Ollaan oltu tyttöystävän kanssa yhessä nyt vajaa kaks vuotta. Ongelma ei ole se etteikö mua enää kiinostais vaan se ettei sitä enää kiinnosta. Välillä tuntuu, ettei se huomais vaikka hyppisin sen edessä alasti ja ilman päätä.
Rakastan sitä, enkä haluis erota, mut mietin, et oonko sille välttämättä se oikee ja rakastaako se sittenkään mua, vai oliko kaikki vaan sitä alkuhuumaa, joka nyt on kuihtunu pois?
Se ei kato mua enää sillä tavalla, ku rakastuneet ihmiset kattoo toisiaan. Oikeestaan se harvemmin kattelee mua ollenkaan. Meijän suuhteessa kaikki on kauheen ykspuolista. Mä yritän keskustella asioista, kyselen sen elämästä ja miten sillä menee ja mitä se miettii, teen välillä romanttisia pikku juttuja, yritän piristää meijän seksielämää, annan hellyyttä ja huomiota, mä olen se jonka pitää soittaa, jos en soittais niin ei me varmaan koskaan nähtäiskään... Mut en saa mitään takasin! Se ei ees yritä!
Pakostakin mietin välillä et pitäiskö vaan erota vaikka rakastankin sitä, nyt kun on vielä nuori ja nätti ja ehkä löytäis jonku joka välillä huomaiskin mut. Jotenkin vaan toivon välillä enemmän. Oon niin yksinäinen tässä suuhteessa.
Rakastan sitä, enkä haluis erota, mut mietin, et oonko sille välttämättä se oikee ja rakastaako se sittenkään mua, vai oliko kaikki vaan sitä alkuhuumaa, joka nyt on kuihtunu pois?
Se ei kato mua enää sillä tavalla, ku rakastuneet ihmiset kattoo toisiaan. Oikeestaan se harvemmin kattelee mua ollenkaan. Meijän suuhteessa kaikki on kauheen ykspuolista. Mä yritän keskustella asioista, kyselen sen elämästä ja miten sillä menee ja mitä se miettii, teen välillä romanttisia pikku juttuja, yritän piristää meijän seksielämää, annan hellyyttä ja huomiota, mä olen se jonka pitää soittaa, jos en soittais niin ei me varmaan koskaan nähtäiskään... Mut en saa mitään takasin! Se ei ees yritä!
Pakostakin mietin välillä et pitäiskö vaan erota vaikka rakastankin sitä, nyt kun on vielä nuori ja nätti ja ehkä löytäis jonku joka välillä huomaiskin mut. Jotenkin vaan toivon välillä enemmän. Oon niin yksinäinen tässä suuhteessa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nii, sä vaalit sun omaa rakkautta siihen, et teidän yhteistä. Jota ei kyl taida ollakkaan.
Rakkaus toimii parhaiten kun molemmat tuntee samoin, sä huomaat sen nyt aika konkreettisesti.
Jos sä nyt tyydyt paskaan niin sä opit olemaan paskassa aina, siksi mä ehdotan ett nostat ittes siitä liejusta ja opettelet parempaan. Yksinkin on parempi opetella olemaan onnellinen, silloin ei tyydy paskaan parisuhteeseen siitä syystä että onpahan nyt joku ees.
Onnellisuus ei ole yksisarvinen, sitä on olemassa, niin yksin kuin yhdessäkin. Lähde siis siitä ett olet onnellinen, sitten sä pystyt tekee jonkun toisenkin onnelliseksi. Tohon suhteeseen ai auta mikään, kävele pois ennen kuin sulta menee usko itseesi.
Jotenki vaan luulin että tää olis ollu se oikee, täl kertaa. Mut ehkä oot oikeessa taitaa mennä niin metsään taas tääkin, niinkun edellisetkin suhteet. Vaikka kauheesti aina yritänki kaikkeni.
Mistäköhän sitte viellä löytäis sellasen naisen joka jaksais mua monen vuodenki päästä katella?
mä uskon ett sä osaat etsii ja olla löydettävänä sille oikeelle kun löydät eka itsesi. Kun sä otat paikkasi maailmasta ja olet sujut tapahtuvien asioiden kanssa, sä et etsi jotain täytettä johonkin tilaasi, sä et mene jokaisen pienenki tunteen perässä nii kui se olisi elämää suurempaa.
Väärät valinnat tehdään kun koitetaan täyttää tarve.
Sä voit etsii koko elämäsi naista joka olisi sulle täydellinen, tai sä voit opetella olemaan täydellinen itsellesi ja olla onnellinen. Onni vetää puoleensa ihmisiä ja kun sulla on vahva näkemys siitä miten sä seisot sun maailmassa, sä et tarvitse naista kainalosauvaksi.
Älä siis elä luullen ett elämäsi täyttymys on kun löydät naisen, sun elämäsi täyttymys on se kun sä opit olemaan oma itsesi ja onnellinen elämässäsi.
Pitkässä suhteessa sulla tarvii olla kaksi asiaa, kyky kunnoittaa itseäsi ja elämääsi, ettet myy sitä valheille ja osa-aika onnellisuudelle. Toinen on kyky kunnoittaa toista, ja hänen tunteitaan.
Rakkaus on vähän kuin kirjan kannet, se sitoo yhteen monia asioita jotka pitää olla oikein että syntyy kaunis tarina. Sun kirjassa oli kannet, ei muuta.
Minulla oli ihan samanlainen suhde kuin sinulla. Olisi kannattanut lähteä ajoissa, mitä usein meinasin, mutta en kuitenkaan lähtenyt. Toivoin aina kumppanini muuttuvan ja olin niin iloinen pienistäkin huomionosoituksista minulle.
Sitten kävi niin, että naisystäväni rakastui toiseen ja siitä se suru ja helvetti vasta alkoikin...
Kaikkien surullisten tapahtumien jälkeen löysin kuin ihmeekseni kumppanin, joka on yhtä hellä, huomaavainen ja rakastava kuin minä itsekin. Meillä on ihana liitto. Uskon, että jossain sinuakin sellainen odottaa! Voimahali sinulle!
Täällä omanlaisessa mutta tavallaan samassa tilanteessa oleva naikkonen. Olen niin surullinen ettei tämä voi olla sitä mitä toivoin, eli elämäni pohja jolle tulevaisuuden rakennan. Toinen vaikuttaa olevan tyytyväinen ja puhuu tulevasta mutta itse kaipaanintohimoa ja rakkauden osoituksia jotta voisin uskoa tulevaan. Omista tunteistani olen varma ja rakkaus riipii joka päivä sydäntäni kun mietin ettei nainen rakasta minua kuitenkaan samoin ja yksin saan osoittaa rakkauttani illat pitkät. Ja se, kuten sanottua, syö minua itseäni itsenäni liikaa. Siksi mietin myös että olisi aika poistua tästä suhteesta ihan oman itseni vuoksi. Enkä halua uuteen suhteeseen ennen kuin ihmisen kanssa joka aidosti tietää haluavansa minut lopuksi ikää ja vain meidän yhteisen elämän meille, naisen joka haluaa myös rakastaa ja tulla rakastetukI joka päivä (myös niinä huonoimpina päivinä täytyy osoittaa että on sitoutunut ja rakastaa)...
Puhu nyt ensin vakavissasi tästä aiheesta sen naises kanssa. Sanot, että nämä tietyt tekijät aiheuttavat epävarmuutta ja saavat sut kyseenalaistamaan suhteenne tulevaisuuden. Jos se ei sun puheestasi hätkähdä, niin silloin tiedät, ettei hän niin välitä. Jos rakastaa toista, haluaa olla hyvä kumppani ja tehdä toisen onnelliseksi. Mut jokaisen on otettava omasta itseilmaisustaan vastuu.
Kuten itse sanoit, olet nuori ja nätti, joten tulevaisuus on vielä edessä. Ei ole missään nimessä kannattavaa jäädä tilanteeseen/suhteeseen, joka tuottaa surua. Oman onnen suhteen kannattaa ottaa aktiivinen ote elämässä. Yritä muuttaa murheita aiheuttava tilanne paremmaksi. Aloita puhumalla ja siirry sitten tekoihin, jotka tunnet parhaiksi.