Neuvola- ja lääkäritutkimuksista

ööö... miksi haluaisit jättää väliin nuo käynnit? neuvolalääkärin sisätutkimukset ei ole niinkö gynellä kopelointia ja ronkintaa.

Vain nämä ovat "pakollisia": (kela vaatii) käy neuvolassa tai lääkärissä ensimmäisen kerran ennen 4. raskauskuukauden päättymistä.
Kun raskautesi on kestänyt vähintään 154 päivää (n. 5 kk), saat neuvolasta raskaustodistuksen joka on toimitettava kelaan jotta saat äitiyspakkauksen yms.

Sinun ei ole pakko suostua yhteenkään ultraan tai sisätutkimukseen jos et niin halua, ne ovat vapaaehtoisia, ei ketään niihin pakoteta :) silti suosittelen että käyt edes perus neuvolakäynneillä jossa siis kuunnellaan sydänäänet, mitataan verenpaine, tarkistetaan pissasta sokeri ja seurataan että vauvalla ja sinulla on kaikki hyvin yms. Tsemppiä raskauteen.

P.s toisaalta en ymmärrä miksi et suostuisi sisätutkimukseen tai ultriin sillä näillä tutkimuksilla selvitetään mm. mahtuuko vauva syntymään, onko oikeassa asennossa jne. Nämä tutkimukset eivät myöskään ole yhtä inhottavia kuin esim. gynellä otettava papa koe. Ja tarviihan sinun siellä synnärilläkin nämä sisätutkimukset kestää kun hoitajat kokeilevat kuinkapaljon kohdunsuu on auennut. Päätös on tietenkin sinun, eikä kenelläkään ole siihen nokankoputtamista.

Hei! Aloittaja tässä.
Minulla on jo yksi lapsi ja kun häntä odotin kävin kyllä jokaisessa kolmessa sisätutkimuksessa ja synnytyksen jälkeen jälkitarkastuksessa.
Nyt odotan toista, tosin vasta viikolla 4, mutta minulla on muodostunut päähän kamala pelko näiä sisätutkimuksia kohtaan. Ei, se ei sattunut viimeksikään. Minua vain hävetti kovasti olla siinä jalat levällään vieraalle ihmisille. Onnekseni silloin sain tingattua joka lääkärikäynnille naislääkärin/gynen.
Nyt kun odotan toista, nolottaa jo valmiiksi aloittaa se sama rumba uudelleen.
Terkkani oli tuolloin jo vähän silleen että hei oikeasti nyt, eikö se ole sama kumpi se on.. Mutta mulle se vain ei ole. En usko pääseväni tuosta ajatuksesta uloskaan.
Ja eikö ole parempi, että tilanne joka ahdistaa muutenkin, tehtäisiin mahdollisimman vähän stressaava ja ahdistava?
Asun pienellä paikkakunnalla ja täälä kaikki muut käyvät tällä mieslääkärillä, siis kaikki jotka tiedän, mutta minä olen aina vaatinut sen naisen joka ei täälä edes käy kuin harvoin. Toimii siis pääasiassa viereisellä paikkakunnalla.
Synnytyksessä mua ei pelottanut kuitenkaan yhtään että tuleeko sieltä ovesta kohta nyt nais- vai mieslääkäri. Nainen kuitenkin oli ja miehiä synnytyssalissa ei ollut koko aikana ketään muita kuin mieheni. Jälkitarkastus suoritettiin synnytyssairaalassa ja silloin sattui olemaan kans naisgyne vaikken erikseen vaatinut.
Mä tiedän että moni pyörittelee sielä nyt silmiään tälle mun kammolle ja saattaa jopa ajatella että "mitäs rupeat lapsia tekemään kun et edes sisätutkimuksia kestä". Raskaus on kuitenkin loppujen lopuksi lyhyt aika, ja jos en niillä kolmella sisätutkimuskerralla käy, ei sillä ole väliä enää raskauden jälkeen kun lapsi on sylissä. Tietysti menisin sitten ite vaikka miljoonan miesgynen luona käymään jos epäilisin että jokin on vinossa.

Turhia sisätutkimuksia pyritään aina välttämään. Ei me lääkärit ihan huviksemme ronkita!

Miehet ovat yleensä PALJON helläkätisempiä kun naiset; eivät ronki ollenkaan. Valitsen aina miehen nykyään jos vain voi, en enää halua kokea kovakouraista käsittelyä vuositarkastuksilla.

Hei.
Eli minä voin kieltäytyä sisätutkimuksista, eikä minua rokoteta siitä? Tietysti tiedostan että se rokotus voi olla se, etten itse huomaa jonkin olevan vialla ja kaikki meneekin pieleen. Ärsyttää vaan valmiiksi kun jos nyt sanon sitten jossain vaiheessa terkalle, etten halua sisätutkimuksia jos ei erikseen ole mitään välttävää pakkoa, tiedän hänen yrittävän selittää niitä näitä kuinka se olisi kuitenkin hyvä. Mielestäni jokaisen terkan pitäisi ymmärtää, että eiköhän jokainen nainen ole etukäteen tutkinut asiaa ja punninnut asioita, eikä ole just sillä sekunnilla sitä päättänyt. Antaisivat vain olla heti kun kerrotaan mitä ei halua ja mitä haluaa.
Nim.merkki "kesällä tulee vauva": mulla oli viime raskaudessa nainen joka kerta eikä mulla kyllä tehnyt kipeää, että itse kyllä edelleen haluan sen naisen siihen hommaan jos vain mahdollista ja jos sisätutkimuksisa käyn.

En ymmärrä miksi ihmeessä vanheimpainrahan saaminen on kiinni jälkitarkastuksesta!!? En todellakaan ymmärrä, voisko joku selittää... :D Onhan se vastenmielistä joutua ronkittavaksi synnytyksen jälkeen, kun on parantumisvaihe menossa.... Mutta toisaalta kyllä tuollaisen koettelemuksen jälkeen on hyvä, että paikat tarkistetaan varmuuden vuoksi. Mutta tuon ei sais olla perusteena vanhempainrahalle, pitäs riittää että mukula on maailmassa ei pimpin tila :D

Kiitos huojentavasta tiedosta fgwr! Olispa kyllä todella erikoista, jos se tutkimuksesta kieltäytyminen tarkottais vanheimpainrahan eväämistä! Luojan kiitos.

Kandi olen ja nainen itsekin. Muistan kyllä, että oli kamalaa, pelottavaa, ja hieman noloa käydä gynen tutkimuksissa aikaisemmin. Sit kävin gynen kurssin ja näin asian toiselta puolelta. Kaikki nuo tunteet unohtuivat ainakin itseltäni ja käytyäni tutkimuksessa sen jälkeen se oli huomattavasti mukavampaa, ei ollenkaan kauheaa. Sitä miettii aina miten saisi kaikille gynen tutkimusta kammoaville sen tunteen välitettyä, miten neutraalina lääkäri sen tutkimuksen kokee. Nimittäin se on todella neutraali, tavallinen ja normaali asia. Jopa ensimmäisiä kertoja tutkiessaan. Kokemattomana sitä mietti lähinnä miten päin nämä välineet nyt tässä kädessä ovatkaan ja miten saan tutkittua ettei potilaaseen vaan nyt satu. Mutta aivan sampoja asioita sitä miettii mm. korva-nenä-kurkkupotilasta tutkiessaan. Ja vaikka kokemattomampi olenkin, niin aivan samalta se tuntuu sitä suuta tutkia. Ei sitä mieti, että hehee, tässäpä katselen naisen alapäätä, vaan ajatus lähinnä onko kohdunsuu auki, näkyykö tulehduksen merkkejä, minkä kokoinen kohtu, loppuraskaudessa miten päin se lapsi on ym? Ihan yhtä lailla kuin suuta katsoessaan etsii niitä tulehduksen merkkejä, limakalvojen kuntoa, nielurisojen kokoa ym. Ja nämä kandin ajatuksia. Neuvoloissa on enimmäkseen lääkäreitä, jotka tekevät sitä paljon ja heille se on vielä tavallisempaa.

Suosittelisin kuitenkin, että kaikista negatiivisista tunteistasi huolimatta kävisit neuvolatutkimuksissa. Eihän se pakko ole, mutta pienellä itsesi tsemppauksella siihen varmasti pystyt ja saat tietää, että lapsella kaikki on hyvin. Ja mielessä pidät ajatuksen, ettei se lääkärille ole yhtään sen kummempaa kuin minkään muunkaan asian tutkiminen.

Ilman sisätutkimusta olisi jäänyt minulle täysin oireeton Bartholinin rauhanen huomaamatta ja tulehdus olisi hyvin todennäköisesti tarttunut vauvaan. Ehdittiin tilanne huomata ja lääkitys päälle. Inhottaviahan ne tutkimukset on mutta kun nimenomaan niissä voi paljastua ongelmia jotka jäisivät muuten huomaamatta. Sen ajatuksen voimalla ne jaksaa :-)

Itselläni on takana yksi syöksysynnytys ja toinen lapsi syntyi hieman ennen aikojaan keskosena. Ei tulisi mieleenkään jättää ainoatakaan sisätutkimusta väliin raskaana ollessa, parasta olisi varsinkin omassa tapauksessani jos siihen pääsisi loppuraskaudessa vaikka joka neuvolakäynnillä niin tietäisi mitä siellä alakerrassa tapahtuu.

kyllä munki mielestä noi tutkimukset on tärkeitä! Mulla huomattiin ekassa tutkimuksessa ja ultrassa ettei kaikki ole kuin pitäisi, kohdunkaulan syövän vahva esiaste löydettiin. Ja raskauden viimeinen kolmannes kuljettiinkin kerran viikossa sisätutkimuksissa. Lopuksi se jo kävikin ihan rutiinista, ja hyvillä mielein sai lähteä aina kotiin, kun kuuli että kaikki on kunnossa!