Se annetaan kaikille, ja siitä huolimatta lähit ovat lastensa yksinhuoltajia käytännössä oikeasti. Etälle annetaan mahdollisuus napsia vain rusinat pullasta.
Edelleenkään minkäänlaista velvollisuutta tavata lasta ei ole. On vain oikeus, pitää perhe varpaillaan ja odottamassa, että JOS etä suvaitsee tällä kerralla tulla, ettei etän kaljaporukka jalkapallo TV-matseineen vie taas voiton. Lapsellahan ei samaa oikeutta taasen ole Etän tapaamiseen on pakko mennä, vaikka olis just Villen tai Kaisan synttärit samaan aikaan. Puhutaankin siis oikeasti etän oikeudesta tavata lasta, eikä suinkaan lapsen oikeudesta tavata kumpaakin vanhempaa. Lakiin pitäisikin pikimmiten saada yli 7vuotiaille oikeus myös kieltäytyä tapaamisesta etää niin halutessaan, jotta jatkuva pompotus loppuisi. Tokihan lapsen pitää seistä odottamassa, asennossa, eihän hänellä voi olla mitään tärkeämpää kuin aikuisen odottaminen? Ei ole reilua sanon minä. Ei todellakaan. Lasten oikeusten polkemista.
Ja sitten on tämä viikko-viikko kärsimys jota ei normaali aikuinenkaan kestäisi kauaakaan. Asua nyt matkalaukussa! Aina reissussa. Taatusti näkyy muutamien vuosien jälkeen tämänkin kuningasidean jälkipyykki sitten lasten pahoinvointina.
Ajatelkaa nyt, onko lapsella tässä mallissa esim, talviurheiluvälineitä? ja jos niin kenenluona? ja raijataanko ne mukana toiseen paikkaan, ja takaisin? huh, kesä tulee onneksi. Julkean epäillä näiden jo muutenkin eronneiden vanhempien kommunikointi yhteyttä jos lapsen asiat ja tavarat ovat hajallaan kahdessa eri pisteessä, niin kuka hankkii mitä uutta ja milloin? Ehkäpä lapsi sitten on vaan ilman, tai satunnaisen ja suunnittemattomien hankintojen varassa? Oppiipahan olemaan onnellinen jos jotain joskus saa. Pääasia lienee kuitenkin että vanhempien rahat riittävät tupakkaan ja tatuointeihin.
On se kivaa tämä nykyaika. Hauskaa nähdä mitä näistä lapsista tulee.
Edelleenkään minkäänlaista velvollisuutta tavata lasta ei ole. On vain oikeus, pitää perhe varpaillaan ja odottamassa, että JOS etä suvaitsee tällä kerralla tulla, ettei etän kaljaporukka jalkapallo TV-matseineen vie taas voiton. Lapsellahan ei samaa oikeutta taasen ole Etän tapaamiseen on pakko mennä, vaikka olis just Villen tai Kaisan synttärit samaan aikaan. Puhutaankin siis oikeasti etän oikeudesta tavata lasta, eikä suinkaan lapsen oikeudesta tavata kumpaakin vanhempaa. Lakiin pitäisikin pikimmiten saada yli 7vuotiaille oikeus myös kieltäytyä tapaamisesta etää niin halutessaan, jotta jatkuva pompotus loppuisi. Tokihan lapsen pitää seistä odottamassa, asennossa, eihän hänellä voi olla mitään tärkeämpää kuin aikuisen odottaminen? Ei ole reilua sanon minä. Ei todellakaan. Lasten oikeusten polkemista.
Ja sitten on tämä viikko-viikko kärsimys jota ei normaali aikuinenkaan kestäisi kauaakaan. Asua nyt matkalaukussa! Aina reissussa. Taatusti näkyy muutamien vuosien jälkeen tämänkin kuningasidean jälkipyykki sitten lasten pahoinvointina.
Ajatelkaa nyt, onko lapsella tässä mallissa esim, talviurheiluvälineitä? ja jos niin kenenluona? ja raijataanko ne mukana toiseen paikkaan, ja takaisin? huh, kesä tulee onneksi. Julkean epäillä näiden jo muutenkin eronneiden vanhempien kommunikointi yhteyttä jos lapsen asiat ja tavarat ovat hajallaan kahdessa eri pisteessä, niin kuka hankkii mitä uutta ja milloin? Ehkäpä lapsi sitten on vaan ilman, tai satunnaisen ja suunnittemattomien hankintojen varassa? Oppiipahan olemaan onnellinen jos jotain joskus saa. Pääasia lienee kuitenkin että vanhempien rahat riittävät tupakkaan ja tatuointeihin.
On se kivaa tämä nykyaika. Hauskaa nähdä mitä näistä lapsista tulee.
Vastaukset 58
Vanhimmat
No jäljethän näkyy jo. Lpasia on huostassa enenmmän kuink oskaan aiemmin, syrjääntyneitä ja köyhiä. On järkyttävää että sitä ei huomata, mihin tämä johtaa, kehutaan vaan että lapset sopeutuu ja kyllä he kestää.
He kestävät kun aikuinen niin sanoo, eikä kysy lapsilta. Miksi aikuiset ei itse muuta viikottain? Siksi koska se on raskasta ja stressaavaa. Mutta lapsen on pakko, lapsi maksaa aikuisten tekemiset. Lapsi on helppo liattaa matkaan, ja kun oirehtii syy on sen lapsen, ja varmasti saa siitä kuulla, miten huono lapsi on ja miten hän häiriköi ja on huunosti kasvatettu.
Ei kukaankestä jatkuvaa muuttamista, kun ei ole sitä kkotia missä asua ja olla, huilata. Aikuiset huilaa kun laittaa lapsen toiselle vanhemmalle, mutta lapsi parka reissaa ja sopeutuu... itkee ja kaipaa rauhaa jota ei ole.
Näistä lapsista tulee jotain sellaista, mistä me emme vielä tiedä. Pahempaa mitä nykyajan "ongelmalapset" ovat.
Koska lapsella ei ole turvallista pysyvää ympäristöä, eikä hänellä ole riittäviä sääntöjä elämässään. Lapsi tarvitsee rajoja.
Olen vuosien kuuntelun ja lukemisen perusteella tullut siihen johtopäätökseen, että nämä ihmiset jotka heittelevät lapsiaan tyylillä viikko-viikko (ei aina tasan viikko mutta laskien kalenterivuodelle menee kutakuinkin tuohon), ovat niitä ihmisiä jotka ovat "kyllästyneet" lapsiinsa.
Juuri niitä jotka laittavat lapsensa tarhaan jotta pääsevät itse vähemmällä.
Jotka eivät jaksa tai osaa olla lastensa kanssa ja kasvattaa heitä.
Katsos on helpompaa peittää oma osaamattomuus tai välinpitämättömyys sanan alle "vuoroviikko" tai "jaamme lapsen tasapuolisesti".
Sehän kuulostaa hienommalta. Tuskin kukaan kehtaa sanoa ettei jaksakaan lastaan jota ensin halusi nii-in kovasti.
Se on muoti-ilmiö, mutta samalla myös peiteteko.
Laki lapsen huollosta määrää että lapselle tulee turvata turvallinen lapsuus jne. Minusta kaikki nuo viikkoviikko-hömpät yms. rikkovat lakia ja pahasti.
Siihen uskon, että tämä muoti-ilmiö tullaan jonain päivänä huomaamaan todella haitalliseksi. Ei ehkä jokaisessa tapauksessa mutta suurimmassa osassa. Nyt jo moni tapaus jossa päädytään viikkoviikko -systeemiin, joutuvat myöhemmin tekemään ns. normitapaamismallin koska ensimmäinen ei toimi tai lapsi reagoi.
Tällä mallilla mennään perse edellä puuhun. Siitä kärsivät lapset.
Minä ja siskoni itse halusimme viikko-viikko-systeemin, koska olemme yhtä läheisiä molempien vanhempiemme kanssa emmekä olisi osanneet valita. Kumpikaan vanhemmistamme ei ollut meihin kyllästynyt vaan tiedän että molemmat ikävöivät meitä kun olimme poissa.
Minä olen aina tuntenut olevani haluttu ja rakastettu ja olen edelleen aikuisena todella läheinen molempien vanhempieni kanssa. En myöskään koe kärsineeni tai olevani ongelmatapaus: pärjään hyvin urallani ja minulla on onnellinen parisuhde.
Olen todella kiitollinen vanhemmilleni siitä etteivät he käyttäneet meitä kiistakapuloinaan tai itsekkäästi vaatineet meitä itselleen koska heille tulisi ikävä. Minun kokemukseni vanhemmista, jotka jakavat lapsen huoltajuuden on täysin päinvastainen kuin sinulla: useimmiten he ovat niitä, jotka laittavat lapsen edun omansa edelle. Lapsellahan on kaksi vanhempaa, jotka haluavat viettää aikaa lapsensa kanssa ja lapsi saa viettää aikaa molempien, yhtä rakkaiden vanhempien kanssa.
Mikä on sinun mielestäsi normitapaamismalli? Sellainenko, jossa isä tapaa lastaan mahdollisimman vähän, jotta sinä voit esittää täydellistä äitiä?
No eipä tuo tapa jolla sinut on kasvatettu, sinusta siis tasapainoista aikuista kuitenkaan tehnyt. Näköjään. Sen paljastaa asiaton viimeisen virkkeesi katkera syytös.
Googlaappa Tukholma sydrooma.
Miten eksyit yh-palstalle?
On surku, jos toisen vanhemman näkemisen ehdoksi on laitettu viikottainen muutto! Mitäpä lapsi sille mahtaa, lasta on helppo kiristää.
" Fiksut" aikuiset sanoo, että lapsi pitää suostutella, jos hän ei halua lähtä etävanhemman luokse, siis narraamalla ja valhetelemalla lapsi pitää saada matkaan. Ei tarvi siis välittää, jaksaako lapsi vai ei, se vaan on pakko. Muuten lapsi on laiska, ja kiukutteleva, jos ei lähde. Saapahan toinen vanhempi sitten lomaa ja olla rauhassa.
Kaikki aikuiset, jotka liattavat lapsen matkaan viikottain, heidän pitäisi ensin itse muutaa pari vuotta viikottain, ja sanoa sitten vasta, että se on lapen parhaaksi ja lapsi sopeutuu.
Halveksin niitä vanhempia jotka näin kostavat omille lapsille omat virheet., onneksi omani ei ole koskaan joutuneet.
Mitä sitten ehdotat? Yksinhuoltajuus lähille ja etää ei saa nähdä koskaan etä maksamaan ainoastaan. Sellainenkin vaihtoehto pitäisi lakiin saada, että äidit jotka haluavat estää lastaan näkemästä isäänsä maksaisi kaiken sitten yksin jos kerran yksin haluavat lapsen myös kasvattaa.
Viikko-viikko asumista suositellaan ainoastaan hyvissä väleissä oleville vanhemmille, jotka myös mielellään asuvat lähellä toisiaan ja pystyvät keskenään näistä asioista sopimaan. Eli hyvin harvoin käytännössä tämä vuorottelu toimii.
Yksinhuoltajuus ei vaikuta tapaamiskäytäntöihin.
Tapaaminen on ihan sama oli sitten yksinhuoltaja tai yhteishuollossa.
Kiva kun otit rahan puheeksi. Onko oikein ja kohtuullinen tuo minimi summa elariksi 150e/kk. Ja sillä kuitattu koko isyys parhaimmillaan?
Tuon ovat etät itselleen halunneet. Ei velvotteita. Oikeuksia toki sitten huudellaan. Onko oikein?
Arvottomat lapset. Lasilta kielletyt hotellit, lapsettomat lennot. Uimahalleissakin jo tunnelma iltoja joihin ei lapsia suvaita. Lasten vuoroviikko tapaamiset. Huostaanottoja ennätysmäärät. Nuoria syrjäytyneitä eläkeläisiä ennätysmäärät. Pätkätöitä ja nekin vuokratöinä......
Lapset huomataan ja tuevat vasta sitten tärkeiksi, kun tienaavat ja alkavat maksamaan veroja. Niinkuin vanhukset, kun he sairastuvat tai eivät uota mitään, he ovat kakkosluokkaa. Niin kauan kun ovat työelämässä, heistä pidetään kiinni ja he ovat mahtavaa ja parasta työvoimaa, niinkuinl apset. Nyt heitä ei huomaa kukaan ja kaikki pois vaan lapsilta, jopa koulut lähtee.
Miksi et soisi lomamatkalaiselle lapsetonta lentoa tai hotellia?
Nyt kun omat lapseni ovat jo isoja ja minulla on mahdollisuus matkustaa lomalle, valitsen aina lapsivapaan hotellin ja lennot. Suosittelisinkin lapsiperheiden vanhempia epäitsekkäästi matkustelemaan kotimaassa tai olemaan matkustelematta kovin pienten lasten kanssa. Ja jos nyt oikein kova hinku on etelään aurinkoon , niin jätetään ne lapsukaiset tuttuun ja turvalliseen mummolan paapottavaksi ja lähdetään aikuiset kaksin lomalle lepäämään.
En ole koskaan ymmärtänyt, mikä halu vanhemmilla on roudata alle kouluikäisiä lapsia toiselle puolen maapalloa tai edes eurooppaa viihtymään viikoksi hotelliin, vieraaseen ympäristöön. Lapsi kaipaa tuttuja rutiineja, tuttuja asioita ja tuttuja tavaroitaan tunteakseen olonsa turvalliseksi. Nykyajan vanhemmilla on vanhemmuus todellakin kadoksissa, jos kuvittelee että lapsi jää jostain paitsi, jos ei pääse parin vuoden ikäisenä Malediiveille lomailemaan.
Mielestäni lapsivapaat ja lapsiperheille tarkoitetut erilliset hotellit ovat parasta palvelua sekä lapsiperheille että lapsettomille. Minun lomani ei mene pilalle Pikku-Matin vatsaoireiden tai sekaisin menneen vrk-rytmin takia eikä Pikku-Matin äidin tarvitse kulkea anteeksipyytävännäköisenä vaikka lapsukainen huutaisi koko viikon suoraa huutoa.
Sitten vielä nuo uimahallien tunnelma-illat. ne illat järjestetään yleensä niin myöhäisenä ajankohtana, että lapset ovat jo yöpuulla siihen kellonaikaan.
Se on vähän sama asia, että jos tungetaan kaikki pakolaiset täällä johonkin eristyksiin, tai sitten sulautetaan kansaan ja yhteiskuntaan.
Eli joko tungetaan lapset omiin karsinoihin lomalennoille, tai sitten sopeutetaan yhteiseen ihmisyyteen, ja kastavetaan heistä kunnon kansalaisia.
Eikä tuo uimahallien tunnelma iltojen kellonaikakäsityksesikään paikkaansa pitänyt. Viimeksi käännyimme 5 vuotiaan kanssa pois kun tuo ilta alkoi 17.30, eikä se ole kyllä mikään nukkumaanmenoaika vaikka kaltaisesi omahyväiset ihmiset niin mielellään vääristelevätkin totuutta.
Pikku-Matin vatsanväänteet tai sekaisin mennyt vuorokausirytmi tuskin on huonon kasvatuksen tulosta, vaan omaehtoisen ja ajattelemattoman vanhemman syytä, joka ei voi jättää lasta hoitoon pakollisen etelänreissun ajaksi.
Meidän lähiuimahallissa kynttiläuinnit ovat klo 19-23 ja sinne on tervetulleita myös lapset aikuisten seurassa.
Voi olla, että vaikutan sinun mielestäsi omahyväiseltä, mutta se johtuu siitä, ettet ehkä ymmärrä tai osaa tulkita iäntuomaa varmuutta itsevarmuudeksi. Pakolaisvertauksesi ontui pahemman kerran, mutta se viestii sitä, että olet vielä kovin nuori, ainakin ajatuksiltasi.
Nämä "isättömät" lapset ovat todellinen haaste, jota kukaan muu kuin isä voi korvata. Ja todellakin se nyt jo näkyy, nuori hakee isän roolin kaveripiireistä, ja valitettavasti se voi johtaa tuhoisiin seurauksiin. En ymmärrä isiä, jotka ei välitä lapsistaan, ja en ymmärrä äitejä, jotka eivät anna lastansa tavata isäänsä..molemmissa tapauksissa huonot seurauset.
Viikko-viikko systeemi on hyvä, riippuu tietenkin paljon välimatkasta ja keskinäisitä suhteista, mutta ainakin näin tilastollisesti siitä on saatu parhaat tulokset.
Ei muuten ole saatu. Mielellläni näkisin sen tilaston. Nimenomaan on noita viikko viikko tapaamisia alettu muutta pois toimimattomina lapsen kannalta. Aikuiset ovat olleet tyytyväisiä mutteivät lapset sitten pitkän päälle kumminkaan.
esimerkiksi : https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/13389/9789513929404.pdf
Tälläistäkin on ilmassa.
http://www.kiianmaa.com/eroperhefoorumi/index.php?action=printpage;topic=91910.0
Keskustelupalstalta otettu, varsinainen tutkimus :-)
Erittäin hankalaa luettavaa, ympäripyöreää kerrontaa. Tehty vaikeaselkoiseksi siksi, että jokainen voi päätellä itse ja pyöritellä asiaa miten sattuu ja voi tulkita sen ihan itse. Samaa kuin politikointi, tulkintamuotoja on paljon, mikään ei ole oikein, vain se miten kukakin sen asian itse katsoo.
Ei tossa tutkimuksessakaan pelkkää hyvää ollut, jos et sitä itse ole lukenut :- )
Kyllä siellä lapset myös valittivat mm, matkustamisen raskautta, tavaroiden väärässä paikassa olemista sun muita asioita.
Lisäksi tuli sellainen kuva että lapset olivat vain lojaalisuudesta vanhempiinsa valittamatta enempää. Lapset joustivat vain omasta nahastaan. Paras vaihto-ehto lapsista olisi ollut jos vanhemmat eivät olisi kuitenkaan eri osotteissa, - sitä vain ei voinut valita.
NIIN, KYSYKÄÄ LAPSXILTA ITSELTÄÄN, EIKÄ AIKUISILTA JA NÄILTÄ TUKIJOILTA, HEILLÄ EI OLE ASIASTA MITÄÄN KOKEMUSTA, HE YNNÄÄVÄT NÄITÄ JUTTUJA JA POIMIVAT SIELTÄ VAIN POSITIIVISET ASIAT JA AIKUISTEN OLETTAMUKSET.
KUKAAN EI KYSY LAPSELTA, SILLOINHAN TULOS OLISI PÄINVASTAINEN.
LAPSET VOIVAT ERITTÄIN HUONOSTI.
AIKUISTEN MIELESTÄ LAPSET VOIVAT ERITTÄIN HYVIN JA SOPEUTUVAT.
Kumpaa sinä uskot?
Isä on helppo korvata. Kuka tahansa kävelijä käy. Jos on edes joskus paikalla.
Äidille esitetyt kysymykset lapsen suusta:
-Koska on ruoka?
-Saanko mennä Kallelle/Kaisalle?
-Onks mun farkut pesty?
-Anna rahaa uimalippuun
-Mitä aineita valitsen koulussa?
-Mitä ruokaa?
-missä on laastaria?
Isälle esitetyt kysymykset:
-Missä on äiti?
Ohessa yksi tutkimus aiheesta... Minun mielestäni tärkeintä erolapsen hyvinvoinnin kannalta on se, että vanhemmat kykenevät eron jälkeen yhteistyöhön eivätkä käytä lasta kiistan välineenä (mikä nousee kaikista "tutkimuksistakin" esille). Asumismuodolla sinänsä ei ole yksiselitteistä merkitystä ja mikä toimii toisen lapsen kohdalla, ei ehkä toimikaan toisen lapsen kohdalla. Aikuisten olisi vain oltava herkempiä lasten tarpeille ja aidosti olla kykeneväisiä ajattelemaan asioita lapsen kannalta, ei vain itsensä.
http://www.socca.fi/files/89/Kahden_kodin_lapsuus.pdf
Vuoroviikkojärjestely ei siis automaattisesti tarkoita, että vanhemmat ovat "itsekkäitä, ja haluavat vain omaa aikaa" vaan ratkaisuun on voitu päätyä esim. siitä syystä, että koetaan tärkeäksi säilyttää lapsen läheinen suhde kumpaankin vanhempaan.
Älkää hyvät ihmiset tuomitko muiden ratkaisuja tietämättä ja ymmärtämättä ratkaisuun johtaneita syitä. Lapsen kehitykseen vaikuttaa moni asia eikä ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa kasvattaa lasta.
Niin totta. Harva vaan pystyy asumaan niin lähellä exsäänsä että viikko viikko olisi realistisestikaan mahdollista.
Kun asuu kaukana, ei kouluakaan voi vaihtaa välillä.
Aika pienelle prosentille se sopii. Sitä vaan "myydään" niin kovasti kaikille joille se ei mitenkään ole mahdollinen.
Eipä ihme, että erositte.
Eikö löydy uudempaa tutkimusta?
Niin kauan kun etällä ei ole velvollisuutta tavata lasta, ei voida puhua lapsen oikeudesta tavata molempia vanhempiaan.
Lakiin pitäisi ehkä luoda vapaaehtoinen mahdollisuus etälle allekirjoittaa velvollisuus tapaamisesta. Se loisi kunnioitusta tapaamissopimuksiin ihan erilailla
Eli etä allekirjoittaisi velvollisuudekseen tavata lasta niin ja niin(sopimuskysymys) monta kertaa vuodessa, niin johan sujuisivat paremmin. Se olisi sitoutumista lapseen. Uskallan väittää että tapaamiset sujuisivat kivuttomammin.
Jalostetaan vielä. Eli etälle mahdollisuus kirjoittaa alle velvollisuus tapaamisesta, ja ihan samallalailla uhkasakko toteutumattomista tapaamisista. No näitähän ei sitten enää voisi lähi estääkkään
Ja jos etä ei kirjoita velvollisuudekseen, olisi lapsella yhtäläinen oikeus kieltäytyä tapaamisista. Kuulostipa reilulta? Eikö? Kuka kannattaa?
Mä elän tätä samaista lähi/etä-kiistaa mukana isovanhemman perspektiivistä katsellen. Korutonta on kertomaa. Isukki jätti kaksi lastaan ja heidän äitinsä ja lähti lätkimään ihan puskista, paukautti jonkun alaikäisen baaritypykän siunattuun tilaan ja hommasi äitinsä avustuksella tytön abortille. Uusi kulta on jo kainalossa. Vauvaa odotellaan. Lapset itkivät minulle, kun ei isä halua tavata. Tällä hetkellä makoilee työttömänä kotona ja silittelee kissojaan. Lapset ovat erittäin hermostuneita käytökseltään. Mummolaan tulevat rauhoittumaan.
Miehen äiti maksaa nuoren parin elämiset. Uusi kumppani jäänee piakkoin kaupan kassan työstä äitiyslomalle, ja tulot pienenevät. Mies on tottunut "tietsikka-, pleikka-, taulutv-, moottoripyöräelämään ja autokin pitää olla , joten äitinsä on varmaan aika kovilla. Kebabit haetaan grilliltä. Elatusmaksuja hän ei ole edes harkinnut maksaa, vaikka olikin puoli vuotta jossain töissä välillä. AINUT hyvä asia on se, että tyttäreni ei enää palaa tuon kusipään kanssa yhteen! Ainakin oletan näin! Miten näistä lapsista voisi tulla mieleltään terveitä?
Kyllähän tuo kuulostaa niin tältä ajalta. Oma napa tärkein. Ketut muista. Varsinkaan lapsista. Tämän ajan lapsiparat.
Pihaleikkeihinkään ei enää lapsia voi valvomatta samallalailla päästää, nykyisin ne vie joku, eikä tuo takas. Vieraille ei puhuta.
Onko tämä vaan Suomessa näin, etelän maissa vielä lapsista pidetään erilailla?
Miksi Suomessa lapsi voi näin huonosti? Ennen oli lottovoitto syntyä Suomeen.
Kaikki alkoi siitä kun erot helpottuivat. Enää ei tarvinnut olla syytä, vaan saa erota kun ei enää ole kivaa.
Lapsia tässä ei ajateltu ollenkaan. Päinvastoin lapsellahan ei enää ole kivaa kun vanhemmat eroaa. Mutta sekin asia on hoideltu, kun vannotaan ja aivopestään että lasi kyllä pärjää, lapsi sopeutuu ja kyllä kaikki toimii, kun lapsi muuttaa isän ja äidin kodin väliä. Mutta missä on lapsen koti?
Tuloksena on juureton - koditon sukupolvi. Jota ei haluta ei häihin, ei hautajaisiin. Sääli.
feminismin ja sovinismin lisäksi on syntynyt lapsi-hateismi.
Kyllä monesti lapset ovat helpottuneita kun vanhemmat eroaa, vai haluaisitko itse lapsena kuunnella jatkuvaa huutoa ja riitelyä. Lapset eivät automaattisesti pidä isän ja äidin kodin välillä menemistä jatkuvana muuttamisena, mieluummin näin kuin kuunnella jatkuvaa toisen haukkumista, lapset ovat varmasti paljon onnellisimpia.
Jos teistä tulee yksinhuoltajia niin miten asiat muuttuvat jos jo käytännössä olette kerran yksinhuoltajia tuskinpa millään lailla. Aina vaan pitää jostain ruikuttaa ei isi nää lapsiaan tarpeeksi ei osta lapsille tarpeeksi tavaroita ei anna teille tarpeeksi rahaa isi ei tule siivoamaan luoksenne yms. Tuntuu että nykyään on unohtunut se tärkein eli lapsen paras sillä varjolla kyllä voi syytellä isejä ja kinuta lisää rahaa ja haukkua lapselle isää ja itse istutaan päivät pitkät keskustelupalstalla ruikuttamassa kun isit ovat niin kamalia, mutta itse ei omaa tai lasten elämää paremmaksi koiteta muuttaa.
Koko ajan ketjussa on keskusteltu lähivanhemmasta ja etästä. Sitten pukkaa sekaan taas isien puolesta asiattomasti ruikuttaja. Kiva.
Kivaa päivää sinullekkin. Lueppas ketju hieman tarkemmin ennen kuin teet itsestäsi tyhmemmän kuin olet.
Kaikkii asioihin on ratkaisuja aivan varmasti on, sellaisia mikä ei aiheuta lapselle syyllisyyttä tai muuttamispakkoa vuoroviikoin ym. Lasta tässä pitäisi ajatella eikä esineellistää. Lapsihan tässä joutuu välikäteen ja kärsimään.
Jo monta kertaa todettu se, että miski aikuinen ei itse muuta? Ei olisi kovin vaikeaa aikuiden itse käydä pakkaamaan laukkua ja muutamaan kahden asunnon väliä, ksoka se onnistuu lapsltakin jopa 2 vuotiaalta. Miksi ei täysi ikäiseltä.
Ne on järjsetelykysymyksiä, ja jos on tahtoa se onnistuu, mutta kun laittaa lapsen asialle, pääsee itse helpommalla.
Kaikkiin on ratkaisuja, semmosia jotka vähän rasittaa lasta. Ne pitää vaankeksiä, sillä onhan tämäkin keksitty että lapsi muuttaa viikottain.
No tarkoitan isiä tässä etänä ja äitiä lähinä isejähän tässä ketjussa kumminkin haukutaan vaikka hienosti puhutaankin "etästä". Enkä usko, että asiat ovat noin mustavalkoisia ettei etät tahtoisi missään nimessä tavata lastaan ehkä lähi vain tekee tapaamisen niin vaikeaksi, että moni etä luovuttaa. Tietysti sitten on erikseen alkoholisoituneet yms etät joita ei varmasti oikeasti kiinnosta, mutta samalla tavalla heitä löytyy läheistä.
Jos aikuinen muuttaisi niin tarvittaisiin varmasti kolme asuntoa: yksi jossa asuu lähin uusi perhe, yksi jossa asuu etän uusi perhe ja yksi missä etä ja lähi vuorollaan asuvat yhteisen lapsen kanssa. Reilua varmasti eristää tämä erolapsi muusta perheestä ja kasvattaa hänet tälläisessa kuplassa. Monella ei myös taida olla varaa ylimääräiseen asuntoon. Ja jos on vain kaksi asuntoa esim. etän ja uuden puolison ostama omakotitalo ja lähin vuokrakolmio, niin etä uuden puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa muuttaisi aina tähän vuokrakolmioon viikoksi mikä ei sekään taida olla reilua.
Itse olen erolapsi vierailimme etän luona joka toinen viikonloppu eikä se tuntunut muuttamiselta tai siltä, että olisimme ylimääräisiä vieraassa kodissa päinvastoin viikonloput olivat hyvin odotettuja. Se riippuu tietysti siitä miten lasta kohdellaan, lapsi kyllä vaistoaa jollei ole "samassa asemassa" muiden lasten kanssa etällä sekä lähillä.
Myös sisaruspuoliamme pidin aina omina siskoina ja veljinäni ja edelleen aikuisena kaikki ovat minulle kokonaisia eikä puolisisaruksia.
Nykyään asiasta on tehty liian suuri juttu samalla tavalla ihmiset erosivat ennenkin eikä silloin ollut tälläisiä ongelmia.
Tässä ei ole reilua mikään, jos aletaan saivartelemaan. Tosi asia on kuitenkin, että lapsi kärsii eniten, ja häntä ei saa laittaa vanhempien eron maksajiksi. Hänen ei kuulu muuttaa viikottain, vaan hänen pitää saada hyvä lapsuus ja yksi koti jossa olla. Lapsi ei mene isän luo, vaan isä tulee lapsen luo. Tai äidin, kumpi nyt vaan on se etä.
Erolapsi ei tarvi vieraita ihmisiä elämään, vaan sen isän ja äidin ja omat sisarukset. Ei tarvi kymmeniä koteja ja satoja uusia ihmisiä.
Lapsi haluaa oman perheen ei mitään viikkosiellätoienntäällä syteemiä. Tästä lapset kärsii ja sen näkee jo nyt.
Itse ainakin olisin loppuelämän puhumatta vanhemmilleni jos minut olisi lapsena eristetty normaali elämästä ja olisin nähnyt vuorotellen vain äitiä ja isiä. 18-vuotiaana sitten kerrottu, että ainiin onhan sulla sisaruksia kummankin puolelta ei vaan olla uskallettu kertoa ettei lapsuus mene pilalle. Sisarukset kaikki hyvissä, lämpimissä väleissä ja minua eivät olisi koskaan nähneet hirmu reilua. Miksei lasta voi ottaa osaksi normaalia elämää ja arkea sen kaikki lapset ovat varmasti ansainneet. Lapset nimenomaan tahtovat oman normaalin perheen minun normaali perheeni oli sekä etällä että lähillä. En itse lapsena ajatellut enkä tiennyt että ei ole "normaalia" asua kahdessa perheessä ja jossa on tavallaan kaksi isää ja kaksi äitiä miksi lapsen pitää tollaisia asioita ajatella. Lapselle se on normaalia mikä hänellä on.
Mikä on normaalia yhdelle, ei ole sitä toiselle. Erilaisia ollaan. Itse en ainakaan omakohtaisesti haluaisi matkustaa viikoksi yhtäälle ja toiseksi toisaalle. Aina olisi tavarat pakattava mukaan ja jotain väistämättä puuttuisi. Sitäpaitsi omaa eläintä en jättäisi viikoksi - kenenkään takia. Koulu kärsisi, samoin kaverisuhteet. Harrastuksetkin on viikottaisia, eivät joka toinen viikkoisia. Kasvatan kukkasia, vartan niihin uusia oksia, teen uusia lajikkeita, kirjaan ylös tulokset, eli, otanko mukaan? vai kuihdutanko pois?
Mä olisin ollut loppuelämän puhumatta mun vanhemmille, jos he olisivat kierrättäneet minua miten sattuu ja näyttäneet uusia epätoivoisia suhteitaan ja heidänpenikoitaan, ja leikkineet jotian perhettä! Hyu hitto.. siinä olisi se vanhempi lähtä mun elämästä joka olisi tuonut uuden sutturan mun elämääni. Sitä en olisi sietänyt ikinä Onneksi ei ole tarvinnut semmoista pelätä koskaan eivät eronneet.
Lapsen elämään ei kuulu matkustaminen sillä varjolla että näät molempia vanhempia ja leikkiä omalaatuisia perheitä.
Sitä en olisi sietänyt, eikä munkaan lapset sellaista ole ikinä kokeneet. Onneksi.
Miten niin viikko viikko asumisessa ei ole lapsella turvallista asumisympäristöä ? Asukaa etä ja lähi toistenne lähellä niin mikään lapsen asuinympäristössä ei muutu.
Miten te voitte väheksyä lapsen ikävää toisen vsnhemman luokse... Poissa silmistä poissa mielestä ei kyllä meidän eroperheessä päde. Kyllä ikävä on kovempi äidin luo kun seuraavaan tapaamiseen on aika ajoin pidempi väli ...sopimuksen mukaan joka lähivsnhemmalle sopii
Ei kyse olekkaan siitä etteikö lapset isää halua nähdä, kukaan ei sitä estä.
Kyse on niistä epätoivoisista miehen suhteista, jotka kiipeää toisten elämää pilaamaan, ja kuvittelevat että kaikki on hänen. On sääli että lapset menettää isänsä, mutta mitä lapset voi, ennemmin se mies ottaa uuden sutturan kuin rakastaisi omia lapsiaan. Monesti niin käy.
Kenelläkään ei ole tapaamisvelvoitteita vieraita ihmisiä kohtaan.
"Kaikki alkoi siitä kun erot helpottuivat. Enää ei tarvinnut olla syytä, vaan saa erota kun ei enää ole kivaa."
Mikä olisi "hyvä syy" erota? Miten erot helpottuivat? Onko helppoa eroa?
lapsi voi olla todella juureton myös vain toisella vanhemmallaan. Etenkin jos tämä ei pidä itse, syystä tai toisesta, yhteyttä omiin sukulaisiinsa saati salli näitä yhteyksiä pidettävän riittävän laajassa määrin exän sukulaisiin. Siinä sitä vasta juurettomuutta on!
Juuri näin.
Itse olen juuri muuttamassa pois yhteisestä kodistamme ja lapsen huoltoon ja asumiseen ja elatukseen liittyvät asiat vasta selvityksen alla. Miehen vuosia jatkuneet muut suhteet aiheuttivat sen, etten enää jaksa. Omat asunto-, raha- ym. asiat jo selvitettyinä, yrittäjämiehellä ei koskaan. Lastenvalvojan tapaaminen vielä edessä. Vaan mitä tekee tämä ns. iskä - yhtäkkiä vaatii vuoroviikkoja. Mies, joka ei koskaan ole ollut kotona, saanut harrastaa, pitänyt nuoruutensa tyttöystäviensä kautta, tullut halutessaan siistiin kotiin ja lämpimään vuoteeseen. Tytär, joka sanoo ettei missään nimessä halua elää arkea niin ettei tiedä ehtikö kouluun, tietääkö iskä mitä huomenna koulussa, onko luistimet varastossa, milloin on seuraava lääkäriaika, koska herätään.
Puhumattakaan siitä, mitä traumoja tytär sai edellisen suhteen aikana, kun äidin ollessa matkalla, tytär vietiin väkisin 'yhteiseen hauskanpitoon' senhetkisen hoidon ja jälkikasvun kanssa.
Lapsen etu?
Lapsen toive alle 12-vuotiaana?
Onnksi viikko-viikkon ei ole pakko suostua, sitä ei vaston tahtoa vielä määrätä. Siihen kun vaaditaan hyvää yhteistyötä.
Yhteishuolto pätkähtää, jos ei ole esittää viranomaispapereita, poliisilta, tai todistuksia väkivaltaisuuksista, tai kännihuurusekoiluista, tai mielenterveyshölmöilyistä jne.......
Joo, ei ole reilua, että vain toisella sopijaosapuolella on velvollisuuksia, ja toisella oikeuksia. Ei sellaista sopimukseksi voi edes kutsua. Ei ihme ettei niitä kunnioiteta, kun heti juostaan pienemmästä yli, ja peruutetaan päälle.
Jos asia halutaan hallintaan, molemmille puntit tasan. Näin se on Suomalaisessa oikeustajussa vaan kuitenkin.
Sanonpahan vaan,että yleensä vuoroviikkoasumista arvostelee ihmiset, jotka eivät ole sitä itse oikeasti nähneet. Lapseni ovat asuneet vuoroviikkojärjestelyllä jo 9 vuotta ja hyvin on mennyt. Mitä pakkaamista ja muuttamista? Meillä molemmissa kodeissa on omat tavarat ja vaatteet, vain harrastusvälineet( esim.sukset ja luistimet) kulkevat tätä väliä. Kaverit on samat molemmilla viikoilla. Lapsilla menee koulussa hyvin ja muutenkin ovat oikein onnellsia ja tavallisia lapsia. Olen monesti jutellut asiasta lasteni kanssa ja he ovat onnellisia ja tyytyväisiä. Tiedän myös muita,joilla järjestely toimii.
Kovimman "hinnan" olen asiassa ehkä maksanut minä isänä...on lähes mahdotonta löytää kumppania, joka hyväksyy vuoroviikko asumisjärjestelyn. Viimeisin yritelmä oli pahin, väitti lapsiani aliravituiksi yms. Väitti lapsiani henkisesti sairaiksi...kukaan ei koskaan ole tuollaista sanonut. Olisihan varmasti joku tässä matkan varrella jo sanonut aiemmin, jos asia olisi niin...no, se loppui siihen. En halunnut tai voinut vähentää lasteni kanssa elämääni arkea kenekään vaatimuksesta, varsinkaan kun tuolle vaatimukselle ei ole muita perusteita kuin naisen itsekkyys ja naurettava mustasukkaisuus.
Se on kummallista,miten miehet eivät saisi tavata lapsiaan....sitten jos haluavat,sekin on paha. Kyllä mieskin voi hoitaa lasten asiat yhtä hyvin ja olla heidän arjessaan mukana. Kai se joillekkin on niin,että miehen rooli on se maksajan rooli...maksaahan miehet usein erossa muutenkin kovimman hinnan, kun eivät enää välttämättä saa tarpeeksi tavata lapsiaan.
Lopuksi, annetaan jokaiselle ihmiselle se arvo joka hänelle kuuluu. Annetaan jokaisen elää lastensa kanssa,kuten parhaaksi näkee. Ei ole minun asiani arvostella kenenkään erolasten asumisjärjestelyjä. Jokainen tavallaan.
Kaunis ajatus, muttei se ihan noin kuitenkaan mene, että annetaan jokaisen elää lastensa kanssa, kuten parhaaksesi näkee. Jos olisi, koko lastensuojelulaitos olisi tarpeeton. Ja kaikki p,a,s,ka, joka lapselle tapahtuu siis pitäisi vain hyväksyä?
Tämäkin vanhempi oli omasta mielestään mitä mainiompi vanhempi, ja parasta omalle lapselleen.
IS: Äiti yritti pelastaa 8-vuotiaan tyttärensä, kaikki uskoivat vain isää Aamulehti 31.08.2012
8-vuotiaan helsinkiläistytön kuolema - isä ja naisystävä vangittiin Aamulehti 16.05.2012
IS: 8-vuotias löytyi kuolleena - iskelmälaulaja pidätetty Aamulehti 16.05.2012
Vaikea uskoa että kukaan sanoisi ihan turhaan toisen lapsia henkisesti sairaiksi, ja aliravituiksi. Syytä olisi kriittisesti suhtautua lasten tilaan.
Eikä lapsen aliravitsemus ole yhden vanhemman syytä, jos on viikko-viikko systeemi, vaan molempien tod. näk.
Ainahan se tuntuu, että kovimman hinnan on joutunut maksamaan, kun on itsestä kyse. Totuus on usein kokonaan eri juttu.
Mutta totta, että haava omassa kädessä tuntuu enimmin. Valitettavasti nyt kuitenkin nuo marttyyri-pisteet 0.
Niinhän se on, että miehen flunssa on kovempi kuin naisen flunssa, vaan kysymys onkin ihan oikeasti LAPSEN TERVEYDESTÄ.
Se pikkuseikka tuppaa usein unohtumaan.
"Vaikea uskoa että kukaan sanoisi ihan turhaan toisen lapsia henkisesti sairaiksi, ja aliravituiksi."
Kyllä sellaisia naisystäviä on, jotka sanovat mitä vain, kun on toisen naisen lapsista kyse. Syytä olisi kriittisesti suhtautua sellaisiin kumppaneihin.
Lapsen paras on kaksi onnellista vanhempaa. Olipa vanhempien osoite sama tai ei.
Lasteni isän naisystävä sanoi lapsia hulluiksi, läskeiksi, tyhmiksi, vastenmielisiksi, huonotapaisiksi - siihen saakka kunnes lapset kieltäytyivät tapaamasta isäänsä.
Eli en epäile yhtään, etteikö kertomasi olisi totta.
Kyllä meillä vain on ollut lapset vuoroviikoin molemmilla. Hoidamme lapsia samoin kuin aiemmin, mutta vain eri talouksista käsin.
On valitettavaa jos ap, exäsi on tuollainen, eikä välitä lapsistaan.
Kas kun edes teit hänen kanssaan lapsia. Vai etkö muka mitään välinpitämättömyyden merkkejä huomannut?
Tällä vuoroasumisella ei ole muuta syytä kuin se että toinen vanhempi saa viikon levätä ja olla ilman lapsiaan. Miksi muuten jotkut sitä suosii ja puoltaa.
Aikuisen onni ja loma lapsesta on pääasia, kun laitetaan lapsi siitä maksamaan. Lapsihan jaksaa reissata ainakin aikuisen mielestä.
Muuta syytä ei ole, ne on tekosyitä.
Tosi hyvä ketju!