Keskustelin tuossa ulkomaalaisen FB-ystäväni (onnellisesti naimisissa oleva mies) kanssa ja kerroin tämän tarinamme tai tarkemmin ottaen minun tarinani, sillä yksipuolistahan tämä on epäilemättä ollut koko ajan...
Tuo ystävänikin oli sitä mieltä, että sinä J. et tykkää minusta "silleen", vaan jollakin tapaa "kunnioitat" kuitenkin sydämestäsi.
Sekin käsitys vahvistui keskustelun myötä, että jos mies rakastaa, hän kyllä näyttää sen niin, ettei jää epäselvyyksiä, vaikka tämä suomalainen kulttuuri onkin tunteita piilottelevaa sorttia.
Olenhan tiennyt tuon periaatteessa koko ajan, mutta kieltäytynyt ajoittain uskomasta, ettet halua kanssani tekemisissä olla. Koska tiedät kiintymykseni laadun ja koet sen kiusallisena niin menet ikään kuin karkuun kun nähdään, vaikka moikkaatkin aina.
Olen heikkona hetkenäni (ihan selvinpäin) laittanut sinulle jopa pitkän tekstiviestin, jossa kerron tunteistani. Typerää ehkä minulta, mutta sainpa ilmaistua tunteeni, vaikka tuskin siinä viestissä oli sinulle mitään mitä et olisi jo tiennyt tai vähintään aavistanut koko ajan (et vastannut siihen).
Olen pahoillani, jos olen ahdistellut sinua tunteineni.
Ymmärrän nyt, että minun on alettava päästää irti, sillä haluan sinulle vain hyvää. Kirjoitan tämän tänne koska irl ei olla muutenkaan tekemisissä. Lupasin joskus kadota, jos vaan sanot suoraan...et sanonut, et käskenyt painua jorpakkoon, mutta katoan sitten kaikessa hiljaisuudessa, enkä pyri enää elämääsi, johon minua ei ole kutsuttu.
Kyllä tervehdin edelleen jos vastaan tulet. En pyydä näkemistä, en pyydä enää kuulla sinusta mitään, mutta linja on sinulle aina auki, jos haluatkin olla yhteyksissä, en polta siltaa takanani, vaikkei sillä kukaan kulkisikaan.
En lupaa lopettaa palstailua kokonaan, enkä kirjoittamistakaan, koska se olisi valetta, ehkä vielä joku päivä tulee tunne, että en koe tarvetta tulla tänne enää, mutta olen jo vähentänyt kirjoittelua.
FB-ystäväni sanoin, sulle J. : "Be happy always."
Itse yritän parhaani...
Tuo ystävänikin oli sitä mieltä, että sinä J. et tykkää minusta "silleen", vaan jollakin tapaa "kunnioitat" kuitenkin sydämestäsi.
Sekin käsitys vahvistui keskustelun myötä, että jos mies rakastaa, hän kyllä näyttää sen niin, ettei jää epäselvyyksiä, vaikka tämä suomalainen kulttuuri onkin tunteita piilottelevaa sorttia.
Olenhan tiennyt tuon periaatteessa koko ajan, mutta kieltäytynyt ajoittain uskomasta, ettet halua kanssani tekemisissä olla. Koska tiedät kiintymykseni laadun ja koet sen kiusallisena niin menet ikään kuin karkuun kun nähdään, vaikka moikkaatkin aina.
Olen heikkona hetkenäni (ihan selvinpäin) laittanut sinulle jopa pitkän tekstiviestin, jossa kerron tunteistani. Typerää ehkä minulta, mutta sainpa ilmaistua tunteeni, vaikka tuskin siinä viestissä oli sinulle mitään mitä et olisi jo tiennyt tai vähintään aavistanut koko ajan (et vastannut siihen).
Olen pahoillani, jos olen ahdistellut sinua tunteineni.
Ymmärrän nyt, että minun on alettava päästää irti, sillä haluan sinulle vain hyvää. Kirjoitan tämän tänne koska irl ei olla muutenkaan tekemisissä. Lupasin joskus kadota, jos vaan sanot suoraan...et sanonut, et käskenyt painua jorpakkoon, mutta katoan sitten kaikessa hiljaisuudessa, enkä pyri enää elämääsi, johon minua ei ole kutsuttu.
Kyllä tervehdin edelleen jos vastaan tulet. En pyydä näkemistä, en pyydä enää kuulla sinusta mitään, mutta linja on sinulle aina auki, jos haluatkin olla yhteyksissä, en polta siltaa takanani, vaikkei sillä kukaan kulkisikaan.
En lupaa lopettaa palstailua kokonaan, enkä kirjoittamistakaan, koska se olisi valetta, ehkä vielä joku päivä tulee tunne, että en koe tarvetta tulla tänne enää, mutta olen jo vähentänyt kirjoittelua.
FB-ystäväni sanoin, sulle J. : "Be happy always."
Itse yritän parhaani...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mielenvikainen "nainen" ketään saakkaan.
Ja sun psykiatrin tutkinto on mistä opinahjosta????
Tuon asian hoksaamiseksi ei tutkintoja tarvita.
Oikeassa oli kaverisi,kyllä suomalainenkin mies näyttää jos rakastaa. Minä ainakin,vaikkei tää mulle oliskaan.
Harvassa läytyy miestä käskemään ketään jorpakkoon jos nainen ei ihan hirviö ole vaikkei kiinnostusta löydykkään. Ei kukaan kehtaa semmosta sanoa. Muta jos välttelen niin kyllähän se jotain kertoo,hienovaraisesti sanottuna ettei kiinnosta....
Tuppautua ei saa mun elämään väkisin,siitä mä en tykkää. Moikataan jos tavataan.
Jos ei toista kiinnosta niin parempi päästää irti ettei tarvitse kitua yksipuolisessa rakkaudessa. Ahdistellakaan ei saa jos toinen pyristelee vastaan,se vasta saakin toisen pakenemaan vaikka toista olisi aiemmin kunnioittanut. Se kunnioitus voi kadota taivaan tuuliin.
En kyllä ymmärrä näitä naisia jotka tunnustavat "rakkautensa"miehelle. Itse odottelisin ensin että toinen avaa suunsa mutta tapansa kullakin.
Maailmassa on paljon miehiä,mene ja valitse sieltä sellainen joka oikeasti on kiinnostunut sinusta "siinä"mielessä.
Hyvä jos joku älyää häippästä!
Ehkä hän on näyttänytkin tunteensa. Mutta ei kukaan jaksa niitä toiselle tyrkyttää, sekin vie voimia.
Aikamoista itsepetosta toi että lupaa kadota jos toinen pyytää, koska harva sitä toiselle sanoo suoraan vaikka miten tympisi. Näin ollen ap voi mielessään vedota siihen ( ei ole käskyä tullut;) ) Ovela nainen. 10 pistettä !!
Normi ihminen katoaisi kun havaitsee että toinen väistelee. Ap;llä taitaa olla käytöstavat hukassa.
Mutta hän onkin roikkuja mikä roikkuja...vai epätoivoinen tyrkky:)