rotikat ja luiden/lelujen yms suojeleminen

Kyllä se niin taitaa olla, että ihminen on se eläimistä julmin... En ole ikinä, koskaan, miilloinkaan kyennyt ymmärtämään koiran turhaa simputtamista ja kiusaamista. Kuka siitä saa kiksit? Millainen sadisti tekee sitä?

On aivan päivänselvää, että KUN koira saa luvan ohjaajaltaan syödä ruokansa tai luunsa, niin sille koiralle annetaan se ruokarauha! Kuka oikeasti itse tykkää siitä, että saa nälkäisenä annoksen ruokaa eteensä ja sitten joku toinen käy härkkimässä sitä annosta ja ottamassa välillä pois ja välilla takaisin. Miksi koiraa pitäisi kiusta ruoan/herkun kanssa?

Kun ohjaaja on antanut koiralle luvan siihen ruokaan, niin sen jälkeen koira todellakin saa syödä sen ruokansa rauhassa! Sitä ei mennä kiusaamaan ja härkkimään. Reilu ja johdonmukainen johtaja kun kunnioittaa koiraansa ja myös sen ruokarauhaa, sen sijaan idiootti ja kuspäinen johtaja ei piittaa koirastaan vaan kiusaa koiraa - ja ihan varmasti saa koiran epäluottamuksen osakseen ja siten myös murinaa!

Ihan sama käytäntö on luun tai muun herkun kanssa eli ohjaaja antaa luun/herkun luvan kanssa koiralle ja se koira todellakin saa syödä luunsa ihan rauhassa ilman härkkimisisiä! Miksi ihmeessä koira luottaisi ihmiseen, joka käy ottamassa välillä sen ruokaa tai herkkua pois, kun se kerran on jo annettu? Varmaan koira, jota ruoalla kiusataankin niin oppii puolustautumaan, kun eihän se luota (ja syystä) omistajaansa. Siis antakaahan niiden koirien syödä ruokansa ja herkkunsa ihan rauhassa!

Omien koirieni kanssa on aina pennusta alkaen ollut selvää, että ruokarauha on ehdoton. Ja mikään koirani ei ole koskaan ruokailutilanteessa kokenutkaan uhkaa ihmisen taholta eli murinoita ei ole tarvinut esittää. Olen aina opettanut omat koirani siihen, että he saavat ruokailurauhan ja siksi mitään murinoita ei ole ollutkaan.

Koira ei koskaan aloita itse leikkiä leluilla, vaan leikin aloittaa aina koiran ohjaaja, joka myös määrää leikin tahdin ja lopetushetken. Näin koira oppii, että ohjaaja on se pomo, joka päättää leikinkin rajat, koira ei niitäkään päätä. Reilu johtaja leikittää koiraansa usein ja paljon, mutta jättää koiralle aina innon leikkiin eli leikkii niin kauan, että se on koirallekin edelleen hauskaa, eikä pakkopullaa. Nouto- ja veto- ja saalisleikeissä koira saattaa käydä todella paljonkin "kierroksilla", koska leikki myös kiihdyttää koiraa. Leikissä pitääkin edetä koira huomioiden niin, että joku yksilöä kestää turhautumatta rajujakin leikkejä ja toisen yksilön kanssa pitää olla rauhallisemmat leikit. Koira pitää vain opettaa luovuttamaan lelu ohjaajalle ja niin, että se on koirasta hauskaa. Kun koira siis esim. noutaa lelun ja tuo ohjaajalleen, niin koira saa palkan (esim. herkkua tai lelu lentää heti uudelleen noudettavaksi).

Oman koirani osalta tiedän, että minä voin mennä vaikka sen suuhun ja koira ei murise tai pyristele. Minä saan härkkiä sen ruokaa, ottaa ruoan pois ja luun tai lelun pois ilman mitään vastalauseita. Mutta MIKSI minä tekisin niin? Miksi minä rikkoisin suhteemme ja koirani luottamuksen? Mitä minä siitä hyötyisin, että koirani kokisin minun olevan epäreilu tyyppi? Sitä luottamusta ja suhdetta, jonka koiramme meihin luo ei kannata rikkoa. Sitä suhdetta pitää luoda ja vaalia ja kasvattaa - kaikella rakkaudella. Koiran kuin koiran saa aggressiiviseksi kun sitä tarpeeksi kiusaa, se on helppoa. Sen sijaan sellaisen suhteen rakentaminen, jossa koira kokee olevansa reilun johtajan alaisuudessa vaatiikin taitoa ja aikaa.

Jos koira murisee tai jopa näyttää hampaitaan omistajalleen niin silloin jotakin on jo pahasti pielessä ja asiaan pitää puuttua. Jos tilanne pääsee niin pahaksi, niin sen korjaaminen vaatii taitoja ja silloin kannattaa ottaa yhteys osaavaan kouluttajaan, eikä jäädä odottamaan mahdollista puremista. Koira kokee silloin joutuvansa tilanteeseen, jossa se kokee epäoikeudenmukaisuutta ja varoittaa omistajaansa. Siihen tilanteeseen ei kuitenkaan jouduta, mikäli omistaja on reilu ja johdonmukainen johtaja koiralle. Hyvä johtaja ei kiusaa epäreilulla tavalla koiraa, vaan antaa sille ruoka- ja hekkurauhan ja opettaa koiralleen leikkimisen säännöt. Koiralle on äärimmäisen tärkeää opettaa sana "irti", jolla koiran saa irroittmaan otteensa vaikkapa kadulta löytyneestä roskasta tms.

Juu, tottakai tilanteen vaatiessa on omistajan pystyttävä (ilman murinoita tai hampaiden näyttöä) pystyttävä se luu/ruoka/lelu/ihan mikä vain saamaan pois koiran suusta. Parhaiten se onnistuu kun on koiralle opettanut "irti"-käskyn ja senhän saa opetettua alkuun esim. vaihtamalla koiran suussa oleva juttu johonkin herkkuun. Oma koirani osaa kyllä käskystä irrottaa, mutta tarvittaessa voin sen suuhunkin mutinoitta mennä. Kyllä edelleen väitän, että omistajan ja koiran suhteessa on jotakin todella pahasti pielessä, jos koira murisee/näyttelee hampaitaan kun jotakin pitää omistajalle luovuttaa. Silloin kannattaa miettiä mikä siinä suhteessa koiraan on vinossa ja korjata se pikimmiten, osallistua vaikkapa ohjattuihin koulutuksiin ja sen perustalle rakentaa luottamuksellista suhdetta koiraan.

Meillä on kyllä hieman rärkitty kippoon. Ruokaa tai luuta ei koskaan ole otettu pois hetkeksikään, mutta kyllä mielestäni pitää pystyä käsi tuomaan luun tai ruuan lähelle ilman murinoita. Tottakai pitää myös ruokarauha antaa, mutta pitää myös pystyä syömään rauhassa vaikka olisi muita vieressäkin. Usein meillä käsi tuo vain lisää syötävää, eli siten jotain kovinkin mielestä.

Tuo aloittajan kysymys kuuluu pennun peruskasvatukseen. Ruokaa lisätään, sekoitetaan, pentua kosketellaan, ruokakuppia voi vähän liikutella lattialla ym. Rentoutumisharjoituksissa kosketellaan varpaiden välejä, suuta, tarkistellaan hampaita, laitetaan lelua suuhun ja otetaan pois "irti" käskyllä ym. Tätä niin kauan, että pentu on oppinut luottamaan, ei siis vastusta. Noissa harjoituksissa on tärkeää, että pentu aina saa takaisin omansa.

Sitten tuo luu. Pennulla saattaa olla monia luita lattialla, eikä se niistä erikoisemmin välitä. Ne ovat järsittävinä, hampaiden vaihtuessa.

Koiran alkukantaisuutta pitäisi ihmisen kuitenkin kunnioittaa antaessaan aikuiselle koiralle tuoreen luun. Niin teen minä, jolloin luottamus säilyy. En siis mene häiritsemään, kulkemaan ohitse, käskyttämään "irti", vaan annan rauhassa nauttia luustaan.
Toisinaan tulee tilanteita, jolloin luun syöminen pitäisi loppua. Silloin menen koiran luokse ja sanon "irti" koskematta luuhun, mutta samalla tarjoan toisen makupalan. Kun koira ojentautuu ottamaan makupalaa potkaisen luun kauemmaksi ja oten pois. Sanon siihen vielä, että "loppu". Koiralle on jo pentuna opetettu mitä loppu tarkoittaa.

Jos aikuinen koira puolustaa leluaan on peruskoulutus muutenkin heikosti hoidettu, joten alkaisin tottista kapulan irroittamisesta ym.

Mulla 5v rotikka narttu.Ja aiemmin ollut muun rotuisia. En ole nähnyt tarvetta ottaa pois sitä minkä olen ensin koiralle antanut. Miksi esim. ruokakuppi pitää ottaa nälkäiseltä koiralta pois kun sen on kerran koiralle antanut? Lelu on leikkimistä varten, miksi sitä pois pitäisi ottaa? Mieti jos itse oot odottanut ruokaa ja saat sen eteen ni joku nappaa sen sulta pois ,ähäkutti et saakkaan, no ota nyt, et saa....Hullua ajattelua.

No eipä nyt tuollaisia asioita tarvitsekaan, mutta mitenkäs opetat että sitten sen tien poskesta löytyneen nakin saa ottaa pois. Kyllä koen että esimerkiksi luulla sitä asiaa on helppo harjoitella. Meillä meni pennulla ensimmäisen harjoituskerran jälkeen puolustelut pois. Nyt 7kk osaa jo tiputtaa asiat (myös makoisat) suustaan käskystä. Kyllä koen että kannatti.

Tottakai voin.

ja tilanteita on esim ; jos tulee tuttuja koirien kanssa kylään tai nukkumaan mennessäni rottweilerini rouskuttaa luuta korvan juuressa ,
silloin lähtee luu sen kummemmin käskyttämättä eli otan vain luun pois

ei meillä huvikseen pois leluja tai luuta oteta pois, mutta joskus kun koiran suuhun sattuu eksymään vaikka kenkä tai lasten pehmolelu, niin koiralla on tasan yksi vaihtoehto eli "irti" ja koira tiputtaa tavaran lattialle ja tilalle saa kunnon kehut ja oman lelun suuhunsa. meillä ei murista eikä muutenkaan kiukutella jos emäntä päättää ettei nyt niin saa tehdä. ja tämä on opettettu pennusta lähtien.

Totahantoki koiralla täytyy olla ruokarauha.
Mutta jos tulee tarve että se luu ym. on saatava pois, se on mielestäni koiralta vaa otettava. Ja se pitää pystyä tekemään jokainen perhen jäsen. Meillä se on aina ollut itsestäänselvä, kaikkien koirien kanssa. Koira kuuluu laumaan, mutta on kuitekin alin lauman arvojärjestyksessä, kuitenkin myös rakas perheenjäsen. Ja kun koira tietää paikansa, se on tyytyväinen,kun ei tarvitse kokoajan hakea paikkaansa. Meillä jopa kääpiövillakoira menee rotikan kupille. On pitänyt vanhaneiti pojan kurisa pennusta lähtien. villakoira on kohta 18v. rottis 3v. Sentakia meni montavuotta kun ei ollut isoakoiraa,että saimme tenavat siihen ikään että sain ne ihan oikeasti ymärtämään miten koiran kanssa noin suurinpiirteen toimitaan. Myöntää täytyy että villakoiraa ei kauhiasti koulutettu. Perusasiat kuitekin. Jokusen koiran kanssa touhunnut on rotikka niistä koirista hinoin rotu. Kyllähän mietin kun ei isoa koiraa ollut 9v. ja päätin otta rotikan. Mutta sama sille pätee kuin muillekin koirille. Onhan se hiukan puupää, mutta senkin kanssa pärjää.

Heti pennusta alkaen pitää opettaa että sinä saat mennä koiiran ruokakupin lähelle(ei kuitenkaan ottaa sitä pois välttämättä),sinun pitää päästä luun,lelun ym lähelle ja tarvittaessa ottaa sen pois.Itse käytän vetoleikeissä käskyä "irti" ja jos haluan koirani pudottavan jonkun niin käsky on "pudota".Oman uros rotikkani oli todella omistushaluinen noin 6-10kk iässä.Yritti saada johtajan paikan laumassa,yrtti määrätä liikkumistani näykkimällä reisiäni,murisi jos otin kupin/luun/lelun pois(en kuitenkaan suoraan suusta vaan käskin ensin pudottamaan sen).Nyt rottikseni on 1,5 vuotias ja tietää oman paikkansa laumassa.Antaa tarvittaessa ottaa lelut/luut ym sekä pudottaa käskystä.Ja tähän tulokseen pääsin rauhallisella mutta päättäväisellä koulutuksella.Näin koira kunnioittaa ja luottaa lauman johtajaan.Ja uroksestani on tullut niin lempeä jättiläinen. :)