Kannattaisi vain isekä se Siwan kanssa, joku mukavan rempseä nainen.
Vaikka kuinka yritän töissä välttää ja olla pois naisen luolta, ei ole mahollista olla törmäämättä. Tänään nainen tuli luokseni tulostettujen paperien kanssa ja selitti minulle ongelmaa. Käteni melkein tärisi kun jouduin ojentamaan käteni naisen haarojen lähelle saadakseni laput raahattua näköetäisyydelleni, etäisyys oli alle 10cm hänen haaroista. Samalla en voinut olla vilkaisematta naisen haarojen väliä, oli kyllä niin kauniit ne farkkusääret että melkein päässäni sumeni ja käsivarrestani lähti voimat pois. Tällä erää en katsonut naisen kasvoja, katsoin vain tiukasti papereita mietteliään näköisenä.
Viime viikolla nainen käveli käytävällä vastaan ja katsoi hymyillen pitkään silmiini, pulssi nousi heti ja meni päiviä että sain naisen mielestäni vähän edes pois. Koen ahistusta ja olo on samalla pettynyt, välillä ehkä onnellinen? Koen siksi ahistusta koska tiedän etten pysty tätä naista saamaan, hän on varattu ja vaikka olisi sinkku ei liene sittenkään alkaisi olemaan kanssani. Hän sai minut tunnustamaan ihastukseni luomalla pitkiä katsekontakteja ja luulin todella että se tykkäsi minusta.
Nainen varmasti nauttii kun kiemurtelen kuin mato koukussa ihastuksen tuskissani, hän on niskan päällä koska tietää minun tunteeni häntä kohtaan ja minä en hänestä mitään, vain ne hänen vihjailevat ja kiusottelevat katseet silloin tällöin. Olisipa edes kylmän välinpitämätön tavatessa tai edes tavallinen kuten muutkin naiset.
On vuodenaika kun pitää viedä verokortti. Nainen aseman takia vein hänelle verolappuni, kun kävelin hänen luo, hän hymyili pitkään kasvoillaan kuin ilme: "Sieltähän se herra nyt viimein tulee, annappas se lappu nyt tänne niin katsotaan sitä". Annettuani verolappuni hänelle, hän ojensi sen etäälle kädessään yläviistoon ilmaan ja arvostelevaan tyyliin luki tietojani. Menin tästä esityksestä vähän hämilleni, olisihan hän voinut vain ottaa lappuni siihen pöydälle ja vilkaista sitä? Tämä nainen tietää siten myös tulotasoni, olo on kuin olisin alaston ja hänen arvostelun kohteena. Sillä itsellään tietenkin on isompi palkka, noh. yksi hailee....
Vaikka kuinka yritän töissä välttää ja olla pois naisen luolta, ei ole mahollista olla törmäämättä. Tänään nainen tuli luokseni tulostettujen paperien kanssa ja selitti minulle ongelmaa. Käteni melkein tärisi kun jouduin ojentamaan käteni naisen haarojen lähelle saadakseni laput raahattua näköetäisyydelleni, etäisyys oli alle 10cm hänen haaroista. Samalla en voinut olla vilkaisematta naisen haarojen väliä, oli kyllä niin kauniit ne farkkusääret että melkein päässäni sumeni ja käsivarrestani lähti voimat pois. Tällä erää en katsonut naisen kasvoja, katsoin vain tiukasti papereita mietteliään näköisenä.
Viime viikolla nainen käveli käytävällä vastaan ja katsoi hymyillen pitkään silmiini, pulssi nousi heti ja meni päiviä että sain naisen mielestäni vähän edes pois. Koen ahistusta ja olo on samalla pettynyt, välillä ehkä onnellinen? Koen siksi ahistusta koska tiedän etten pysty tätä naista saamaan, hän on varattu ja vaikka olisi sinkku ei liene sittenkään alkaisi olemaan kanssani. Hän sai minut tunnustamaan ihastukseni luomalla pitkiä katsekontakteja ja luulin todella että se tykkäsi minusta.
Nainen varmasti nauttii kun kiemurtelen kuin mato koukussa ihastuksen tuskissani, hän on niskan päällä koska tietää minun tunteeni häntä kohtaan ja minä en hänestä mitään, vain ne hänen vihjailevat ja kiusottelevat katseet silloin tällöin. Olisipa edes kylmän välinpitämätön tavatessa tai edes tavallinen kuten muutkin naiset.
On vuodenaika kun pitää viedä verokortti. Nainen aseman takia vein hänelle verolappuni, kun kävelin hänen luo, hän hymyili pitkään kasvoillaan kuin ilme: "Sieltähän se herra nyt viimein tulee, annappas se lappu nyt tänne niin katsotaan sitä". Annettuani verolappuni hänelle, hän ojensi sen etäälle kädessään yläviistoon ilmaan ja arvostelevaan tyyliin luki tietojani. Menin tästä esityksestä vähän hämilleni, olisihan hän voinut vain ottaa lappuni siihen pöydälle ja vilkaista sitä? Tämä nainen tietää siten myös tulotasoni, olo on kuin olisin alaston ja hänen arvostelun kohteena. Sillä itsellään tietenkin on isompi palkka, noh. yksi hailee....
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei ole miehen elämä helppoa.
Ei naisen ammatilla ole mitään vaikutusta tasoon mun mielestä, vain ulkonäöllä ja luonteella on.
On sillä vaikutusta siihen, minkälaisen miehen nainen kelpuuttaa.
Itse nauttisin tilanteesta. Jo se, että nainen katselee päälle tuntuu heeeetin hyvältä. Toki ei sitä kannata olla noin alistunut. Mitä jos olisit esimerkiksi papereita ottaessasi hieman sipaissut niitä mukavia farkkureisiä? Antaa hieman härskiä virnettä pitkiin katseisiin jne. Voisi naisellakin alkaa mielessä jotain pyörimään.
Toki hienosti kuvailit tapahtumat!
Hemskatti, hävetti tämä maanantainen "purkaukseni" että nyt ilkesin vasta tulla tänne :) Vähän hirvittää myös jos se nainen sattuu eksymään tälle palstalle ja tunnistaa itsensä kun tuli kirjoiteltua aika tuneella paljon tekstiä. Mutta nyt on ollut muutama helpompi päivä, heti se helpottaa kun ei ole tekemisissä.
Tavallaan hyvällehän se katsekontakti tuntuu, sydän hyppää kuperkeikkaa ja aina jos samassa tilassa ollaan saan osaksi naiselta katseen, kuten tänäänkin. Mutta riippuen katseesta/syvyydestä yms. sitten taas tuntuu niin turhalta, turhia haaveita.
Ei kyllä hirviä hipaista varattua naista töissä, ties minkä ahistelusyytteen vielä saa?
Olin kerran noin ihastunut erääseen naiseen. Tosin se ei ollut töissä, mutta vähän samanlainen tilanne ja jälkikäteen ylianalysoin kaiken. Mieleen jäi myös täysin käsittämättömiä asioita.
Eniten otti päähän juuri ne hetket kun nainen antoi ymmärtää että oli mahiksia vaikka sen tiesi ettei ollut.
Lopulta vain ärsytti kohdata se nainen kun sydän oli välillä kurkussa ja pää ihan sekaisin sen jälkeen, mutta sitten taas tiesi että toinen on kuin toisesta maailmasta ulottumattomissa.
Ei kannata jos on varattu. Itse yritin kun ei ollut ainakaan suoraan varattu. Pakit tuli joskus joka oli sitten nieltävä mutta ei se tilanne helpottanut ennen kuin en enää nähnyt naista.
Nykyään työpaikalla 20 tuollaista naista joten menee laskuissa sekaisin kehen heistä voisi olla ihastunut ja järki menisi jos joka päivä alkaisin miettimään mitä heidän puoliksi viekoittelevat katseet tai hymyt voisivat tarkoittaa.
Useimmat kuitenkin ovat varattuja ja suurin osa ellei kaikki todennäköisesti eivät edes kiinnostuneita.
Jos teit jo aloitteen tai tunnustit ihastuneesi niin nyt on aika unohtaa ja siirtyä eteenpäin. Kyllä se ajan kanssa jotenkin helpottaa.
Parasta on teoillaan osoittaa toiselle sekä itselleenkin olevan välinpitämätön sekä tietoisesti ajatella jotain muuta.
Ihminen hän on kuin muutkin ja maailmassa on loputtomasti muita naisia.
Itseäni helpotti tuolloin ihastuksen jälkeen suunnattomasti kun tajusin että olin yksi mies monista joka todennäköisesti häntä ihaili ja lopulta suhde olisi tuhoon tuomittu vaikkei varattu olisikaan.
Ollessani vielä tuon naisen lähettyvillä niin fiilikset vaihtelivat jonkin sortin onnesta kohdattuani hänet siihen että olin kuin maan nielemä kun häntä ei näkynyt jne.
Lopulta oli pakko riuhtaista itseni irti ja muuttaa tilannetta etten enää häntä näkisi.
Kaikkea ei voi saada.
Olisikin helppoa jos voisin vain lähteä, mutta töissä on käytävä ja nainen on samassa paikassa töissä, näen melkein päivittäin naista ja joskus pitää olla vielä töiden puolesta tekemisissäkin. Vaikein tilanne on aina jos nainen tulee käytävällä vastaan, en oikein tiedä miten reagoisin, hymyilenkö, katsonko ... aargh! Äkkiä sujahdan huoneeseeni kuten tänään, kun näin naisen kauempana tulevan käytävällä vastaan :)
Muiden naisten kanssa on helppoa, en koe mitään kuin työkaveruutta, rennosti voin moikata, enkä koe heidän katseessaan mitään erityistä.
Toki yritän unohtaa kaikin tavoin naisen, on tavallaan helpotus että tiedän naisen olevan varattu ja kun tunnustin hänelle, jos en tietäisi, sitten tämä vasta olisikin ihan hullun hirveetä.
Oh-oh! Kylläpäs nainen oli tälläytynyt tänää nii-in kauniiksi, korkokengät ja kaikki, hiukset nätisti aseteltuna.
Mutta nyt ei moikannut, olin juuri itse moikkaamassa tälle naiselle, mutta hän ignoorasi minut täysin, käveli vain ohi? Toisaalta tätähän vähän toivoinkin ja jos noin olisi käyttäynyt aina, en varmasti tätä tekstiä tänne olisi kirjoittemassa.
Voisiko tämmöinen reaktio naiselta johtua, kun viikonloppuna oli yksi tapahtuma ja jatkotkin oli tiedossa? Minä jäin pois, osaksi nimenomaan tämän naisen takia, en kestä nähdä häntä vapaalla. Pikkujoulut oli jo ihan tarpeeksi kidutusta nähdä hänen tanssimassa jonku toisen miehen kanssa. Jäin vain miettimään kun hän lähti perjantaina aikaisemmin töistä, lieneen käynyt kampaamolla, että olikohan sillä jotain mielessä?
Voihan se olla että kuvittelen vain omassa päässäni kaiken, koen vain omalta osaltani älyttömän voimakasta tunnetta kun näen tämän naisen. Silti hän on tavallisesti kyllä moikannut, siksi jäin miettimään?
Huoh! Kunpa tämä tunne lähtisi pois päästä, ihan hirveetä kun yks pyörii mielessä kokoajan ja pitää itsekseen analysoida naiseen liittyviä tapahtumia: mitä se nyt noin, missähän se nyt on, siellä sen askeleet kuuluu, siellä se puhuu, nyt se tuli töihin, nyt se lähti töistä, sitä sun tätä :/
Löytäis joku toisen naisen, ehkä se auttais tästä tunteesta pääsemään irti?
mä olen se ylempiarvoisempi nainen. mutta muista,ihminen minäkin. samalla tavalla ihastuin päätäpahkaa mieheen,ketä en voisi koskaan tapailla työni takia. ne kohtaamiset käytävillä kävi jo liiankin tukalaksi.. en tiennyt lähteekö taju vai kiljunko ja juoksen syliin! näimme sattumalta jokapuolella,koko ajan.. jopa työn ulkopuolella. sanoja ei vaihdettu,se olisi ollut liikaa. sitten se tapahtui. tiesin hänen olevan varattu,mutta kun vihdoin näin hänen naisensa siinä vierellä meinasin romahtaa. kaikki oli ohi. enää en tunne mitään. en pysty. en toisen omaa. huomaan kuinka haet katsettani edelleen,mutta en enää pysty. kiitos kaikesta ja onnea elämällesi :)
Hmm... aluksi vähä säpsähdin, mutta et ole onneksi se nainen :) Mutta eihän sitä työpaikalla tarvikaan tunteilla, esittää töissä normaalia työkaveria ja työn ulkopuolella päästää sitten tunteensa vapaaksi, sehän olisi aika jännääkin :)
Mutta juu, oman ihastuksen kohdalla taisi tapahtua nyt joku käänne, nainen vaikuttaa etäiseltä, ehkäpä tämä tilanne tästä nyt alkaa normalisoitua? Olen yhdesti jo tunteeni ilmaissut ja varattua en ala vonkaamaan, en ole niitä pelimiehiä.
Minulla on aika samanlainen tilanne töissä. Kuulostaa tutulta. Siis ihastus esimieheeni. :)
"Jos liitosta halutaan mahdollisimman pitkä ja onnellinen, tulee morsiamen olla sulhastaan älykkäämpi ja viisi vuotta nuorempi. Lisäksi puolisoilla on oltava sama kulttuuritausta.
Geneveläisessä korkeakoulussa tehdyn tutkimuksen mukaan nämä kolme tekijää parantavat avioliiton onnistumismahdollisuuksia viidenneksellä."
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2010030311236561_lz.shtml
Itse olen taustaltani maanmatonen.
Olin töissä paikassa jossa valtaosa oli alansa korkeakoulutettuja.
Sain yhdeltä siellä korkeassa asemassa olleelta naiselta viestin jossa hän pyysi anteeksi tekemättömiä asioita.
Mutta silti mielipiteeni on se että pidetään ne kädet siellä omalla puolella.