Epäusko....usko. No kumman tien valitsen, uskon vaan hyvään vai valmiiksi luovutan jo?? Niin ikävöin sinua ja haluaisin käpertyä syliisi, koskettaa sinua hellästi, hyväillä ihoasi..tutustua sinuun hitaasti. Mutta kirjoitan vain, että no katsotko aikataulusi, ehditäänkö tavata, niin suunnittelen sitten omat menoni. En pysty kertomaan, että haluan lähellesi..pelkään niin mielettömästi, että sinun tunteet ovat erilaiset. Miksi tää elämä on niin vaikeeta, miksi ei voi kertoa, mitä tuntee? Sitten toinen pelästyy ja pakenee.. Tunteeni ovat niin voimakkaita yleensäkin, että ne ovat varmaan pelottavia. Kun ihastun, niin ihastun joka solulla ja haluan kokea sen kaikilla aisteilla. Nyt meinaan pakahtua, kun en voi sitä kertoa. Osuisiko kerrankin kohdalle ihminen, joka tuntee myös minua kohtaan?? kyyneliä, kyyneliä, en kestä enää pettymyksiä...
Ei tule mitään / tästähän tulee jotakin !!
naisimmeinen
10793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ehkä se mies miettii sinusta samallalailla? ja siinäpä vasta umpisolmu onkin.Mullakin
on erääseen vasta tapaamaani naiseen liittyen samanlaiset aatokset...haluaisin vain
tutustua ilman kiirettä, mutta se pettymyksen pelko saa ihastuneen miehen varovaiseksi ja hiukan myös pessimistiseksi..."taas tässä kävi näin" mutta kun kaikki
on vasta niin alkuvaiheessa, ei haluais olla liiankaan innokas..ettei toinen pelästy.Just
samoin ajatellaan.Et ole yksin.
ihan sama mulla, kylläpä tulin iloiseksi viestistäsi ! En uskoisi, että oikein nauran..kun äsken ulkona kävellessä rakastamassani lumipyryssä tuli niin monet kyyneleet pitkin poskia, kun tekee ihan kipeätä...kuinka häntä kaipaan. Kuinka voi näin tuntea, olemme vasta tavanneet. Ajattele, jos tämmöset ihmiset tapaisi, niin kuin sinä ja minä ja sitten uskaltaisimme sanoa mitä tunnemme ja saisimme nauttia kaikesta mitä se antaa..vitsi se olisi mahtavaa.
Ollanko jotenkin erilaisia, niin nopeita ja vahvoja tunteissa? Millainen partneri meille sopii? Toisaalta, jos en tunne toista kohtaan, niin sitten en vaan tunne, sitten minulle on ihan sama nähdään vai ei. Jos ei mitään kuulu, niin ei paljon hetkauta. Sellaisen kanssa osaisin olla rauhallinen, mutta enhän minä sellaista kumppania halua.
Kivaa, että meitä on edes kaksi ihan hullua : ) jotenkin jo helpottaa. Kiitos viestistäsi ja toivon, että nainen on ihan hulluna sinuun, mutta ei uskalla paljastaa : ) toivottavasti tarinanne päättyy onnellisesti - se ois hieno juttu se
Kiitos tuosta, mutta jäitä hattuun ja tarkkaillaan varovasti kuikkien tilannetta.Mut hyvät yöt sulle sinne.Entäpäs jos olisitkin HÄN? no eihän se voi tapahtua, eihän...
ei varmaan voi niin onnellisesti tapahtua. Oletkohan pysynyt coolina, minä yritän, en viestittele, en mitään - vaikka ajattelen häntä tosi paljon, töistäkään ei meinannut tulla mitään, kun hän tuli mieleen...
miks tää on näin älytöntä??
olen pysynyt...odottelen, just sitä jonkinlaista viestiä.Ja niin aika kuluu jos molemmat
ajattelee pysytellä viileenä? ajatukseni kieltämättä harhailee työpäivän aikana usein
juuri hänessä ja mitä hän mahtaakaan aatella tälläkin hetkellä.Kun ei voi tietää, niin
siksi sitä mietinkin..ja kohta kun rupean nukkumaan, vaivun unelmoiden yönsyliin ja
aamulla työmatkalla taas ajatukset palaa häneen.Ihmeellinen nainen, ja miten pian
saikaan mut pauloihinsa? no minä nyt ihastun luonnollisen kauniiseen naiseen, mutta
näin nopeasti..se yllätti itsenikin, hänessä vaan on se jokin.
Ihan tässä mietin, että miten sinulla meni?? Minä nyt sitten uskaltauduin uskomaan lopulta, kun kerran alussa otsikossa kehotit : ) ja aivan ihanaa on ollut. Lomakin ehdittiin jo yhdessä viettää ja sekuntiakaan en vaihtaisi pois....mutta oli tuo alku vaikeaa.
Toivottavasti kivasti meni sielläkin suunnassa. Aina kannattaa ottaa riskejä/ voittaa pelkonsa ja niin voi elämässään löytää jotakin arvokasta, pelkäämällä jää monesta paitsi....
Toivottavasti hän ei pelästy ja pakene liian kiireeseen aikatauluun.....
Saisi ainakin sanottua sanottavansa kasvotusten..... Jos on liian kiire, niin sitten pitää vaan yrittää sanoa mahdollisimman suoraan ja selkeästi asia, jotta ei aiheuttaisi säröjä tiukalle säädettyyn aikatauluun. Siksikin sähköposti voisi olla hyvä vaihtoehto. Ainakin antaa. Oikolukemalla/ignooraamalla säästyy paljon aikaa!
Kun onhan kyse suurisydämeisestä ihmisestä, joka ajattelee sydämellään ja on kuin äiti teresa. Tänne vain hänen syleilyyn kaikki haavoitetut. Minä rakastan teidät ehjäksi!
Ihan kaikki, jotka ovat riittävän ehjiä minun täydelliseen maailmaani..... Sitten minulla on voimia rakastaa heidät kaikki ehjäksi ja on annettavaa vaikka naapurin ruunalle! ( sillekin uhmakkalle, joka joutui ruunattavaksi, koska oli liian täynnä testosterenia) Korskuu ja kuopii, kesyttetynäkin..... joten poistetaan pallit, siinä se, ihmisen ratkaisu!
Sopeutuminen?
Ihan totta, vaatii voimia ottaa liian heiveröinen ja toisaalta liian vahva kasvatikseen....
:D
noin ihan vaan elämästä - ei sitten lopulta tullut mitään!
Mutta jäi kauniita muistoja ihanista hetkistä, vielä en kykene täysillä edes suremaan. Mielenkiintoista nähdä kuinka hullaantunut olin alussa. Nyt taidan olla järkevä, enkä enää hullaannu kenestäkään, tutustun ihan vaan kaverina ja jos se kantaa johonkin niin sitten ok. Toki tähän vaikutti niin niin monet asiat...
Mutta pakkohan ihmisiin on tutustua ja on se sitten kamalaa huomata esim. 3 kk:den alkuhuuman jälkeen, että ei tämä suhde ole sellainen...kyllä minulla on paljon opittavaa.
Ihanaa kesää kaikille - kuitenkin