Olen 3,5kk pikku prinsessan äiti ja kaipaisin vertaistukea muista äideistä joilla hankaluuksia parisuhteessa. Itselläni tilanne äitynyt niin pahaksi että ero on lähes joka päivä mielessä. Syitä tähän on miehen viikonlopun ja viikon pleikkarin pelaaminen, ryyppäys ja nälviminen. Mieheni ei vietä aikaa lapsen kanssa vaan tuntuu että kaverit ja pleikkarin pelaaminen on tärkeämpiä. Minulle suututaan joka asiasta esim. Kaupasta toin väärän karkkipussin (naurettavaa). Jos otan asian puheeksi hän suuttuu ja siitä kehkeytyy riita, koska hänen mielestään hän ei ole tehnyt mitään väärää. Voisin jatkaa näitä asioita monta sivua mikä mua suututtaa! En missään nimessä haluais erota, mutta tuntuu että tää tilanne ja miehen käytös vaan ajaa mua koko ajan siihen suuntaan..
Onko kellään muulla pikku vauvan äidillä samoja fiiliksiä? Ois mukavaa jakaa tuntemuksia jonkun samassa tilanteessa olevan äidin kanssa.
Onko kellään muulla pikku vauvan äidillä samoja fiiliksiä? Ois mukavaa jakaa tuntemuksia jonkun samassa tilanteessa olevan äidin kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Perheessä on näköjään muitakin vauvoja kuin tyttäresi. Eipä tuohon oikein muuta voi neuvoa kuin että jos asiasta keskusteleminen ei onnistu niin ei kun kenkää tuollaiselle vätykselle. Ihan turha tuollaiseen parisuhteen irvikuvaan on jäädä roikkumaan.
Komppaan edellistä. Jos kuvittelit, että ryyppääminen ja kaverit jää kun lapsi syntyy, luulit väärin. Eli joko jatkat kahden lapsen äitinä tai lähdet ja olet sen yhden lapsen äiti täyspainoitteisesti.
Ei voi kuin surkutella, sillä et miettinyt nyt ilmeisesti kovin tarkkaan millaisen miehen kanssa sen lapsen teit kun lapsen kerran halusit. Mies ei selkeästikään halunnut.
Itse tuollaista samanlaista kusipäätä vuosia katsoneena ymmärsin kun oikea mies tuli kohdalle. Raitis ja urheilullinen ja pitää lapsista. Täysi vätyseksän vastakohta. Nyt olen kotona 6kk tyttäremme kanssa ja talonrakennusta käynnistellään.
Itse katselin tuollaista p****päätä 4 ½ vuotta lasten kanssa. Sitten riitti ja lähdin. Erosta nyt aikaa 4 vuotta ja elämä hymyilee :) Kyllähän sitä sillon ajatteli että lasten parhaaksi pidetään perhe kasassa, mutta kun järki voitti vihdoin tunteet niin tajusi että eihän tuollaisesta "miehen mallista" ole kuin haittaa lapsille. Kyllä se on helpompi kun ei tartte sitä aikuista lasta vielä lisäksi siinä hoitaa, jonka kasvatus kotona ilmeisesti jäänyt täysin kesken. Nykypäivänä taitaa olla täysi alkoholisti, asunnoton ja työtön tämä ex.
Mutta joo, hän oli siis minun ex. Ehdottaisin nyt esim. ottamaan yhdessä yhteyttä esim. perheneuvolaan tms. Jos mies ei ole halukas tekemään mitään parisuhteen eteen niin sitten kannattaakin jo miettiä onko järkeä itse olla suhteen ainut tukipilari, koska siihen harvalla voimat riittää.
Mieheni huono käytös alkoi vauvan syntymän jälkeen, joten käy nyt varmaan läpi jotain kriisiä. Sen kanssa ei vaan voi puhua asioista ja mihinkään terapiaan se ei todellakaan lähde. Olen päättänyt että katson miten tilanne etenee tämän ensimmäisen vuoden ja jos ei ääni ala kellossa muuttumaan otan ja lähden. Eka vuosihan on yleensä se vaikein..
Mieheni on vielä kesällä pitämässä isäkuukauden ja sitte jäämässä opintovapaalle ja hoitamaan lastamme 2014 kesään asti joten eiköhän siinä ajassa opi olemaan lapsen kanssa.. Aika näyttää.