Erosimme pitkästä avioliitosta ja mies muutti kotimaahansa Yhdysvaltoihin syksyllä 2000. Olemme pysyneet ystävinä ja mies pitää säännöllistä yhteydenottoa poikaansa, soittaa kerran viikossa, lähettelee sähköpostia, kirjeitä, paketteja, jne.
Ex-mies ja ex-anoppi tulivat Suomeen kuukauden lomalle kesällä 2002. Sen aikaa majoitin heidät asuntooni, nukkuen itse joko olohuoneen lattialla tai äitini luona.
Nyt meillä on keväästä asti ollut puhetta ja suunnitelmia, että poika lähtisi käymään isänsä luona kesällä 2005. Vaikka hän on tuolloin jo 16-vuotias, en pidä maailmaa enää turvallisena paikkana 9-11 tapahtuman jälkeen, vaan puhuin asiasta veljelleni, joka innostui heti asiasta. Hänellä on aikaa ja rahaa ja hän pitää myöskin matkustelusta, on käynyt Jenkeissä pari kertaa, mutta ei koskaan ex-miehen osavaltiossa.
Emme vielä tehneet mitään tarkempia suunnitelmia matkan kestosta, mutta alustavasti puhuttiin, että veljeni lähtisi ainakin viemään poikaa isänsä luo, paluu olisi sitten helpompi, jos sukulaiset veisivät pojan New Yorkin lentokentälle (1 vrk matka heidän kotiseudultaan). Puhuttiin mm.että poikaa kiinnostaisi matkustaa loman aikana Floridaan ja kenties hänen isänsä voisi viedä hänet sinne autolla, jos nyt alettaisiin jo säästämään rahaa asiaa varten.
Eilen ex-mies sitten soitti. Täysin yllättäen ilmoitti, että sorry, talossa ei ole paikkaa sinun veljellesi. Mies asuu tällä hetkellä isänsä luona, joten ymmärrettävää on, että hän joutuu elämään isänsä ehdoilla. Olen kuitenkin ollut tässä talossa, ja tiedän, että aina joku nurkka löytyisi.
Kakistelin siinä aikani, mutta sitten ajattelin, että ok, jos miehen isä ei halua veljeäni sinne, ei kai asialle mitään voi. Ongelma on siinä, että pikkukylässä, jossa hän asuu, ei ole myöskään hotelleja tai motelleja missään lähistöllä.
Mies ehdottikin, että mitä jos poika matkustaisi yksin, kyllä hän pärjää. Sanoin, että kokisin huomattavasti turvallisemmaksi asian, että hän matkustaisi jonkun aikuisen kanssa yhdessä.
Täysin yllättäen mies sitten sanoikin, että mitä jos sinä matkustaisit hänen kanssaan? Täytyy myöntää, että olin kuin puulla päähän lyöty. Hetkinen, isän talossa ei ole tilaa veljelleni, mutta minulle kyllä!
Mietittyäni asiaa nyt yön yli olen pikkuisen loukkaantunut. Itse majoitin ex-miehen ja anopin 2 vuotta sitten, ja nyt miehen isä ei ole valmis tekemään samaa asiaa.
Miten tähän nyt pitäisi oikein suhtautua? Ex-mies ei ole ikinä nipottanut tuolla tavalla, ei koskaan asettanut minkäänlaisia ehtoja ja ylipäätänsäkin ollut aina hirveän joustava. Jotenkin tuli sellainen olo, että ehkä hän ei haluakaan poikaa sinne, mutta voin olla väärässä.
Ex-mies ja ex-anoppi tulivat Suomeen kuukauden lomalle kesällä 2002. Sen aikaa majoitin heidät asuntooni, nukkuen itse joko olohuoneen lattialla tai äitini luona.
Nyt meillä on keväästä asti ollut puhetta ja suunnitelmia, että poika lähtisi käymään isänsä luona kesällä 2005. Vaikka hän on tuolloin jo 16-vuotias, en pidä maailmaa enää turvallisena paikkana 9-11 tapahtuman jälkeen, vaan puhuin asiasta veljelleni, joka innostui heti asiasta. Hänellä on aikaa ja rahaa ja hän pitää myöskin matkustelusta, on käynyt Jenkeissä pari kertaa, mutta ei koskaan ex-miehen osavaltiossa.
Emme vielä tehneet mitään tarkempia suunnitelmia matkan kestosta, mutta alustavasti puhuttiin, että veljeni lähtisi ainakin viemään poikaa isänsä luo, paluu olisi sitten helpompi, jos sukulaiset veisivät pojan New Yorkin lentokentälle (1 vrk matka heidän kotiseudultaan). Puhuttiin mm.että poikaa kiinnostaisi matkustaa loman aikana Floridaan ja kenties hänen isänsä voisi viedä hänet sinne autolla, jos nyt alettaisiin jo säästämään rahaa asiaa varten.
Eilen ex-mies sitten soitti. Täysin yllättäen ilmoitti, että sorry, talossa ei ole paikkaa sinun veljellesi. Mies asuu tällä hetkellä isänsä luona, joten ymmärrettävää on, että hän joutuu elämään isänsä ehdoilla. Olen kuitenkin ollut tässä talossa, ja tiedän, että aina joku nurkka löytyisi.
Kakistelin siinä aikani, mutta sitten ajattelin, että ok, jos miehen isä ei halua veljeäni sinne, ei kai asialle mitään voi. Ongelma on siinä, että pikkukylässä, jossa hän asuu, ei ole myöskään hotelleja tai motelleja missään lähistöllä.
Mies ehdottikin, että mitä jos poika matkustaisi yksin, kyllä hän pärjää. Sanoin, että kokisin huomattavasti turvallisemmaksi asian, että hän matkustaisi jonkun aikuisen kanssa yhdessä.
Täysin yllättäen mies sitten sanoikin, että mitä jos sinä matkustaisit hänen kanssaan? Täytyy myöntää, että olin kuin puulla päähän lyöty. Hetkinen, isän talossa ei ole tilaa veljelleni, mutta minulle kyllä!
Mietittyäni asiaa nyt yön yli olen pikkuisen loukkaantunut. Itse majoitin ex-miehen ja anopin 2 vuotta sitten, ja nyt miehen isä ei ole valmis tekemään samaa asiaa.
Miten tähän nyt pitäisi oikein suhtautua? Ex-mies ei ole ikinä nipottanut tuolla tavalla, ei koskaan asettanut minkäänlaisia ehtoja ja ylipäätänsäkin ollut aina hirveän joustava. Jotenkin tuli sellainen olo, että ehkä hän ei haluakaan poikaa sinne, mutta voin olla väärässä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ja mitäköhän siellä Yhdysvalloissa on tapahtunut syyskuun terrori-iskujen jälkeen?
Tosi on..näin ne pelot osmosoituu perättöminä toisesta kulttuurista toiseee...11/9 myass!
Edelliset kirjoittajat eivät ilmeisesti koskaan ole olleet Yhdysvalloissa? Ihan tiedoksi, että siellä pitää mennä tulliselvitysten läpi, joka on sinänsä oma operaatio. Mutta kuvittele koneen vaihtoa JFK-lentokentällä, joka on yksi maailman isoimmista lentokentistä. Monesti pitää vaihtaa jopa toiseen rakennukseen, jonne liikutaan shuttle-bussilla, hallit ja käytävät ovat pitkiä, joten taitaisi mennä sormi suuhun aikuiseltakin!
Kun vanhempani aikoinaan tulivat Los Angelesin lentokentälle, onnistuivat he jotenkin tulemaan matkalaukkualueelle ilman, että olivat menneet tullin läpi. Siinä vaiheessa kun he alkoivat viedä matkalaukkuja ulos rakennuksesta, puuttui yksi viranomainen asiaan ja pyysi nähdä heidän passinsa ja ihmetteli, kun niissä ei ollut mitään merkintää maahan saapumisesta. Toisin sanoen vanhempani olivat maassa laittomasti ja jos asiaa ei olisi huomattu ajoissa, olisi heillä ollut ongelma maasta lähdettäessä!
Toivoisinkin kommentteja sellaisilta nuorilta, jotka ovat itse selvinneet täysin yksin tulliselvityksistä. Onhan vaihto-oppilaillakin aina joku heitä vastassa ja auttamassa tulliselvityksissä.
Lapselle voi pyytää lentokentälle avustajan, joka on lasta vastassa ja neuvoo lapsen oikeaan paikkaan. Lapsesi varmaan osaa englantia, jolloin hänelle varmasti tarjotaan apua, jos sitä kysyy.
Hei matkustin 15v. just Nykin kautta, lisäksi muutama muu vaihto, jenkkeihin. Mä selvisin, miks ei muka 16v. jolla on kielitaito?!?
Mä oon lukenut pitkän venäjän ja vaan muutaman vuoden englantia ja sinne mentäessä olin aika ummikko.
Hyvin selvisin vaikka jännitti hirveesti! Mulla oli vaan lappuja mukana missä luki englanniksi minne olen menossa ja muita tietoja mm. lentojen numerot, osoitteet jne. Sen kummempia en lentoemäntien apua tarvinnut. Kyllä aina joku kentällä auttaa.
Laita nuori matkaan vaan! sehän on melkein jo täysikäinen!!!!!!!
Minä olen mennyt sukulaisiin 14v.Siitä on tosin aikaa.Täti myöhästyi, eikä ollut vastassa.Minä olisin painellut passitarkastuksesta vain istumaan ja odottamaan.Joku kenttäemäntä nappas mut heti, ja kysyi ketä odotan.Jonka jälkeen tätiäni kuulutettiin.Eli ihan hyvin silloin valvottiin Nykin kentällä.
Kysy mitä mieltä poika itse on.Jos hän itse tuntee voivansa lähteä,anna mennä.Toisaalta se ettei veljesi muka mahdu pojan isälle on minusta kiusaamista.Tajuan että suututtaa.
tuttavaperheeni vanha äiti on kulkenut lentokoneella vip-tunnuksin. Se maksaa hieman lisää, mutta silloin lentoyhtiö ottaa hoitaakseen henkilön selviytymisen koneesta vastaanottajalle. Uskon, että sellainen olisi mahdollinen tässäkin tapauksessa.
Toisaalta kyllä olen sitä mieltä, että 16-vuotias poika, joka vielä puhuu toisena äidinkielenään englantia selviää kyllä jo vaikeammistakin paikoista kuin JKF:stä
Asia on todella hieman kaksipiippuinen. Poika on ikäistään lapsellisempi, viihtyy paremmin tietokoneen äärellä kuin ulkona. Tänään piti mennä riparileirin jälkitapaamiseen ja soitti mulle hädissään, kun ei löytänyt oikeaa rakennusta! Siis kotikaupungistamme. :)
Toisaalta itsenäistymiselle voisi tehdä hyvää saada matkustaa yksinään. Muistelen vain itseäni 17-vuotiaana, eli vuotta vanhempana yksin ulkomailla. Kaikki piti todellakin oppia kantapään kautta, helppoa se ei ollut.
Sanotaanko näin, että eniten minua tässä tilanteessa potuttaa se, että miten ihmeessä selitän asian veljelleni. Hän odottaa kovasti tätä matkaa. En haluaisi pilata välejämme sanomalla, että sorry, sinua ei haluta sinne.
Mina matkustin ensimmaisen kerran yksin 16v, mutta kohde oli Ateena. Kaikki kuitenkin meni hyvin. Mutta toista on matkustaa Usa:han...Itse nyt Usa:ssa asuvana voin todeta, etta en paastaisi omaa lastani matkustaman yksin alle 18v.
Lentokentta jo itsessaan on iso ja sekava, ja jos viela sattuu kohdalle tullivirkailija, joka on turhan innokas tyossaan, niin ei tieda miten siina kay. Usa on taysin eri kohde, kuin Euroopan maat.
Saahan lentoyhtiöltä saattajan, joka huolehtii että poikasi pääsee perille ongelmitta..
NIIN MIKSI SÄ ET ITSE MENIS
Ilmoita miehellesi, että tulette kaikki kolme. Älä lähetä poikaasi yksin. Jos jotain tapahtuisi, et antaisi itsellesi anteeksi. Maailma on nyt toinen kuin ennen.