En ravistellut.

Ja ajattele, jos se vauva huutaa joka yö, koko yön. Saat nukkua pieniä pätkiä.
Tai on muuten vaan kauhean vaativa vauva. Etkä saa tukea tai ymmärrystä mieheltäsi.

Miehesi nousisi vuoteesta kiukkusena ja karjuisi sulle, ettei hän saa nukuttua kun sinä huudatat vauvaa etkä saa sitä rauhottumaan, että olet tosi huono äiti..
Miehesi hokisi vaan, että onhan sulla koko päivä aikaa tehdä kotitöitä ja sulti koti on kamalan näköinen... .. ja olet huono äiti kun et saa vauvaa rauhottumaan, kyllä naapurin rouva onnistuu, ei sen vauva karju tuolla tavoin eikä se edes näytä tommoselta huuhkajalta kuin sinä.. tommosen ihmisen ei pitäisi saada hoitaa lapsia ollenkaan, mene töihin ä-loman jälk. ja laita lapsi hoitoon, alan ammattilaiset ne kyllä osaa hoitaa lapsia, saa lapsi paremman hoidon ...

Kuvittele tilanne.

En minkään ihmettele, että niin monet äidit uupuvat ja tarttuvat rajusti vauvaan. Perimmäinen tarkoitus ei ole vahingoittaa omaa lastaan, sillä jokainen äiti rakastaa ja puolustaa lastaan äärettömän paljon.
Mutta uupunut, väsynyt, voimaton, neuvoton, yksinäinen äiti.. se on eri asia.
Ai ennen vanhaanko? Silloin oli suku lähellä ja heistä sai tukea. Nyt ei ole edes ystäviä.

Mutta en minä ole ravistellut tai vast. Mutta ymmärrän kyllä , miten uupunut äiti voi niin tehdä.

ihan samaa mieltä, saman asian minäkin olen lähiaikoina tajunnut...joskus on pinna hyvinkin tiukalla... pitää vaan saada itsensä rauhalliseksi niin kyllä se siitä..

Kaveri kertoi aikoinaan olleensa tilanteessa uutena polleana isänä halusi olla täydellinen Iskä.

Todellisuus iski aika kovaa kun joskus yöllä kahden aikaan yrittää rauhoittaa karjuvaa lasta ja mieleen oli tullut että heittää lapsen seinään.

Samassa oli tajunnut ajatuksensa shokeeraavuuden.
Silloin sille oli juolahtanut, ettei sen tarvitse yrittää olla täydellinen. Ei voi olla täydellinen.

Onneksi oman lapsen kanssa ei ole tullut noin rankkaa tilannetta, mutta pienen ymmärrystä vaatii joka päivä (nyt on se HALLUUUUN vaihe menossa 3 vuotiaalla...)

Muistan taannoin lukeneeni jostain artikelin lapsen yöllisistä itkukohtauksista.

Artikkeli oli tosimielenkiintoinen,harmi etten muista leheteä,mut kuitenkin asiaan...

Siinä mainittiin et pienellä lapsella kun hän kehittyy vauvasta isommaksi,tulee joillakin yöaikaan hirveitä yöllisiä huutokohtauksia.

Lapsen pää ei kehity tarpeeksi nopeasti,eil aivot tjms ja kun rem-univaihe tulee,eli aikuinen menee sikeämpään univaiheeseen,pienen lapsen aivot ei mukaudu vielä siihen vaiheeseen ja siksi paniikkihuuto seuraa tilannetta.

Eli,otahan lapsesi syliin,lohduta ja laita takaisin sänkyyn..enenpitkää hän jatkaa unia mut ei koe itseään hylätyksi!

Voimia sinulle äitinä olemisessa:)

Itse olen 39 v mummi ja omalla lapsenlapsellanikin ajoittain samaa ongelmaa...eli et ihan yksin ole asiasi kanssa,mut tsemppiä!

Meillä 2v tyttö huutaa kuin palosireeni aina kun nukkumaan pitäisi käydä... ja minullakin tulee joskus tunne että tekisi mieli heittää tyttö seinää päin. Mutta tietenkään sitä ei tee, ainakaan kukaan normaali ihminen.