Eipähän tässä paljon kerrottavaa sellaisenaan, sehän on pouta.
Hiukan toisenlainen mielleyhtymä syntyi kun tapasin ystävättäreni , palstalaisen, aikojen takaa.
Kohtaaaminen oli iloinen ja sydämellinen, kuin sateen vastakohta, jäi pitkäksi aikaa ilo mieleen ja sydämeen, sellaiset ovat meille kaikille varmaan tärkeitä, osaisimmepa antaa niitä pälstallakin.
Sadetta valui niskaan ja polvetkin kastuivat mutta ne eivät haitanneet.
Mene Sinäkin tapaamaan ystävääsi, hän ehkä kaipaa Sinua.
Hiukan toisenlainen mielleyhtymä syntyi kun tapasin ystävättäreni , palstalaisen, aikojen takaa.
Kohtaaaminen oli iloinen ja sydämellinen, kuin sateen vastakohta, jäi pitkäksi aikaa ilo mieleen ja sydämeen, sellaiset ovat meille kaikille varmaan tärkeitä, osaisimmepa antaa niitä pälstallakin.
Sadetta valui niskaan ja polvetkin kastuivat mutta ne eivät haitanneet.
Mene Sinäkin tapaamaan ystävääsi, hän ehkä kaipaa Sinua.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ne ovat kadonneet maailman tuuliin, ystävät.
Sade tulee ja menee, samoin tekee poutakin.
Aivan samalla tavoin ovat minunkin ystäväni tehneet, tulleet ja menneet.
Vaikka maapallo pysyykin radallansa, niin kuitenkin ihmiset kiertävät vain pienen ympyrän sen mukana. Toiset pystyvät säilyttämään jonkun ystävän pidemmänkin ajan, toisille se on vaikeampaa.
Olisihan se tavattoman iloinen tapaus jos joku menneistä ystävistä (tai uusikin) tulisi luokse, ojentaisi kätensä ja vaikka halaisikin.
Syntyisi varmaankin samalainen tunne kuten silloin kun pilvisenä päivänä aurinko pilkahtaa pilven raosta.
Ojennetaan vain toisillemme ystävän käden.
halaan
Minäkin haluan halata, tehdään kimppahali, niin kaikki tulee halatuiksi-:))
Aikamme häipyy
kuin taivaan kiitävät pilvet.
Elomme huojuu
kuin väsyneet perhosen siivet.
Tuntimme päättyy
kun tiimalasi täyttyy.
Kätemme ojentuu ystävää kohti
voisitko auttaa, ken pyytää tohti.
Raottui ovi, ojentui käsi.
Ojentui toinen, yhtyivät kädet.
on tosiaa ilo tavata vanhoja ystäviää.tosi mukava ko siekii näyt palstalla,vaikka et niin paljo kirjota ko enne vanhaa.
oli se mukavaa aikaa.aamulla ko avas konneen niin ruuneperi tervehti meitä lukijoita aamurunolla. sie et ossaa arvata mite sellanen ilahutti mieltä,se ol meiän aurinko satteellakii:)) uskallan sannoo sen monen muunkin puolesta, saitha sie paljo kiitoksii siitä.
se innostutti myös muita runoilijoita ja heitä on tääl aika monta. eihä täst kauaa ole ko eikka leino haasto sinut runonkilpasille, et tainnu lukkee sitä.
sato tai paisto aina on ilo tavata ja kuulla sinusta, mukavaa viikonloppuu, loppuviikkon omistan vieraille, meerille ja jetrolle. rakkain terveisin lyyli
Anteeksi, etten käytä tuota hienoa senoraa. Olet ollut minulle lyyli, oikei pienellä kirjaimella niinkuin vähän tähän tietokoneaikaan kuuluu.
Kirjoitan palstalla vähän kun täällä on sanoinkuvaamattoman vaikeaa olla.
Runojen kirjoitus on Hajupojan sääntöjen mukaan sopimatonta, kelvotonta. Me kaikki olemme tyhmiä ja osaamattomia mutta hän itse on täydellinen.
Hajupojan mukaan kukaan ei enään keskustele kanssani - tämän hän on toistanut ainakin 27-kertaa.
Kiitos, että muistit minuakin viestissäsi. Vieläkö Gilda kiusaa Edisonia? Jaa jaa, ne naiset, ne naiset (ne rakkahia on).
Tervehdys Sinulle pikkuinen lyyli
säilynyt on Sulla vanha tyyli.
Iloisesti Sä kirjoitat aina
arkena, pyhänä, sunnuntaina.
Leppoista oloa kotonas vietä,
iloinen ole ja aina tiedä:
Jos murheet josku rintaasi painaa
mun lämpimät ajatukseni ei ole lainaa.
Niitä käytä tukena elämän tiellä
ja kaiken lisäksi tämäkin viellä
Mä olen persoon aika eri,
Sun suuri ystäväsi Ruuneperi.
ja vieläpä rakkaan ystävän joka on kaukana, tulee kaikkea mieleen kun kuvittelee hänen olevan juuri tässä, käden ulottuvilla.
Tuulenvire poskellani on kätesi
linnun laulu oksalla on viestisi
ja lemmikin kukissa silmiesi väri.
Auringon lämpö ihollani
sadepisarat kasteena poskillani
ja tunnen että olet osana niissä.
Hyväilet tuulen myötä
naurat lintujen laulussa
ja auringon lämpö on läheisyyttäsi.
Kesän kukkia katsoen
elän ystävyytemme mistoissa
enkä unohda kastella ruusuja ikkunan alla.
_____________
Aamulla lähettelin viestejä ystävilleni, yhdelle jopa sinne kauas "rapakon taakse", kun matka on pitkä ja tapaamme harvoin.
Kumpi se unohti ensin, minä ystävät vai ystäväni minut.. jonnekin ne vain ovat kadonneet.
Otan tästä osan "reunalta" ikäänkuin itselleni kuuluvaksi vaikka et Sinä sanojasi minulle kohdistanutkaan.
kun otit edes pienen siivun itsellesi.
Olisin onnellinen jos minulla olisi täällä todellisessa elämässä edes yksi sellainen ystävä
jonka kanssa voisi rupatella vaikka runon kielin.
Kaikki vain totuutta ja turhuutta toitottavat, elämästä tuntuu olevan hauskuus hukassa.
Saanhan nauraa edes itselleni, yksikseni,
ja löytää niitä ahaa elämyksiä sinunkin jutuistasi, kuten muidenkin näillä palstoilla kirjoittavien.
Mukana oloasi toivon luettuani noita vanhoja ketjuja ajalta jolloin en ollut sivuilla.
On ilo lukea ajatuksiasi, älä jätä meitä kyselemään missä ruuneperi on.
On uskaliasta menetellä näin koska palsta olettaa minun flirttailevan lähes kaikkien palstan tyttöjen kanssa.
Olen poikkeusselliisen innokas kirjoittaja ja kun palstalla ei enää voi kirjoittaa niin yritän hankkia nettiystäviä.
[email protected]
joita olen minäkin saanut lukea.
Kiva kun olet mukana " tyttöjenkin jutuissa "
sillä kaksihan on sukupuolta kaikessa.
Otan myös mielellään vastaan postia palstalaisilta omaan osoitteeseeni;
[email protected]
Kirjoitellaan, jutellaan ja keskustellaan.
Jätetään vastaamatta kun " tulee lunta tupaan ja jäitä porstuaan ". Suljetaan silloin ovi ja ollaan vaan.
Ps. tartuin syöttiin hymyssä suin
Täälläkin sinua kaivataan.
Ja mitä ihmettä siitä vaikka flirttailisitkin koko palstan tyttöjen kanssa, sehän se kivaa ja hauskaa olisikin.
Mutta älä ihmeessä yleistä, ei täällä kukaan muu kuvittele mitään kuin se yksi pahainen nilviäinen.
Minäkin haluaisin kanssasi flirttailla, mutta kun ei niin ei...
ni viel kysäsen, et ihaks sie ensimmäist kertaa nettiystäväis tapasit tai kerraha se on kuitekii olt ensimmäine kerta, jot oliks hää yhtää sellane ku sie kuvittelit? Sie et vissii kehtaa kaik kertoo , mut mie kuvittelisi, et kyl jottai menetetkii, vai?
Ensimmäistä kertaa tapasin, enkä pettynyt. Ei hän mielikuvani mukainen ollut sillä se oli jotenkin käsittämätön.
Iloinen, ystävällinen nainen ja kauniskin. Ei kai matkalipun hintaa tarvitse laskea menetykseksi?
Kiitos vaa tiiost. Aika rohkeit ootta kuitekii olleet, kumpanenkii. A, silviisiihä sitä pitäs ellää! Kaikkee hyvvää jatkoskii toivotellen Tintti1