Tänään sain sitten "terveen" paperit.
Sairastuin parisen vuotta sitten synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja olen popsinut melkein siitä asti lääkkeitä.
Aluksi tein kaikkeni ettei kukaan huomaisi pahaa oloani enkä kehdannut sanoa etten jaksa enään. Lopuksi olin niin poikki että mieheni onneksi "raahasi" minut lääkäriin.
Ensin kaikki tuntui menevän vain pahempaan, lääkkeet ei toiminut ja niitä vaihdeltiin.
Miehen naama rupesi ärsyttämään ja syytin häntä kaikesta. Heitin jopa pihalle kun en vain jaksanut sitä.
Onneksi mieheni ymmärsi pahan olon ja olenkin kiitollinen että hän jaksoi minua.
Olin todella ilkeä hänelle.
Lopuksi (3kk kesti) onneksi löytyi lääke joka auttoi. Tuntui pahalta syödä lääkkeitä, mutta ilman niitä en varmaan olisi koskaan selvinnyt. Minulla oli jatkuvasti itsetuhoisia ajatuksia, ja käyttäydyin itsetuhoisesti.
Niin, asiasta toiseen, älkää äidit murehtiko yksin niitä pahoja ajatuksia vaan uskoltakaa hakea apua, vaikka mielenterveys toimistosta jos ei halua omaan terveyskeskukseen mennä.
Voimia kaikille!
Sairastuin parisen vuotta sitten synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja olen popsinut melkein siitä asti lääkkeitä.
Aluksi tein kaikkeni ettei kukaan huomaisi pahaa oloani enkä kehdannut sanoa etten jaksa enään. Lopuksi olin niin poikki että mieheni onneksi "raahasi" minut lääkäriin.
Ensin kaikki tuntui menevän vain pahempaan, lääkkeet ei toiminut ja niitä vaihdeltiin.
Miehen naama rupesi ärsyttämään ja syytin häntä kaikesta. Heitin jopa pihalle kun en vain jaksanut sitä.
Onneksi mieheni ymmärsi pahan olon ja olenkin kiitollinen että hän jaksoi minua.
Olin todella ilkeä hänelle.
Lopuksi (3kk kesti) onneksi löytyi lääke joka auttoi. Tuntui pahalta syödä lääkkeitä, mutta ilman niitä en varmaan olisi koskaan selvinnyt. Minulla oli jatkuvasti itsetuhoisia ajatuksia, ja käyttäydyin itsetuhoisesti.
Niin, asiasta toiseen, älkää äidit murehtiko yksin niitä pahoja ajatuksia vaan uskoltakaa hakea apua, vaikka mielenterveys toimistosta jos ei halua omaan terveyskeskukseen mennä.
Voimia kaikille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvähyvä :) Todella upeaa, että olet selvinnyt ja vastaisuudessakin tiedät mihin turvautua, jos sairaus uusii. t. toinen selviytyjä
Kertokaa lisää kokemuksistanne, Onnellinen ja Toinen selviytyjä!!! Mulla 2 lasta, tokan jälkeen karmea synn.jälk.masennus, jonka takia edelleen, 6 vuoden jälkeen, syön vielä lääkkeitä. Nyt alkaa biologinen kello tikittää viimeisiään ja mietin, uskaltaisko sitä sittenkin vielä kerran ryhtyä vauvahommiin. Eniten arveluttaa, uusiiko masennus lääkkeistä huolimatta.Millasia kokemuksia teillä tai muilla???
Minä en ole uutta vielä ajatellutkaan... Suurin apu ja tuki ja paljon kokemuksia löytyy kuitenkin Äimästä (oletko kuullut tai oletko jo jäsen?).
Ainahan tuo masennus ei uusi, mutta apua on kuitenkin tarjolla, jos niin käy.
olen aina haaveillut kolmesta lapsesta, mutta pakko myöntää etten uskolla siihen enään ryhtyä.. Kumminkin pelko masennuksen uusiutumisesta on niin suuri..