näin olen aikanaan kuullut. Ja Jumalan rauhalla erottaessa tunnustetaan oma ja toisen usko, onko näin?
Nykyisin ei varmaa juurikaan tervehditä. Onko se nyt ettei voi, onko tämä sitä?
Nimimerkit "vl - uskova" ja "etsivä - xx" tai muut joista tunnistaa rauhanyhdistykseen väen hengen voisitteko vastata mieltäni vaivaavaan kysymykseen "Liikkeemme häpäisijät" avauksen alla nimimerkki on ko l. Sama kuin alla oleva.
Nykyisin ei varmaa juurikaan tervehditä. Onko se nyt ettei voi, onko tämä sitä?
Nimimerkit "vl - uskova" ja "etsivä - xx" tai muut joista tunnistaa rauhanyhdistykseen väen hengen voisitteko vastata mieltäni vaivaavaan kysymykseen "Liikkeemme häpäisijät" avauksen alla nimimerkki on ko l. Sama kuin alla oleva.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Hei käykkää vastaamassa minulle kiitos.
Tervehtimisellä on aivan tavanomainen tervehtimis-merkitys ja lisäksi siinä tunnustetaan yhteinen usko molemminpuolisesti. Vl:t tervehtivät toisiaan myös tavanomaisilla arkipäiväisillä tervehtimis-muodoilla. Jokaisella on vapaus valita tervehtimis-tapansa.
Anteeksiantamus tulee Jumalalta Jeesuksen sovintotyön kautta. Anteeksiantamuksen sanansaattaja on epätäydellinen. Kun sanansaattaja on uskovainen, hänen Pyhän Hengen valtuuksin julistama synninpäästö on oikea.
Esimerkkisi mukainen alkoholismiin (sairastunut) pappi on kelvoliinen julistamaan synninpäästön.
Tämä on tietysti ääri-esimerkki, mutta kuvastanee hyvin, ettei usko ole pois jostakin yksittäisestä teosta tai sairauden aiheuttamasta ongelmasta.
kiitos vastauksesta "jussin tussi"! Haluan vielä hiukan kysyä. ...eli mitä sillä tarkoitat, ettei usko ole pois yhdestä synnistä. Selitä nyt selvemmin... ai ettei ole silleen kuitenkaan ihan heti korjata syntiä pois. Jotain kumman hyvääkin opissanne. Väännä rautalangasta tälle tokkolle vie, kiitos.Hitsi , katos mää olen todella kiinnostunut uskon asioista. Ja ei ole pois suljettua, et mää halun kanssa uskoa. Siis mun lähiomainen "peri hyvän osan" itse meinaan ettei.
kuten huomaat edellisestä viestistä olen hiukan ottanut.
Luen aamulla vastausta.
Jos esimerkki kuvaisi paremmin?
Olet menossa kauppaan ja kompastut jalkakäytävällä. Kaverisi sattuu paikalle ja kysyy, "miksi makaat maassa".
Vastaat, että liukastuin..! Sitten jatkat matkaa.
Eli kompastuksestasi huolimatta olet matkalla maitokauppaan ja sieltä kotiin, vaikka kompastumisesi oli ylimääräinen kuvio kauppareissullasi.
Ts. On kysymys tien valinnasta ja kompastuminen ei vaihda tietä toiseksi, olithan edelleen matkalla kauppaan.
Usko ei merkitse sitä, että olisi synnitön, vaan se merkitsee sitä, että on valinnut elämän tien ja langettuaan tahtoo nousta edelleen jatkamaan matkaa samaa elämän tietä. Kompastuminen hidastaa matkaa ja paha kompastuminen saa matkan keskeytymään. Samoin synti hidastaa ja kertynyt synti saa uupumaan ja luopumaan uskon päämäärästä.
Usko on tahdon asia. Usein esim puhujat toteavat, että "tahdon uskoa", niin se merkitsee, että on halu ja tahto uskoa. Ihminen itse päättää tuosta tahdosta, mutta uskon voi antaa vain Jumala.
Ihminen ei voi sanoa esim, että meikkaaminen tai korvakorut ovat kadottavia syntejä. Tuomiovalta on Jumalalla ja Jeesuksella. Korvakoruista/meikeistä kuitenkin näkee, että on halu seurata maailmallisia tapoja.
Niin, minkä maan tapoja sitten helmet on ja papiljotit?
Viime toukokuussa helluntaiseurakunnan kuoronjohtaja sai puolentoista vuoden vankeustuomion oman lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Elokuussa Helsingin käräjäoikeus langetti helluntaiseurakunnan evankelistana aiemmin toimineelle miehelle viiden vuoden vankeustuomion. Syynä oli lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö.
Lokakuussa Iltalehti uutisoi tunnetun helluntaipastorin saamasta puolen vuoden ehdollisesta vankeustuomiosta. Asian käsittely jatkuu hovioikeudessa
Tässä jatkuu ja on hyvin havaittavat "pienet" vivahde-edot Kristususkon ja Kristususkon välillä.
Hei Jussi!
En ole käynnyt tällä foorumilla pitkiin aikoihin, joten en tiedä oletko ollut sinä täällä.
Teidän vuotuinen hengellinen kesäfestari on lähestymässä, kysynkin kannattaako tuohon tulla käymään.
Loma minulla on heinäkuun puolesta alkaen.
Osallistuuko sinä näihin, jos on mahdollisuus.
Jumalan tussilla tässä kiinnostava esim. Pikku synti ei kuoleva uskoa?
Tätäkö oppia nyt käännellään, et saadaan liikkeen ulkopuolisia valheellisesti seuroille.
Ko. tervehtiminen on uskossa paisumista, kun tervehtii niin korostaa omaa uskoaan ja erinomaisuuttaan, ja samalla muka todistaa tervehdittävän uskontilaa. Näin ne tervehti nämä harhassa olleet hoitohörhöt ja seksuaalisessa umpikujassa olevat uskovaiset pedofiilitkin. Tuo on ihmisten tuomaa halveksittavaa omavanhurskautta, iljettävää ja törkeää lähimmäisen halveksimista, vl ei tervehdi esim. oman seurakunnan kirkkoherraa (ellei ole vl) koska heidän mielestään vain vl on ainoa ja oikea kristitty, se on Jumalan pilkkaa ja siitä kuuluisi saada rangaistus, ainakin sakkoja tai vähintäänkin huomautus.
c ja me kaikki ei VL: t, tuo "Jussi tussi" mikäli nyt olikaan VL vastasi, niin fiksusti ja ymmärettävän selkeästi. Et voisisi lähteä, vaikka suviseuroihin.
Ja en minä muuten kaipaa, et VL:t tervehtisi minua Jumalan Tervellä, kun en millään tapaa ole jäsen siinä. Ja sanni vastaaja ette valitsevat välillä muitakin tervehdyksiä. Kyllä on kuullut et mukava huumorimeininkiä löytyy. "C " miksi tuo asenne, me olemme sinun kanssa vieraana VL foorumilla, sinuako ja kirkkoherraa pitäisi tervehtiä Jumalan terveellä. Älä saa*tanassa nyt puhu omiasi. Mennään muualle täällä voi tapahtua parannus l. mielen muutos. Tämä vl -opetusta tarttuu meihin?
Eiköhän tuo "Jumalan terve" ole vain farisealainen tapa osoittaa, että
"hyvin menee" vaikka ei menisikään.
Se on eräänlaista oman hurskauden osoittamista ja ulkokultaista
näyttelemistä.
Vanhassa testamentissa tervehditään siunauksella muitakin kuin israelilaisia.
1. Moos. 47:7
Sitten Joosef haki isänsä ja toi hänet faraon eteen, ja Jaakob tervehti faraota toivottaen hänelle siunausta.
Uudessa testamentissa Jeesus opettaa:
Matt. 5:47
Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?
1. Piet. 3:9
Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen. [Room. 12:14; 1. Tess. 5:15]
Luukas 10
5 Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle kodille.' [Matt. 10:12,13]
6 Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille.
Tässäkin kehoitetaan aina toivottamaan rauhaa. Tässäkään ei kehoiteta ennakoon arvioimaan kuka on rauhan ansainnut.
Mutta sitten on yksi kohta Raamatussa mikä poikkeaa kaikesta tästä:
2. Johanneksen kirje 1
Varoitus eksyttäjistä
7 Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä. [1. Joh. 2:18, 1. Joh. 4:1]
8 Katsokaa, että ette hukkaa sitä, minkä me olemme työllämme saaneet kokoon, vaan saatte täyden palkan. [1. Kor. 3:8; Gal. 4:11]
9 Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika. [1. Joh. 2:23]
10 Jos joku tulee teidän luoksenne eikä opeta tällä tavoin, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä edes tervehtikö häntä. [Room. 16:17; Tit. 3:10]
11 Se, joka lausuu hänet tervetulleeksi, osallistuu hänen pahoihin tekoihinsa.
Raamatussa on selkeästi kahdenlaista opetusta tervehtimisestä ja siihen sisältyvästä siunauksen toivottamisesta.
Itse pidän oikeana ja Raamtun mukaisena Rauhan Sananan tapaa tervehtiä kaikkia esim. seuroihin ensimmäistä kertaa tulevia Jumalan terveellä. Tapa missä ihminen arvioi toisen ihmisen uskon ja sääntelee Jumalan siunausta ei voi olla Jumalan mielen mukaista. Aatteellinen ateisiti, joka loukkaantuu tervehdyksestä voi jäädä Jumalan siunauksen toivottamisen ulkopuolelle, koska hän itse torjuu Luuk. 10:6 mukaisesti. Minusta tulee myöskin muistaa että Raamatussa lukee:
Jes. 55:
10 Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
11 niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. [Joh. 6:63]
Seurojen ulkopuolella minä tervehdin kaikkia sanomalla päivää, hyvää huomenta, iltaa, näkemiin enkä erottele sitä onko joku kenties uskon sisar tai veli. Minusta uskosta ei pidä tehdä sillä tavalla "numeroa" että esim. työpaikalla aamulla olisi olemassa kahdenlaisia tervehdittäviä ihmisiä.
Mietityttävät todella, arvelet minun olevan rauhanyhdistyksen väen hengen tunnistava. Valitettavasti minä en aina ja kaikessa tunnista tapakulttuuria, koska en ole syntynyt sen piirissä. Minä tutkin joka ikisen minulle tuotavan opin tai tavan erikseen ja yritän tutkia Raamatun ja Tunnustuskirjojen valossa. Tämä on yksi niistä asioista.
Minä noudatan Jeesuksen sanoja:
Matt. 5:47
Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?
ja Pietarin opetusta:
1. Piet. 3:9
Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen. [Room. 12:14; 1. Tess. 5:15]
Meidän tehtävämme on levittää hyvää sanomaa.
Kyllä periaatteessa tuo on uskon tunnustusta. Sydämen uskolla ja suun tunnustuksella autuaaksi tullaan. Toisaalta se voi olla totuttu tapa. Esimerkiksi Itävallassa ja osassa Saksaa sekä katolilaisten piireissä mahdollisesti muuallakin käytetään ihan yleisesti samaa tarkoittavaa tervehdystä: Grüß Gott!. Itävallassa sillä tervehditään ihmisiä. Suomessa vanhoillislestadiolaiset käyttävät Jumalan terve- sanaa. Jos vl erehtyy sen muille sanomaan, niin ehkä samaa vastausta ei tule tai tulee, riippuen ihmisestä. (Vastasin nyt, kun toisessa ketjussa erikseen pyysit minua vastaamaan.)
Niin eikä VL-ihminen tervehdi edes vahingossa muita uskovia. Se on ylimielisyyden merkki.
Hei!
Isot kiitokset runsaista vastauksista kaikille keskustelijoille. Pari vastaajaa oli osannut vastata todella selkeästi ja ymmärrettävällä kielellä.
Ehkä uskonasiat on hyvä osata kertoa selkeästi, arkisesti ja ilman raamattua.
Aina se ei vaan toimi raamatusta poiminta. Näistä uskonjutuista kun juttelee, niin monesti taskusta kaivetaan raamattu. Ja siitä uskossa edennyt lukee kohtia, ei sellainen oikein toimi, pitäisi saada tutustua kotioloissa kohtiin. Oikeastaan joskus näissä uskomisen asioiden mietinnässä joidenkin kanssa on niin pihalla, et olisi ihan sama jos kanssa keskustelia kaivaisi taskustaan nopeasti huumaavaa päihdettä tarjotakseen.
Voin kaikille vastaajille(muille myös) tällä foorumilla kertoa, et uskonasia alkaa kiinnostamaan, kun ihminen rauhoittuu n. 20-vuotiaana.
Silloin kannattaa jalkaantua puhumaan, selkeästi nykyisellä ymmärrettävällä kielellä uskonasioista. On hyvä muistaa, et kaikki nuoret eivät ole esim. istuneet koulun uskonnon tunneilla.
Mikäli potentiaalia kynäilyyn riittää, jatkakaa kirjoittelua SRK:n julkaisutoiminnassa.
Jumalan siunausta työllenne ja me kaikki voimme toivoa, että sana aukeasi.
Toivon et saisin uskoon voimaa. Vielä mietityttää sovintoevankeljumi puhtaudessaan. Jää seurailemaan, niin minulle tulee uskonnollisia lehtiä mm. päivämies.
SRK:n Päivämies lehti ei juuri paneudu pintaa syvällisemmin asioihin. Ja tai kieli ei aina ole "selkokieltä". Ymmärtääkö aina edes äidinmaidossa uskon saaneet kirjoitettua kieltä?
Kiva, kun sait jotain irti vastauksista! Varmaan havaitsit, että en laittanut lainauksia Raamatusta. Raamattu on kirjoitettu siten, että sitä ei voi lukea "tyhjäksi". Niinpä pelkät lainaukset ovat hyödyttömiä. Olet oikeassa, ettei "se poiminta" toimi. Jumala on tarkoituksellisesti kätkenyt Sanansa viisailta niin, että sitä ei voi väkisin ottaa.
"Vielä mietityttää sovintoevankeljumi puhtaudessaan."
Epäilysi on aivan inhimillistä. Kerron tähänkin esimerkin, joka kuvaa, miten evankeliumin puhtauteen voi luottaa.
Kun maassa kasvaa pieni puun taimi, se saa vedestä ravinteita ja kosteutta solukkoonsa voidakseen kasvaa kukoistukseensa.
Kun puun juurelle kaadetaan vaikkapa rapaojasta otettua savivelliä, niin mitä tapahtuu? Puun juuristo imee puhdistetun veden runkoonsa ja lehtiinsä, eikä puussa näy jälkeäkään kasteluveden savisuudesta..
Samoin on evankeliumin kanssa. Ihminen kylvää epätäydellisenä ja ihminen niittää, mutta sen kasvun antaa Jumala. Näin usko ei ole edes sen varassa, onko Raamatussa kaikki käännetty pilkulleen oikein, tai ovatko aikakaudet oikein.
On todella ristiriitaisia ajatuksia.
"Jussin tussi" niin sinä, kuin minä kirjoittelemme täällä anonyymiä. Joten emme todella tiedä "kenen lauluja" laulamme. Ja näin jatkamme.
En kyllä oikein itsekään tajua, mikä sinussa vetää minua puoleensi.
Ajatuksesi, kaikki, se tapa jolla ne tarjoilet. Olen kai tuomassa tähän liikaa mukaan tunnetta.
Tuntuu, että tarjoat minulle pikku naposteltavaa hyvän punaviinin kera. 0Ehkä minun kannattaa jäädä makusteleen rauhassa, vai mitä ehdotat?Jospa otan vähän ilmaa siipien alle. Leijun vielä pienen hetken tyhjän päällä. Ja annan sisimpäni etsiä, mitä nykyisyys pitää sisällään, jos tuntuu et menneisyys vangitsee -varjojaan heitteelee ja tulevaisuus pelottaa. Mitähän tästä oikeastaan käsiin lopulta jää.
Juttelin 50 -luvun lopulla syntyneiden, minulle rakkaiden kanssa omista ja sinun ajatuksista. Heidän nuoruusvuosina, vaikutti kosossalainen hengi, eikä noita aikoja voi muistella rauhan ja ilon aikana pyhässä hengessä. Sanovat et hienoa, jos uskotaisten opetus olisi näin, kuin kauniisti annat kuvan. Tulipa mieleen kirjoittaisitko sinä Päivämieheen samalla tavalla.
Minä kyllä voin elää oman elämäni ja ajatella, heidän mielestään parhaaksi katsomallani tavalla. Ehkä minä oikeastaan haen itselleni sopivaa uskonyhteisöä, saisin osallistua ja kuulla..!
Vl-läiset ovat luopuneet raamatullisesta tervehdyksestä!
Sehän on:
RAUHA TEILLE tai JUMALAN RAUHAA!
Näin tervehtivät Jumalan lähettämät enkelit ihmisiä.
Vl-läisille ei kelpaa Jumalan antama ohje vaan he pyrkivät tässäkin asiassa
olemaan Jumalaa viisaampia korostaakseen omaa seurakuntaansa.
Se on eräänlaista omavanhurskautta ja oman yhteisön erinomaisuuden korot-
tamista.
Ei tuo tervehtiminen nyt sentään ole oman uskon tunnustamista vaan
ulkoinen tapa.
Jussin tussi. Ja miksei myös mietityttävät todella. Raamatun lainaukset ovat varmasti "kuivia" luettavia. Vanhoillislestadiolaisess perinteessä kuitenkin tarjotaan paljon sellaisia asioita itsestäänselvyytenä, joita perustellaan vain yhdellä jakeella ja sivuutetaan kaikki muut jakeet, jotka sisältävät toisenlaisen ajatuksen. Jotenkin minusta tuntuu, kun luen Raamattua, että painotus millä poimitaan jakeita on erottavaan tulkintaan pyrkivää, ja se mikä on rakauden sanomaa painetaan pois näkyvistä.Tämä saa minut päivä toisensa jälkeen, viikko viikolta kuitenkin epäilemään onko vanhoillislestadiolaisuus totuus. (ja sitten palaamaan sanaa kuulemaan). Tosin nyt on alkanut enemmän kuulua saarnoja, joissa rakkauden osoittaminen muitakin kohtaan on esillä. Tällä on siinä mielessä perustavaa laatua oleva merkitys, että kaikkein lähimpänä ihmistä ovat omat lapset. Todellisuus on se, että suuri osa lapisistamme ei ole "kuullut kutsua". Niin kauan kuin me vaellamme täällä maanpäällä, meillä on ne ihmiset, jotka meille on annettu rakastettavaksi. Rakkaudelle ei ole ehtoja. Jumalan terveen nykytulkinta ei ole rakkauden sanoman viemistä. Sille siunauksen toivomiselle on Raamatussa ainakin yhtä monta perustetta tai itse asiassa enemmän kehoituksia, jopa vihamiesten rakastamiseen. Ilman Raamatun jakeita kyseessä olisi vain minun mielipiteeni. Luterilaisen opetuksen mukan opetusta arvioidaan Raamatulla. Raamatun syvin olemus ei aukea yksittäisistä jakeista, ne ovat keskenään jopa päinvastaisia sisällöltään, kuten tässä tervehtimisasiassa. Ainoa avain Raamattuun on vanhurskauttamisopin puhtaus ja sen ymmärtäminen, että Raamatussa toisen ihmisen rakastaminen on ensisijainen, sen esimerkin mukaan, että Kristuskin rakasti meitä. Kokonaan toinen merkitys on sillä, että puhutaan toisesta opetuksesta ja sananjulistajan opin puhtaudesta. Siitä minusta on kyse jakeissa
9 Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika. [1. Joh. 2:23]
10 Jos joku tulee teidän luoksenne eikä opeta tällä tavoin, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä edes tervehtikö häntä. [Room. 16:17; Tit. 3:10]
11 Se, joka lausuu hänet tervetulleeksi, osallistuu hänen pahoihin tekoihinsa.
Jos kutsuisimme jonkun opettamaan seuroissa, että ihminen pelastuu lain teoilla, hän turhentaisi evankeliumin. Tai että gnostilaisen ajatusmallin mukaan pelastuksen vaikuttaisi Jumalan kaltaiseksi tuleminen. Pelastumme vaikka olisimme viimeisellä hetkellä Isännän hedelmätarhaan palkattuja. Oleellista ei ole samankaltaiset ulkonaiset tavat vaan oikea opetus armonvälineistä (sana ja sakramentit) sekä syntisen ihmisen vanhurskauttaminen yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.
Näin se juuri on - pitää tehdä tässäkin yli/ohi Raamatun.
"Tuntuu, että tarjoat minulle pikku naposteltavaa hyvän punaviinin kera. 0Ehkä minun kannattaa jäädä makusteleen rauhassa,"
Vertauksesi kertoo jotakin sinusta itsestäsi. Jumalan sanan olemus ei ole tätä rauhaa "makustelussa viiniä ja naposteltavaa". Jumalan sanan syvin olemus tulee luoksesi "yleisessä ilmoituksessa" luonnossa. Jumala ilmoittaa itsensä usein vastakohdissaan, onnettomuudessa, epätoivossa ja kärsimyksessäkin meillä on toivo. Jumala ei myöskään ole pajatso, joka palauttaa rukousvastaukset heti. Jumala voi nähdä viisaaksi sen, että on aikoja jolloin Jumala meitä kasvattaa olemalla hiljaa. Ihmisen perusolemus on sellainen, että hyvää arvostaa silloin kun on ollut sitä ilman. Tyhjä ei myöskään ole elämä, jossa ihminen ei saa maallista hyvää siunauksena. Kaikki se mitä me saammme on Jumalalta. Tätä muistutetaan kolehdin siunaamisessa alttarilla messun yhteydessä.
Herra, sinun omastasi me annamme,
sinun lahjaasi jaamme.
Ota vastaan meidät ja meidän lahjamme
Jeesuksen Kristuksen tähden.
Minusta kolehdin siunaaminen on arvokas tapa ja muistutus meille. Harva sitä kuitenkaan kuulee tai ajattelee. Pitää istua aika etupenkissä kirkossa, että sen ylipäätään kuulee, mutta kun kerran on kuullut muistaa muuloinkin kun näkee siunaavat kädet kolehtihaavien yllä. Messussa ylipäätään on paljon sellaista mitä seuroissa ei koskaan ole. Tässä avauksessa käsitelty uskon tunnustus mukaan lukien. Uskontunnustuksen lausuminen ja Pyhä ovat niitä syitä ehtoollisen lisäksi, miksi edelleenkin messu on ensisijainen ja seurat toissijainen, jos molempiin osallistuminen ei ajankäytön kannalta ole mahdollista. Seurat eivät sisällä kaikkea sitä kristinopin sisältöä ja kristityn elämän pohjaa, mitä messussa on. Jos on vain seuroissa on minulla tunne siitä, että olen ollut vajaassa tilaisuudessa, enkä ole saanut kaikkia aarteita omakseni. Olen seurakunnan kasvatti syvältä mieleltäni ja varmasti sellaisena pysynkin. Seurapeinne on syntynyt pitkien etäisyyksien maassa kun kirkkoon on ollut liian pitkä matka. Onnellisin olen silloin, kun messuun sattuu saarnan pitäjäksi vl-pappi, jolloin saa samalla kertaa molemmat. Seuroissa on sitten hyvänä puolena se, että puheeseen voi sisällyttää enemmän kun se voi olla pidempi. Nykymessun saarnan pituus on 10-15 minuttia, ei enää entisaikojen tuntien pitusia saarnoja. Keskimääräinen evl kirkossa kävijä ei kestä niin vahvaa ruokaa ja olisiko monella kirkon nykypapilla arkielämän kokemuksista "musta tuntuu" puheessa siihen edes aineksia.
Voimme kirjoittaa vapaasti ja lukea vapaaasti. Kun luet kriittisellä, mutta avoimella mielellä, löydät teksteistä enmmän kuin pelkät sanat. Eivät ne kirjoitukseni sinua puhuttele, vaan puhuttelijana on se Sana, jota en kirjoittanut ja se laulu, jota en laulanut ja se Henki, jota sisimmässäsi etsit. Sielu etsii kotiansa ja luojaansa. Luoja laittaa ihmisen eteen jossakin elämän vaiheessa tämän tarjouksen ja neuvoo valitsemaan elämän tien. Näissä asioissa tunne osaa tehdä valinnat paremmin kuin ymmärrys. Tunne osaa selittää ne myös järjellä ymmärrettäviksi. Järki ei kylläkään kykene näitä selittämään luotettavasti tunteelle.
Olit keskustellut menneistä ajoista. Ne ajat ovat edelleen selvittämättä ja ne on rumasti lakaistu maton alle! Se märkii vielä kauan vl:n keskuudessa. Raamattuhan ei tunne sitä oppia, kuten eivät myöskään alle 30-vuotiaat vl:t.
"vai mitä ehdotat?"
Mieleeni tulee, että vosit lukea vaikka iltarukouksen, "Isä meidän...!" Se ei ainakaan ole väärin! Ja sitten voit kuunnella vaikkapa tästä http://www.youtube.com/watch?v=nw3CzeqPM24&feature=player_detailpage#t=16s Ja sen jälkeen otat käyttöön sen ehdottamasi ilmavan leijunta-jakson!
Uskonnollisus on tunnekokemus ja elämänmuoto, mitkä jaetaan yhteisössä. Se on ns. sokeaa uskoa.
Raamattua tulisi lukea PH:n valossa, jos näin kuvataan. Useat kertomukset ovat vertauskuvia, niin kuin Jeesus opettaa. Usein Jeesus vastasi opetuslapsille vertauksilla. Näin, koska useissa opetuksissa on keskeinen opetus hyvin lyhyt ja yksinkertainen. Yksityiskohtainen tarkastelu toki avaa asiaa enemmän, mutta se ei ole opetuksen keskeinen aihe.
Usein haluaisimme oppia "paremmin" kuin on tarpeellista. Ei enää pelkkä jalkojen pesu tahdo riittää. Esim. monet odottavat ns. hyviä töitä. On monenlaisia töitä, joilla voimme lähimmäisiä auttaa ja niistä voisi kirjoittaa kirjan. Kuitenkin Jeesus kohdisti hyvät työt yhteen asiaan, uskoon. Sen myötä tulee hedelmiä, jotka eivät edes aina näy.( Matt. 25:37)
"Tosin nyt on alkanut enemmän kuulua saarnoja, joissa rakkauden osoittaminen muitakin kohtaan on esillä."
Tuossa piilee myös vaara, sillä "maailma" kiittää korvasyyhyn mukaisia saarnoja. On tehtävä valinta, haluaako miellyttää kuulijoita, vaiko ilmoittaa Jumalan tahtoa.
"kun näkee siunaavat kädet kolehtihaavien yllä."
Itse koen vieraanaa kolehdin siunaamista. Kolehti kerätään maallisten asioiden hoitoa varten. On toinen asia pyytää Jumalalta siunausta työlle, niin seurakunnassa kuin muuallakin yksityiselämässä.
Itse en näe uskoa niin "kirkkokeskeisenä" kuin kirjoituksestasi saa vaikutelman. Ristinryövärilläkin oli varmaan jäänyt messut ja liturgiat suorittamatta. Emme me ole sen parempia!
"Herra, sinun omastasi me annamme"
Raha, jota kerätään, ei ole Herran. Jeesus opetti, miten rahassa on kuninkaan kuva ja se kuuluu maallisten asioiden käyttöön. Jumalan valtakunta ei tarvitse rahaa. Rahaa tarvitaan vain ulkoisten asioiden järjestämiseksi ja niille järjestelyille voi pyytää siunausta! En pidä kolehdin siunaamista oikeana.
Jussi vastaa:
"Tosin nyt on alkanut enemmän kuulua saarnoja, joissa rakkauden osoittaminen muitakin kohtaan on esillä."
Tuossa piilee myös vaara, sillä "maailma" kiittää korvasyyhyn mukaisia saarnoja. On tehtävä valinta, haluaako miellyttää kuulijoita, vaiko ilmoittaa Jumalan tahtoa.
Milloin sinä Jussi olet kuullut vanhoillislestadiolaisen saarnan, missä pelastuisi ilman uskoa? Saarnat mitä on usein ollut esillä "maailman kiittäminä" eivät ole niitä maailman saarnoja olleet. Niin kauan olen olen kuunnellut saarnoja, että niillä on todellakin ollut ero niihn kaikki on vain rakkautta maanpäällä saarnoihin joita niitäkin olen kuullut elämäni aikana. Vika on ehkä vain siinä, että vanhoillislestadiolaiset ovat tottuneet yhteen tapaan ilmaista asiaa ja pitävät ulkonaista saarnatyyliä Hengen ilmauksena. Näinhän se asia ei ole. Jos kuuntelet hyvin vanhoja äänitteitä on niillä eroa melkeinpä kaikkiin nykyisiin puheisiin. Minusta on täysin käsittämätöntä, jos heti tulkitaan vääräoppiseksi sellainen puhe, joka tulee lähelle sellaista ihmistä, joka ei ole vl, ja väitetään, että se on korvasyyhyyn. Kun en ole syntynyt vanhoillislestadiolaiseksi en ymmärrä tätä asetelmaa. Raamatun sanassa ei sanota, että saarna on väärä, jos sitä pidetään hyvänä. Sitäpaitsi monet huolestumista herättäneet saarnat ovat käsitelleet Raamatussa nimenomaan uskovaisten keskinäisiä välejä tai tapakulttuuria ylipäätään.
Rakkauden osoittaminen lähimmäistä kohtaan on Jeesuksen opetuksen mukaista. Lähimmäinen ei Jeesuksen mukaan ole vain toinen uskovainen.
Jostakin pimeydestä tulee se tulkinta, että Jeesuksen kehoitus rakastaa jopa vihamiestäkin = maailmanrakkaus eli synnin rakastaminen. Voi hyvänen aika.
Kolehdista ja sen siunaamisesta.
Markus 12 Kysymys koski veroa Roomalle.
Kolehdin siunaamisessa on mielestäni kyse toisesta asiasta.
Isä meidän rukous:
anna meille meidän jokapäiväinen leipämme
Ja ruokarukouksella siunataan tämä ruoka.
On se verotukseen menevä rahakin Herran pohjimmiltaan, nimittäin esivaltakin on Jumalalta. Niinhän meille opetetaan.
Messusta. Sitähän eivät vanhoillislestadiolaiset kunnioita ylipäätään. Rauhayhdistyksen messuun liittyy omituista käyttäytymistä. Kesken messun kävellään ulos kirkosta, istuskellaan ja jutellaan ulkona kuin jossakin nuorisotalon portailla, puhutaan niitä näitä jonossa ja kun on oltu ehtoollisella painellaan ulos ovesta odottamatta messun loppumista. Todella hämmentävää eikä sellaista tapahdu evl seurakunnan messussa joukkopakona ainakaan. En kokenut suviseurojen messukaan oikeana messuna, kesken messun ohjattiin ulos teltasta, mikä jumalanpalvelus se on? Viime kesänä oli ensimmäinen ja varmasti viimeinen kerta kun sellaiseen osallistun. Olen ollut ulkona pidetyssä messussakin, mutta rauhassa on saanut olla koko messun ajan alusta loppuun.
Näin se on, että tavat ja kultturi eroavat ja se mikä toiselle rakasta ja pyhää ei ole sitä toiselle. Molemmin puolin. Kärjistettyähän se on, mutta tosiasia on, että suviseurat eivät muualta tulleelle ole mikään erityisen kiva tapahtuma. Hirveästi väkeä josta ei tunne ketään, jonottamista, säiden armoilla, alkeellisissa oloissa, kaukana. Olen nauttinut paljon enemmän radiosta kuunneltuna järven rannalla lomalla yhden kesämökin laiturilla. En tiedä. Olen miettinyt, että pitäisikö vain käydä messussa ja siten kuunnella se hyvä seurapuhe netistä. Ei tarvitsisi miettiä kaikenlaisia kummallisia tapoja sen enempää.
"joissa rakkauden osoittaminen muitakin kohtaan on esillä."
Tietysti "rakkaus" on laajä käsite ja sitä voi lähestyä useistä lähtökohdista. kirjoituksestasi tuli vaan ensimmäisenä mieleen, kun nykyään halutaan olla "kaikki kirkon sisällä", ja jopa samaa sukupuolta olevien liitot pitäisi hyväksyä "rakkauden" nimissä. Kirkko kyllä kiittelisi suvaitsevaisuudesta...! Ilmeisesti katsoit asiaa toisesta näkökulmasta.
"jos heti tulkitaan vääräoppiseksi sellainen puhe, joka tulee lähelle sellaista ihmistä, joka ei ole vl, ja.."
Tuollaista en tarkoittanut, Tietysti puhe on suunnattu niin vl:lle, kuin eivl:lle ja sen tulee kuulua kutsuvana ja armahtavana, mutta myös niin, että siinä on myös laki, vaikka lakia ei olekaan suunnattu uskoville.
"ehkä..pitävät ulkonaista saarnatyyliä Hengen ilmauksena."
Jokainen puhuja palvelee lahjoillaan ja sanoma ei ole tyyliin sidottu. On aivan oikein lähestyä sanomalla ja rakkaudella niitä kuulijoita, jotka eivät ole vl:a. Usein puhuja muistaa sellaisia aivan erityisesti.
Jeesus opetti rakastamaan lähimmäisiä ja myös niitä, jotka vainoavat tai ovat vihamiehiä. Ei se ole maailmanrakkautta. Pidin näitä "itsestään selvinä" ja ne jäi mainitsematta.
"On se verotukseen menevä rahakin Herran pohjimmiltaan"
Näin on, mutta jossakin tulee vastaan se raha, joka on kaiken pahan alkujuuri. Pyydämme Jumalalta jokapäiväistä leipää ja Jumala siunaa sen vaikka rahan kautta. Niin tai näin, mutta mammonan siunaaminen tuntuu vieraalta.
"puhutaan niitä näitä jonossa ja kun on oltu ehtoollisella"
Olen samaaa mieltä, että ehtoollinen tulisi nauttia asiaan kuuluvalla arvokkuudella ja kunnioituksella.
Suviseuroissa järjestelyjä joudutaan muuttamaan, koska ehtoollinen täytyy saada inhimillisessä ajassa päätökseen. Niinpä käytäntöä on hiottu ajan saatossa. Ehtoolliselta ohjataan ulos, jotta kulkusuunta säilyy yhtenäisenä. Tietysti telttaan saa mennä uudelleen. Ei näistä järjestelyistä kannata pahentua! Olet tervetullut suviseuroihin juuri sellaisena kuin olet ja niissä ajatuksissa, joissa olet!
Moi!
Olen täällä taas, pitkästä aikaa.
Samantien lainaan pohdittavaksi juuri lukemaani,
"siitä anteeksipyytämisestä" Tormopvtr tänään 21:54.
" Lisäksi unohdat asian että usko on armolahja joka tarkoittaa että on päätetty jo aiemmin kuin roikuit isäs palleissa että kuka pääsee taivaaseen. Asiat on tarkoitettu menevän niinkuin ne menevät, silläkin uhalla että ne ei eminua tai sinua mielyttäisi."
Onko oikeasti ajateltava, et jos kuulun ennalta valittuihin, niin saan sen tarvittavan ja selvän/voimakkaan synnintunnon.
Nyt juuri en muusta tiedä, et en ole uskonassa, mutta ei minulla ole hätää synneistä pois.
Eikö ihminen voi mennä rauhanyhdistykselle ja "kokeeksi" haluta saada kaikki syntinsä anteeksi.
Puuttuko tuosta parannuksesta joku voima, jos mielestäni se olisi muutoin suotavaa, ok.
Itselleni ei ole vieläkään tullut tunnetta hädästä. Harmittaa se, että kerran minulla on ollut sopiva katumus.
Silloin en tuntenut ketään, ollut puheväleissä, kuka olisi voinut auttaa.
En tunne nytkään ketään, kenen kanssa keskustella.
Neuvoit rukoilemista minulle jatkan sillä. Ja toivon et muistat(te) minua rukouksessa. Vai onko tuo kaikki vain turhaa.
Isä meidän rukous pyytää hyvin apua. Mutta joskun en kuulu alkuunkaan niihin ennalta valittuihin.
Voiko ihminen siis uskoa valita? Uskon vain valitaan?
Onko oikeasti ajateltava, et jos kuulun ennalta valittuihin, niin saan sen tarvittavan ja selvän/voimakkaan synnintunnon."
Jumala kutsuu ihmistä erityisesti ns. etsikon aikana, eli tämä merkitsee, että silloin Jumala erityisesti puhuttelee ihmistä. Se, miten Hän puhuttelee, on monia vaihtoehtoja ja ne voivat olla yllättäviäkin, tai elämän kohtaloita. Jos ajattelet itseäsi, niin eivät sinuakaan ole vl:n opetukset aina kiinnostaneet samalla tavalla. Jokaiselle ihmiselle on annettu valinta itsensä tehtäväksi. Kuitenkaan ei pidä odottaa erityisiä "merkkejä". Joillekin voi tulla erityisiä tilanteita, joilla Jumala puhuttelee erityisesti. Mutta niitä ei ole luvattu, joten niitä ei välttämättä tule.
"Eikö ihminen voi mennä rauhanyhdistykselle ja "kokeeksi" haluta saada kaikki syntinsä anteeksi."
Rauhanyhdistykselle voi mennä aivan noin vain, mutta älä leiki sen kanssa, että "kokeeksi" pyytäisit anteeksiantamusta. Se leikki voi jopa paaduttaa sydämesi lopullisesti. Rauhanyhdistykselle voi mennä sellaisena kuin on ja siten, kuin yleisellä paikalla on sopivaa.
"Puuttuko tuosta parannuksesta joku voima, jos mielestäni se olisi muutoin suotavaa, ok"
Kyllä puuttuu! Usko ei ole tietoa, joka voidaan opetella silloin kuin itselle sopii.
"En tunne nytkään ketään, kenen kanssa keskustella."
Esim. rauhanyhdistyksellä voi keskustella kenen kanssa tahansa. Ei keskustelijaa tarvitse tuntea ennakkoon. Toisinaan vl.llä on seuroisssa mukana eivl-kavereita, joten kavereiden kautta päääsee helpommin tutustumaan asioihin.
"Vai onko tuo kaikki vain turhaa."
Jos rukoilet vilpittömästi, Jumala kyllä vastaa sinulle ajallaan ja tavallaan.
"Mutta joskun en kuulu alkuunkaan niihin ennalta valittuihin."
Sellaista "ennaltavalintaa" ei ole! Tämä "valityt"-merkitsee, että Jumala tietää etukäteen, kuka on tehnyt tai tulee tekemään oikean valinnan. Se valinta, joka tulee ihmisen tehtäväksi, sitä valintaa ei Jumala tee tai ole tehnyt tyhjäksi tai tehnyt ennakkoon.
"Voiko ihminen siis uskoa valita?"
Jokainen ihminen voi tehdä valinnan jossakin elämän vaiheessa. Se valinta ei välttämättä ole tarjolla kovin kauan, mutta kaikille se on tarjolla. Jos valintaa ei olisi, Jeesuksen "etsikää"-opetus olisi mitätön.
Iholla sarjaa katsoin, ajankulua paskaa. Tuosta heräsi uteliaisuus, se minut tänne aikanaan veti.
En ole kait sopivassa tilassa uskon vastaan ottamiseksi. Jos uskoa ei voi valita ja ikäänkuin "kokeeksi" anteeksi pyytää. Huonompi juttu tuo, kun ei varsinaisesti ole synnin hätää.
Ehkä minun tarvii yrittää palata avaamaan ajatusta, niin et se "kokeeksi" mm. tulisi vähän ymmärrettävimmin ulos.
Ihminen voi "kokeeksi" olla ns. sanan alla kuulemassa. Ei se edellytä että pitää "kokeeksi" pyytää anteeksi. Jos uteliaisuus vetää puoleensa siitä ei ole haittaa. Sana itsessään vaikuttaa sen minkä vaikuttaa. Anna jonkun kylvää siemeniä äläkä "stressaa" sen asian kanssa ennalta.
Ja Jussin tussi selitti sen ennaltamääräytymisen oikein. Jumala tietää ennalta mitä ihminen elämässään tekee mutta ihminen elää silti sen elämänsä yleensä ilman ennaltanäkijän profeetallisia lahjoja. Profeetatkin puhuvat kansojen kohtalosta ja kyselevät rukouksessa hyvin epätoivoisestikin oman elämänsä ja uskonsa perään.
Ennalta valinta tarkoittaa todellakin sitä että Jeesus on lunastanut kaikki sovittamalla kaikki maailman synnit. Se on vähän niin kuin että olisi lottovoitto omalla kupongilla mutta kaikki eivät tarkista numeroitaan eivätkä käy voittoa lunastamassa. En tiedä ymmärrätkö sinä mitä yritän kertoa. Asia on pidemmin ja perusteltuna Tunnustuskirjoissa. Sinua ei lukupuuhat kiinnosta mutta siltä varalta että joku muu niistä kiinnostuisi ne ovat näissä linkeissä:
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/t11.html
Tästä kuulemaan menemisen tärkeydestä on siinä muuta lause:
Mutta Jumala ei kutsu välittömästi, vaan sanallaan, onhan hän käskenyt saarnata kääntymystä ja syntien anteeksiantoa. Saman osoittaa myös pyhän Paavalin sana 2 Kor. 5:20: "Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." Ne vieraat, joiden kuningas haluaa tulevan poikansa häihin, hän kutsuu lähettämiensä palvelijoiden avulla (Matt. 22:2-14). Jotkut kutsutaan ensimmäisellä, toiset toisella, kolmannella, kuudennella, yhdeksännellä tai jopa yhdennellätoista hetkellä (Matt. 20:1-16).
Tuleepa vaan mieleen raskaan rokin yhtye Jumalan terve! Mitähän sekin tunnustaa...
Itse ollessani jo kieltänyt vl-uskon tervehdin vielä joitakin vl:ä "Jumalan Terveellä". Jonkin ajan kuluttua lopetin, ja niinpä tuli selväksi etten ollut enää uskomassa.
Aikaiseen herättävä, en malta olla. Ihan mini "Jussin tussi" ja "etsivä -xx" vastaus. Jätetään näin pakosta toiselle kerralle. Ja tärkeinä varmaan oli juuri se, että tämä herättelee minulle ylipäätään erinäisiä ajatuksia.
Etsivä -xx, sanoit et vastaukseni kertoo minusta paljon. Mitä?
Ilmaisin tuolla sitä, tutkin mikä on hyvää ja jään nauttimaan siitä sisällötä l. makustella. Vaikka minä olisin kuinka herkkusuu tahansa, niin eikö ole raamatun mukaista etsivä -xx kylvää kaikenlaisiin maaperiin. Onko tämä Jussi näin, sitä teet sitä. Molemmat kylvää ja hiukan erilaista siementä.
Nurmi kylvettynä kasvaa sitä, mintkä siemenet sille on annettu. Otan esim. muokattuun maahan kylvettäväksi kahta rautakauppan valikoimasta "stadion nurmi" ja "lunnon nurmi" seokset, sama maaperä. Äkkiseltään nurmi ja nurmi, tarkemmin tarkasteltaessa, niin kovin erilaiset kasvut, vaikka samalla leikkurilla tulevat ajetuksi.
"Jumala ilmoittaa itsensä... onnettomuudessa, epätoivossa..."
Ei silloin joutuu odottelemaan Jumalan ilmoitusta, ehkä pitkäänkin.
Arki on ihan tavallista,tosi tasaista. Tunnen vain, että haluan siihen jotakin. Ja oikeastaan Jumalakaan ei erityisen kovasti oiva rankaise.
Pitäisikö minun muuten olla huolissaan, voiko Jumalaa löytää tasaisen tavalliseen eloon. Luulen et olen täällä keskustelemalla Jumalan jäljillä -löytämässä.
Olen saamaa mieltä, Jumala ilmoittaa itseään luonnossa. Sinä, minä ja Jussi olemme osa Jumalan luontoa ja meistä löytyy Jumalan ilmoitusta, löytyy vastakohtaisuuttakin.
Itse tunnustan, et tunnen välillä suurta
vihaa ja tai rakkautta näihin uskomisen asioiden ajatteluun. Ehkä omat ristiriidat, ihmisen synnit ja tunne siitä, että jaksaako lähteä seuraamaan "meitä ja vapahtajaa"
Minua ihmisenä kuvaa "pelkät sanat": kirjaton, karjaton ja itsellenikin outo, eli aika tyhjä, mitään omistamaton ja ristiriitaisuuksia täynnä, kuitenkin vilpittömällä mielellä mukana ja uteliaana tutkistelemassa.
Raamattu puhuu elävästä ja kuollesta uskosta, mitään tuohon väliin ei ole olemassa. Minäpä selvittelen vielä..
...ja Jussi tätä viimeisintä en ollut edes lukenut, kun tämän äskeisen pistin tulemaan. Kannettava oli pöydällä vähän vaiheessa.
Nyt tiedän, että olet todella VL. Teistä on ennakkoon ihmisillä jo niin kovin valmiskuva ja muotti.
Paljon kaikkea pyörii mielessäni, mutta järkevää on mennä nyt heti makuulle.
mietityttää. Kyse ei ole siitä, että Jumala ei voisi kokea ilman kärsimystä ihan tavallisessa arjessa. Kyse on rinnastuksesta, joka kertoo elämänasenteesta ja suhteesta alkoholiin kun vertaa jumalasuhdetaan suhteeseen "pikku naposteltavaa hyvän punaviinin kera" .
Minä en ole syntynyt vanhoillislestadioliseksi vaan elänyt liki koko elämäni sen ulkopulelle. Vuosikymmeniä sitten olen elänyt senkin nuoruuden, kun ns. spurguille kerättiin rahat, että hakivat koko luokalle viinit kaupasta. Olen istunut "kartsalla" kouluokkani kanssa. Kuitenkin kyse ei ollut pahamaineisesta alueesta, ei sosiaalisten ongelmaperheiden jälkeläisistä vaan tavallisten keskiluokkaisten vanhempien nuorisosta. Olen sen jälkeen elänyt opiskelijan elämän. Tiedän mitä asioita rinnastat. Sen verran monet illanistujaiset olen istunut. Tosin itse en ole vuosikausiin nauttinut viinin juomisesta kuin joskus täyden aterian yhteydessä lasillisen. Ymmärrän kyllä sen maun siinä yhteydessä. Yleensä illanistujaisissa lasi on ollut vain edessä "rekvisiittana". Näin siis ennen kuin minusta tuli vl. kuitenkin vierastan sitä, että suhde uskoon tulisi näiden asioiden kautta. Kyllähän ihmiset ns "filosofoivat" viinilasin ääressä, mutta silloin keskustelu ei ole uskonnostakaan sitä mitä on aito sisäinen tutkiskelu. Alholi on stimulantti kuitenkin. Tuottaa ihmisaivoihin tuntemuksia erilaisia eri vaiheissa alkoholin kiertokulussa. Olet nuori ihminen, minä "äiteen" ikäinen. Jos olet vl nuori, miettisit ilman sitä viiniä.
Tervehdys teille!
Kaikkien keskustelujen alta -ja tästä keskustelusta ei voi, kuin todeta etsivä-xx,
ja miksipä ei jussin tussi: voi hyvänen aika miten Saa*tanan erilaisia vanhoollislestariolaisia täältä löytyy vasatailemaan. Melkein provosoidutte toisistanne, tai minun tänne kirjoittelusta (omaan avaukseen).
Anteeksi suoraan tämä ruma kieli.
Minä vaan huomaan, että jompi kumpi täällä vaan niin korostaa omaa uskoaan ja erinomaisuuttaan.
Yritän jatkaa vähän asiallisemmin ja yleisellä tasolla vain, mukaudun.
Tarkoitukseni ei ole ollut tulla tänne pilkkaamaan tai vähättelemään "Jumalan sanan syvintä olemusta." Kyse on minulle tutusta, "pikku naposteltavaa hyvän punaviinin kera", myönnän ajattelemattomasta rinnastuksesta. Työni puolesta tuo tuli mieleeni, olen tekemissä elintarvikkeiden parissa.
Yhtähyvin olisin voinut sanailla, vaikka tähän tapaan... minulla on tunne, että vaikka käteni ovat pestyt puhtaaksi...
Se alkoholi ei kerro mitään "joka kertoo elämänasenteesta ja suhteesta alkoholiin, kun vertaa jumalasuhdetaan suhteeseen"
"Tiedän mitä asioita rinnastat... ...Tosin itse en ole vuosikausiin nauttinut viinin juomisesta kuin joskus täyden aterian yhteydessä lasillisen. Ymmärrän kyllä sen maun siinä yhteydessä."
Näin tiedämme ja vakavissani olen havainnut, että moni alkoholin "suur-kuluttaja" muistaa vain kaiken hyvån, mutta sulkee pois huonot muistot.
Alkoholista vielä senverran, olen ihmetellyt monesti miksi VL:n tulevat mukaan viihteelliseen elämään ja hakeutuvat humalaan. Todettakoon kuitenkin ettei näin paljoa tapahdu, mutta tuo on mietityttänyt. No he kai ovat Jussin tussi vertaamia kompuroivia...
Sammaan aikaan moni viihdealan taiteilija on lähes raitis, tai kokonnaan 0-toledannsilla liikkeellä suhteessa kuningas alkoholin.
Hyvä neuvo "Jos olet vl nuori, miettisit ilman sitä viiniä" näin meidän kaikken on hyvä toimia, vaikken ole kumpaakaan.
Oikeastaan tämä voi olla kohdallani toisin, "Jumala ei myöskään ole pajatso, joka palauttaa rukousvastaukset heti. Jumala voi nähdä viisaaksi sen, että on aikoja jolloin Jumala meitä kasvattaa olemalla hiljaa" Iholla sarjan kautta tulin, kuin vahingossa tänne.
Nyt olen havnnoidut puhetappaa, keskustellut täällä ja yrittänyt alkaa rukoilemaan. Nolo tunnustaa Jussi, ettei edes Isä meidän rukous mene ulkomuistista, sovelsin ja sain iltarukouksen aikaan.
Olen ajatellut paikkaani, miettinyt "Seurat eivät sisällä kaikkea sitä kristinopin sisältöä ja kristityn elämän pohjaa, mitä messussa on. Jos on vain seuroissa on minulla tunne siitä, että olen ollut vajaassa tilaisuudessa, enkä ole saanut kaikkia aarteita omakseni".
Pääni on niin ihanasti sekaisin,
"Vanhoillislestadiolaisess perinteessä kuitenkin tarjotaan paljon sellaisia asioita itsestäänselvyytenä, joita perustellaan vain yhdellä jakeella ja sivuutetaan kaikki muut jakeet, jotka sisältävät toisenlaisen ajatuksen.
Tosin nyt on alkanut enemmän kuulua saarnoja, joissa rakkauden osoittaminen muitakin kohtaan on esillä.
..Ainoa avain Raamattuun on vanhurskauttamisopin puhtaus ja sen ymmärtäminen, että Raamatussa toisen ihmisen rakastaminen on ensisijainen, sen esimerkin mukaan, että Kristuskin rakasti meitä....
...Oleellista ei ole samankaltaiset ulkonaiset tavat vaan oikea opetus armonvälineistä (sana ja sakramentit) sekä syntisen ihmisen vanhurskauttaminen yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. "
tapa, vaan ei vällämättä toimimaton. Kyllä myöhemmin tietenkin haluaa keskusteluun tueksi kirjoitettua sanaa.
...Molemmat olette uskovaisia ja kylvätte ja hiukan erilaista siementä... ....vastaatte kyllä todella kyllä selkeesti ja ymmärrettävällä kielellä. Minäpä selvittelen vielä...
En tajua mikä nyt kiinnostaa ja vetää minua lestariolaisuuden syliin, kovin epämuodikasta.
On luonnollista, pohdiskella asioita rauhassa. Näitä ei voi ottaa niin kuin kaupan hyllyltä.
Olet oikeassa, kylvömiehen tehtävä on kylvää ja antaa auringon, lounatuulen ja sateen vartuttaa kasvun kukoistukseensa. Ei ole mitään se, joka kylvää tai niittää, mutta kunnia Hänelle, joka kasvun antaa.
Hyvin tunnistit, -olemme erilaisia kylväjiä. Tämä Etsivä -xx on kuitenkin tämän palstan parhaita kirjoittajia.
Jumala ilmoittaa itsensä monella tavalla ja usein odottamattomallakin tavalla.
"Tunnen vain, että haluan siihen jotakin."
Niin, mitä jotakin? Ihminen on luomakunnassa ainoa, jonka sielu on tehty eläväksi ja tämä sielu etsii rauhaa. Se on se "jotakin", jolle et sanoja löytänyt.
"voiko Jumalaa löytää tasaisen tavalliseen eloon."
Voi löytää. Jumala kuulee sinuakin vaikkapa rukouksessa. Ja Hän vastaa kyllä siihen ajallaan.
"Itse tunnustan, et tunnen välillä suurta vihaa ja tai rakkautta.."
Meissä jokaisessa kulkee ihmisyys mukanamme. Välillä olemme myrskyssä, välillä pimennossa ja joskus leppoisten tuulten ympäröimänä. Näin se kuuluukin olla. Olivathan Jeesuksen opetuslapsetkin hädässä myrskyssä, vaikka heillä oli mukana aaltojen haltija ja tyynnyttäjä.
"eli aika tyhjä"
Niin, elämän vettä ammennetaan tyhjällä astialla. Se elämän vesi on tarkoitettu juuri tyhjille ja janoaville.
Kirjoittelimme samanaikaisesti, joten päällekkäisyyksiltä ei voi välttyä.
"Nyt olen havainnoinut puhetapaa"
Aikä hyvin olet havaintoja tehnyt. Otan poimintoja viestistäsi ja kerron niistä.
"Nolo tunnustaa Jussi.."
Tuota noin, rukoilla voi aivan vapaasti omin sanoin! Se on aivan yhtä merkittävää. Isä meidän- rukous on vain Jeesuksen opettama rukous, kun opetuslapset pyysivät opettamaan rukoilemista. Sinun sovelluksesi on tullut kuulluksi, voit olla siitä varma. Tästä löydät sen Jeesuksen opettaman rukouksen, http://www.evl.fi/katekismus/isameidan/isameidan.html
"Seurat eivät sisällä kaikkea sitä.."
Tuollainen opetus ei ole oikein! Tuo on lain saarnaa ja sillä tavoitellaan lakivanhuraskautta. Se vanhurskaus ei vie kunniaan. Sinällään niiden oppien tunteminen on ok!. Noilla opetuksilla joutuu vain kaikenlaisiin kaste-viidakoihin, joista ei luppua tule. Sielu ei siitä rauhaa saa. Jos laki vanhurskauttaa, niin miksi Jeesus kuoli puolestamme?
Jeesus sanoi ristillä, "se on täytetty". Meidän ei tarvitse korjata Jeesuksen täyttämää lakia.
Tämä valmiiksi täytetty sovitus on tarjolla jokaiselle janoavalle. Ihmisen järki ei haluaisi ottaa vastaan mitään niin yksinkertaista, kuin armo on. Se yksinkertaisuus on salattu viisailta niin, että he nähdessään sitä näe.
Onko sinulla yhtään vl-ystävää?
Mietityttää todella.
Jos Jussin tussin ajatukset vetävät sinua puoleensa seuraa niitä. Kutsua kannattaa kuunnella. Jokaiselle on omansa, minulle ovat vl-oppia avanneet kaltaiseni "teoreetikot".
Jos tunnet jotakin saavasi kuuntele. Jussin tussi edustaa sitä "todellista lastadiolaisuutta" ilmeisesti syntyperäistä sellaista, minä en. Kirjoitathan edellä "Ehkä minä oikeastaan haen itselleni sopivaa uskonyhteisöä, saisin osallistua ja kuulla..! "
Unohda minut.
Jos luet mitä kirjoitan Jussin tussille ehkä ymmärrät miksi on parasta unohtaa minut.
Jussin tussille
""Seurat eivät sisällä kaikkea sitä.."
Tuollainen opetus ei ole oikein! Tuo on lain saarnaa ja sillä tavoitellaan lakivanhuraskautta. Se vanhurskaus ei vie kunniaan. Sinällään niiden oppien tunteminen on ok!. Noilla opetuksilla joutuu vain kaikenlaisiin kaste-viidakoihin, joista ei luppua tule. Sielu ei siitä rauhaa saa. Jos laki vanhurskauttaa, niin miksi Jeesus kuoli puolestamme?
Jeesus sanoi ristillä, "se on täytetty". Meidän ei tarvitse korjata Jeesuksen täyttämää lakia."
Minun Herrani ja Vapahtajani Jeesus Kristus on luvannut olla läsnä ehtoollisella. LAKIA?
Ehtoollista ei ole seuroissa.
En minä usko, että tekosyntejä pestään ehtoollisella, mutta osallisuus läsnäolevasta Kristuksesta meillä on.
Messua halveksivat lestadiolaiset voisivat lähteä litomaan elv kirkosta. Olis kaikille parempi niin.
Eilinen keskustelu jo sai minut miettimään. Jumalan sanaa ja Jumalan puhuttelua oli se saarna, jonka kuulin kirkossa, messussa. Lestapapin hyvin lestadiolainen saarna. Mutta olenko lähtenyt valheiden perään. Onko Jumala koko ajan ollutkin evl kirkon aamenesta öylättiin mukaisesti länä nimenomaan siellä messussa. Siellä vastannut rukoukseeni. Että hän avaisi sen lukon, jota mikään muu ei avaa.
aamenesta öylättiin
Evankeliumi on Uuden testamentin keskeisimpiä käsitteitä, ja se tarkoittaa hyvää sanomaa, ilouutista (kr. eu-angelion). Sana ilmaisee Jeesuksen elämäntyön merkityksen. Evankeliumi sisältää Kristuksen opetus- ja parantamistoiminnan, sakramenttien asettamisen, hänen uhrinsa ristillä sekä hänen ylösnousemuksensa.
Luterilaisessa teologiassa evankeliumi on myös vastakohta lain käsitteelle. Laki ilmaisee Jumalan vaatimuksen ja evankeliumi ilmaisee sen, mitä Jumala armosta lahjoittaa ihmiselle.
Jumalanpalveluksessa evankeliumi luetaan Vanhan ja Uuden testamentin lukukappaleiden jälkeen. Evankeliumi kuunnellaan seisten. Evankeliumissa kuullaan kirkon uskon mukaisesti läsnäolevan Kristuksen ääni.
Siellä kirkossa oli kaikki tämä.
Miksi uskoisin, että se on lakia.
Viellä yhden kerran kuuntelen seuroja.
Sitten menen sinne kirkkoon, pistän oven perässäni kiinni ja kuuntelen sydämeni ääntä. Evankeliumin tekstiä, tunnustan Jumalalle ääneen uskoni apostolisen uskontunnustuksen sanoin, laulan kiitoksen ja ylistyksen Kolmiyhteiselle Jumalalle, rukoilen Isä meidän ja laulan Agnus Dein koko sydämestäni, koska hänen uhrinsa takia meillä on syntien anteeksiantamus uskossa. Nautin ehtoollisen ja kohtaan Herran uskoni vahvistukseksi, näin rukoilen ja kuuntelen Herran siunauksen evääksi kotimatkalle.
Menen kotiini omaan kotikirkkoon. Sinne mistä olen tullut ja sinne mihin kuulun. Jumala minua johdattakoon niin kuin on tehnyt jo lapsesta asti, vaikka välillä olenkin sen äänen joskus kadottanut. Sen toi takaisin lestapappi, mutta oliko se olleellista vai oliko se vain pappi, joka toi sanan Jumalalta.
"Minun Herrani ja Vapahtajani Jeesus Kristus on luvannut olla läsnä ehtoollisella. LAKIA?"
Niin, Jeesus on todella läsnä ehtoollisessa, mutta tämä ehtoolinen on muistoateria ja se tulee nauttia muistoksi ja uskovaisella sydämellä. Ehtoollinen ei ole pelastava tai puhdistava toimenpide. Näin täma ehtoollinen nautitaan turmioksi. Ikävä todeta, että kansankirkkoomme tulee tällaista ehtoollis-oppia.
"Ehtoollista ei ole seuroissa."
Yleensä ei ole, mutta vl:n kesäseuroissa on. Edellä oleva teksti selvittänee, miksi näin!
Vl:t pysyvät kirkossa, mikäli heille annetaan tilaa. Eroaminen olisi kirkolle suurempi menetys kuin vl:lle. Tiedät, miten Raamattu puhuu turmion ilmestymisestä temppeliin....mutta ehkä se aika ei vielä ole käsillä.
"Mutta olenko lähtenyt valheiden perään."
En tiedä, viittaatko tuolla johonkin tiettyyn asiaan, joten en osaa sanoa mitään?
"Miksi uskoisin, että se on lakia."
Kun ns.kirkkouskiovaisilla on tarkat rituaalit ja hierarkiat menoissa, eli se on Raamatun mukaan ulkokultaisuutta ja astian ulkopuolista puhdistamista. Lain täyttämistä. (>>Siellä kirkossa oli kaikki tämä.
Opetat valheoppia. Muistoateria se on kalvinisteille. Luterilaiselle se on reaalipreesens.
Palailepa lukemaan ehtoollisoppia ihan kunnolla. Enkä nyt takoita, että uskon kautta vanhurskas hakisi siinä parannusta eli syntien anteeksiantamusta, koska se uskovaisella on. Ehtoollisessa on kuitenkin Jumalan voima. Niin kuin Augsburgin tunnustuksen puolustus sanoo:
Kuulehan, mitä Paavali sanoo: (1 Kor. 10:17) 'Me kaikki olemme yksi ruumis Kristuksessa', sillä (Room. 12:5) 'vaikka meitä on monta, me olemme kuitenkin yhtä hänessä. Me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset'. Vai luuleeko joku ehkä, että salatun siunauksen voima jää meille tuntemattomaksi? Kun se kerran on meissä, eikö ehtoollisen antama yhteys Kristuksen ruumiiseen saa aikaan sitä, että Kristus asuu meissä myös ruumiillisesti?" Ja vähän edempänä hän sanoo: "Tämän johdosta on asiasta ajateltava niin, ettei Kristus asu meissä ainoastaan sinä mielentilana, jota me sanomme rakkaudeksi, vaan että me myös olemme osalliset hänen luonnostaan. ..Me puhumme nimenomaan elävän Kristuksen läsnäolosta; tiedämmehän, (Room. 6:9) ettei kuolema enää häntä vallitse.
Eli kyse on pyhittymisestä. Kasteen jälkeen. Tässä ehtollinenkin meitä vahvistaa.
Katekismus
Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee? Vastaus:
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.
Kirjoitat minulle vastausta tekstiini "Miksi uskoisin, että se on lakia.":
Kun ns.kirkkouskiovaisilla on tarkat rituaalit ja hierarkiat menoissa, eli se on Raamatun mukaan ulkokultaisuutta ja astian ulkopuolista puhdistamista. Lain täyttämistä. (>>Siellä kirkossa oli kaikki tämä.
Hei kuulkaa! Minä olen provosoinut teidän välille riitaa. Pyydän sitä huonoa, näin omalla tavalla anteeksi. Unohdamme tämän, eikö?
Töiden parista viestittelen, kun luen puhelimella, niin ymmärrätte miksi ihan vain lyhyesti. Vaikka lyhyesti ei
saa sanottua oikeastaan mitan.
Minä tiedän, että minä tarvitsen tähän omaan prosessiin teitä kumpaakin. Jumala käyttää ketä haluaa. Jussin tussin kieli, että -persoona puree hyvin minun ikäiseen ja tyyliseen ihmiseen. Kyllä minua "säälitti" aloittaa ylipäätään keskustelua, kun kaikki muut löytää ja käyttää näihin asiallisiin raamattua.
Ja vaikea oli myöntää se vielä, kuinka edes rippikon tai koulun uskonnontunneilta ei ole jäänyt minkäänlaista hajuakaan vaik Isä meidän -rukouksesta.
Siksi on myös Jussi valintatapa edetä kanssani osuva.
Niistä ensimmäisistä vastauksista eritoten pidin, aivan upeita "maalauksia" ja jäivät sisältönsä puolestakin mieleen arki- ja kansan kielen vuoksi. Ehkä Jussin "ulkoinen taso" on tipahtanut, saattaa johtua ajan puutteesta. Ymmärrän olet kirkonmieienä jotunut tiputtaan paljon pois "normaalihinnalla" tehtävästä julistamisesta, etsivä -xx ymmärrät varmaan myös. Mit2 tälläselle siitä olisi menisi, viheltäen ohitse. Pieni kritiikki jos sallitaan se kirkkoa taitaa vaivata?
Kaksi muuta en muista nimimerkkejä(olen pitkää n. 22. 30 aloitettu kirjoitellut, etsivä -xx sanoit et kirjoitat Jussille. Sitä yhtäaikaa tapahtuvana en pysty lukemaan) jo kettuilivat.
Molemmat vakio miehet , tähän viestin tulee ainakin se ajan puute haita ns. päälle. Ja katkonaisesti syöntyy, kun puhelimella pitää sinä sivussa yrittää hoitaa -tunti tolkulla aikaa yhteen viestii:-)
Ja et sinä etsivä - xx ole yhtään huonosti kirjoittanut, tavallasi jokainen tekee työtään. Onhan se sitä paitsi niin, että kohta minä alan kaipaamaan raamatun kohtia ymmärtääkseni. Mielelläni tietysti keskustelisin kumpaisenkin kaltaistene osaavien kanssa ihan kasvokkain, haluan kantaa tiettyä vastuuta, väkevä voimainen pitää kanssa keskustelian olla. Etten toista tyhjäksi riisu omalla loputtomalla jankaaoismisella ja ristiriidoillA. Varsinainen ajatus, lainatakseni ajatuksiane en pysty. Mutta vapaasti muistellen teidän yhden kaltaista opetusta evankeljumista, etsivä-xx puhuu Kristuksen äänestä elävästä tulosta. Ja Jussi puhuu evankellumista sana.. ymmärsin = Kristuksen ja kaiken elävän hengen l. puhutte synonyymin? samasta asiasta?
Harmittaa, kun oli vielä vähän tähän viestiin. Varmaan voi palata, mutta ehkä sen lopun löydätte molemmat kyllä itekin. Samasta asiasta puhutaan, uskallan olettaa itse olevani "kotona" huomaavani samat olennaiset.
Rauhaisaa ja levollista yötä.! Kohta minäkin pääsen kotin ja levolle = monimerkityksellinen toive, nimi rukous!
Hei sinä miettiväinen. Älä sinä meihin hikeenny. Ota vastaan Jussin tussin kirjoitukset helpommin avautuvina. Uskovaisetkin ovat ihmisiä, sekin on hyvä tiedostaa. Minä luulen, että kirjoitukset täällä ovat kärjekkäitä ja kasvokkain olisimme luultavasti sopuisampia. Toisaalta on hyvä täällä palstalla ensivierailulla olavankin nähdä että on kyse ihmistä. Silloin kun minä tulin tälle palstalle tavallisena ns. kirkkouskovana minä kiinnitin enne kaikkea huomiota siihen että palstalla oli erilaisia painotuksia, epäilyjä, vaikeina koettuja asioita ym. Se on elävän elämän merkki. Paljon enemmän minä vierastan päivämiehen juttuja joissa tämä elämä ei näy. Vain sellainen ihmisyhteisö missä elää elämä on oikeaa. En tiedä onko sinulla kokemusta ihmisten parisuhteesta. Sellainen suhde, missä ihmiset sanovat, että ainoatakaan riitaa ei ole ollut on joko vain aivan tuore rakkaussuhde tai sitten eletään kulisseissa. Kyökin puolellekin on hyvä nähdä, sinunkin jo tässä vaiheessa. Toivon, että Jussin tussikin vielä tänään palailee keskustelemaan kanssasi.
Meidän erilainen tausta näkyy. Jussi on taustaltaan rauhanyhdistyksen kasvatti, minä evl kirkon perusseurakunnan lapsuuden uskovainen. Minä viihdyn opillisissa keskusteluissa, luennoilla ja lähden rakentamaan siitä evl kirkon opista, jonka olen oppinut. Etenen niin, että jokainen asia, josta totean, että siitä on kahta eri opetusta on selvitettävä ja etsin selittäjiä. Kaikkien ei tarvitse sitä tietä kulkea, sinun esimerkiksi.
Minä puhuin omista kokemuksistani suviseuroista, minulle ulkoa tuleelle se ei aukea ja se on luonteeltaa tilaisuus missä laajat vl suvut tapaavat toisiaan. Olen ulkopuolinen, mitä minä siellä teen tai mitä sieltä saan, en juuri mitään. Jussille syntymä-vlnä se on vuoden kohokohta. Minä olen kirkon kasvatti. Lapsuuden hyvät muistot ovat kirkon penkistä missä puristin rakkaan mummon kättä jo kirkkomatkalla. Oli kristallikruunut, kynttilät ja alttaritaulut, varmaan pyhän ja salaperäisen tunnettakin, ainakin pidin siitä ja virret, joita pienenä kuuntelin mummon laulamana, mutta joita kansakoulussa sitten inhosin ja itkien koitin opetella ulkoa kun niin vaadittiin kotiläksynä. Minun nuoruuteni muistoissa istuimme iltahämärissä kirkossa luokkakavereiden kanssa laulamassa Lasse Mårtensonin hengellisiä lauluja. Tämä ei ole sellaista, mikä pitäisi heittää roskana pois, vaikka vanhoillislestadiolaiset nipo nipo ihmiset niin tulkitsevat. On Jumalan viisauden ihmisen väärin arvioida, minkä on Jumalan suunnitelma kunkin elämän tielle. Minä en niistä kirkosta aikuisenakaan viettämistäni hetkistä luovu. Jumala on minua puhutellut pitkäperjantain "Jeesuksen kolme sanaa ristillä" ym. hartauksissa sekä kirkossa käymissäni rukoushetkissä. Messu on luterilaisen kirkon perusasia, jos se on suorastaan väärää oppia jollekin kirkkoon kuuluvalle, rehellistä olis erota. Tämä ristiriita lienee 70-luvun hedelmää sekin, tosin esim. esikoislestadiolaiset eivät hyväksy pappeja omasta piiristäänkään. Ovat vielä vähemmän tekemisissä kirkon kanssa kuin vanhoillislestadiolaiset. Olisi vain oikein että vanhoillislestadiolaiset tekisivät selväksi liikkeen suhteen kirkkoon. Nythän se on aika kummallinen. Kuulutaan eikä kuitenkaan kuuluta. Kirkon elämän ja saarnaperinteen eläminen omaa elämäänsa on minulle kirkkoon kasvaneelle omituinen ilmiö. Käsittääkseni Lutherkin saarnasi jumalanpalveluksissa, näin teki kaiketi Lestadiuskin. Sanan ja sakramenttien erottaminen ei oikein ole luterilaisen uskon perusoppi. Ehtollinen kerran vuodessa suviseuroissa ei ole lutherin opetuksen mukaista ehtoollisella käymistä. Luther kehoittaa nauttimaan ehtoollista usein. Ehtoollinen on kirkon aarre, jonka Jeesus jätti omilleen.
Keskustelun anti on siinä, kun voimme puhua vapaasti ja tuoda ajatuksemme ja käsityksemme nähtäväksi ja punnittavaksi. Ei näistä pidä loukkaantua. Kerromme omalla tavallamme asiat ja se vapaus suotakoon kaikille.
Osaltani en pidä mielekkäänä Raamatun kopioimista palstalle, eihän se ole mitään keskusteluua. Raamattu opettaa, että "profetoimme" puolittain, eli Raamatun tekstit ovat aika sisällöttömiä pelkästään lukemalla.
"puhutte synonyymin?"
Näin tapahtuu, se on osa sitä, jolla Jumala kätkee sanansa niin, että se ei avaudu tieteen avulla. Kun takana on kolmiyhteinen Jumala, asioita ei voi erottaa toisistaan. Raamatun sanoma ei myöskään ole Jumalanpalveluksen tarkassa kaavassa ja sen noudattamisessa.
Niin myös sinun rukouksesi tulee kuulluksi, olipa se kuinka "hassu" tahansa tai sitten Raamatun sanoilla ilmaistu. Muutoin kuuro ja sokea olisi ilman yhteyden ulkopuolella.
Jussi. Tulkitset asiaa nyt hiukan "farisealsisesti" kun tukitset kaavaa "tarkassa kaavassa ja sen noudattamisessa". Kaavahan on vaihdellut evl kirkon sisälläkin. Ei ole kivinkaan kauan kun kaava pantiin viimeksi uusiksi. Kyse on osien hengellisestä sisällöstä. Seuroissakin oma tiukka kaavansa. Pidät sitä itsetään selvänä. Aloitetaan siionin laululla ja virrellä, seuraa rukous, joka usien sisältää Isä meidän rukouksen, sitten on puhe. Jos viimeistään puheen lopussa puhuja ei pyydä saako uskoa omat syntinsä anteeksi, aika kummissaan oltaisiin, näin vaikka veli olisi voinut uskoa ne omalle kohdalleen jo edellisen puhujan puheesta tai ylipäätään kun uskovaisella on aina uskonvanhurskauden kautta synnit anteeksi muutenkin. Joku ulkopuolinen on joskus veistellyt, että on se kumma miten veli ehtii jo kovasti tehdä syntiä siinä välissä kun edellisen puhujan jälkeen kiipeää puhujan korokkelle. On ihmetelty, että eikö veli uskokaan edellisen puhujan evankeliumin sanoja. Puheen jälkeen on takuuvarmasti loppusanat eli yleensä Herran siunaus. Jätäpä tästä jotakin pois. Vaan en ole sellaista vaatimassa tai esittämässä.
Mukavaa, että olet kuitenkin palannut palstalle Jussi. Näistä kärjekkäimmistä ilmauksista täällä, mutta en hengellisestä suhteestani messuun ja ehtoolliseen, aion vielä omalta osaltani "tehdä tiliä".
Tänäänkin on seuroja tarjolla. Suosittelen sinulle mietityttävät todella että kuuntelisit tämän illan puheen Helsingin rauhanyhdistyksen sivuilta avautuvan kuuntelulinkin kautta. Jos Jussin tussillakin on tilaisuus sitä kuunnella.
Sanon tuohon puhujan anteeksipyyntöön, että puhuja saa aivan vapaasti toimia sen anteeksipyynnön kanssa. En ole koskaan kuullut kuulijoiden arvostelevan sitä, pyytääkö puhuja siunausta tai ei.
Palataan tässä asiaan, nyt menee viikonloppu niin, ettei oikein voi kirjoitella ja lukea ajatuksella.
Hyvää yötä!
varmaankin olet oikeassa tämän puhujaa koskevan kommenttisi kanssa. Olen kirjoittanut sen koko tekstinpätkän sen messua koskevan tekstisi provosoimana, on siinä varmaankin yleistyksiä niin kuin on mielestäni siinä messua koskevassakin. Palaillaan kun sinulla on aikaa, tosin nämä jutut siten hautautuvat sivustojen uumeniin. Itse olen nyt kuitenkin menossa messuun ja eilen kuuntelin seuroja. Mietitytää ei nyt sitten saanutkaan Helsingistä tällä kertaa seurapuhetta lauantaina kun oli lauluilta mutta onhan sekin perinne hänen hyvä tuntea. Netissä oli muitakin kanavia tarjolla. Niitä kannattaa katsoa sitten vaikka täältä.
http://rauhanyhdistys.fi/
En ole kerinnyt tänne palstalle. Enkä nytkään jouda muilta kiireiltä. Ruuanlaitto kaikkinen vie aikaa, moni vaiheista.
Tässä valmistelujen lomassa etsin kuunellakseni radio Dedin.
SLEY:n mies opetti/avasi Isä meidän rukousta suunnilleen tällä ajatuksella; siinä meillä on maailman täydellinen rukous. Ja jos Jeesus olisi osannut panenman hän olisi sen opettanut.
Jeesuksen opettama kylä, minua vaan alkoi suuttutaan. En tiedä vaikka ihan tämä, minkä vähän kirjoitan on Ok! V*ttaa kovasti koko uskonasiat, vähätteleokö kun suutun tällaisestä?
Muutoinkin olen ihmetellyt et miksi tänne palstalle kirjoitteleen tulin, kun ei mulla ole sen suurempaa kiinnostusta. Tai on jotakin olisiko uteliaisuutta? Ehkä keskustelu naamatusten tai sähköpostitse (kirjoittaminen ei ole vahva puoleni) voisi toimia. En tiedä voi olla kokonaan niin, et aikani tulla uskovaiseksi kulki ohitseni. Epäilen omia motiiveja? Kiitos kun yllätitte minut, en olisi uskonut et täällä ihan oikeasti voisi kukaan toiselle aikaa antaa.
Omaa sähköposiaan tai omaa henkilöllisyyttään ei ole syytä ilmaista täällä netissä. Siitä on ollut joillakin karvaat kokemukset. Jos kaipaa todellista keskustelua, on parempi mennä paikalle kyseisen uskonliikkeen tilaisuuteen ja kuunnella ja keskustella siellä. Ei ole pitkää aikaa siitä kun, täältä lähti keskustelemasta henkilö, joka oli kertonut toiselle oman henkilöllisyytensä ja sitä sitten puitiin täällä. Seurasin sitä sivusta tätä palstaa lukemalla.
Totta tuo on usein näin.
Minulla on hyvä kokemus! Vastaavalla keskustelupalstalla keskustelin asioista. Huomasimme nykyisen mieheni kanssa, et meillä on samoja elämäntapoja. Ja kumpikin olimme tyytymättömiä tuolloin parisuhteeseen, tuo motivoi meitä...
Tämä ihana mies tiesi, samaan tapaan, kuin ko keskusteltua sivusta seuraava tietää.
Mitä keskustelijat edustavat -helppoa esim. "Jussin tussi" on Jussi, vl-mies, evl -pappi, ikä 25 -40, yhdenhengen talous jne. Hänen luonteen voisi määritellä... ...voisi harrastukset veikata...
Minua kiinnostaa ihmiset ja heidän kanssaan syntyvä vuorovaikutus. "Katson" aina jokaista uutta joogaryhmään tulijaa.
Eli netti-tuttavuuden yhteyden luomiseen on toimiva malli.
Miettivä luo väliaikaisen uuden e-mailin, mihin hänelle esim. käyttämäni Jussi mahdollisesti vastaa [email protected]. Nyt kyseinen väliaikainen e-maili voidaan unohtaa.
Ja mikäli haluat ohjailla itsellesi enemmälti keskusteluseuraa tee tuo.
Tietysti luottamus ja varsinkin sen rikkominen on aina mahdollista. Kuka sen sanoisi, miten henkilökohtaisesti jatkaisitte e-mailissa.
Menet analyysissäsi varmaankin metsään. Jussi ei ole vl-pappi vaan maallikko.
Muuta en halua lähteä veikkailemaankaan.
"Kaavahan on vaihdellut evl kirkon sisälläkin."
Näin on, kaavat, laulut ja virret vaihtuvat. On näet joukossa aina niitä uudistusmielisiä, eivätkä uudistukset tavallisesti mene parempaan suuntaan.
"Seuroissakin oma tiukka kaavansa."
Seurojen kaava ei ole mitenkään tiukka. On vain käytännön syistä järjestetty tietyllä tavalla ja ne eivät ole sääntöjä tai oppi-kysymyksiä. Joskus puhujat lukevat loppurukoukseksi myös vapaavalintaisen- tai itse sovelletun rukouksen. Kuten aloittajalle totesin, omavalintainen rukous tulee kuulluksi.
"kun uskovaisella on aina uskonvanhurskauden kautta synnit anteeksi muutenkin."
Uskovainen on taivastiellä, mutta synti tarttuu koko ajan.
"miten veli ehtii jo kovasti tehdä syntiä"
Ihmisen ajatukset, sanat ja teot ovat nopeita, esimerkiksi epäilemään, sanoiko Jumala todella niin.
"eikö veli uskokaan edellisen puhujan evankeliumin sanoja."
Uskoo, mutta monet haluavat pyytää siunausta myös henkilökohtaisesti. Näissä on vapaus niin puhujalla kuin kuulijallakin.
Olen seurannut viestiketjua? Järkyttävää.
Ainut minkä voi todeta, Raamattu unohtuu, ja kaikenmaailman katekismukset ja lahko- opit on tullut tilalle.
Mielestäni etsivä pyrkii kuitenkin pitämään tasonsa, hyvä näin.
Mutta aiheeseen; Jumalan terve on suun tunnustus.
Miten tähän suhtautuu ensimmäinen seurakunta Jerusalemissa?
He kokisivat ”jumalan terveen” hyvin fariseuksellisena, sillä Heidän tehtävä oli julistaa Jeesusta ja uskoa Hänet Herraksi.
Jumalaan uskoo lestadiolaisten tavoin myös saat´´ana. Yhteyttä muutenkin sitomisissa ilmenee, heillä on ns. sopimus- suhde keskenään, jota sanotaan sitomiseksi.
Ensimmäisen seurakunnan tervehdys sekä uskon tunnustus oli; - Jeesus on Herra.
Matt 10;32 sanoo TODELLISEN TEVEHDYKSEN todelliseen HERRAAN, Kaikkivaltiaaseen; Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.
UT kertoo Jeesuksen Herruudesta, ei Jumalan.
VL ja Jehovan Todistajat ovat samassa veneessä.
Sitten tuo liikkeen häpäisijät; Itse olette lahkonne häpäisseet, muuthan siihen ei edes pääse. Kukaan ei ole teidän lapsianne raiskanneet ja oppianne opettaneet, kun itse.
Kes.
Näin on Kesistas.
Fariseukset tunnustivat ja tunnustavat vieläkin Jumalan Herraksi, mutta Kristityt tunnustavat Jeesuksen Herraksi.
Eli lestat on fariseuksia!!!
Noin ..nykyään, tervehditään vain ns. 'helvetin tien' kulkijoita
Oikean terveet sen sijaan tervehtivät toisiaan niin kuin milloinkin haluavat.
Voisin sanoa Jumalan terve kelle vaan kristitylle ihmiselle. Itävallassakin tervehditään: Gruss Gott eli Jumalan terve.
Hoi!
Vastaa minulle sinä aidosti vanhollislestadiolainen, onko paha asia jos vahingossa tervehtii kaikkia ihmisiä Jumalan terveellä?
Kiinnostaa vähän tämä.
Mitä päivää ja näkemiin tarkoittaa?