Paniikkihäiriö ei rajoitukkaan enää sos. tilnteisiin tai roskien vientiin. Jouduin hakemaan rauhoittavia, kun en uskalla enää puhua edes puhelimessa :(
Olen päivät pimeässä kodissani, etteivät ohikulkijat näkisi sisälle(verhot suljettuina). tupakointikin jäänyt minimiin, kun ei uskalla mennä parvekkeelle. koulu alkaisi kohta, mutta en uskalla sinnekkään mennä. Pelkkä ajatuys koulusta saa hien nousemaan otsalle. Käytän aikani siivoamiseen ja välillä käyn tietenkin katsomassa teidän kohtalotovereiden viestejä. chattailla en myöskään uskalla...eli tämä on ainoa kontaktini ulkomaailmaan.
Olen päivät pimeässä kodissani, etteivät ohikulkijat näkisi sisälle(verhot suljettuina). tupakointikin jäänyt minimiin, kun ei uskalla mennä parvekkeelle. koulu alkaisi kohta, mutta en uskalla sinnekkään mennä. Pelkkä ajatuys koulusta saa hien nousemaan otsalle. Käytän aikani siivoamiseen ja välillä käyn tietenkin katsomassa teidän kohtalotovereiden viestejä. chattailla en myöskään uskalla...eli tämä on ainoa kontaktini ulkomaailmaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tilanteesi kuulostaa "surulliselta". Suosittelisin puhumaan edes jollekulle, jos vain pystyt. Yksin kotona ei kannata piileskellä, se vain vaikeuttaa asioita. Pelkkä lääkkeitten syöminen ei välttämättä auta ja sinun tilanteesi kuulostaa, että tarvitset muutakin apua kuin vain lääkkeet. Voitko puhua asioista vanhempiesi tai jonkun muun kanssa? Sähköpostia voit myös lähettää minulle, jos haluat puhua mistä tahansa.
kapin hakemaan apua,tilaanteesi kuullostaa jo aikas vakavalta.
rohkeutta!
Apua pitäisi hakea, mutta vaikeaa mennä terapeutille, kun ei uskalla liikkua pois kodista. Olen monia aikoja varannut ja jättänyt menemättä.
Varasin ajan lääkäriin. Sain kotipalvelusta tukihenkilön mukaan. Sain ajan myös mielenterveystoimistoon, mutta vasta viikon päähän(malttamattomasti odotan).