystyssä-siskoni tulisi käymään, niin varmaan olisi nokka nyrpyssä jo ovella. Onneksi todennäköisyys hänen vierailulleen on promillen luokkaa, joten nou hätä.
Pahanpa pistit! Samaa sarjaa on kysymyksesi kuin "joko olet lakannut hakkaamasta vaimoasi/miestäsi?"
Kun tykkään molemmista, omasta koirasta ja kissasta.
Nyt ei ole kumpaakaan, kun koira kuoli maksasyöpään 10-vuotiaana. Sen ruskeasilmäisen viipyvän katseen näen yhä silmissäni muistoissani.
Kissakin meillä oli mustavalkoinen naaraskissa ja viisas kuin mikä ja rauhallinen. Ei noussut pöydälle eikä minnekään tuolia korkeammalle, mennyt makuuhuoneisiin. Ulkona seurasi lapsia hiihtolenkeillä ja nukkui vauvanvaunun alla ulkona.
Ei raapinut koskaan. Sylissä nukkui ja kehräsi.
Harvinainenko kissa lie ollut. Kun olen nähnyt sellaisia venyviä vääntyileviä katteja, jotka raapivat ja ovat kovin villieläinkäytöksisiä. Toisilla kissat nousevat pöydälle ja ikkunalaudoille. En ymmärrä. Ei meillä.
Kissa, kissa, tietenkin kissa, kisut on hurrrrmaavia. ;=)))
Olin mä kerran yhdessä talossa mis oli koira, mut mä sain sen ruotuun kun muutaman kerran raapasin kuonoon. Sen jälkeen päästi mun yöksi ohitseen katokseen.
Vaikka molemmat, jos maalla asuisin. Mutta sittenkin saisi se hauva olla helpompaa rotua, eikä mitkään kauheasti koulutusta vaativa talonvahti taikka paimentaja.
En ottaisi totta puhuin enään mitään eläintä. Kissat on kyllä kivempia kuin koirat, mutta kaikki riippuu yksilöstä. Vastaan kuitenkin: kissa!
Eräällä ei vaan riittänyt eläinrakkaus.
Ja heitä on liian paljon.
Helsingin poliisi kaipaa vihjeitä Helsingin Roihuvuoressa paljastuneesta eläinsuojelurikoksesta.
Koiranulkoiluttaja teki tiistai-iltana kammottavan löydön Helsingin Roihuvuoressa. Untuvaisentiellä sijaitsevan kerrostalon jätekuilusta löytyi mustaan jätesäkkiin sullottuna neljä vastasyntynyttä kissanpentua.
Miksi tuollaista voi kukaan tehdä? Minulla on ollut kissa vuosikausia, enkä voi kuvitellakaan että sille mitään pahaa tekisin.
Voit kuvitella, kollillasihan ei ole palleja. Olet omavaltaisesti teetätyttänyt kollisi kykenemättömäksi lisääntymään.
-Eläinrakas-
Tuossahan on vain kysymys puheitten
ja tekojen välisestä erosta!
Ja näitä riittää joka lehteen.
”Hävettääkö?”nimittäin sinua itseäsi?
Eikös eläinrääkkäys nyt ensisijaisesti vihoita, ja vasta sen jälkeen tulee egon häpeän tunne siitä, että kuuluu samaan kansakuntaan eläinrääkkääjän kanssa.
”Tuossahan on kyse vain puheitten ja tekojen välisestä erosta!”
Ajatuksesi menee jo ihan lähtökohtaisesti pieleen. Eihän eläinrääkkääjä ehkä ole koskaan edes väittänyt kohtelevansa hyvin lemmikkiään tai mitään muutakaan eläintä, kun taas ihminen, joka sanoo kohtelevansa eläimiä hyvin, useimmiten myös tekee niin. Sivistyneessä nykymaailmassa kissanpentujen 'hävittäminen', eläinten potkiminen tai yleensä huono kohtelu ei ole ollut enää pitkiin aikoihin hyväksyttyä, ei julkisesti, eikä salaa.
Heitollasi puheiden ja tekojen välisestä erosta vedät tavallaan otsikoiden eläinrääkkääjien kanssa samaan lokaan myös ne, jotka kantavat vastuun omista ja ehkä jopa vieraistakin lemmikeistä.
Moraalin taso vaihtelee ihmiskohtaisesti, ja joukossamme on myös vastuutonta ainesta. Yleensä ihminen arvioi muita omasta itsestään ja lähipiiristään tekemiensä havaintojen pohjalta. Siitä riippuu, näkeekö pöyristyttävät otsikot arkisina ja tyypillisinä tapahtumina vai ikävinä ja poikkeuksellisina ilmiöinä, jotka pitää saada kitkettyä pois.
Kissan kuolema otsikoissa DDDDD uutisten puutetta ns. läppää täytteeksi. ---
Molemmat voisin ottaa mut kissa on suosikkini,kohta on ruvettava touhuun kun ei tunnu ovelle itte löytävän.
Tota isoa räsynukke kissaa olen katellut ,se vaan on niin kotosta kun sellanen karvakasa tulee kylkeen nukkumaan.
Kun se kurisee niin mukavasti ja entinen kissa jutteli paljon.
Se on kyllä mukava. Sitten se on niin löysä, ettei pysy sylissä, vaan valuu alas.
Lämmittääkin mukavasti pitkän turkkinsa kanssa...
Olin pikkasen hättänen kun purin sen hyvän aitani tontin ympäriltä.
Arvaa harmittaako?
Kiinostais vaan se isokokoinen katin rontti.
Enks mää sua varottanukkin sen airan purkamisest. Äkkiäkös sen uudelleen tekkee, pirät sen aikaa valjaissa ettei karkaa.
Onhan ne muutenki aluks sisällä pirettävä, et kottiutuu...
Ne onki ihanan pehmeitä pitkine karvoineen.
Ja niin veteliä, ettei sylissä pysy.
Tyttären yks on semmone kans, onkun löysä räkä...;)
Ragdolleilla taitaa olla ihan oikea nenä, että ei tule vaikeuksia rää'än kulkemisen kanssa?
Olisihan se ihana, kun uskaltaisi riskeerata, vaan kun ikää karttuu......
Minua säälittää nenättömät kissat, kuin myös monenmoiset koiratkin, joita on "jalostettu" ihmisten mielihalujen mukaan.
Kyllä ainakin tyttären kissalla on nenä, vaikkei se ihan "puhdas" rodultaan olekkaan.
Hylättynä löytyi kuntopolulta. Ei osannut edes juoda kuin tuttipullosta. Oli vaik minkälaista vaivaa, suolisto tukos, kirppuja ja vaik mitä..
Ei ne liiaksi jalostetut ole enää edes nättejä. Kyl aito on aito, jalostamaton maatiaiskissa. Semmone on mullaki...
Voi minkälaista maailman pahuutta. Ihan itkettää.
Onneksi kisuli on nyt saanut hyvän kodin.
Mikä saa ihmisen ottamaan hätiköidysti luontokappaleen, täynnä iloa ja elämää.
Jättää sen sitten kärsimään?
Ei voi ymmärtää.
En minäkään tykkää liikaa jalostetuista eläinparoista, joilla ei ole koskaan hyvä olla.
Maatiaiskissoja meilläkin on ollut, tosi mukavia, ja tosi erilaisia toisiinsa verraten.
Kaksi "räsynukkea" ah niin ihania ja seurallisia, tulee jokapaikkaan perässä jopa saunaan, ei tarvitse yksin olla, toisen olen kasvattanut pennusta asti ja se kyllä ymmärtää puhetta ja vastaakin aina välillä ja on muutenkin melko puhelias.
Se raukka oli silloin aika heikossa kunnossa. Pyyheliinaan käärittynä tytär piti puseronsa sisällä lämpimässä. Yöllä parin tunnin välein syötti tuttipullosta.
Nyt on roteva kollipoika, ei merkkiäkään siitä koettelemuksesta.
Kyllä kissakuume iskee ajoittain ja korkea :(, oisiko tämä mummojen vauvakuumetta :)
Tuolla joku sanoi ettei kissasta ole lenkkikaveriksi, meijjän Oscu ja Ossi juoksivat jälestä kilometritolkulla, välillä hyppäsivät puuhun ja taas ottivat miut kiinni, tosi hauskoja muistoja lenkkikavereista, eihän ne kaupungissa oisi remminjatkona kulkenu, mutta maalla ja mehtäteitä..
Kyllä se on tuo kissakuume sellane, et siihen ei kuumepulveri auta.
Ei se ole mitään mummojen juttuja. Mä oon lapsesta asti tykänny kissoista.
Tyttärellä kun on kolme kissaa ja kaksi koiraa. Niin koirien kanssa lenkille lähtiessä kissat menee perässä. Vielä naukuvat välillä, et älkää jättäkö...;)
Kyllä hyvä (-----) on paras.
Kiitos kaikille mukavista kommenteista. :)
Itselläni on ollut sekä kissoja että koiria, nyt en voisi koiraa ajatella näin pieneen asuntoon, jossa se joutuisi olemaan paljon yksin.
Mutta kissa tosiaan lämmittäisi mukavasti suonikohjuisia jalkojani, paitsi jos sattuisi edeltäjänsä kaltainen joka nyrpisteli nenuaan ja suvaitsi tulla syliin kerran vuodessa, jos sattui sille päälle. Luonnetta siltä katilta löytyi vaikka muille jakaa. Silti tuntuu että koiralta saa enemmän vastakaikua, ehkä se on vain ihmisen kuvitelmaa mutta hyvä niinkin.
Ketjusta jäi mieleen pyörimään sanonta lemmikin ”viipyvästä katseesta”, tuli mieleen ensimmäisen koirani kuolema. Eihän lemmikin kuolemaa voi eikä pidäkään verrata rakkaan ihmisen menetykseen, mutta todella kova paikka se on.
Rapsutelkaa rakkaitanne! :D
Koirasta on iloa mutta myös huolta, eli jos koiran haluaa ei kannata vaivata sukulaisia, sillä jotkin luuleet et suku kyllä huolehtii jos itse matkustavat ym.
Eiks ne katitkin vaadi hoitoa?