Tv stä tuli 18.2 maanantaina ohjelma Suomalaisten rauhanturvaajien mielenterveyksien jälkihoidosta ja sen puutteellisuudesta. Ensimmäisen kerran MOT meni kyllä hakoteille. Toinen haastatelva oli evp majuri jonka kokemus oli kieltämättä traumaattinen mutta äärimmäisem poikkeuksellinen. Toinen taas jo tehtävään lähdettyä oli alkoholiriippuvainen jollaista ei pitäisi koskaan eikä missään olosuhteissa pitäisi lähettää turvaamaan ketään.
Jos katsotaan viisi vuosikymmentä taaksepäin ja suomalaisia kuollut kai kaksi ja niistäkin ensimmäinen auton alle. Esim 80 luvulla taisi lääjin tressi sotilailla olla se että saako verottoman auton tuotua kotiin naarmuuntumattomana, kun se oli ollut vuoden pressun alla hiekka-aavikolla.
Ja kaikki jotka tuntee jonkun rauhanturvaajan ovat kuulleet vaaratilanteista ja aina siis aina luoti on mennyt vain millien päästä ohimosta. Viidessäkymmenessä vuodessa siis ketään vihollinen ei ole osunut. Jollekin hyvä pisnes jos alkaisi viemään tähtäimiä maailmalle. Vai olisiko niin että sotilaamme asuvat suurimman osan ajasta viisi metriä korkean betoniaitauksen sisällä.
Ja tosiasia on että sotilaat ovat sata prosenttisesti lähteneet aina matkaan vapaaehtoisesti. Toisin kuin tuhannet ja taas tuhannet lapset jotka ovat syntyneet väärään paikkaan ja jotka elävät sodan keskellä. Eivätkä voi soittaa minnekkään että täällä on kamalaa tai pitää aamukampaa siitä milloin kauheudet loppuvat.
Jos katsotaan viisi vuosikymmentä taaksepäin ja suomalaisia kuollut kai kaksi ja niistäkin ensimmäinen auton alle. Esim 80 luvulla taisi lääjin tressi sotilailla olla se että saako verottoman auton tuotua kotiin naarmuuntumattomana, kun se oli ollut vuoden pressun alla hiekka-aavikolla.
Ja kaikki jotka tuntee jonkun rauhanturvaajan ovat kuulleet vaaratilanteista ja aina siis aina luoti on mennyt vain millien päästä ohimosta. Viidessäkymmenessä vuodessa siis ketään vihollinen ei ole osunut. Jollekin hyvä pisnes jos alkaisi viemään tähtäimiä maailmalle. Vai olisiko niin että sotilaamme asuvat suurimman osan ajasta viisi metriä korkean betoniaitauksen sisällä.
Ja tosiasia on että sotilaat ovat sata prosenttisesti lähteneet aina matkaan vapaaehtoisesti. Toisin kuin tuhannet ja taas tuhannet lapset jotka ovat syntyneet väärään paikkaan ja jotka elävät sodan keskellä. Eivätkä voi soittaa minnekkään että täällä on kamalaa tai pitää aamukampaa siitä milloin kauheudet loppuvat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täysiä luusereita noi on,,,Terv,ent YK jääkäri 73-74
En ole koskaan tuntenut yhtäkään rauhanturvaajaa, mutta sen mitä nuoruudestani muistan, niin kaikki ns. "militanttihenkiset" tyypit haaveili niistä hommista. Osa varmaan oli niin psykopaattisia, että mieluummin kuin rauhanturvaamistehtäviin, olisi ja pitäisi sellaiset laittaa vaikka painamaan pimpelipompelikelloa valvotusti eläkeläisten bingo-infoon. ja niistä rauhanturvaajatehtävistä siis muistumieni mukaan oli kiinnostuneet tyypit,jotka eivät edes suurinpiirtein lukiostakaan selviäisi, mikä osoittaa jo imbesilliyttä,koska sellaisestakin saa ainakin cumun paperit edes katsomatta koskaan tehtäväkirjoja. Se on voi ja voi, jos sitten ovat joutuneet tai siis vapaaehtoisesti menneet rauhanturvaajina todellisiin sotatilanteisiin ja tajunneet vasta todellisen kokemuksen kautta, että ei se mitään hauskaa miehisyyden korostamista olekaan, kuten ei koskaan sotiminen tai mitkään sodat.
Minusta sen yhden rauhanturvaajan haastattelu oli kyllä koskettava. Tottakai niille palvelleille kuuluisi eläke. Se vaan, että jos rauhanturvaajaksi pääsee jokainen pässi just ja just 19- vuotias, niin ei taida Suomi paljoa kansalaistensa rauhanturvaajien ihmishengistä olla kiinnostunut. Inhoan armeijaa, ja armeijahenkisiä ihmisiä.
Täytyy taas hieman oikoa tätä tietämättömyyden kenttää... Ensinnäkään kaikki eivät sinne pääse, vaan kriteerit on kovat. Yleensä nämä liian sotaisat äälöt kitketään pois jo valintavaiheessa (jokaisesta suomalaisesta armeijan käyneestä on tarkat psygologiset arviot ja päätelmät siitä mihin sopii ja mihin ei). Suurin osa on kolutettuja ihmisiä monista eri ammateista, poliisista lakimieheen.
Rauhanturvatehtävissä on kuollut 40 rauhanturvaajaa, katso surullinen lista täältä http://www.funso.org/Muu.htm
Suomalaiset ovat esimerkiksi perustaneet koulun Libanoniin ja pitäneet sairaalaa paikallisille, jopa Pasi vaunun sisällä on synnytetty. Lapsia on autettu paikanpäällä monin tavoin ja nyt tiedetään varmasti, että apu on mennyt perille. Kyliä suojattiin tulitukselta ja miinoja raivattiin.
Moni ei sieltä autoa tuonut, mutta se oli hyvä palkanlisä, koska palkat olivat aika huonoja. Viinaa siellä ei käytetty palveluaikana, vaan lomilla, mitäs ihmeellistä siinä on. Pari saunakaljaa sai ottaa ja juhlissa pari enemmän, mutta määrtty miehitys oli aina selvinpäin. Aina joukkoon tietysti mahtuu se toope, joka sitten lähetetään maitojunassa kotiin. Se on se kaveri joka pääsee otsikoihin!
Ja voin taata, että mikään koulutus ei valmista siihen, kun alkaa luodit ja tykkituli pauhaamaan. Kyllä sitä tiedettiin mihin oltiin menossa, mutta kyllä se silti yllätti ja pelotti.
Vapaaehtoisesti sinne mentiin ja päivääkään en vaihtaisi pois... vaikka kaverin arkussa kannoinkin sieltä viimeilselle lennolle.
Menkää itse kokemaan se, ja puhukaa sitten paskoja mielipiteitänne, jotka ei perustu mihinkään muuhun, kuin tietämättömyyteen tai useasti myös kateuteen.
Höpöhöpö. YK tehtävissä maksetaan palkkaa ja päivärahaa. Maksettiin ainakin vielä 1975.
UNFICYP/YKSP----
On se aivan sikamaista tulla kerjäämään yhteiskunnan avustusta siellä syntyneisiin "vammoihin".
Sinne on lähdetty vapaaehtoisesti, täysin ilman pakkoa.
Omassa rotaatiossani saapuneet miehet, itseni mukaan lukien, taisivat saada pääasiassa alkoholismi nimisen tartunnan. Se on mielestäni itseaiheutettu. Ei kukaan pakota juomaan.
Olihan se rauhanturvaajan työ ja elämä tietysti monella muullakin tavalla stressaavaa, mutta elämä nyt vaan on sellaista. Stressi voi iskeä missä vaan ja vaikka kuinka pahana, mutta siitä ei välttämättä saa palkkaa.
Jos joku on noissa korvausvelvollinen niin se on se organisaatio jonka alaisuudessa sielä toimitaan.
Aikuiset miehet - hävetkää!